Jari Ehrnroothin oppien noudattaminen "vaatimusten tasa-arvosta" johti lapsen huostaanottoon

[dazu]

Kiusattu 12-vuotias ei halunnut kouluun, poikaa saattanut äiti potki ja löi nyrkillä: ”Mä jouduin vähän työntämään häntä”

Julkaistu: 12:03

Ulkopuolinen hälytti poliisit, kun näki äidin potkivan poikaansa useita kertoja takapuoleen ja lyövän nyrkillä vatsaan. Äiti myös kiersi lapsen huppua niin, että se kiristyi.

Helsingin hovioikeus lievensi 12-vuotiasta poikaansa pahoinpidelleen äidin tuomiota. Helsingin käräjäoikeus oli tuominnut noin 50-vuotiaan äidin pahoinpitelystä 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Helsingin hovioikeus lievensi tuomion 70 päiväsakoksi, mikä merkitsee äidin tuloilla 420 euroa sakkoja. Teko tapahtui pojan koulumatkalla 2017.

Ulkopuolinen hälytti poliisit paikalle, kun hän huomasi äidin pahoinpitelevän poikaansa koulun lähellä olevan kaupan pysäköintialueella. Äiti ja poika etenivät kohti lähistöllä olevaa koulua siten, että äiti potki polvellaan lastaan takapuoleen ja löi nyrkillä vatsaan. Todistajan mukaan äiti olisi myös kuristanut lastaan rullalle kiertämällään lapsen takin hupulla.

Todistaja seurasi tilannetta 10-15 minuutin ajan. Kun poika pysähtyi, pahoinpitely jatkui. Poika ei ollut yrittänyt todistajan mukaan puolustautua eikä suojautua, hän oli vain äännellyt pitäen ”jonkinlaista vikinää”.

Käräjäoikeus tuomitsi äidin ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja katsoi äidin potkineen ja lyöneen lastaan useita kertoja ja kuristaneen tätä.

Helsingin hovioikeus ei pitänyt lyöntejä ja potkuja voimakkaina. Pojalle ei aiheutunut fyysisiä vammoja. Hovioikeuden mukaan äiti oli kiertänyt pojan huppua niin, että se oli kiristynyt. Kysymys ei hovioikeuden mielestä ollut ”kuristamisesta sanan varsinaisessa merkityksessä”.

Hovioikeuden mukaan kyse ei ollut siitä, että äiti olisi halunnut aiheuttaa pojalleen kipua. Siksi hovioikeus katsoi, että ”tuntuva sakkorangaistus” oli riittävä seuraamus teosta. Hovioikeuden mukaan äiti menetti malttinsa.

Äiti perusteli tekoaan sillä, että hän oli yrittänyt viedä poikaansa kouluun, mutta poika ei halunnut mennä. Äiti kertoi, että poikaa oli kiusattu koulussa ja tämä oli joutunut sen takia vaihtamaan koulua muutaman kerran. Poika oli halunnut, että äiti saattaa hänet kouluun. Äidin mukaan hänen piti saada poika kouluun.

– Mä jouduin vähän työntämään häntä ja vetämään hihasta, jotta saisin hänet kouluun. Sinänsä ihan pahoinpitelyä, ei ollut, ehkä jouduin vetämään häntä liian tiukasti kouluun. Siinä se, äiti kertoi poliiseille.

Äiti kertoi pojan itkeneen.

Tapahtuneen jälkeen poika oli huostaan otettuna ja sijoitettuna. Hänen koulunkäyntitilanteensa on nyt parempi.

Äiti velvoitettiin käräjäoikeudessa maksamaan pojalleen 500 euroa kivusta ja särystä. Äiti ja poika ovat kuitenkin sopineet 250 euron suuruisen korvaussumman, minkä sovinnon hovioikeus vahvisti.

Sari Autio

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006417540.html

[dazu]

Jari Ehrnroothin kolumni: Mahdollisuuksien tasa-arvon lisäksi tarvitaan vaatimusten tasa-arvo
Jokaisen yksilön on saatava kohdata riittävän selkeä, kiistaton ja pysyvä kehittymisen paine, koska vain harvat ovat yhtä aikaa kunnianhimoisia, velvollisuudentuntoisia ja sisältä ohjautuvia, kirjoittaa Jari Ehrnrooth.
tasa-arvo 23.7.2018 klo 07.20

Suomessa kaikki puolueet hokevat mahdollisuuksien tasa-arvoa. Tämä on pohjoismaisen hyvinvointimallin kaikkein pyhin eettinen dogmi.

Se on erehdyttävien toivekuvien lähde kahdesta syystä.

Ensinnäkin, luonto jakaa lahjakkuutta Gaussin käyrällä ja myös kulttuurinen pääoma jakaantuu epätasaisesti niin perheiden kuin yksilöiden välillä. Yksi uppoutuu Tolstoihin, toinen tyytyy viihteeseen.

Kaikille yhdenvertaisia palveluja tarjoava valtio voi ainoastaan lievittää mahdollisuuksien epätasa-arvoa, ei poistaa sitä.

Toiseksi, mahdollisuuksien tasa-arvo on huonosti harkittu tavoite. Jos mahdollisuuksien tasa-arvo saavutettaisiin, kehitystä ruokkiva kilpailudynamiikka laantuisi, koska kulttuurisen pääoman yksilölliset erot olisi tasoitettu. On hyvä, että erot säilyvät ja niin perheet kuin yksilötkin kisailevat kyvykkyydessä, oppineisuudessa, taitavuudessa ja luovuudessa.

Ajatus siitä, että kaikki voisivat lähteä samalta viivalta, on tasapäistävä taivasunelma, jolle ei löydy perusteita reaalimaailmasta.

Kulttuurievoluutio perustuu itsesäätelyyn, itsensä ylittämiseen ja suorituskykyä parantavaan tavoittamattoman tavoitteluun. Jos kulttuuri asettaa tavoitteekseen jotakin mikä saavutetaan – kuten hyvinvointi tai onnellisuus – sen elinvoima ehtyy ennen pitkää. Tyytyväisyys tappaa kehityksen.

Parhaimmillaan yhdenvertaisten mahdollisuuksien politiikka antaa useimmille tilaisuuden yrittää parhaansa ja antaa kaikkensa. Mutta pelkät mahdollisuudet eivät riitä.

Loputtomasti kehittyvän individualistisen länsimaisen kulttuurin eettiseksi pääsäännöksi sopiikin vaatimusten tasa-arvo.

Jokaisen yksilön on saatava kohdata riittävän selkeä, kiistaton ja pysyvä kehittymisen paine, koska vain harvat ovat yhtä aikaa kunnianhimoisia, velvollisuudentuntoisia ja sisältä ohjautuvia.

Korkeasti koulutetun ylemmän keskiluokan lapset menestyvät, koska heidän vanhempansa vaativat heiltä itsekuria, koulumenestystä ja pitkäjänteisyyttä. Siksi suurinta tasa-arvotyötä olisi taata paitsi mahdollisuudet myös niiden määrätietoiseen käyttämiseen ohjaavat yksilöllisesti säätyvät vaatimukset vähemmänkin koulutettujen perheiden lapsille.

On hyväksyttävä, että kukaan ei ole koskaan riittävän hyvä. On otaksuttava, että aina voi tulla paremmaksi. Muutoin länsimainen unelma yksilön vapaudesta häviää.

Amerikkalaisessa yliopistossa työskentelevän ystäväni tehtävänä on varmistaa, että hyvistä kehittyy vielä parempia. Jos joku opiskelija selviytyy vaatimuksista helpommin kuin muut, hänen rimaansa täytyy korottaa.

Tämä kova ja innoittava arvo puuttuu suomalaisesta koulutuskulttuurista ja siksi me menestymme alkeisopinnoissa mutta jäämme lopulta jälkeen maailman kärjestä.

Vaatimusten tasa-arvo takaa sen, että yksikään ei tyydy saavuttamaansa vaan jokainen kokee riittävää edistymisen tarvetta ja siten koko kulttuuri kehittyy tiedossa, taidossa ja luovuudessa.

Jos haluamme korjata pohjoismaisen hyvinvointimallin hyvintoimintaan kannustavaksi yhteiskunnaksi, jossa jokainen vapaa yksilö ottaa vastuun elämästään paitsi terveenä ja elinvoimaisena ihmisenä myös oman parhaan tuloksensa tekevänä yhteisön jäsenenä, meidän on nostettava vaatimusten tasa-arvo korkeimmaksi periaatteeksi.

Maailmanlaajuisessa kulttuurien kamppailussa menestyksen ratkaisee riittävän luja vaatimusten henki ja eetos. Siksi John F Kennedy sanoi ”Älkää kysykö mitä maa voi tehdä teille – kysykää, mitä te voitte tehdä maallenne”.

Urheilulajit opettavat vaatimusten tasa-arvoa, koska kilpakentillä sääntönä on kaikkensa antaminen. Jalkapallojoukkueessa kukaan ei pääse kokoonpanoon – ei edes harjoituksiin – jos ei laita kaikkea osaamistaan ja yrittämistään likoon, ja yksilölajeissa pidetään kunniattomina harrastelijoina niitä, jotka harjoittelevat tai kilpailevat puolinaisesti.

Itse elämässä vaatimusten tasa-arvon periaate on sosiaalisesti reilu, koska se antaa kaikille mahdollisuuden päästä kentälle ja saada itsestään irti paras mahdollinen suoritus ennen päätösvihellystä.

Jari Ehrnrooth

Kirjoittaja on kirjailija ja filosofisesti suuntautunut kulttuurin tutkija. Hän on kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa. Palautetta kirjoittajalle voi lähettää suoraan osoitteeseen [email protected]

https://yle.fi/uutiset/3-10310504

[Sverdlov]

Elävästi muistan miten äitini vei minut käsipuolesta yhteiskoulun pääsykokeisiin koska minua väsytti, nukutti, maha oli kipeä, päätä särki, olin lähdössä rantaan, onkimaan, pyöräilemään ja kaverille. Saanko nyt jostakin hyvityksen? Äitini kuoli v. 1992 ja minä olen koulutukseltani insinööri.

[dazu]

Tämä kertoo myös tästä surullisesta tilanteesta, kun koulut eivät saa kiusaajia kuriin ja lapsen vanhemmat laitetaan puun ja kuoren väliin; lapsi on pakko viedä kouluun, tai lapsi huostaanotetaan ja toisaalta, jos pakotat, niin lapsi huostaanotetaan. Tässä kuviossa tuo vaatimusten tasa-arvo puuttuu nimenomaan kouluilta. Tässäkään tapauksessa koulu, tai kiusaajat eivät joutuneet vastuuseen tilanteesta. Toisaalta tietysti kiusatun lapsen vanhempien pitäisi pyrkiä tekemään kaikki voitava kiusaamisen lopettamiseksi, eikä vain kohdistaa vaatimuksia kiusattuun lapseen.

Jari Ehrnrooth taas tarvitsisi lisää vaatimuksia sen suhteen, että hän alkaisi käyttämään aivojaan ja ajattelemaan myös out of the box, markkinaliberalismin ihanteista ja moraalikäsityksestä riippumattomasti. Ehrnrootihia voisi siihen asti vaikka vetää Mazdan perässä soratiellä kahdeksaakymppiä.

[canis lupus]

En nyt koe kohtaantoa aloittajan luomaan korrelaatioon, saati löydä siitä edes sepalus auki versus hukkuminen -tyyppistä syy/seuraussuhdetta edes.

[dazu]

Elävästi muistan miten äitini vei minut käsipuolesta yhteiskoulun pääsykokeisiin koska minua väsytti, nukutti, maha oli kipeä, päätä särki, olin lähdössä rantaan, onkimaan, pyöräilemään ja kaverille. Saanko nyt jostakin hyvityksen? Äitini kuoli v. 1992 ja minä olen koulutukseltani insinööri.

Minä taas olin koulussa yhdeksän vuotta hakattavana. En tästä lannistunut, vaan tein pirusti töitä ja harrastin myös urheilua. Olin lopulta kaikessa, mitä tein, muita parempi. Kuitenkin, kun sairastuin fyyisesti, niin lääkärit päättivät olla hoitamatta.
Samaan aikaan kiusaajani, joka rettelöi puukon kanssa koulussa, ryyppäsi ja teki murtokeikkaa ja sittemmin raiskaili teinityttöjä, on tällä hetkellä erittäin hyvässä työssä, kiitos Ehrnroothin vapaamuurarikavereiden ja työssäkäyvien suomalaisten yleisen selkärangattomuuden.

[poikani]

Ei ehkä kannata tai ole ainakaan soveliasta yllyttää täällä murhaamaan ketään nimeltä mainittua henkilöä.

[dazu]

En nyt koe kohtaantoa aloittajan luomaan korrelaatioon, saati löydä siitä edes sepalus auki versus hukkuminen -tyyppistä syy/seuraussuhdetta edes.

Ehrnroothin mukaan menestymättömyys johtuu liian matalasta vaatimustasosta. Minun mielestäni se taas johtuu liian korkeasta vaatimustasosta. Aloituksen juttu on hyvä argumentti minun näkemykseni puolesta.

Ei ehkä kannata tai ole ainakaan soveliasta yllyttää täällä murhaamaan ketään nimeltä mainittua henkilöä.

Ei tässä mitään yllyttämistä ole tapahtunut, kuten ei myöskään murhaamisen pohdintaa. Vain mielipide, joka on täysin "tasa-arvoinen" Ehrnroothin filosofian kanssa. Tässä tarjotaan vain sitä hänen peräänkuuluttamaansa vaatimusten tasa-arvoa myös hänelle itselleen.

[On Anoi Kaa]

Mielestäni nuo keinot on kyllä vihonviimeisiä kiusatun pojan kannustamiseksi koulunkäyntiin ja omiaan aiheuttamaan myös kipua, mutta etenkin nöyryytystä - "kerran elmerin äitikin retuuttaa, potkii ja alistaa sitä, niin kyllä mekin saadaan sitä pieksää, vittuilla ja nöyryyttää", ajattelivat kiusaamiseen taipuvaiset lapsukaiset koulussa ja vapaa-ajalla mahdollisesti. Tämä tuskin oli myöskään ainoa kerta, kun pojan äiti kävi lapseen käsiksi, joten mitä lie tapahtunut neljän seinän sisällä, kun voisi olettaa äidin hieman rajoittavan käytöstään muiden ihmisten katseille alttiina kodin ulkopuolella...

Tapahtuneen jälkeen poika oli huostaan otettuna ja sijoitettuna. Hänen koulunkäyntitilanteensa on nyt parempi.

Juttu herättää kysymyksen pojan kotioloista yleensäkin. Työtön äiti pakottaa koulukiusattua poikaa väkivaltaa hyväksikäyttäen kouluun. Poika otetaan huostaan ja koulunkäynti alkaakin yllättäen maistua paremmin. Jotain tärkeää asiaa ei juttu meille kertonut? Ei myöskään sitä, mikä pojan ja äidin suhde tulee olemaan nyt oikeudenkäynnin jälkeen tai sitä, että missä se pojan iskä oli tai on? Kaikista viiskymppisistä ei todellakaan ole yh-äipäksi, kun tuo on parhaimmillaankin surkea olosuhde lapselle.

[poikani]

Ei ehkä kannata tai ole ainakaan soveliasta yllyttää täällä murhaamaan ketään nimeltä mainittua henkilöä.

Ei tässä mitään yllyttämistä ole tapahtunut, kuten ei myöskään murhaamisen pohdintaa. Vain mielipide, joka on täysin "tasa-arvoinen" Ehrnroothin filosofian kanssa. Tässä tarjotaan vain sitä hänen peräänkuuluttamaansa vaatimusten tasa-arvoa myös hänelle itselleen.

Äläpäs nyt valehtele, aikuinen ihminen.

Jari Ehrnrooth taas tarvitsisi lisää vaatimuksia sen suhteen, että hän alkaisi käyttämään aivojaan ja ajattelemaan myös out of the box, markkinaliberalismin ihanteista ja moraalikäsityksestä riippumattomasti. Ehrnrootihia voisi siihen asti vaikka vetää Mazdan perässä soratiellä kahdeksaakymppiä.

Vaikka läntisen sivistyksen vastustajat kilvan ehdottelevatkin "natsien" (kaikki muut kuin heidän oma ryhmänsä) polttamista sun muuta, ei sellaiseen tarvitse itse alentua.

[VastarannanKiiski]

Tapahtuneen jälkeen poika oli huostaan otettuna ja sijoitettuna. Hänen koulunkäyntitilanteensa on nyt parempi.

Juttu herättää kysymyksen pojan kotioloista yleensäkin. Työtön äiti pakottaa koulukiusattua poikaa väkivaltaa hyväksikäyttäen kouluun. Poika otetaan huostaan ja koulunkäynti alkaakin yllättäen maistua paremmin. Jotain tärkeää asiaa ei juttu meille kertonut? Ei myöskään sitä, mikä pojan ja äidin suhde tulee olemaan nyt oikeudenkäynnin jälkeen tai sitä, että missä se pojan iskä oli tai on? Kaikista viiskymppisistä ei todellakaan ole yh-äipäksi, kun tuo on parhaimmillaankin surkea olosuhde lapselle.

Tässä haiskahtaa kaltoinkohtelu myös kotioloissa. Hemmetin vaikeaa on elää, jos samaa paskaa on sekä kotona, että koulussa ja ainoat helpommat hetket ehkä koulumatkalla. Toivottavasti poika on päässyt sijaisperheeseen tai muualle, ettei tässä ole lopputuloksena jotain Vilja-Eerikan kohtalon tapaista.

Jos J. Ehrnrooth olisi itse ollut tapauksen pojan tilanteessa lapsena, mikä mahtaisi olla yhteiskunnallinen status nyt. En voi sietää tuota omahyväistä jätkää ja autolla vetäminen pitkin sorateitä sopisi hyvin. Tämä noudattaa hänen ideologiaansa ihan hyvin; jos fyysistä moukarointia on pakko kestää yhden jos toisen, niin on kestettävä Jarinkin.

Lähtökohdat eroavat niin monin tavoin. Hitto kun en löydä juttua, joka käsitteli aihetta ja sitä kuinka ns. hyväosaiset eivät edes tiedosta, mitä kaikkea ovat saaneet perhetaustansa takia; kalliimpien harrastusten kautta verkostoja, vanhemmat ovat tukeneet koulunkäynnissä, terveydestä on huolihdittu paremmin, ehkä ravintokin ollut parempaa. Huono-osaisten perheissä voi olla läsnä jatkuva stressi ja pelko, eikä ehkä edes rauhaa nukkua tai tehdä läksyjä. Voi olla lisänä väkivaltaa ja lyttäämistä, jolloin usko omiin mahdollisuuksiin voi olla aika alhainen.

Kallistuisin ehkä ennemmin itse sen kannalle, että jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia; ja tämä nimenomaan niin, ettei kyse ole älykkyydestä vaan myös mahdollisuuksista saada oma potentiaalinsa käyttöön. Jos olosuhteet ovat olleet epäsuotuisat, on syytä ymmärtää, että ainakin osa tarvitsee tukea ja apua enemmän.