Kirjoittaja Fillaristi205 » Su Loka 25, 2026 7:24 pm
En näe yksityiskohtia maksumuurin takaa, joten tää on todella yleisellä tasolla ja jonkinlaisia valistuneita arvauksia osasta tapahtumankulusta. Olisi kiinnostavaa päästä lukemaan nuo jutut tarkemmin niin saisi vähän lihaa luiden päälle.
Yleisesti ottaen tää aihepiiri on ihan mahdottoman monimutkainen ja miinoja lastensuojelulle joka suuntaan täynnä. Lastensuojelun pitää tasapainotella näissä muun muassa seuraavia asioita: lapsen turvallisuuden ja kehityksen tukeminen; vanhemmuuden tukeminen; kieli-, kulttuuri- ja mahdollisesti myös uskonnollisten erityispiirteiden tukeminen; samalla pitää painia sijaishuollon realiteettien kanssa --> olisiko lapsen edun mukaista joutua sijoitetuksi toiselle puolelle maata, jos vaikka jollain ihmeellä löytyisi kielitaitoinen perhe. Iso ongelma näissä on myös lapselle suotuisan yhteydenpidon turvaaminen lainsäädännöllä ja valvovien viranomaisten älyttömyyksiin vedetyillä yksityisyyden suojan tulkinnoilla, joita noudattamalla pitäisi paradoksaalisesti rajoittaa yhteydenpitoa (ja vieraannuttaa) enemmän mitä olisi oikeasti tarpeellista.
Kalevan parin virkkeen perusteella lapsi on ollut huostassa ainakin kymmenisen vuotta, joten hänet on sijoitettu kiireellisesti aikanaan mahdollisesti hyvinkin pienenä. Huostaanotto on kaiketi tapahtunut 99,9% todennäköisyydellä tahdonvastaisena, eli hallinto-oikeuden päättämänä. Lisäksi sijoitus on tapahtunut jossain Pohjois-Pohjanmaalla, jossa maahanmuuttajataustaisen väestön määrä on kuitenkin ollut suhteellisesti merkittävästikin vähäisempää kuin vaikkapa pk-seudulla.
Todennäköisesti sijoitus on tapahtunut iän vuoksi perhehoitoon. Jokainen voi mielessään miettiä lasten kielen kehittymisen kannalta, että mitä tapahtuu kun joku 0pv-4v vanha kieltä X puhuva (tai puhumaton) lapsi sijoitetaan kieltä Y (suomi/ruotsi) puhuvaan ympäristöön, jossa hänestä pidetään erityisen tarkkaa huolta ja sitten taas toisaalta suhde biologiseen vanhempaan/vanhempiin voi olla hyvinkin rajoittunut esimerkiksi turvallisuussyistä? Lapsi alkaa omaksumaan ympäröivää kieltä vauhdikkaasti, ainut vaan että kieli on siinä kohtaa se ympäristön kieli. Jotain venäjää, ranskaa ja englantia voisi löytyäkin jostain sijaishuollosta aikana X, mutta pienemmissä meno on ihan herran haltuun. Fiksu ja turvallinen vanhempi pystyisi tukemaan lastaan myös huostaanotonkin aikana, yhteydenpitoa voisi pitää runsaasti jne., lapsesta kasvaisi kaksi-/kolmikielinen aivan kuten monissa perheissä tapahtuu päivittäin. Tällaisissa harvinaisemmissa tapauksissa se ei kuitenkaan ole välttämättä mitenkään realistista. Käytännössä lapsi voi assimiloitua suomalaiseksi ennätysvauhtia.
Näissä ulkomaalaisjutuissa isona ongelmana voi olla myös fyysinen tapaamispolitiikka, jos/kun on konkreettista uhkaa lapsen joutuvan vanhemman/huoltajan kaappaamaksi ulkomaille. Etenkin tapauksissa joissa ulkomaalaistaustaisella ei ole juurikaan siteitä Suomeen tää on ihan mahdoton dilemma. Kuka sossu haluaa olla ottamassa riskiä lapsen lopullisesta katoamisesta Karffien tapaan siinä kohtaa kun on etukäteen tiedossa huoltajan X uhkailleen 15 kertaa viiden vuoden aikana ottavansa lapsen ja lähtevänsä pois Suomesta? Ei kukaan. Siinä kohtaa täällä Murhainfossakin sauhuaisi kirjoittajien näppäimistöt urakalla sossun kamalasta virkavirheestä ja maalitusprojekti lähtisi käyntiin.
Tapaamiset voisi olla hyvinkin pitkään valvotusti ja/tai tuetusti, missä sitten taas tullaan ongelmaan kun huoltajalla ei ole välttämättä kielitaitoa sosiaalihuollon ammattihenkilöiden kanssa ihan osaamisesta, joskin pahimmillaan ulkomaalaistaustainen vanhempi ei välttämättä edes halua opetella mitään kieltä. Lapselle mieleisän tapaamisen toteutuminen jonkun puhelintulkin välityksellä on taas ihan utopiaa. Siinä kohtaa lapsen kiinnostus tapaamisiin voi myös lopahtaa vähän kerrallaan. "Vieraannuttamisen" kierre on siinä kohtaa ihan täysin valmis.
Ulkomaalaistaustaisen ja kielitaidottoman väestön kasvaessa tää probleema tulee vaan kasvamaan tulevina vuosina ja vuosikymmeninä, enkä oikein tiedä mitä tälle edes voisi tehdä. Kotimaisten kielten osaamattomuus tulee meille kalliiksi, eikä täällä olla haluttu myöskään ryhtyä mihinkään assimilointiin, joten siinähän sitten yksittäiset viranhaltijat tasapainottelee tällaisten pommien kanssa.
En näe yksityiskohtia maksumuurin takaa, joten tää on todella yleisellä tasolla ja jonkinlaisia valistuneita arvauksia osasta tapahtumankulusta. Olisi kiinnostavaa päästä lukemaan nuo jutut tarkemmin niin saisi vähän lihaa luiden päälle.
Yleisesti ottaen tää aihepiiri on ihan mahdottoman monimutkainen ja miinoja lastensuojelulle joka suuntaan täynnä. Lastensuojelun pitää tasapainotella näissä muun muassa seuraavia asioita: lapsen turvallisuuden ja kehityksen tukeminen; vanhemmuuden tukeminen; kieli-, kulttuuri- ja mahdollisesti myös uskonnollisten erityispiirteiden tukeminen; samalla pitää painia sijaishuollon realiteettien kanssa --> olisiko lapsen edun mukaista joutua sijoitetuksi toiselle puolelle maata, jos vaikka jollain ihmeellä löytyisi kielitaitoinen perhe. Iso ongelma näissä on myös lapselle suotuisan yhteydenpidon turvaaminen lainsäädännöllä ja valvovien viranomaisten älyttömyyksiin vedetyillä yksityisyyden suojan tulkinnoilla, joita noudattamalla pitäisi paradoksaalisesti rajoittaa yhteydenpitoa (ja vieraannuttaa) enemmän mitä olisi oikeasti tarpeellista.
Kalevan parin virkkeen perusteella lapsi on ollut huostassa ainakin kymmenisen vuotta, joten hänet on sijoitettu kiireellisesti aikanaan mahdollisesti hyvinkin pienenä. Huostaanotto on kaiketi tapahtunut 99,9% todennäköisyydellä tahdonvastaisena, eli hallinto-oikeuden päättämänä. Lisäksi sijoitus on tapahtunut jossain Pohjois-Pohjanmaalla, jossa maahanmuuttajataustaisen väestön määrä on kuitenkin ollut suhteellisesti merkittävästikin vähäisempää kuin vaikkapa pk-seudulla.
Todennäköisesti sijoitus on tapahtunut iän vuoksi perhehoitoon. Jokainen voi mielessään miettiä lasten kielen kehittymisen kannalta, että mitä tapahtuu kun joku 0pv-4v vanha kieltä X puhuva (tai puhumaton) lapsi sijoitetaan kieltä Y (suomi/ruotsi) puhuvaan ympäristöön, jossa hänestä pidetään erityisen tarkkaa huolta ja sitten taas toisaalta suhde biologiseen vanhempaan/vanhempiin voi olla hyvinkin rajoittunut esimerkiksi turvallisuussyistä? Lapsi alkaa omaksumaan ympäröivää kieltä vauhdikkaasti, ainut vaan että kieli on siinä kohtaa se ympäristön kieli. Jotain venäjää, ranskaa ja englantia voisi löytyäkin jostain sijaishuollosta aikana X, mutta pienemmissä meno on ihan herran haltuun. Fiksu ja turvallinen vanhempi pystyisi tukemaan lastaan myös huostaanotonkin aikana, yhteydenpitoa voisi pitää runsaasti jne., lapsesta kasvaisi kaksi-/kolmikielinen aivan kuten monissa perheissä tapahtuu päivittäin. Tällaisissa harvinaisemmissa tapauksissa se ei kuitenkaan ole välttämättä mitenkään realistista. Käytännössä lapsi voi assimiloitua suomalaiseksi ennätysvauhtia.
Näissä ulkomaalaisjutuissa isona ongelmana voi olla myös fyysinen tapaamispolitiikka, jos/kun on konkreettista uhkaa lapsen joutuvan vanhemman/huoltajan kaappaamaksi ulkomaille. Etenkin tapauksissa joissa ulkomaalaistaustaisella ei ole juurikaan siteitä Suomeen tää on ihan mahdoton dilemma. Kuka sossu haluaa olla ottamassa riskiä lapsen lopullisesta katoamisesta Karffien tapaan siinä kohtaa kun on etukäteen tiedossa huoltajan X uhkailleen 15 kertaa viiden vuoden aikana ottavansa lapsen ja lähtevänsä pois Suomesta? Ei kukaan. Siinä kohtaa täällä Murhainfossakin sauhuaisi kirjoittajien näppäimistöt urakalla sossun kamalasta virkavirheestä ja maalitusprojekti lähtisi käyntiin.
Tapaamiset voisi olla hyvinkin pitkään valvotusti ja/tai tuetusti, missä sitten taas tullaan ongelmaan kun huoltajalla ei ole välttämättä kielitaitoa sosiaalihuollon ammattihenkilöiden kanssa ihan osaamisesta, joskin pahimmillaan ulkomaalaistaustainen vanhempi ei välttämättä edes halua opetella mitään kieltä. Lapselle mieleisän tapaamisen toteutuminen jonkun puhelintulkin välityksellä on taas ihan utopiaa. Siinä kohtaa lapsen kiinnostus tapaamisiin voi myös lopahtaa vähän kerrallaan. "Vieraannuttamisen" kierre on siinä kohtaa ihan täysin valmis.
Ulkomaalaistaustaisen ja kielitaidottoman väestön kasvaessa tää probleema tulee vaan kasvamaan tulevina vuosina ja vuosikymmeninä, enkä oikein tiedä mitä tälle edes voisi tehdä. Kotimaisten kielten osaamattomuus tulee meille kalliiksi, eikä täällä olla haluttu myöskään ryhtyä mihinkään assimilointiin, joten siinähän sitten yksittäiset viranhaltijat tasapainottelee tällaisten pommien kanssa.
