MURHA.INFO

1930-luvulla Lapuan patruunatehdas sijaitsi joen varrella lähellä Lapuan silloista kylää. Nykyään tehdas sijaitsee muutaman kilometrin päässä keskustasta teollisuusalueella, ja entinen tehdas tunnetaan nykyisin nimellä "Vanha Paukku" ja siellä on kirjasto, kansalaisopisto ja lisäksi alueella järjestetään erilaisia kulttuuritapahtumia.
Tämän kertomuksen aikana, 1930-luvulla, tehdasta ympäröi 2,5 metrin korkuinen piikkilankaesteellä varustettu punainen lankkuaita. Alueen turvallisuudesta vastasivat aseistetut vartiomiehet, joilla oli apunaan jopa äreäluonteisia koiria. Alueelle ei noin vain ulkopuoliset päässeet, vaan jokaisen kävijän oli merkittävä nimensä ja asiansa vahtituvan päivakirjaan, ja ennen kuin vieras sai luvan tulla taloon, tarkistettiin asianomaisen vastaanottajalta puhelimitse onko hänellä lupa saapua visiitille. Poislähtiessään vieras samoin ilmoittautui vahtituvalla, ja hänen tarkka poistumisaika merkittiin ylös.

Tuohon aikaan patruunatehtaan "pääartikkeli" oli sotilaskiväärinpatruuna ja sitä pidettiin korkeatasoisena. Nämä patruunat olivat saaneet myös ulkomaiden kiinnostuksen osakseen, ja kuten arvata saattaa, niistä kiinnostuivat myös venäläiset. Tuohon aikaan Neuvostoliitto harjoitti Suomessa vakoilutoimintaa, ja Lapuan patruunatehdas joutui itänaapurin yhdeksi vakoilukohteeksi Suomessa.

Patruunatehtaan johtajana toimi everstiluutnantti Volter Asplund, joka oli kotoisin Vaasasta. Hän oli opiskellut Helsingin yliopistossa, mutta jättänyt opinnot kesken ja lähtenyt monien muiden nuorten miesten tavoin jääkäriksi Saksaan. Uutena vuonna 1918 Asplund palasi Suomeen ja pääsi Vimpelin sotakoulun konekiväärikoulutuksen opettajaksi, jonka lisäksi hän oli sisällissodan aikana Vaasan suojeluskunnan päällikkö. Hän eteni sotilasurallaan ja astui vuonna 1924 majurina puolustusministeriön palvelukseen. Ulkomaille suuntautuneina opintomatkoillaan Asplund erikoistui asetekniikkaan, ja niimpä hänet lokakuun alussa 1929 nimitettiin patruunatehtaan päälliköksi Lapualle. Siihen aikaan hän oli jo everstiluutnantti ja häntä pidettiin alansa huippuna niin Suomessa kuin myös ulkomailla.

Asplund perheineen muutti Lapualle, perheeseen kuului vaimon lisäksi kaksi lasta. Täällä perheen kotiapulaiseksi palkattiin Jenny Anttila- niminen tyttö, joka oli asustellut Lapualla jo kauan. Jennyllä oli hyvä maine ja häntä pidettiin hyvänä kotiapulaisena. Asplundin perhekin piti hänestä ja hän oli hyvä ruoanlaittaja. Tehtaan johtaja Asplund oli hyvän ruoan ystävä, joten Jennin ruoat saivat hänet hyvälle tuulelle. Jennissä ei ollut sinällään mitään vikaa, mutta hänellä oli seuralaisenaan salaperäisiä miehiä, joista patruuna ei olisi pitänyt, mikäli olisi tiennyt heistä.

Lapuan kuuluisat kiväärinpatruunat kiinnostivat muita maita, ja sen vuoksi tehtaalla kävi ryhmittäin ulkomaalaisia vieraita, joiden toivona oli saada hankittua itselleen näiden patruunien salaisuus. Tätä salaisuutta yritettiin saada kaapattua kepulikonsteilla tai luottamuksellisena ystävyydenosoituksena. Siinä ei kuitenkaan onnistuttu. Neuvostoliitto halusi myös saada nämä patruunien ohjeet, ja niin venäläinen vakoilutoiminta aloitti työnsä Lapualla. Asialla oli Pietarin sotilaspiirin tiedusteluosasto, joka suunnitteli kaappauksen. Suomeen lähetettiin miehiä, jotka täällä värväsivät asiamiehiä. Näin soluttauduttiin vähitellen Lapualle, jossa patruunatehdasta alettiin tarkkailla jatkuvasti. Venäläiset rakensivat oman vakoiluverkkonsa, joka oli valmis vuoden 1931. Nyt voitiin ryhtyä toteuttamaan suunnitelmaa.

Lapualla tapahtuneen vakoilun keskushenkilö oli eräs "herra Sten". Enempää hänestä ei tiedetä, koska myöhemmin asiaa selvitellyt keskusrikospoliisi ei pystynyt saamaan hänen henkilöllisyyttään selville. Mitään johtolankoja miehestä ei jäänyt, ei valokuvaa tai sormenjälkiä tms. Herra Stenin päämaja sijaitsi Viipurissa, josta kävin hän kiersi ympäri Suomea autollaan ja esiintyi kauppaedustajana. Joulun jälkeen 1931 Sten saapui Lapualle, jossa hän tutustui Jenny Anttilaan eräässä tanssipaikassa. Todennäköisesti he olivat jo entuudestaan tuttuja, koska poliisin tutkimusten mukaan tyttö kuului jo pian venäläisten vakoiluverkostoon. Jenny ja Sten tapailivat toisiaan, ja asia edistyi. Jenny huomasi tehtaan johtajan säilyttävän asiakirjojaan kirjoituspöytänsä oikeanpuoleisessa laatikossa. Tästä hän ilmoitti tuolloin Viipurissa olevalle herra Stenille, joka saapui nopeasti Lapualle.

Jatkan hetken kuluttua, ja kirjoitan kertomuksen loppuun. Malttakaa odotella..

Herra Sten saapui siis Lapualle tapaamaan Jennyä. Pariskunnalla oli hyvät välit erään vartijan kanssa, joka päästi Stenin alueelle ilman sen suurempia kyselyjä, kunhan tämä vain ilmoittautuu vartijalle.He olivat selittäneet vartijalle, että Sten on Jennyn sulhanen. Tullessaan Jenyä tapaamaan Sten toi mukanaa pulveria, jota oli tarkoitus antaa myöhemmin eversti Asplundille. Sten vakuutti Jennylle pulverin olevan vaaratonta, se aiheuttaisi vain muutaman päivän kestävän kuumeen, joka menisi ohi vuodelevolla.

Talvella 1932 eversti epäili,etä tehtaan piirissä on jotain hämärää tekeillä. Hän oli liikarasittunut, koska teki ylipitkiä työpäiviä, nukkumaan hän meni vasta aamulla neljän aikoihin. Tuona ajankohtana Lapualla kiersi huhuja hämäräperäisistä kulkijoista. Eräänä aamuna huomattiin tehdasalueella lumessa outoja jälkiä, ja eräänä päivänä yksi vartiokoirista kuoli myrkytykseen. Eversti tuli epäluuloiseksi, hän lukitsi tästä lähtien iltaisin ulko-oven tarkasti ja alkoi pitää ladattua pistoolia yöpöydällään.
Eräänä iltana maalis-huhtikuun vaihteessa vuonna 1932 eversti pelasi vaimonsa ja lankonsa kanssa. Hän pyysi Jennyä tuomaan lasillisen kaljaa, minkä tämä toikin lisättyään siihen Stenin antamaa pulveria. Illalla eversti sai kohtauksen, muuttui tuhkanharmaaksi ja sai kovan päänsäryn sekä ripulin.Tämän jälkeen hän oli jatkuvasti huonossa kunnossa ja kovin väsynyt. Töitä hän teki siitä huolimatta, ja huhtikuun 14. päivänä tehtaalle saapui Helsingistä puolustusministeriöin komissio tarkastamaan palosuojelua. Iltapäivällä Jenny oli yksin kotona, kun everstin vaimo ja lapset olivat myös poissa kotoa. Jenny otti yhteyden Steniin, joka saapui paikalle. Tuttu porttivahti päästi hänet sisälle. Sten otti everstin työpöydän laatikosta punaiset mapit ja antoi Jennylle lisää pulveria, jota tämän pitää jatkossakin antaa everstille. Illalla tulikin tilaisuus, kun eversti pyysi taas kaljaa.

Seuraavana päivänä eversti oli vieläkin huonommassa kunnossa. Hänellä oli vatsavaivoja, pää kipeä ja kaiken lisäksi hän pyörtyi iltapäivällä. Lääkäri oletti potilaan kärsivän lavantaudista, mutta seuraavana päivänä tohtori totesi keuhkokuumeen alkaneen. Paikalle saapui toinenkin lääkäri, mutta everstiä ei voitu enää auttaa. Huhtikuun 2o. päivän vastaisena yönä v. 1932 eversti Volter Asplund kuoli. Kun hänen ruumistaan oltiin kuljettamassa pois 22. päivänä, paikalle saapui herra Sten tuoden lainaamansa punaiset kansiot, jotka Jenny laittoin takaisin yöpöydän laatikkoon. Herra Sten poistui Lapualta, ja viikon kuluttua Jenny sai häneltä kirjeen, jossa hän jätti jäähyväiset. Eversti haudattiin perhehautaan Vaasaan.

Ennen pitkää Jenny jäi poliisin haaviin erään toisen tapauksen johdosta ja hänet pdätettiin. Joulukuun 20. päivänä 1933 hän tunnusti olleensa osallisena eversti Volter Asplundin salamurhassa. Everstille tehtiin nyt ruumiinavaus, vaikka kuolemasta oli kulunut puolitoista vuotta ja ruumis oli pitkälle kehittyneessä mätänemistilassa. Ruumiista löydettiin heikkoja morfiininjätteitä ja jälkiä arsenikkia sekä kuparia, joita haudan maanäytteessä ei ollut. Lopullista selvyyttä hänet surmanneesta myrkystä ei saatu. Jenny joutui vankilaan tekosistaan.

Palauttamiensa mappien joukossa ei ollut harmaita mappeja, joissa oli tärkeitä tietoja patruunatehtaan salaisuuksista. Venäläiset saivat tässä operaatiossa jotakin uusimman suomalaisen kiväärinpatruunan reseptistä, mutta epäselväksi jäi, mitä kaikkea muuta aseisiin ja ampumatarvikkeisiin liittyvää tietoa Sten vei mukanaan Lapualta poistuttuaan. Eversti Asplundin salamurha ja siihen liittynyt venäläisten vakoilutoiminta aiheuttivat koko maassa suuren hälyn eikä syyttä.

Lähde? Toisten tietojen mukaan arsenikista ei löytynyt jälkiä. Myös Jennyä riiustellut herrasmies mainittiin Stenij - nimiseksi, tosin Anttila kirjoitti tälle osoitteella Herra Sten, Viipuri, aseman postitoimisto. Samapa tuo, kun kyseessä oli kuitenkin vakoojan salanimi.

Tutkailin hieman nimilistoja ja ilmeisesti tehtaanjohtaja Asplund ei ollut ainakaan näkyvästi Lapuan liikkeessä mukana. Näin olisi voinut jopa olettaa kun kyseessä oli Lapualla asuva jääkärieversti.

Lähdeteos on Veijo Varjon kirjoittama kirja Miehet pimeästä- neuvostovakoilu Suomessa. Julkaissut Kustannuspiste Oy. 1980.

En löytänyt minäkään mitään viitteitä siihen, että Asplund toiminut Lapuan liikkeessä ainakaan niin, että nimi olisi listoille päässyt. Hän teki paljon töitä, valvoi jopa yöt töiden ääressä, joten ei ole ehkä ehtinyt eikä jaksanut osallistua liikkeen toimintaan. Hän harrasti purjehdusta, taidemaalausta ja metsästystä ja hänet tunnettiin ensiluokan ampujana. Kesäisin hän purjehti Vaasan saaristossa ja kävi lisäksi Kuortaneella ja Lappajärvellä kalastamassa. Ahkera ja työssään tunnollinen perheenisä näyttäisi Asplund olleen.

Lapualta päivää.
Kirjoitan tätä 700 metrin päässä tuosta nykyisestä "Vanhasta Paukusta", jossa Asplund surmattiin.

Pariskunnalla oli hyvät välit erään vartijan kanssa, joka päästi Stenin alueelle ilman sen suurempia kyselyjä, kunhan tämä vain ilmoittautuu vartijalle.

Hyvät välit olivat lahjonnan seurausta.

Isoisäni oli tuolloin 14-vuotias, juuri päässyt juoksupojaksi tehtaalle. Isoisän isä oli tehtaan työnjohtaja.

Isoisäni näki, kun mainittu vartija eli porttivahti otti rahaa vastaan Steniksi mainitulta mieheltä, minkä jälkeen Stenillä oli vapaa pääsy tehtaalle. Isoisä pääsi tai joutui nuoresta iästään huolimatta todistajaksi oikeudenkäyntiin, jossa asiaa käsiteltiin. Hän kertoi oikeudessa mitä oli nähnyt, ja porttivahti sai sakkorangaistuksen.

Isoisä itse piti kovin pahana sitä, että oikeudenkäynnin jälkeen porttivahti lakkasi tervehtimästä häntä ...isoisän mielestä "asiat asioina, mitäs teki rikoksen".

Jenny Anttila oli isoisäni mukaan hyvin kaunis nainen.

Asplundia ei koskaan ole täällä Lapualla mainittu Lapuan Liikkeen yhteydessä, eli mitä todennäköisimmin hän ei ollut mukana.