MURHA.INFO

Poliisi pidätti kaksi vertajuovaa "vampyyria" Arizonassa Yhdysvalloissa.

Aaron Homer, 24, ja Amanda Williamson, 21, olivat tainneet katsoa liian monta Twilight-elokuvaa. Poliisin mukaan "pakanuuteen" ja "vampirismiin" hurahtaneilla nuorilla oli nimittäin tapana juoda kämppäkaverinsa Robert Maleyn, 25, verta.

Eräänä päivänä Maley sai kuitenkin tarpeekseen. Hän kieltäytyi luovuttamasta verta ja pilkkasi Homerin ja Williamsin uskomuksia. Homer raivostui ja iski Maleyta puukolla.

Homeria syytetään nyt törkeästä pahoinpitelystä, ja sekä häntä että Williamsonia väärän todistuksen antamisesta. Myös Maley pidätettiin toiseen tapaukseen liittyen.

Poliisi pelkää, että Twilightin ja True Blood -sarjan kaltaiset ilmiöt saavat nuoret harrastamaan järjettömyyksiä.

- Meillä on vaikutuksille hyvin alttiita nuoria, jotka seuraavat tätä vampyyrikulttuuria. He voivat saada tartuntoja, se on vaarallista, konstaapeli Joe Favazzo Chandlerin kaupungin poliisista sanoi paikallisen azfamily.com-sivuston haastattelussa.

IL

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201010 ... 4_ul.shtml

Valoviikate kirjoitti:Poliisi pelkää, että Twilightin ja True Blood -sarjan kaltaiset ilmiöt saavat nuoret harrastamaan järjettömyyksiä.

Molemmat yllä mainituista vampyyrisarjoista ovat täysin höpöhöpöjuttuja verrattuna niihin vampyyrilieveilmiöihin, joita oli vielä 80-luvulla ja 90-luvun alussa. Tuolloin ilmestyneet vampyyrijutut olivat oikeasti vakavissaan tehtyjä (jopa The Lost Boys hakkaa Twilightin ja True Bloodin kulttimeiningin) ja tarpeeksi mystisyyttä sisältäviä, jotta nuoret saattoivat lähteä seuraamaankin tätä. Tuolloin myös Suomeen rantautunut larp- ja roolipelirintama koki selkeän vampyyrinousukauden, sillä vampyyrihahmoja oli lähes joka pelissä, niin netissä kuin ihan siellä metsärintamallakin. Suomessa larppaaminen ei tietääkseni aiheuttanut niin paljon ongelmia kuin mitä se on esimerkiksi Jenkkilässä aikojen saatossa aiheuttanut, juurikin tälläisinä vampyyriuskomuksina ja pelin ulottuessa täysin jo offgameenkin, eli pelin ulkopuolelle, oikeaan elämään.

Tietenkään kaikki vampirismia harrastavat eivät larppaa, eikä jokaisesta larppaajasta tule oikeaa verta himoitsevaa, mutta usein näillä vampyyrileikkijöillä ja jonkinlaisella roolileikillä on yhteytensä. Peli saattaa jatkua ja olla päällä jopa silloinkin, kun ympäröivät ihmiset sitä eivät edes tiedä. Pikkuhiljaa ihminen aivopesee itsensä ja alkaa oikeasti uskomaan vampyyrihöpinäänsä.

Ei se mustan kajalin, valkoisen puuterin & mustan huulipunan käyttö ja Anne Ricen lukeminen kenestäkään kuitenkaan vampyyriä tee, vaikka näin osa tuntuukin uskovan.

Mikähän muuten juuri vampyyristä tekee sen jutun, kun se tuntuu ehdottomasti noista kaikista mytologian hahmoista olevan se suosituin? Ja nimenomaan länsimaalainen vampyyri (Wikipediasta muistaakseni löytyy ihan kattava artikkeli eri maiden vampyyriuskomuksista. Suosittelen lukemaan, hämmästyttävän paljon poikkeavat kuitenkin osa tästä "meidän omasta" vampyyristämme.) Toki vampyyreihin on aina liitetty (mediassa) seksuaalisuus, mystisyys ja jonkinlainen täydellisyys kuolemattomuuksineen, mutta jos palattaisiin ihan siihen oikean vampyyrin alkusijoille, niin eipä varmaan enää kovin montaa kiehtoisi leikkiä vampyyriä tosielämässä.

Larppaako/ropeltaako muuten joku? Onko sillä rintamalla näkynyt näiden viimeaikaisten vampyyrihulluttelujen jälkeen taas kerran vampyyrien nousu, vai vielä mennään LotRilla?

Veijo Hietala uskoo tosi-tv-buumin jatkuvan vielä vuosia

3.10.2010 19:57
Helsingin Sanomat
Antti Johansson / HS

”Populaarikulttuuri on aikakautensa kirkkain peili”, kuusikymmentä täyttävä Veijo Hietala sanoo.

”Populaarikulttuuri on aikakautensa kirkkain peili”, kuusikymmentä täyttävä Veijo Hietala sanoo.

Television ja elokuvan historiaa tutkinut Veijo Hietala uskoo, että tosi-televisio on tullut Suomeenkin jäädäkseen. Hietala kytkee tosi-tv:n osaksi laajempaa kulttuurimurrosta, jota hän kutsuu uusromantiikaksi.

Hänen mielestään nykyinen mediamurros ilmiöineen muistuttaa 1800-luvun vaihteen kirjallisuuden romantiikan kautta. Silloin kukoistivat suuret tunteet ja mielikuvitus, vampyyrit, gootit ja velhot – ja ne tekevät sen taas.

"Jos historian merkeistä voi päätellä, miten kauan kulttuuriset aallot kestävät, niin ehdin olla kauan eläkkeellä ja kuollakin ennen kuin tämä tunnebuumi menee ohi."

Vuodesta 1984 Turun yliopiston elokuva- ja tv-tutkimuksen opettajana toiminut Hietala täyttää maanantaina 60 vuotta. Hän on Suomen puolivirallinen mediatutkija, jolle tiedotusvälineet soittavat kun haluavat tietää, mitä jokin tv-ohjelma tai trendi oikein merkitsee.

"On aika erikoista, että Suomessa on pakko jäädä eläkkeelle. Amerikassa proffat pakkaavat usein olemaan 70–80-vuotiaita ja still going strong", Hietala miettii.

http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Veijo ... 5260596238

VoDKa kirjoitti:Mikähän muuten juuri vampyyristä tekee sen jutun, kun se tuntuu ehdottomasti noista kaikista mytologian hahmoista olevan se suosituin?Ja nimenomaan länsimaalainen vampyyri (Wikipediasta muistaakseni löytyy ihan kattava artikkeli eri maiden vampyyriuskomuksista. Suosittelen lukemaan, hämmästyttävän paljon poikkeavat kuitenkin osa tästä "meidän omasta" vampyyristämme.) Toki vampyyreihin on aina liitetty (mediassa) seksuaalisuus, mystisyys ja jonkinlainen täydellisyys kuolemattomuuksineen, mutta jos palattaisiin ihan siihen oikean vampyyrin alkusijoille, niin eipä varmaan enää kovin montaa kiehtoisi leikkiä vampyyriä tosielämässä.

Johtuisiko siitä noiden mainitsemiesi syiden lisäksi,että ovat uudemmissa tarinoissa pääosin ihmismäisen näköisiä ja oloisia,komeita ja kauniita,eivät siis mitenkään luotaantyöntäviä,useissa tarinoissa ovat varsinaisia herrasmiesrakastajia tai femme fataleja,joihin on ympätty jonkun verran mystiikkaa.Osansa on varmasti myös niihin liitetyllä hyvän ja pahan välisellä sisäisellä taistelulla,esim.ovat romanttisissa suhteissa ihmisten kanssa ja kamppailevat samalla verenhimoaan vastaan.
Vampyyrin tapa tappaa uhrinsa on yleensä kuvattu verraten siistiksi,pieni puraisu kaulalle,joka yleensä tapahtuu uhrin auliilla suostumuksella ja josta sekä vampyyri että uhri ovat haltioissaan,ilmeisesti on jotenkin vetoavampaa ja 'dramaattisempaa' kuin se,että esim. repisi uhrinsa kappaleiksi.
Varmaankin kiehtoo myös kuolemattomuus,ajatus siitä että pystyy näkemään ja ehkä vaikuttamaan kuuluisiin tapahtumiin ja ajanjaksoihin eri vuosisadoilla ja tietysti osa ihmisistä on varmaan aina haaveillut siitä että pystyisi elämään saman näköisenä ja elinvoimaisena pitempään kuin muut.
Ja onhan se tietty siistiä,että pystyy lentämään ja kulkemaan savuna oven tai ikkunan välistä

Kyseisestä tapauksesta voisi vaan todeta,että mielikuvitus on hieno juttu muuten mutta jos se menee noin pahasti överiksi,se ei ole kuin surullista.