MURHA.INFO

ENSIMMÄISET HALLITUSVUODET

Nero, kuten monet muutkin keisarit, aloitti hallituskautensa tekemällä paljon hyvää. Hän alensi veroja, antoi avustuksia köyhille senaattoreille, järjesti kauniita näytöksiä ja aloitti monia rakennushankkeita. Tarinan mukaan hän ensimmäistä kertaa joutuessaan allekirjoittamaan kuolemantuomiota lausui: "Quam vellem nescire litteras", (Toivoisin, etten koskaan olisi oppinut kirjoittamaan.) (Antiikin tarinoita 1-2, Henrikson) Neron äiti, Agrippina, oli hyvin vallanhimoinen ja halusi vaikuttaa poikaansa niin paljon kuin mahdollista. Agrippina ja Nero kuitenkin riitaantuivat ja Nero karkotti äitinsä palatsista. Sitä ennen Nero ehti kuitenkin myrkyttää veljensä Britannicuksen. Nero yritti myös surmauttaa äitinsä monta kertaa, mutta onnistui vasta annettuaan käskyn surmata äitinsä teräaseella. Tarinan mukaan ennenkuin Agrippina veti viimeisen henkäyksensä, hän huudahti murhaajalleen: "Iske tätä vatsaa, joka on antanut elämän sellaiselle hirviölle!" (Antiikin tarinoita 1-2, Henrikson)

KEISARI VAUHDISSA

Äitinsä murhan jälkeen Nero ryhtyi tosissaan viettämään paheellista elämää. Hän ruoskitti ja surmautti sattumanvaraisesti ihmisiä, kalasti kultaisilla verkoilla ja purppurasiimoilla, ei koskaan käyttänyt samaa pukua yhtä kertaa enempää ja kun hän lähti matkoille, hänellä oli mukanaan aina vähintään tuhat vaunua ja muulit oli kengitetty hopeakengillä. Nero myös ihaili Caligulaa tämän rahantuhlaustaitojen vuoksi.

VIIMEISET VUODET

Neron 10. hallitusvuotena syttyi Roomassa tuhoisa tulipalo, joka kesti yhdeksän vuorokautta ja tuhosi suuren osan Roomaa jättäen tuhansia ihmisiä kodittomaksi. Sanotaan Neron itsensä sytyttäneen tulipalon vain saadakseen nauttia näytelmästä. Neron kerrotaan katselleen tulipaloa näyttämöasuun pukeutuneena samalla laulaen aarioita Troijan häviöstä. Rooman kansan suututtua tästä Nero tietenkin vieritti syyt tulipalosta kristittyjen niskoille. Niinpä kristittyjä vainottiin ankarasti ja legendan mukaan sekä Pietari että Paavali saivat näissä vainoissa surmansa.
Nero jatkoi surutonta rellestystään vielä muutaman vuoden, mutta nyt alkoivat kaikki saada hänestä tarpeekseen. Häntä vastaan perustettiin salaliittoja ja eri puolella valtakuntaa noustiin jo avoimeen kapinaan. Kun Espanjan toinen käskynhaltija Servius Sulpicus Galba nousi kapinaan, häneen liittyivät lähes kaikki ja Nero hylättiin täydellisesti. Nero pakeni Roomasta huvilalleen, mutta tiesi, että peli oli menetetty. Hän antoi kaivattaa itselleen haudan ja lausui sen äärellä: "Qualis artifex pereo", (Mikä taiteilija minussa meneekään hukkaan.) Sen jälkeen hän työnsi tikarin kurkkuunsa uskollisen orjansa avustuksella. Nero kuoli lapsettomana ja oli viimeinen Caesarin ja Augustuksen suvusta. Kun sanoma hänen kuolemastaan saapui Roomaan, kaupunkilaiset juoksivat riemuiten pitkin katuja