MURHA.INFO

Koulut taas kohta alkaapi ja tuli mieleen tämmöinen gallup.
Itse en ollut koulukiusattu(otin jo ekalla luokalla asenteen että jos joku aukoo päätään...auon takas tuplaten:D)enkä kyllä kiusaajakaan.
Muutaman kerran tuli kyllä kanneltua ja kavallettua jonkun kiusaaja opettajalle kun ei kertakaikkiaan enää voinut katsella sitä rääkkäämistä.


Ja vielä semmoinen kyssäri mikä kiinnostaa:
Jos olit kiusaaja niin nolottaako yhtään nyt vanhempana( ja kenties viisaampana:D) kun törmäät tämmöiseen kiusaamaasi henkilöön?

En ollut kiusaaja enka kiusattu vaan puolustin kiusattuja, jotka yleensa olivat puolustuskyvttomia. Ja tahan rakoon kiusaavat iskevatkin: on helppoa kiusata sellaista, joka ei voi pistaa takaisin tai puolustaa itseaan.

Olin kiusaaja ala-asteella, ylä-asteella olin tyhmä kovis mutten sentäs kiusannut enää. Syitä en osaa sanoa, kai se oli jotain omaa epävarmuutta ja identiteetin kasvua, onneks kasvoin kuitenkin toiseen suuntaan. Meillä koulukiusaamiseen ei puututtu millään lailla, kiusatut kyllä kertoivat opettajille mutta juurikaan mitään seurauksia ei mulle ja muille kiusaajille tullut. Kai mullon hyvät puhelahjat, en tiiä. Aina ne jutut saatiin kuitenki näyttämään siltä, että me ollaan enkeleitä. Lapset voi olla niin julmia..

Hm ehkä ala-asteella vähän kiusailin Mutta vain siksi että jotkut vaa oli niin ärsyttäviä. En häpee siis.

Apua. Kyllä mua kiusattiin, mutta en ollut ihan niitä pahimpia hylkiöitä. En ite kiusannu, mutta en kyllä puuttunutkaan siihen jos sitä näin.

muakin kiusattiin melkoisen pitkään ja ihan siksi, että en uskaltanut koskaan pistää kampoihin. sittemin, kun tajusin että näinkin voi tehdä, loppui kiusaaminen siihen paikkaan. olen huomannut, että kuitenkin näin aikuisenakin, olen altis silmätikuksi joutumiselle työpaikoissani ja luulisin syyn olevan se, että olen nuori ja melkoisen avoin, se tekee minusta helpon saaliin. vaikka sitä kuinka yrittää erottaa työt kotielämästä niin ei se kauhean hyvin onnistu. tai voihan se tietty olla että pärstävärkki on sellainen yleisärsyttävä, joka saa työpaikkojen paskiaiset pörräämään niskassa.

kouluaikaiset piinaajani olisi tavattavissa tulevassa luokkakokouksessa, mutta taidan jättää väliin siksi, etten halua heitä nähdä, eikä mun tarvitse mennä sinne todistelemaan että olen pärjännyt elämässäni hyvin ja sitä voisi parin lasillisen jälkeen äityä nahistelemaan niiden kanssa ja sitä mielihyvää en aio niille ällötyksille suoda.

Olen molempia.

groot kirjoitti:En ollut kiusaaja enka kiusattu vaan puolustin kiusattuja, jotka yleensa olivat puolustuskyvttomia. Ja tahan rakoon kiusaavat iskevatkin: on helppoa kiusata sellaista, joka ei voi pistaa takaisin tai puolustaa itseaan.

samoin vastaan minä,vaikka kyllä tästä kyseisestä syystä istuin tunnin jälki-istunnossa... eli sen perusteella olen sitten kai kiusaaja

Minua ei pahemmin kiusattu koulussa (jollei siksi lasketa pahan puhumista selän takana), enkä itse kiusannut ketään. Asiaan lienee myötävaikuttanut se, että olin koko kouluajan huomattavasti isompikokoinen kuin useimmat muut.

Sen sijaan yhtä sisaruksistani sekä myös yhtä parhaista kavereistani kiusattiin julmasti koulussa. Siihen aikaan oli vielä vallalla uhria syyllistävä 'Ei saa provosoitua, kiusaaja purkaa vain omaa pahaa oloaan' -teoria. Molemmat sairastuivat psyykkisesti jo varhaisteini-iässä, alkaen masennuksesta ja päättyen vakavampiin mielenterveyden häiriöihin itsemurhayrityksineen, ja sairaus pilasi heidän opiskelunsa ja koko myöhemmän elämänsä.

Nykyisinhän on todettu, että kiusaajilla on keskimääräistä parempi itsetunto, ja he ainoastaan pomottavat mielellään toisia. Suurin osa myös noista tuntemistani kiusaajista oli ns. hyvien perheiden lapsia, ja heidän vanhempansa kannattivat ns. kovia arvoja.

Ylläkerrotun vuoksi minulta ei liikene ymmärrystä kiusaajille. Toivoisin, että entiset kiusaajat kirjoittaisivat vaikka kirjeen uhreilleen ja pyytäisivät anteeksi julmuuttaan. Tapaamaan meneminen ei sen sijaan ole hyvä ajatus; tiedän myös monta entistä kiusattua jotka ovat kokemukset pontimenaan alkaneet harrastaa kuntosalilla käymistä...

mua ei kiusattu mut ylä-asteel tuli vähän "morkattua" yhtä tyyppiä. Ollaan jälkeenpäin sovittu koko juttu mutta silti kaduttaa vieläkin

Silmä silmästä Henkilö, joka aikoinaan kiusasi minua asiasta, jolle en mitään voi, putosi aikuisiällä tikkailta ja taittoi niskansa.

Loka kirjoitti:Olin kiusaaja ala-asteella, ylä-asteella olin tyhmä kovis mutten sentäs kiusannut enää. Syitä en osaa sanoa, kai se oli jotain omaa epävarmuutta ja identiteetin kasvua, onneks kasvoin kuitenkin toiseen suuntaan. Meillä koulukiusaamiseen ei puututtu millään lailla, kiusatut kyllä kertoivat opettajille mutta juurikaan mitään seurauksia ei mulle ja muille kiusaajille tullut. Kai mullon hyvät puhelahjat, en tiiä. Aina ne jutut saatiin kuitenki näyttämään siltä, että me ollaan enkeleitä. Lapset voi olla niin julmia..

Lokan tarttee olla joku mun alter ego, sen verran monessa paikassa osuu asiat yksiin
Alkaa pelottaan, ja ihan perkeleesti...

Blues kirjoitti: Lokan tarttee olla joku mun alter ego, sen verran monessa paikassa osuu asiat yksiin
Alkaa pelottaan, ja ihan perkeleesti...

Mä käyn iltasin sun ikkunan alla, tiiän mitä seuraavana aamuna kirjoittaa palstalle. :pelottelio:

Olin sekä hyvis että pahis. Tämä tapahtui yläasteella. Kiusaus oli käytännössä mollemminpuolista, mutta vastapuoli sitten ilmoitti asiasta opettajille. Jouduttiin käymään muutamissa tapaamisissa ja seuraavan kesän aikana meistä tuli todella hyvät kaverit. Aikanaan pyrin kyllä puuttumaan jos jotakin heikompaa sorrettiin porukalla, en lavertelemalla vaan menemällä väliin.

Vaikee vastata. Vähän molempia, yläasteella nyt oli jotain keskinäisiä nokitteluja tiettyjen ihmisten kanssa ja ehkä oltiin vähän pahiksia, mutta onneksi en ole kiusannut koskaan ketään kunnolla, mitä nyt jotain typerää teiniangstia vähän purkanut muihin