Henkirikoksen uhrien läheiset ry (HUOMA)

[koskisen masa]

Vuonna 2000 perustetun yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on tukea henkirikosten uhrien läheisiä traumaattisen menetyksen jälkeen. Tavoitteena on edistää selviytymistä ja eheytymistä sekä ehkäistä syrjäytymistä.

Vertaistukipuhelimen ( 050 576 3311 ) päivystäjinä toimivat koulutetut yhdistyksen jäsenet sunnuntaisin ja maanantaisin klo 18.00 – 20.00. Muuna aikana puhelimen vastaajaan voi jättää viestin tai soittopyynnön ja soittajaan otetaan yhteyttä myöhemmin.

http://www.huoma.fi/

[koskisen masa]

Rikosuhripäivystys

Oletko joutunut rikoksen tai rikosyrityksen kohteeksi tai oletko joutunut rikoksen todistajaksi?

Rikosuhripäivystyksen perustehtävä on parantaa rikoksen uhrin, hänen läheisensä ja rikosasian todistajan asemaa.


http://rikosuhripaivystys.fi/main.site? ... /view&id=2

[anneli1]

Todella hyvä, että tällaisia tukitoimia on käytettävissä.

[Aariel]

On todella hyvä, että tällainen toimii Suomessa. Valtiolla ja kunnilla ei oikeastaan ole tarjota mitään henkirikoksen uhrien läheisille. Kaksi kertaa vuodessa on vähän, mutta resursseja ja varoja ei varmaan enempään ole. Vertaisryhmäthän toimii, mutta vain isoimmilla paikkakunnilla. Niinhän se usein kyllä menee. Koen, että valtion ja kuntien olisi panostettava enemmän tähän. Henkirikoksia tapahtuu toldella paljon, joten läheisiä jää monin kerroin uhrien määrä.

Kuuluisiko tämä kuiten Vapaaseen Keskusteluun?

[Kylli]

Mielestäni tällainen tieto kuuluisi jonnekin, mistä se on sitä tarvitsevan helppo löytää. Tietämäni mukaan ainakin yksi minfolainen sai taannoin tiedon Huomasta tätä kautta, mutta vain, koska tietyn rikostapauksen yhteydessä joku osasi häntä asiassa opastaa.

Miten on Ylläpito: saisiko näitä jonnekin mistä ne eivät niin helposti jäisi unohduksiin ketjun vanhetessa?

[Leila]

Mielestäni tällainen tieto kuuluisi jonnekin, mistä se on sitä tarvitsevan helppo löytää. Tietämäni mukaan ainakin yksi minfolainen sai taannoin tiedon Huomasta tätä kautta, mutta vain, koska tietyn rikostapauksen yhteydessä joku osasi häntä asiassa opastaa.

Miten on Ylläpito: saisiko näitä jonnekin mistä ne eivät niin helposti jäisi unohduksiin ketjun vanhetessa?

Olen samaa mieltä

[Aariel]

Huoma on alkanut näkyä vähän enemmän muuallakin ja hyvä näin. Alibissa on ollut juttua tästä ja Alibissa on muutenkin alkanut näkyä rikoksen uhrien ja omaisten asema joissakin jutuissa. Rikosuhripäivystys osaa antaa neuvoa Huomasta ja mielenterveystoimistot. Nyt siis esillä paremmin jo kuin vuosia sitten.

[Kylli]

Mitä kuuluu Huomalle? Joulun lähestyessä voisi olla oiva kohde niille, jotka rahaa hyviin tarkoituksiin lahjoittavat.

[Doctor Lecter]

Ei unohdu koskaan

kirjanen.jpg (28.21 KiB) Katsottu 6935 kertaa

Kirjoittanut Elina Välimäki. PS-Kustannus. ISBN 978-952-451-725-6. Hinta 43,20.
Ei unohdu koskaan http://www.huoma.fi

Henkirikos on julma, luonnoton kuolinsyy. Tuo kohtalokas tapahtuma mullistaa uhrin omaisten ja läheisten elämän täysin. Henkirikosuhrien läheiset eroavat muista surevista, ja heidän kohtaamisensa vaatii paljon myös kokeneelta ammattilaiselta. Millaista kriisiapua uhrien omaiset ja läheiset kaipaavat ja millaisten tukimuotojen piiriin heidät voi ohjata? Miten he kokevat poliisin, oikeuslaitoksen, sosiaali- ja terveydenhuollon ja median toiminnan? Kuinka heidän kokemuksensa voitaisiin paremmin ottaa palveluissa huomioon?

Tässä kirjassa tarinansa kertovat ihmiset, joiden perheenjäsen on kuollut henkirikoksen uhrina. Omaisten lisäksi äänen saavat eri alojen ammattilaiset, jotka valottavat henkirikosten jälkien syvyyttä ja moninaisuutta.

Kirjassa on yhdeksän henkirikoksen uhrin omaisen kertomaa:

1) Äidin elinkautinen. Rovaniemen tankomurha.

"Kyllähän mie olen miettinyt, että lomille ne päästää sieltä, vaikka kuinka olisi elinkautinen. Ja sitte niitä autetaan hyvin paljon. Hommataan asunnot, ruuat, vehkeet. Ei miulta ole tullut kukaan kysymään, että pärjäätkö. Tuohtuneena hän arvailee, surmaako tekijä uudelleen kun vapautuu. Mutta tämä viha se on pitänyt minut hengissä. On käynyt mielessä monta kertaa, että mitä hiivatin järkeä tässä elämässäni on. Että jos tuosta otan, onhan minullakin jotain lääkkeitä. Mutta sehän olisi se tekijä sitten tappanut minutkin. Sehän nauttisi siitä tämä murhaaja. Jos se saisi sen tietää".

Elsa on uhrin, Peten, äiti. Hän on yksi Huoma ry:n perustajista. HURL oli yhdistyksen ensimmäinen nimi. Vuodesta 2006 lähtien yhdistys on saanut RAY:ltä tukea toiminnalleen.

2) Surun monet tasot. Henkirikos Kotkassa 2009

"Jutellessani Päivin kanssa syksyllä 2014 hänelle on muotoutunut perspektiiviä tapahtuneeseen. Hän puhuu rauhallisesti sanojaan punniten. Hänen kolmivuotinen psykoterapiansa on ohi ja hän kokee saaneensa siitä suuren hyödyn ja avun. Terpaia on auttanut näkemään oman mielen rakenteita ja käsittämään tunteita, kuten vihaa. Totta kai käännän vihan omaan itseeni, koska en voi vihata ketään ulkopuolista. Rikoksentekijä on omasta perheestäni. Näen itseni syyllisenä".

"Sinä menetit kaksi poikaa. Lause kuulosti aivan hirvittävältä. Kauhealta se tuntuu edelleen. Tavallaan tiedän, että sanoja oli oikeassa. Tietyllä tavalla menetin tämän toisenkin poikani. Mutta enhän minä suostu siihen! Taistelen varmaan elämäni loppuun asti, että saan takaisin yhteyden poikaani. Sen yhteyden, joka nyt jollain tapaa on ollut aika lailla poikki".

3) Omaisen osa. Anu Kauniston murha Tampereella 2010

"Hautajaisten ja monien käytännön asioiden järjestelyt pitivät aikansa toiminnassa kiinni. Teijalla oli kiire saada Anu haudan lepoon. Häntä kammotti ajatella tytärtään elottomana kylmällä laverilla tai arkussa. Siunasutilaiauuden jälkeen olo oli levollisempi. pakollisten kuvioiden hoitaminen piti väkisin kasassa. Niiden jälkeen vapautui voimia itse asian käsittelyyn".

4) Menneen jälkeen. Surma pesäpallomailalla Porissa -08

"Sitten tulee ilta, jolloin lääkäri ilmoittaa väistämättömän: Krister ei tule selviämään seuraavan yön yli. Yhdeksän tuntia ja 22 minuuttia. Sen ajan Riitta odottaa poikansa varmaa kuolemaa. Kun hoitaja sanoo hänelle kellonajan 3:22, Riitta ei heti tajua sen olevan kuolinhetki. Krister on menehtynyt väkivallassa saamiinsa kallo- ja aivovammoihin. Krister on mennyt. Myöhemmin Riitta antaa tatuoida käsivarteensa minuutilleen sen ajan, jonka Krister eli täällä".

5) Kaiken kauniin loppu. 25v mies surmasi tyttöystävänsä Oulussa 10.10.2009

"Se lauantai muuttaa peruuttamattomasti monen ihmisen elämän. Yksi nuori elämä päättyy. Janica on menehtynyt miesystävänsä tekemään väkivaltaan. Hänen äitinsä vastaanottaa kotiinsa keskellä yötä neljä henkilöä. Poliisipartio ja kaksi kriisityöntekijää tulevat sisään. He kuuluvat puhuvan sellaisia sanoja kuin valitettavasti ja tutkinnallisista syistä. Kuullessaan sanan henkirikos Marjut etäisesti ymmärtää jotain väkivaltaista tapahtuneen. Henkirikos. Ei sellainen sana kuulu Marjutin yleiseen sanavarastoon. Hän ei tajua. Toisaalta hän arvaa kuka on tekijä ja sanoo sen ääneen. Janica on kuollut. Senkin hän sanoo ääneen. Sen teki se hullu! Hänhän kielsi tytärtään menemästä sen hullun luo. Mutta poliisit eivät varmista surmaajan henkilöllisyyttä, sillä tutkinta on kesken. Partion tehtävänä on kertoa vain kuolinviesti".

"Entisten humaanien ajatusten tilalle on tullut kuolemanrangaistuksen kannattaminen. Höän pitää Yhdysvaltain osavaltioista, joissa langetetaan kymmenien vuosien vankeustuomioita tai kuolemanrangaistuksia. Hänestä on käsittämätöntä, että Suomessa on yksi ja sama asia, murhaako yhden tai viisi ihmistä".

6) Mikä jäljelle jää. Kotibilesurma Lahdessa 2009

"Kuolevan lapsen kohtaaminen on shokki. Ei sellaiseen kokemukseen voi mitenkään valmistautua. Kohtaamisen hetki on samalla totta ja epätotta. Henkilökunta on laitanut vakavasti pahoinpidellyn Tepon puhtaaksi ja siistiksi. Näyttää siltä kuin hänelle ei olisi tapahtunut mitään. Mutta sairaanhoitajan liikuttuneisuus, puheet Tepon aivojen ja sisäelinten tilasta, sairaalan lohduttoman haaleat värit, yliluonollista yrittävät hoitolaitteet - ne todistavat muuta. Päivi itkee, silittelee, halaa poikansa eikä millään tahdo tajuta, ettei tämä enää herää. Hän tahtoo ottaa pojan syliinsä mutta ei voi. Hän voi vain mennä tummien varjonen sekaan kuolinvuoteen vierellä. Mikset sinä herää, äiti on tässä".

Kirjassa puhutaan vuodesta 2008, mutta yhtäläisyydet Lahdessa 2009 tapahtuneeseen surmaan ovat ilmeiset; syyskuu, porukalla tehty, pään osuminen kaapinoveen, väkivallan jatkuminen uhrin kaatumisen jälkeen, tekijöiden iät ja tuomiot.

7) Vastauksia vailla. Bulevardin perhesurma

"Jaakosta on loukkaavaa kuulla epätosiksi juoruiksi tietämiään väitteitä siskonsa perheen elämästä. Ytä loukkaavaa on se, että hän on tervetullut seuralainen vain toisten uteliaisuutta tyydyttämään. Muutamista tutuista tulee entisiä tuttuja. Jaakko miettii miten pienellä eleellä häneltä tai kenelle tahsan menehtyneen omaiselle voisi osoittaa huomaavaisuutta. Yksi tekstiviesti riittäisi: Miten voit. Ilmoita jos voin jotenkin auttaa.
- Jo se lämmittäisi hänen mieltään.

Sen sijaan jotkut tuttavat kääntävät hänelle selkänsä kokonaan. Joku puikkii kaupungilla törmätessään pakoon tai piiloutuu kaupassa hyllykön taakse. Jaakkoa suututtaa tapahtuneen ympärillä valtoimenaan vellova spekulointi. Hän pitää lehtien anonyymejä tekstiviestikommnetoijia ja netissä valheita levittävuä keskustelijoita pahoina tyyppeinä. Miten sairaita ovatkaan ihmiset, jotka kirjoittavat tuulesta temmattuja epäilyja teon motiiveista. Joku kirjoittaa tytöillä olleen eri isät, joku toinen väittää vanhemmilla olleen ulkopuolisia suhteita".

8. Kun maailma muuttuu. Tästä ei ole ketjua minfossa. Helsingin Sanomain uutinen tuomiosta

"Sinä lauantaiaaumuna Jaanan ensimmäiset kyyneleet valuvat. Hän alkaa hiljalleen reagoida tapahtuneeseen. Kun vaativin velvollisuus, kuolinviestin välittäminen Jarpen isovanhemmille on tehty, Jaana antaa itselleen luvan hellittää. Sen hän tietää, että Jarppea ei enää ole olemassa. Mutta ei hän sitä ymmärrä.. pahin tunne on se, että Jarppe on joutunut kuolemaan yksin. Hän sai veitseniskuja rappukäytävässä, pääsi asuntoonsa ja ehti soittaa hätäkeskukseen. Päivystäjälle hän pystyi kertomaan kuka on, mitä on tapahtunut ja kuka on puukottanut. Sitten hän sanoi päivystäjälle menettävänsä tajunnan. Linja jäi auki eikä apu ehtinyt paikalle".

9) Ei paluuta. Jenna Lepomäki, 18 vuotta, kadonnut lomalla Espanjassa

"Kesällä 2016 Stiina kertoo voivansa hyvin. Hän nauttii elämästään ja tuntee olevansa onnellinen. Jenna on kulkenut hänen mukanaan uudelle asuinpaikkakunnalle. Syyskuussa Jennalla olisi syntymäpäivä. Jos hän eläisi, hän täyttäisi silloin 24 vuotta. Kuljeskelevatkohan peurat tuona päivänä ja iltana Stiinan takapihan lähistöllä? Ehkä ne liikkuvat pimeässä hiljaa, tulevat talon lähelle ja menevät taas - tullakseen taas uudelleen. Kuin muistot".

Lisäksi kirjassa on haastateltu jo eläkkeelle jäänyttä murharyhmän silloista johtajaa, rikosylikomisario Juha Rautaheimoa. Tutkinnallisista syistä, on artikkelin otsikko.

Muina artikkeleina; Omaiset oikeusprosessissa, Rikosuutiset ja median toiminta, Henkirikoksen psyykkiset jäljet, Trauma ja keho, Rikosuhripäivystyksen tukihenkilötoiminta, Vertaistuen voima, Kuoleman ja uskon äärellä.

[Aizerbaidzan]

8. Kun maailma muuttuu. Tästä ei ole ketjua minfossa. Helsingin Sanomain uutinen tuomiosta

Kyllä tuo tappo täältäkin löytyy: http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=2&t=8487

[Doctor Lecter]

Henkirikoksen uhrien läheiset tukevat toinen toisiaan - uusi ryhmä on aloittamassa Lahdessa

Lahden seudulla ei ole ollut ryhmää, joka antaisi vertaistukea henkirikoksen uhrien läheisille. Asia on ihmetyttänyt Lahden seurakuntayhtymän diakoniatyöntekijä, kriisipsykoterapeutti Merja Seppälä-Mäkistä. Hän päätti korjata tilanteen.

Vertaistukiryhmä kokoontui ensimmäisen kerran tiistaina. Mukana oli neljä läheisensä rikoksen kautta menettänyttä. Lisäksi paikalla oli vieraileva vertaistukiohjaaja Jämsästä. Hän on menettänyt rikoksen kautta lapsensa.
- Ryhmä on hyvin pieni, mutta osallistujat saavat silti vertaistukea, Seppälä-Mäkinen sanoo. Hän toivoo ryhmään paria lisäjäsentä, jolloin se olisi kooltaan ihanteellinen. Mukaan pääsee vielä ensi tiistaina, sen jälkeen ryhmä toimii suljettuna.

Ryhmän tavoitteena on auttaa ihmisiä purkamaan kokemaansa yhdessä ja löytämään toivoa tulevaan.

Merja Seppälä-Mäkisen mukaan ryhmän ensimmäisessä tapaamisessa järkytys ja epäoikeudenmukaisuuden tunne olivat käsin kosketeltavissa.
- Yhteiskunnan on panostettava traumojen purkamiseen. On huolestuttavaa, ellei niin tehdä, Seppälä-Mäkinen sanoo.

Ryhmän jäsenten kokemaa käsitellään menemättä liian syvälle.
- Voimme tehdä muutakin kuin puhua, esimerkiksi käydä yhdessä elokuvissa.

Ryhmään mukaan haluavat voivat ilmoittautua vetäjälle esimerkiksi sähköpostitse [email protected].

ess.fi
10.2.2018