Marja Mäntylän murha Kurikassa 1997 (Zorro-murha)

[Mustasurma]

Mistä muuten tuo nimi Zorro tuli? Oliko se joku viittaus juuri tähän sarjakuvien supersankariin, vai vain Heinosen itselleen keksimä alias? Miten Zorro tähän tapaukseen liittyi?

Kuten edeltä käy ilmi, oli ilmeisesti lavastusmielessä kirjoittanut seinälle: "zorro kiitti". Tämän piti olla osana lavastusta, joka puoltaisi miestä tappajana. Melko pöhelö keksintö tuo raapustus, on ainakin mielikuvitusta yrittänyt käyttää.

[Bettyboo]

Tämä syytetty oli vanhempieni tuttu ja muistan lapsena käyneenikin joitain kertoja hänen luona äitini kanssa. Se, että syytetty tästä teosta tuomittiin tuli meille tietenkin järkytyksenä. Ketäänhän ei varmaan koskaan voi tuntea täysin, mutta edelleen äitini on sitä mieltä että M on syytön. Itsenikin hänen syyllisyyteen on vaikea uskoa, vaikka tuolloin olinkin alle 10-vuotias. Muistan hänet hyvin kilttinä ja hyväsydämisenä ihmisenä. M oli pienikokoinen nainen ja muistan äitini kertoneen, että hänellä oli toinen käsi jotenkin osittain toimintakyvytön ja esimerkiksi käden nostaminen oli vaikeaa/mahdotonta. Uhri oli myös ilmeisesti jonkin verran isompi kokoinen kuin M ja siksikin mietimme, että miten hän on mahtanut saada surman tehtyä. En muistanut, että rahaa pidettiin tässä motiivina, mutta nyt kun aikuisena asian uudelleen luin, tuli se yllätyksenä. Itselleni on jäänyt sellainen kuva, että M:lla oli sitä ihan omastakin takaa.

[Mustasurma]

^^eipä siinä epäilystä jäänyt murhaajasta. Se on kyllä totta, että kenenkään pään sisään on hankala päästä. Helppoa on esittää jotain muuta kuin mitä on. Onhan se varmasti yllättävämpää, kun tällaisen teon suorittaja tuleekin tuttavapiiristä. Toki riippuu millainen on tuttavapiiri.

[Kalle-Ville]

IS:ssa juttu tämän viestiketjun murhasta. Sen enempää uhrin eli Marja Mäntylän kuin hänet murhanneen Marjatta Heinosen nimiä jutussa ei mainita.

Murhatun naisen Kurikan-kodin seinästä löytyi huulipunalla kirjoitettu viesti: ”Zorro kiitti” – kammottavat tapahtumat alkoivat selvitä

Naisen kohtalo paljastui, kun hänen 10-vuotias poikansa palasi hiihtolomalta kotiin Kurikkaan. Ns. Zorro-murha kuohutti vuonna 1997 koko Suomea.

Sari Autio
18:15




10-VUOTIAAN pojan maailma romahti 2. maaliskuuta 1997. Hän oli viettänyt hiihtolomaa isänsä luona ja palasi sen jälkeen takaisin äidin luokse Kurikkaan.

Kello oli puoli viisi iltapäivällä. Isää ja poikaa ihmetytti, kun äiti ei tullutkaan avaamaan ovea.

Lopulta asuntoon jouduttiin menemään yleisavaimella. Silloin äidin hirvittävä kohtalo paljastui. Äiti makasi eteisen lattialla surmattuna.

”Tätä ei ole voinut tehdä kuin joku tuttu”, 10-vuotias poika sanoi isälleen ja lyyhistyi oven ulkopuolelle.

Poika oli oikeassa, sillä ketään vierasta äiti ei olisi sisään päästänyt. Murhaaja oli kuristanut äidin hengiltä hiuskihartimen johdolla.

47-vuotiaan äidin seinälle oli huulipunalla kirjoitettu kylmäävä viesti: Zorro kiitti.

TUTKIMUKSISSA paljastui, että äiti oli surmattu 27. helmikuuta vastaisena yönä tai aiemmin edellisen päivän iltana.

Asunto näytti karmealta. Lattialla oli diabetesta sairastaneen äidin insuliiniruiskuja sikin sokin. Asunnossa oli myös viinapulloja, makkaralenkin palasia, Nortti-aski, kaksi kossukolan jämiä sisältänyttä lasia ja tupakantumppeja sokeriastiassa. Vuoteen päiväpeitto oli vedetty lattialle. Päiväpeiton kätköistä löytyi uhrin koruja. Lattialla lojui papereita ja niiden päällä oli tupakan tuhkaa.

Kurikka viesti.jpg (63.7 KiB) Katsottu 6477 kertaa

Uhrin kodin seinältä löytyi kylmäävä viesti.­KUVA: POLIISI

Mitään jälkiä murrosta ei löytynyt. Rikospaikka vaikutti siltä, kuin uhrin luona olisi käynyt miesvieras.

Todellisuudessa kylmäverisen henkirikoksen tekijä oli uhrin hyvä ystävätär. Viimeiseen asti nainen väitti, että hän oli syytön ja hänet oli lavastettu tekoon, mutta todisteet osoittivat muuta.

KUN uhri löydettiin, murhasta oli ehtinyt kulua jo muutamia päiviä.

49-vuotias ystävätär, lääketehtaan kenttäsihteeri, oli silloin Kanarian saarilla lomailemassa miesystävänsä kanssa. Sinne hän oli lähtenyt murhan jälkeen.

Viimeisen kerran ystävätär kertoi käyneensä uhrin asunnossa surmaa edeltäneenä iltana.

Kurikka talo.jpg (93.15 KiB) Katsottu 6477 kertaa

47-vuotiaan naisen löysi murhattuna hänen oma 10-vuotias poikansa, jota isä saatteli takaisin äidin luo hiihtolomareissulta.­KUVA: MIKA MÖLSÄ

Naiset tunsivat toisensa parinkymmenen vuoden takaa. He olivat tutustuneet 1970-luvun lopussa, kun kumpikin oli ollut töissä Kankaanpään postissa.

– Silloinkin me hörskötettiin ja istuttiin. Meillä oli aina kauhean hauskaa. Hän järjesti minulle muotinäytöksen ostettuaan uusia vaatteita, ystävätär kertoi viimeisestä illasta.

Ystävätär kertoi tämän jälkeen vielä soittaneensa naiselle, joka oli puhelun lopuksi toivottanut hyvää matkaa ja oikein ”honeymoonia”.

Ystävätär kertoi saaneensa tiedon naisen kuolemasta, kun soitti omalle äidilleen lomalta. Äidin luona oli keskusrikospoliisin tutkija, joka ystävättären mukaan ilmoitti ”ikävän uutisen”.

Poliisillakin oli ikäviä uutisia, kun Suomeen palannut ystävätär kutsuttiin kuulusteluun. Naista epäiltiin murhasta.

YSTÄVÄTÄR esitti poliisille oman arvionsa murhan motiivista. Hän epäili, että nainen ”tiesi liikaa mustasta rahasta”.

Esitutkinnassa poliisi kysyi, kenellä olisi ollut syy murhata uhri ja lavastaa ystävätär murhaajaksi, kuten tämä väitti.

– Sitä olen kysynyt miljoona kertaa. Kaikki, jotka vihaavat ja kadehtivat minua, nainen vastasi.

Poliisi tenttasi, surmasiko nainen uhrin.

– En todellakaan, nainen vastasi.

Tutkinta kuitenkin sitoi naisen tekoon useilla aihetodisteilla.

Rikospaikalta, sokeriastiasta, löytyi loppuun palanut savuke. Savukkeen filtteristä pystyttiin saamaan DNA-näyte. Se sopi murhaajan verinäytteestä eristettyyn DNA-yhdistelmään. Kyseinen DNA-yhdistelmä esiintyi noin viidellä henkilöllä kymmenestä miljoonasta.

Uhrin angoraneuleen kuituja oli asunnosta löytyneestä hansikkaassa, sen sisä- ja ulkopuolella. Hansikas oli isokokoinen miesten hanska, jonka sisäpuolelta löytyi myös kynsilakkasiruja.

Hansikkaasta löytyi myös samanlaisia kuituja kuin murhaajan huivissa ja ulkoilutakissa oli. Hansikasta oli mitä ilmeisimmin käytetty surmassa.

Ystävättären ulkoilutakki ei ollut yleisessä myynnissä vaan Reima-Pukineen esittelyasuste.

Uhrin asunnosta löytyi pyyhkeitä, joissa oli runsaasti kissankarvoja. Uhrilla oli ollut aiemmin hoidossaan valkoinen kissa, mutta löytyneet kissan karvat olivat värillisiä.

Murhaajalla oli kolme pitkäkarvaista kissaa. Hän myönsi, että kissan karvat saattoivat olla peräisin hänen kissoistaan, mutta ihmetteli, kun kissan karvoista ei edes värimääritystä ollut tehty.

KUN käräjäoikeuden langettama murhatuomio luettiin, ystävätär purskahti katkeraan itkuun. 10-vuotiaan pojan kohtalo ei hänessä ulospäin nähtävää liikutusta aiheuttanut.

Pojan ja äidin suhde oli ollut erittäin lämmin ja läheinen. Suhde oli vain voimistunut noin neljä vuotta aikaisemmin tapahtuneen vanhempien eron jälkeen. Äiti ja poika asuivat kaksistaan. Äidin lisäksi poika menetti myös kodin.

”Mikä syy, sanokaa yksikin, olisi minulla ollut surmata ystäväni... Mikä älyttömyys olisi minulta ollut jättää poltettua tupakkaa sinne?” ystävätär vaikeroi kirjeessään poliisille.

MOTIIVI oli raha. Uhri oli työtön ja ulospäin varaton, mutta todellisuudessa hänellä oli salaista omaisuutta, obligaatioita yli 300 000 markan arvosta.

Ystävätär oli osallistunut omaisuuden salailuun, sillä obligaatiot oli ostettu ystävän nimissä. Hän yritti murhaamalla saada varat itselleen.

Uhri oli salannut omaisuutensa, koska hänellä oli velkoja ulosotossa. Vain ystävätär tiesi salatuista varoista. Hän siirsi varat omalle tililleen.

Kun uhri tiedusteli varojensa kohtaloa, ystävätär murhasi hänet.

Kurikan murha.jpg (74.97 KiB) Katsottu 6477 kertaa

Murhasta syytetty ystävätär asteli Kauhajoen käräjäoikeuteen lokakuussa 1997.­KUVA: AKI PAAVOLA

Teon ystävätär valmisteli oikeuden mukaan erittäin suunnitelmallisesti ja ”lähes nerokkaasti”.

Ystävätär tuomittiin elinkautiseen murhasta, varkaudesta ja törkeästä kavalluksesta niin käräjä- kuin hovioikeudessakin.

Teko oli tehty vakaasti ja harkiten ja erityisen suunnitelmallisesti. Sähköjohto oli leikattu irti kihartimesta ja sen molempiin päihin oli tehty solmut, jotta ote ei luista teon aikana. Kuristaminen oli julmaa ja aiheutti uhrille tuskia. Se osoitti oikeuden mukaan myös tekijässä erityistä raakuutta.

Suunnitelmallisuutta osoitti se, että ystävätär tiesi naisen olevan yksin hiihtoloman aikana.

Ystävättären vetoaminen siihen, ettei hän olisi fyysisesti pystynyt tekoon eikä hän luonteeltaan olisi pystynyt tekemään murhaa, ei saanut oikeudessa vastakaikua.

NAISTEN tekemät henkirikokset ovat Suomessa harvinaisia. Vuosina 2010–2018 noin 15 prosenttia henkirikoksista oli naisten tekemiä. Zorro-murhan aikaan, 1990-luvulla, naisten osuus oli pienempi, vain 10 prosenttia.

Zorro-murha oli hyvin harvinainen niin tekijän, uhrin kuin teon motiivinkin kohdalta.

Lähteet: Hovi- ja käräjäoikeuden tuomio, esitutkintapöytäkirja, Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkisto.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007644966.html

[Joosua]

Uhrin 10-vuotiaan pojan kohtalo oli ikävä. Mahtoiko saada mistään kunnollista kotia? Vai oliko edessä lähtö johonkin laitokseen?

[vasikka]

Ei tietoa. Mutta eikös pojan isä eli tämän surmatun naisen entinen mies ollut ihan kunnollinen? Joten olettaisin muuttaneen isälleen äitinsä kuoleman jälkeen.

[Doctor Lecter]

Zorro-murhaa on ketjussa käsitelty jo useasti, mutta muutama lainaus IL Plussan viikon takaisesta (11.9.2022) artikkelista:

Ystävyys vaati hengen

Eteläpohjalainen nainen tuomittiin kylmäverisestä murhasta, jota syyttäjä kuvasi nerokkaasti valmistelluksi.

Oli helppo jakaa monta salaisuutta ja arkista asiaa, kun takana oli noin kaksi vuosikymmentä kestänyt, työtoveruutena alkanut ystävyys.

Niin kurikkalaiset Marja, 47, ja Marjatta, 49, tekivät.

Heidän Kankaanpäässä työympyröissä jo 1970-luvun lopulla syttynyt ystävyytensä oli syttynyt uudelleen, kun Marjakin avioeronsa jälkeen muutti Kurikkaan.

Marjatalla oli työ lääketehtaan kenttäsihteerinä. Lamavuosina eronnut Marja oli työtön ja asui vuokralla. Laman tuoksinassa hänen avioliittonsa oli päättynyt eroon ja hänellä oli ulosotossa aiempaan yritystoimintaan liittyviä velkoja.
...

Marjatalla oli miesystävänsä kanssa torstaiaamuna 27. helmikuuta lähtö Kanarialle. Kurikasta piti lähteä kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa heti keskiviikon vaihduttua torstaiksi. Marja toivotti ystävälleen ”honeymoonia”.

Kerrostalonaapuri törmäsi Marjaan pihalla keskiviikkona 26.2. kello 17 tienoissa. Pihaan ajanut Marja kahmi autosta kansioita ja mainitsi noutaneensa ne ATK-kurssin päätteeksi.

Hän oli viimeinen, joka surmaajaa lukuun ottamatta näki Marjan elossa.

Lapsen karmea löytö

Iltalehti 21.5.1997.

zorro_otsikossa.jpg (118.21 KiB) Katsottu 4545 kertaa

...

Murtovarkaat ja outo kuristaja
Oudot sattumat olivat surmaajan puolella. Poliisin maanantaina 3. maaliskuuta perustama tutkintaryhmä sai kyllä kuumia vihjeitä ja poliisin tietoon tuli muiden rikosten kautta mielenkiintoa herättäviä tapauksia.

Surman arvioitiin tapahtuneen ajankohtana, jona Kurikassa ja Kauhavalla oli ryöstetty vanhuksia. Kaksi alle kolmekymppistä miestä oli tunkeutunut vanhusten koteihin, joissa he olivat muun muassa katkaisseet puhelin- ja sähköjohdot, penkoneet paikkoja ja kuristaneet vanhuksia kaulasta. Saaliikseen naamioimattomat ryöstäjät olivat saaneet rahaa.

Poliisi pääsi miesten jäljille ja otti heidät kiinni. Tutkinnan yhteydessä miesten asuntoihin tehdyissä kotietsinnöissä löytyi muun muassa jalkalamppu, jonka valkoinen johto oli katkaistu. Samoin löytyi North State -tupakkaa. Samanmerkkinen polttamaton savuke oli löytynyt ryöstetyn vanhuksen lattialta. Vaikutti oudolta yhteensattumalta, että myös Marjan surmaan liittyi sama tupakkamerkki.

Tekninen tutkinta kuitenkin sulki ryöstäjäkaksikon surmatyöstä epäiltyjen ulkopuolelle.

Yleisövihje toi toisen, vakavasti otettavan tutkintalinjan. Leskirouva kertoi tutustuneensa mieheen, jonka käytös muuttui surmatyön aikoihin oudoksi. Mies oli muun muassa yrittänyt kuristaa naisen. Lisäksi hän oli vienyt naisen ajelulle surmatalon ohi ja oli todennut, ettei surma tule selviämään. Mies oli kaivannut sinistä kateissa olevaa hanskaansa. Se oli epäilyttävää siksi, että Marjan keittiön pöydän alta oli löytynyt yksittäinen miesten sininen hanska.

Poliisi jäljitti leskirouvalle väärällä nimellä esiintyneen miehen. Tutkinta kuitenkin osoitti, että hän ei ollut osallinen surmaan.
...

Poliisi teki teknistä tutkintaa. Vieraat sormenjäljet olivat vähissä, mutta rikospaikalta löytyneistä tavaroista löytyi muun muassa vieraita kuituja, kissankarvoja ja kynsilakansiruja. Kylpyhuoneesta löytyi kihartimen töpseliosa ja keittiöstä Braun-merkkisen kihartimen takuutodistus.
...

Huhtikuun alussa poliisi järjesti yli 30 poliisin operaation, jonka yhteydessä Marjatta ja hänen tyttärensä pidätettiin. Heitä kuulusteltiin samanaikaisesti eri paikoissa. Tyttärellä ei kuitenkaan näyttänyt olevan mitään tekemistä surman kanssa.

Kihartimen johto ja motiivi
Toukokuussa paikallislehti kirjoitti, että edelleen pimeänä ollut surma oli tehty hiuskihartimen johdolla. Uutinen osui paikallisen Spar Marketin miespuolisen myyjän silmiin.

Hän otti yhteyttä poliisiin. Hän oli joko hiihtolomaviikon maanantaina, tiistaina tai mahdollisesti keskiviikkona jutellut kaupassa poikenneen ja entuudestaan tuntemansa Marjan kanssa. Marja oli kertonut siivonneensa koko päivän ja mainitsi hiuskihartimensa rikkoutuneen. Kiharrinta oli ollut turha korjata, mutta hän mainitsi säilyttäneensä ystävänsä pyynnöstä sen johdon.

Marja ei mitenkään voinut aavistaa tarjoilevansa ystäväkseen luulemalleen naiselle välineen, joka auttaisi tätä surmaamaan hänet.

Tutkinnan myötä teon motiiviksi osoittautui raha. Marjatta oli osallistunut ulosotossa olleen Marjan yli 300 000 markan arvoisten obligaatioiden piilotteluun. Hän oli nostanut obligaatiorahat syyskuussa 1996 ja siirtänyt nämä varat kahdessa erässä omalle tililleen.

Marjatta selitti asian siten, että hän oli antanut varat Marjalle ja pyytänyt tätä ostamaan Marjatalle Helsingin-reissullaan obligaatioita. Rahojen alkuperästä hän kertoi erilaisia versiota. Lisäksi hän väitti, että Marja oli samalla reissulla käynyt lääkärissä käyttäen Marjatan henkilöllisyyttä ja sosiaaliturvatunnusta.
...

Vakaasti ja harkiten
Heinäkuussa Marjatta määrättiin oikeudessa mielentilatutkimukseen. Niuvanniemen sairaalan mielentilalausunnon mukaan hän oli teon tehdessään täydessä ymmärryksessä.

Kauhajoen käräjäoikeus katsoi, että surma oli tehty vakaasti ja harkiten ja erityisen suunnitelmallisesti. Sitä osoittaa muun muassa se, että rikoksentekovälineenä käytetty sähköjohto oli leikattu/leikkautettu irti kihartimesta ja sen molempiin päihin oli sidottu solmut luistamisen estämiseksi.
...

Osoituksena suunnitelmallisuudesta käräjäoikeus katsoi sen, että teko oli ajoitettu aikaan, jolloin Marjatta tiesi Marjan olevan yksin kotona. Sitä osoitti myös sen ajoittaminen välittömästi tekijän ulkomaanmatkan alle. Käräjäoikeus piti myös todennäköisenä, että Marjatta oli hävittänyt Marjan muistikirjan, mihin tiesi tämän merkinneen kaikki velkansa ja saatavansa.

Marjatan katsottiin kavaltaneen Marjan yli 300 000 markan obligaatiot. Lisäksi hänen katsottiin varastaneen Marjan pojalta 2600 markkaa.

Marjatan liittivät tekoon myös muun muassa DNA-todisteet sekä vainajan yllä olleesta vaatetuksesta löytyneet kuidut, jotka vastasivat Marjatan ulkoiluasun kuituja.

Oikeudenkäynnistä uutisoinut Iltalehti kertoi Marjatan kuunnelleen tyynenä kaksi tuntia kestänyttä tuomion lukemista. Hän kyynelehti vain, kun laamanni kuvasi Marjan pojan teon johdosta kokemia kärsimyksiä.

Käräjäoikeus tuomitsi Marjatta Heinosen elinkautiseen murhasta, varkaudesta ja törkeästä kavalluksesta.

”Kuultuaan joutuvansa elinkaudeksi vankeuteen syytetty luhistui. Käräjäoikeuden poistuessa hän jäi pää painuneena paikoilleen itkemään,” kirjoitti Iltalehti.

Hovioikeus ei muuttanut tuomiota.

Marjatta istui elinkautistaan vuoteen 2009, jolloin hänet vapautettiin.

-------------------

Rikoslehtiä plaratessa huomasin, että näitä kuvia ei ole tänne tuotu julki:

Kuva ja tekstit Rikoslehti 7/1997.

zorro_uhri.jpg (194.11 KiB) Katsottu 4545 kertaa

Kuva ja alla oleva tekstilainaus Alibi 12/1997.

zorro_Heinonen.jpg (92.42 KiB) Katsottu 4545 kertaa

...Teon motiiviksi katsottiin "rahan ahneus". Teosta vangittu Raimo Tienhaaran tyttöystäväksi väitetty Marjatta Heinonen todettiin mielentilatutkimuksessakin toiminen täydessä ymmärryksessä, joten murhasta voitiin antaa vain elinkautinen.

Niih, kun tuossa aiemmin ketjussa mainittiin, että Heinosen tytär oli Tienhaaran sydämen valittu ja tämän mukaan se olisikin ollut Marjatta Heinonen itse... Että kumpi... Vai molemmat?

[Doctor Lecter]

Iltalehti 9.4.1998.

zorro_korvaukset.jpg (274.39 KiB) Katsottu 4541 kertaa

[Terävä]

Pistetääs toimiva linkki Rikostarinoita Suomesta jaksoon.
https://www.youtube.com/watch?v=tctWaAVqMRI

[Kalle-Ville]

Mitähän kuuluu nykyään murhaaja Marjatta Heinoselle, joka Wikipedian mukaan on syntynyt vuonna 1947, vai onkohan hän enää elossakaan?

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 2000

Zorro-murha

El Zorro on seikkaillut vuosikymmeniä niin jännityslukemistoissa kuin valkokankaallakin.
Viittaan ja naamioon pukeutunut mies ilmestyy tyhjästä ja katoaa salaperäisesti jälkiä jättämättä.
Jäljelle jää vain miekan kärjellä huitaistu Z-kirjain.
Meksikon viranomaiset eivät kyenneet selvittämään El Zorron oikeaa henkilöllisyyttä.
Maaliskuun kolmantena päivänä 1997 keskusrikospoliisin Vaasan yksikkö joutui vaativan tehtävän eteen:
selvitettävänä oli Zorron henkilöllisyys ja samalla Zorron tekemä murha!

Zorro kiitti.jpg (286.2 KiB) Katsottu 2272 kertaa

Hiihtolomaviikon päättyminen
Vuonna 1997 Etelä-Pohjanmaan koulujen hiihtolomaviikko päättyi sunnuntaina maaliskuun 2. päivänä aurinkoisen sään vallitessa.
Vuoden alkupuolisko oli ollut kylmä ja lunta harrastamiseen; hiihtoon, lasketteluun ja luisteluun.
Reijo Mäntylä oli eronnut vaimostaan Marjasta muutamia vuosia aikaisemmin.
Heidän yhteinen poikansa, 10-vuotias Petri, asui äitinsä kanssa Kurikassa.
Hiihtolomaviikon Petri oli viettänyt isän luona Honkajoella, missä viikko oli sujunut nopeasti.
Ainoan särön hiihtoloman viettoon toi koti-ikävä, jota ei helpottanut se, ettei äiti vastannut puhelimeen.
Petrin lomaltapaluuaika oli kuitenkin sovittu etukäteen.
Reijo ajoi autollaan Honkajoelta Kurikkaan.
Marja ja Petri asuivat Kurikan keskustan lähettyvillä Mäkitiellä sijaitsevassa kerrostaloasunnossa.
Petri riensi soittamaan ovikelloa. Pojan yllätykseksi ovi pysyi kiinni. Samassa rapussa asuva äidin naistuttavakaan ei tiennyt Marjasta mitään. Ei auttanut muuta kuin kutsua isännöitsijä avaamaan ovea. Ovien välissä oli usean päivän posti ja oven takaa vastaan iski voimakas, kuolemasta viestivä haju.
Marja makasi kuolleena eteisen perällä.

Zorron merkki
Reijo tarkasteli huoneistoa. Keittiön pöydällä oli kaksi pikaria, joiden pohjalla oli tilkka tummaa nestettä. Pöydällä oli myös sokerikko ja sokeripalojen päällä tupakantumppeja. Pöydän alla näkyi viinapullo ja lääketabletteja oli hajallaan keittiön lattialla.
Keittiön seinään oli kirjoitettu punaisella ”Zorro kiitti”. Marjan ja Petrin makuuhuoneita oli selvästi pengottu, tavaroita oli levitelty pitkin lattioita.
Paikalle hälytetyt poliisit huomasivat varsin nopeasti, ettei kaikki ollut kohdallaan.
Vainajan kaulassa oli nimittäin valkoinen sähköjohto!
Kurikkaan kutsuttiin myös tekniset rikospaikkatutkijat.
Uhria lähemmin tutkittaessa todettiin, että vainajan kaulassa oli sähköjohto ja niskan puolelle kiristettynä kaksi solmua.
Lisäksi johdon molemmissa päissä oli solmut ilmeisesti siksi, ettei ote suhteellisen liukasta sähköjohtoa kiristettäessä olisi luistanut.
Ruumis oli jo mätänemistilassa.
Olohuoneen kirjahyllystä löytyi rypistetty North State tupakka-aski, joka hyllylle langenneesta pölystä päätellen oli aivan hiljan sinne heitetty.
Keittiön sokeriastiasta löytyi kaksi tupakkaa, joista toinen oli sokeriastiassa loppuun palanut ja toinen tumpattu.
Lisäksi wc:n pytystä löytyi kolmas tupakantumppi.
Keittiön pöydällä oli lisäksi kaksi viinilasia, lenkkimakkara, Abloy-avain avaimenperässä ja huulipuikko.
Keittiön tuolilla ja lattialla oli pyyheliina sekä pöydän alla oikean käden hansikas. Lattialta ja tiskipöydältä löytyi tyhjiä Koskenkorva-viinapulloja. Pöydällä olleella huulipuikolla oli ilmeisesti kirjoitettu keittiön seinään sanat ”Zorro kiitti”.
Marjan ja Petrin makuuhuoneissa oli vedetty laatikoita auki ja papereita oli levitelty lattioille.
Marjan makuuhuoneessa sängyn päiväpeitto oli vedetty lattialle ja sen sisältä löytyi runsaasti vainajan koruja.
Tapahtumapaikan perusteella näytti siltä, että pai kalla oli vieraillut tupakoiva henkilö.
Saatujen tietojen mukaan Marja ei ollut koskaan tupakoinut. Marja oli nauttinut henkilön kanssa alkoholia.
Vieraalta oli jäänyt pöydän alle sininen, miesten kokoa oleva Thinsulate-hansikas. Koskenkorva-viina ja North State -savukerasia viittasivat myös mieheen.

Marja Mäntylä surmattuna asunnossaan.jpg (295.03 KiB) Katsottu 2272 kertaa

Tutkintavastuu siirtyy keskusrikospoliisille
Keskusrikospoliisin Vaasan yksikkö sai hälytyksen seuraavana aamuna. Paikalle ei ollut lähettää monta tutkijaa, mutta saatiin kuitenkin muodostetuksi KRP:n ja paikallispoliisin henkilökunnasta tutkintaryhmä. Ryhdyttiin haastattelemaan talon asukkaita ja selvittämään Marjan elämäntapoja.
Tekninen paikkatutkinta jatkui. Varsin pian selvisi, ettei kyseessä ollut normaali suomalainen henkirikos. Marja oli viettänyt rauhallista elämää yksinhuoltajana poikansa kanssa. Hänellä ei ollut miesystävää eikä hän ollut seurustellut koko avioeron jälkeisenä aikana.
Hän ei käyttänyt juuri lainkaan alkoholia eikä tupakoinut. Vain muutamat talon asukkaat tunsivat Marjan, hänellä ei ollut Kurikassa sukulaisia. Marja oli ollut työttömänä ja lisäksi hän oli vakavasti sairas.
Marjan taloudellinen asema ei ollut erityisen hyvä.
Hän asui vuokra-asunnossa ja sai kaupungilta asumistukea. Marjan asunto oli siisti ja hyvällä maulla sisustettu.
Ulkona pysäköintipaikalla Marjalla oli uudehko valkoinen Mersu.
Samassa talossa asuva Sinikka Luoma oli tutustunut Marjaan vähän yli kaksi vuotta aikaisemmin muutettuaan samaan kerrostaloon.
Sinikka arvioi Marjan taloudellisen tilanteen melko hyväksi, vaikka Marja itse oli pitänyt sitä paljon huonompana.
Sinikka oli ollut havaitsevinaan epäsuhdetta Marjan ulkoisessa olemuksessa ja elämäntavoissa suhteessa työttömyyteen.
Marja ei ollut koskaan lainannut rahaa Sinikalta. Sinikka oli käynyt Marjan asunnolla sunnuntaina helmikuun 23. päivänä.
He olivat suunnitelleet seuraavaksi päiväksi vaateostoksille menoa.
Marjan toinen naistuttava, Marjatta Heinonen, oli soittanut Marjalle. Maanantaina Marja ja Sinikka olivat ajaneet Sinikan autolla Seinäjoelle, missä Marja oli ostanut noin 2000 mk maksaneen juhla-asun ja villakangastakin.
Juhla-asu oli ollut pyörökauluksinen housuhameasu. Hametta oli jouduttu liikkeessä lyhentämään.
Seuraavana päivänä, tiistaina helmikuun 25. päivänä, Marja ja Sinikka olivat olleet Marjan autolla kalustehallissa Ilmajoella.
Ennen matkaa Marja oli käynyt työvoimatoimistossa. Matkalla Sinikka oli kertonut Marjalle aikoneensa soittaa maanantai-iltana ja pyytää Marjaa kanssaan naistentansseihin. Marja oli sanonut, ettei se olisi onnistunut, koska Marjatta Heinonen oli ollut myöhään hänen luonaan.
Paluumatkalla he olivat käyneet Kurikassa kahdessa kaupassa. Kotiinpaluu oli tapahtunut noin kello 16–17, jonka jälkeen Sinikka ei ollut Marjaa enää tavannut.
Samassa kerrostalossa asuva Matti Koskela kertoi, että oli nähnyt Marja Mäntylän tulevan autollaan kerrostalon pihaan keskiviikkona helmikuun 26. päivä noin kello 17.
Marjalla oli ollut kansioita mukanaan ja hän oli ilmoittanut noutaneensa ne atk-kurssin päätteeksi. Kansioiden lisäksi Marjalla oli ollut joitakin kirjekuoria. Ajankohdasta Matti Koskela oli varma, koska hän oli ollut tuolloin viemässä lottokuponkia muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan kioskiin.
Tapahtuma oli kirjautunut lottokuponkiin tapahtuneeksi kello 17.17. Matti Koskela oli viimeinen henkilö, joka oli nähnyt Marja Mäntylän hengissä.

Paikkoja oli pengottu. Huoneesta oli anastettu Petrin rahaa 2600 mk.jpg (271.88 KiB) Katsottu 2272 kertaa

Vanhusten ryöstö Kurikassa
Pohjanmaalla on eletty vuosisatoja vaatimattomasti, lujasti työtä tehden.
Alueella ei ole ollut suuria yhteiskunnallisia eroja. Niinpä aatelisten ja muiden niin sanottujen paremman piirin ihmisten ilmaantuminen seudulle on aina saanut pohjalaiset varpailleen.
Kurikan Miedon kylässä on erään tällaisen käynnin muistomerkki. Kiveä, jonka juurelle Ruotsin ja Suomen kuningas Aadolf Fredrik virtsasi matkoillaan 1752, on kutsuttu jo vuosisatoja Kusikiveksi.
Kusikiven ympäristöön siunaantui vähitellen asutusta. Kun aikaa vielä kului, paikalla tehtiin rikos.
Kurikan Kusikivellä tehtiin ryöstö keskiviikkona helmikuun 26. päivänä. Lähes 80-vuotiaitten sisarus en talon ovikello oli soinut noin kello 22.30, jolloin vanhukset olivat tiedustelleet oven läpi, kuka oli pyrkimässä sisään. Miesääni oli ilmoittanut oven takaa, että hänet uhataan ampua ja hänen pitäisi tästä syystä päästä sisälle turvaan. Vanhukset eivät olleet avanneet ovea.
Pian eteisestä oli kuulunut ikkunan rikkomisesta aiheutuvaa ääntä, ja ikkunan rikkoja oli ylettynyt avaamaan ulko-oven sisäpuolelta. Asuntoon oli tullut kaksi noin 25–30-vuotiasta miestä. He olivat sammuttaneet heti valot sekä katkaisseet puhelimen johdon talossa olleilla vaatturinsaksilla.
Miehet olivat vaatineet kovaäänisesti luovuttamaan kaikki rahat. Asunnosta löytyneiden taskulamppujen valossa miehet olivat alkaneet määrätietoisesti penkoa paikkoja.
Laatikot oli vedetty auki ja niiden sisällöt oli levitelty lattialle.
Toinen vanhuksista oli pyrkinyt ulos hakemaan apua. Hänet oli tavoitettu kuitenkin eteisestä ja talutettu takaisin asuntoon.
Ryöstäjät olivat olleet kumpaisenkin eläkeläisen kurkussa kiinni vaatien rahaa.
Toisen vanhuksen kättä oli väännetty niin voimakkaasti, että kämmenen päällystään oli tullut mustelmia.
Asunnon penkominen oli kestänyt noin puolitoista tuntia. Ryöstäjät olivat löytäneet asunnolta arviolta 1 000 markkaa rahaa.
He olivat ottaneet mukaansa myös vaatturinsakset sekä taskulamput.
Kurikassa ei ollut sattunut ryöstöjä moneen vuo teen. Voisiko pienellä paikkakunnalla sattua samana yönä useampia, tekotavaltaan samantyyppisiä ryöstöjä eri tekijöiden toimesta?
Matti Koskelan havainto Marja Mäntylästä helmikuun 26. päivältä kello 17.00 ja Marjan 27. päivän posti oven välissä viittasivat Marjan kuolleen saman illan tai yön aikana kuin Kusikiven ryöstö tehtiin.
Poliisi oli lähes varma, että ryöstöt liittyivät toisiinsa.
Vanhuksilla oli hyvät tuntomerkit tekijöistä, ja lisäksi ryöstäjät olivat jättäneet tapahtumapaikalle
yksilöitävissä olevia jälkiä, joten tutkimuksien päähuomio keskitettiin ryöstön selvittämiseen.
Ryöstön tutkinta eteni nopeasti. Selvisi, että helmikuun 27. päivä noin kello 01.30 Kauhavalla oli soitettu erään talon ovikelloa.
Oven takana oli ollut kaksi miestä, jotka olivat kertoneet tarvitsevansa vettä auton jäähdyttimeen. Sisälle päästyään miehet olivat kuitenkin alkaneet penkoa paikkoja ja löytäneet laukun, jossa oli lähes 2000 markka. Lähtiessään miehet olivat katkaisseet puhelimen johdon.
Ryöstön tekijöiksi epäillyt tavoitettiin Seinäjoelta jo tiistaina maaliskuun 4. päivänä.
Toisen epäillyn asunnon rappusten alta löytyi pöytälamppu, josta oli katkaistu valkoinen sähköjohto! Lisäksi toisen epäillyn autosta löytyi rypistetty North State tupakkarasia sekä saman merkkisiä tupakan tumppeja. Kuulusteluissa miehet myönsivät sekä Kurikan Kusikivellä että Kauhavalla tehdyt ryöstöt. Kumpikin kiisti jyrkästi edes käyneensä Marja Mäntylän asunnolla, saati surmanneensa hänet. Tekninen tutkinta ei tuonut lisävalaistusta miesten osuuteen Marjan surmaan.

Kurssiromanssi?
Marja oli kertonut Matti Koskelalle hakeneensa kurssikansioita. Poliisi ryhtyi selvittämään, olisiko kurssilta löydettävissä jokin yhteys surmaan. Selvisi, että Marja oli ollut työvoimatoimiston järjestämällä ohjaavan koulutuksen kurssilla helmikuun 3.–21. päivä. Kurssille oli osallistunut neljätoista kurikkalaista henkilöä, sekä miehiä että naisia. Kaikki kurssille osallistuneet puhuteltiin, mutta mitään erikoista ei ilmennyt.
Marja oli ollut hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Usealla kurssilaisella ei ollut hänestä mitään muistikuvaa. Kurssiromanssista ei ollut kyse.
Kurssilaiset olivat joutuneet arvioimaan sekä itseään että muita kurssilaisia melko yksityiskohtaisesti ja intiimisti kurssin aikana. Marjan muistiinpanoja ryhdyttiin etsimään hänen asunnostaan. Tarkoista etsinnöistä huolimatta ei Koskelan kuvaamia kansioita eikä kurssilaisten mainitsemia muistiinpanoja löytynyt asunnolta. Minne ne olivat joutuneet? Oliko muistiinpanoihin kirjoitettu surman motiivi?
Tapausta tutkivien poliisien mieltä askarruttivat monet kysymykset, joiden vastaukset olisivat johtaneet
lähemmäksi ratkaisua ja tekijän kiinnijäämistä.
Eniten mieltä vaivasi kysymys, mitä asunnolta oli etsitty? Puuttuiko asunnolta jotakin vai oliko penkominen taitavaa lavastusta?
Tekniset tutkijat olivat löytäneet kylpyhuoneesta sähköjohdonpätkän pistokkeineen. Keittiön kaapista oli löytynyt Braun-hiuskihartimen takuutodistus, mutta itse kiharrinta ei löytynyt mistään.
Kodinkoneliikkeestä hankittiin takuutodistusta vastaava hiuskiharrin. Varsin pian voitiin todeta, että surma oli tehty uhrin hiuskihartimen johdolla. Hiuskiharrinta ei löytynyt asunnosta.

Puuttuva hansikas
Kurikkalainen leskirouva soitti poliisille maaliskuun 10. päivänä. Hän kertoi tutustuneensa 'Lauri Juppo'-nimiseen mieheen ravintola Pitkä-Jussin naistentansseissa Kurikassa tammikuun 13. päivänä 1997.
Rouva oli tapaillut miestä säännöllisesti keskiviikkoisin ja viikonloppuisin. Mies oli ollut aluksi käytökseltään aivan normaali, mutta muuttunut vähitellen vähintäänkin erikoiseksi. Muutos oli tapahtunut Marjan surman aikoihin.
Leskirouva kertoi Laurin lähteneen hänen asunnoltaan maanantaina helmikuun 24. päivänä, jolloin mies oli ilmoittanut tulevansa vasta seuraavana perjantaina. Mies oli tullut kuitenkin jo seuraavana päivänä, tiistaina. Hän oli ollut omituinen ja erittäin hajamielinen. Naisesta tuntui, että miestä painoi jokin asia. Kun nainen oli kysynyt, miksi mies oli tullut jo nyt, mies oli vastannut kysymyksellä:
- Mitä sinä sillä tiedolla teet?
Lauri oli lähtenyt keskiviikkoaamulla. Tiedusteluista huolimatta hän ei ollut kertonut, minne oli menossa. Mies oli hokenut useaan kertaan ”nyt minun pitää mennä”. Puhuessaan mies ei ollut katsonut naista silmiin. Keskiviikkona helmikuun 26. päivänä nainen oli yrittänyt soittaa useita kertoja sekä Laurin kotinumeroon että matkapuhelimeen. Kummastakaan ei ollut vastattu. Jälkeenpäin Lauri oli sanonut
pesseensä autoaan koko päivän. Sekä sisältä että päältä. Auton sisätilat oli pesty huolella mattoja ja ovenkahvoja myöten.
Leskirouva oli tavannut Laurin seuraavan kerran perjantaina helmikuun 28. päivänä.
Yöllä Lauri oli kuristanut ilmeisesti lääkkeiden ja viinan vaikutuksesta naista kaulasta. Laurilla oli ollut outo katse silmissään.
Nainen oli päässyt miehen otteesta, mutta saanut mustelmia muun muassa olkapäihin, käsivarsiin ja jalkoihin.
Lauri oli ollut leskirouvan asunnolla maanantaina maaliskuun 3. päivänä, kun sanomalehdessä oli ollut
ensimmäisen kerran Kurikan surmatyöstä. Lauri oli näyttänyt lehdessä ollutta Marjan kuvaa ja kysynyt, tunteeko leskirouva uhria.
Saatuaan kielteisen vastauksen, oli Lauri ehdottanut ajelulle lähtöä. Lauri oli ajanut omasta aloitteestaan uhrin asunnon ohi ja kääntänyt lakkinsa lippaa katsoessaan talon yläkertaan. Talon kohdalla ajaessaan Lauri oli sanonut, ettei tätä surmatyötä saada ikinä selville.
Samalla hän oli hipaissut leukansa ja katsonut ivallisesti naista.
Muutama päivä myöhemmin Lauri oli alkanut kysellä naiselta toista sinistä hansikastaan.
Leskirouva oli nähnyt hansikkaat yhden kerran ja muisti niiden olleen pehmoista ainetta ja pääväriltään siniset. Hansikkaat olivat olleet uudet.
Missään vaiheessa julkisuuteen ei ollut kerrottu Marjan asunnosta löytyneestä sinisestä hansikkaasta.
Nyt näytti tutkinta lähtevän oikeille urille. Asia ei ollut kuitenkaan niin yksinkertainen. Lauri Juppo -nimistä henkilöä ei ollut olemassa. Mies oli esiintynyt väärällä nimellä leskirouvalle. Miehestä ja hänen autostaan oli kuitenkin niin hyvät tuntomerkit, että hänen henkilöllisyytensä selvisi melko helposti.
”Lauri” otettiin kiinni ja hänen asunnolleen ja autoonsa tehtiin kotietsintä. Kuulusteluissa hän kiisti syyllisyytensä.
Puuttuvaa hansikasta ei löytynyt, ei myöskään mitään muuta Marjan surmaan liittyvää.
Mies oli vapautettava muutaman päivän kestäneiden kuulustelujen jälkeen.

Naisystävän kertomus
Marjan toinen naisystävä Marjatta Heinonen palasi La Palmaan tekemältään lomamatkalta perjantaina maaliskuun 7. päivä.
Häneen oli oltu jo yhteydessä lomakohteeseen ja sovittu, että hän tulee kuulusteluun lauantaina maaliskuun 8. päivä.
Marjatta otti kuitenkin kuulustelijaan yhteyttä jo perjantaina ja kuulustelu suoritettiin samana päivänä.
Marjatta kertoi lähteneensä lomamatkalle keskiviikkoiltana helmikuun 26. päivänä miesystävänsä ja tämän pojan kanssa.
Marjatta kertoi tavanneensa Marjan viimeksi tiistaina helmikuun 25. päivänä, jolloin Marja oli tullut Marjatan asunnolle noin kello 19.00. Marja oli kertonut olevansa aivan poikki ja olleensa kaupoilla.
Hänellä oli ollut mukanaan muovikassi, jossa oli ollut beesinvärinen lyhythihainen puku.
Marjatta oli luullut sen olevan housuhame, mutta se olikin ollut hame, joka olisi auennut reittä myöten, vaikka tuulen vaikutuksesta.
Marja oli kertonut ostaneensa puvun kesällä tulevan juhlan vuoksi. Lisäksi hän oli sanonut, ettei voi mennä juhliin tässä puvussa,
koska se oli liian paljastava.
Marja oli pyytänyt Marjattaa ottamaan puvun ja antamaan sen tyttärelleen, jos se olisi hänelle sopiva. Marjatta ja Marja olivat sopineet, että jos puku sopii Marjatan tyttärelle, sen hinta vähennetään Marjan velasta.
Marjatan tyhjentäessä pesukonetta Marja oli sanonut olevansa kamalan viluinen ja että hänen pitäisi mennä lämpimään suihkuun.
Marja oli kuitenkin harmitellut hiusten kastuvan samalla. Marjatta oli sanonut Marjalle, että hän voi laittaa Marjan hiukset suihkun jälkeen. Marja oli jahkaillut aikansa ja oli luvannut mennä suihkuun vasta kotona.
Marja oli pyytänyt Marjattaa viemään hänet kotiinsa.
Marjatta oli estellyt vientiä, koska Marjan auto jäisi Marjatalle ja hänellä olisi seuraavana päivänä lomalle lähtö.
Marja oli sanonut, ettei autolla ole kiirettä ja että hän tarvitsee sitä vasta illemmalla.
Marja ei ollut halunnut ajaa itse pimeässä, koska hänen hämäränäkönsä oli huono.
Marjatta oli lähtenyt viemään Marjaa noin kello 21.00. Hän oli ajanut auton Marjan rappukäytävän eteen tarkoituksenaan vain jättää Marja kyydistä. Marja oli pyytänyt Marjattaa kuitenkin käymään asunnollaan katsomassa Marjan ostamia uusia vaatteita. Marjatta oli kääntänyt auton ja ajanut sen rapun kohdalle parkkipaikalle.
Asunnossa Marjatta oli huomannut keittiön olevan sekaisessa kunnossa ja ehdottanut toisen siivoavan ja toisen tiskaavan.
Koska Marjatta oli ilmoittanut inhoavansa tiskaamista, hän oli ryhtynyt siivoamaan ja Marja tiskaamaan.
Siivouksen jälkeen Marja oli alkanut empiä, mennäkö suihkuun vai ei. Marja oli todennut myös hiuskihartimen olevan rikki.
Marjatta oli kokeillut, toimiiko kiharrin ja laittanut pistokkeen seinään. Kiharrin ei ollut lämminnyt.
Marja oli luvannut viedä kihartimen korjattavaksi. Marjatta oli ollut sitä mieltä, että korjaaminen maksaa enemmän kuin uusi kiharrin. Kiharrin oli jäänyt joko eteisen tuolille tai pakastimen päälle.
Marja oli alkanut pitää muotinäytöstä. Hän oli esitellyt uusia vaatteita ja naiset olivat nauraneet esitykselle.
Marjatta oli poistunut asunnosta noin kahden tunnin kuluttua. Marjatan miesystävä oli odottanut Marjatan rappusilla, kun tämä ajoi Marjan Mersulla pihaan.
Seuraavana päivänä, keskiviikkona helmikuun 26. päivänä, Marjatta ei ollut tavannut Marjaa.
Marjatan asunnolle tullut Olavi Mäki oli käynyt viemässä Marjan mersun yhdessä Marjatan miesystävän kanssa.
Marjatta oli soittanut Marjalle ja kertonut auton palautuksesta. Marja oli sanonut auton tulleen.
Marja oli toivottanut hyvää matkaa. Tämän jälkeen Marjatta ei ollut yhteydessä Marjaan.

Punainen lanka kateissa
Poliisi teki jatkuvasti ympäripyöreitä työpäiviä. Tekniset tutkijat jatkoivat Marjan asunnon tutkintaa, kymmeniä ja taas kymmeniä näytteitä pakattiin ja lähetettiin keskusrikospoliisin Rikostekniseen laboratorioon tutkittaviksi. Taktinen tutkinta jatkoi sinnikkäästi Marjan kanssa samassa talossa ja naapuritaloissa asuneiden puhutteluja, selvitti paikallisissa majoitusliikkeissä yöpyneitä sekä sanomalehtien ja Poliisi TV:n uutisten tuomia vihjetietoja. Mikään ei kuitenkaan näyttänyt tuovan odotettua käännettä tutkintaan.
Tutkinta junnasi pahasti paikallaan eikä mitään järkevää motiivia surmatyöhön tullut esille.
Poliisin määrärahoista vastaavat esimiehet vaativat tutkintahenkilöstön supistamista ja surma-asunnon palauttamista kuolinpesän haltuun. Tutkintaan osallistuvien paineet kasvoivat monelta taholta: julkinen sana odotti tuloksia ja uutta uutisoitavaa, esimiehet vaativat tuloksia viitaten vähäisiin toimintamäärärahoihin ja omaiset halusivat päästä selville tapahtumien kulusta ja syyllisestä.
Pienessä Kurikan kaupungissa sattuu harvoin näin poikkeuksellisen törkeää rikosta, joten huhumylly lähti nopeasti käyntiin.
Vanhojen naapuririitojen lämmittäminen epäilemällä ja ilmiantamalla riitakumppani murhasta oli lähes vastustamaton lisämauste vuosien erimielisyyksille. Poliisilta ilmoitukset vaativat kylmäpäisyyttä ja harkintaa suunnata vähäiset tutkijavoimat oikeille urille.
Tutkijoiden oli vain luotettava ammattitaitoonsa ja siihen, että huolellinen tutkinta tuo lopulta esiin vihjetiedon tekijästä tai motiivista.
Näin kävikin.

DNA-tutkimus karsii epäiltyjä
Huhtikuun alussa toisesta Marjan keittiön pöydältä sokeriastiasta löytyneestä tupakantumpista kyettiin eristämään DNA.
Rikoslaboratoriota pyydettiin selvittämään, onko tupakka ollut miehen vaiko naisen suussa.
Tulos oli hiukan yllättävä, sillä osa tutkijoista oli ehdottomasti sitä mieltä, ettei tekijä voi olla nainen.
Rikoslaboratorion tutkimus osoitti kuitenkin, että sylkensä tupakantumppiin jättänyt Zorroksi esittäytynyt henkilö oli nainen.
Asunnon olosuhteita oli mitä ilmeisemmin lavastettu näyttämään miehen tekemältä. Vastassa oli todella harvinaisen suunnitelmallisesti ja ovelasti toimiva rikollinen. Vaikka epäiltyjen määrä putosi noin 50 %, jäi mahdollisuuksia vielä noin kaksi ja puoli miljoonaa. Kuka oli tuo nainen ja mistä syystä hän oli surmannut Marja Mäntylän?

Zorron pakomatka alkoi lähestyä loppuaan, sillä samoihin aikoihin tutkijat saivat tietää, että Marjatta Heinosen tyttärellä, Mia Heinosella, oli yhteys erääseen Suomen vaarallisimpaan rikolliseen, Raimo Tienhaaraan, joka oli parhaillaan eristettynä Helsingin keskusvankilasta Pasilan poliisivankilaan.
Tämän rikollisen epäiltiin muun muassa järjestäneen vankilasta erään komisarion murhayrityksen.
Hämmästys oli vielä suurempi, kun selvisi, että Marjatta Heinonen oli käynyt tapaamassa tätä vankia heti lomamatkalta palattuaan lauantaina maaliskuun 8. päivänä.
Tästä syystä Marjatta oli tullut kuulusteluun jo perjantaina eikä sovittuna ajankohtana lauantaina. Tapaamislupa vankilaan oli sovittu jo ennen lomamatkalle lähtöä! Marjatalla ja Mialla oli sovittuna uusi tapaaminen Pasilan poliisivankilaan.
Marjatan menneisyys toi vielä lisäyllätyksen. 'Poliisi kertoo 1992' -kirjassa kerrotaan ”Kultasurmasta”,
jossa japanilainen Yoshio Tani tuomittiin Juhani Komulaisen ja Turkka Elovirran surmaamisesta. Marjatta Heinonen seurusteli silloin surmatun Turkka Elovirran kanssa. Elovirta oli valmis ostamaan 100 kiloa toisen maailmansodan aikaista saksalaista kultaa viiden miljoonan markan hinnasta.
Olisiko toinen näistä naisista Zorro? Marjatta kertoi vieneensä Marjan juhlapuvun tyttärelleen Mialle.
Oliko Mia sittenkin käynyt Marjan asunnolla Marjatan lomamatkan aikana? Miksi Marja oli surmattu?
Liittyikö Marjatan lomamatkaan Kanarian saarille muutakin? Miksi Marjatta oli valehdellut kuulustelussa?
Työkavereitaan tenttaamalla ei tutkija oikeita vastauksia löytänyt, vain arvailuja ja niiden perusteella ei henkirikoksia ole selvitetty.
Asiasta täytyi ottaa selvää.

Marjatta ja Mia Heinonen pidätetään
Poliisi seurasi Marjatan ja Mian matkaa Pasilan poliisivankilaan. Tieto osoittautui oikeaksi ja molemmilla oli siis yhteys vankilassa olevaan vaaralliseen rikolliseen. Voisiko yhteydessä olla motiivi Marja Mäntylän surmaan?
Marjatta ja Mia päätettiin pidättää samanaikaisesti varhain huhtikuun 8. päivän aamuna 1997.
Käynnistyi massiivinen operaatio, jossa testattiin ensimmäisen kerran keskusrikospoliisin Rikosteknisen laboratorion kyky toimia reaaliajassa osana rikostutkintaa ja selvittää, oliko Marjatta tai Mia tupakoinut Marja Mäntylän keittiössä surmatyön aikaan.
Kurikasta Helsinkiin ulottuva toiminta sitoi samanaikaisesti kolmisenkymmentä poliisia eri tehtäviin. Samaan aikaan, kun keskusrikospoliisin Vaasan yksikön päällikkö otti Upseerikerholla vastaan vieraita 50-vuotispäivillään, Marjatan ja Mian verinäytteet olivat jo matkalla tutkimuksiin, kotietsinnät käynnissä ja kuulustelut aloitettu.
Kumpikaan epäillyistä ei myöntänyt kuulusteluissa syyllisyyttään. Marjatta toisti kuulusteluissaan jo todistajana kertomiaan asioita.
Kuitenkin jo huhtikuun 9. päivän iltana päätutkija sai DNA-tutkijalta soiton, joka pudotti raskaan taakan harteilta. Marjan sokerikupista löytyneeseen tupakantumppiin oli jättänyt DNA-jälkensä Marjatta Heinonen.
Osin keskeneräisenkin tutkimuksen perusteella todennäköisyysprosentti oli jo kolme henkilöä miljoonasta. Tutkinnanjohtaja saattoi siis aloittaa valmistautumisen vangitsemisoikeudenkäyntiin ja tutkijat keskittää tutkimuksensa Marjatta Heinoseen. Yli kuukauden ponnistelujen ja tarkan poliisityön jälkeen surmatyö oli selviämässä.
Kokemuksesta poliisimiehet tiesivät, että DNA-näytteen lisäksi tulisi löytymään paljon muutakin näyttöä Marjatan syyllisyydestä.
Oikean epäillyn löytymisen jälkeen nykyaikaiset rikostutkimusmenetelmät ovat lahjomattomia, pienet hiukkaset ja kuidut, tahrat ja jäljet paljastavat arvaamattomia asioita.
Niiden kerääminen vaatii kuitenkin pitkäjänteisyyttä, kokemusta, mielikuvitusta ja tahdonvoimaa omaavia rikostutkijoita.
Rikostutkinnassa oikean epäillyn löytyminen ei merkitse työn päättymistä, silloin se vasta alkaa.
Tutkinnanjohtaja vaati Marjatta Heinosta vangittavaksi todennäköisin syin epäiltynä Marja Mäntylän surmasta Kauhajoen käräjäoikeudessa huhtikuun 11. päivä. Käräjäoikeus suostui vangitsemisvaatimukseen.

Lääninsyyttäjä muuttaa tapposyytteen murhasyytteeksi
Lääninsyyttäjä Ilkka Hylkilä syytti Marjatta Heinosta Marja Mäntylän taposta Kauhajoen käräjäoikeudessa toukokuun 20. päivä 1997 alkaneessa oikeudenkäynnissä.
Oikeudessa kuultiin todistajana rikosteknisen laboratorion DNA-tutkimukset tehnyttä rikoskemistiä.
Hänen mukaansa syytetty oli koko Suomen populaatiosta 1,25 henkilön todennäköisyydellä tutkitun savukkeen polttaja. Kaikki tutkimuksissa käytetyt seitsemän tunnistetta olivat täsmänneet Marjatan tunnisteisiin. Tutkimus oli ollut tavanomaista laajempi, sillä siinä oli selvitetty myös sukupuoli.
Marjatan sormenjälkiä oli löytynyt muun muassa kirjahyllystä sekä Marjan makuuhuoneeseen levitetyistä asiapapereista.
Rikospaikkatutkintaa tehnyt vanhempi rikoskonstaapeli epäili syytetyn pyyhkineen jälkiään, sillä asunnosta ei ollut juuri löytynyt edes Marjan tai hänen poikansa jälkiä. Asunnosta oli löytynyt kaksi pyyhettä, joilla sormenjälkiä oli saatettu siivota.
Ruumiinavauksen tehnyt oikeuslääkäri määritti kuolinajan kaksi-viisi päivää ennen ruumiin löytymistä.
Eri yhteyksissä mahdolliseksi murhapäiväksi määrittyi ilta 26. helmikuuta tai sen jälkeinen iltayö.
Marjatta ja hänen miesystävänsä sekä tämän poika olivat lähteneet yöllä noin kello yksi etelänmatkalle.
Oikeuslääkärin mukaan Marja oli surmattu kiertämällä sähköjohto kahdella solmulla halkaisijaltaan vain 8,5 senttimetriseksi lenkiksi kaulan ympärille. Välineenä käytetty johto oli kihartimen johtoa. Sen molemmat päät oli solmittu tukevan otteen varmistamiseksi.
Oikeuslääkärin mukaan kuristaminen oli vaatinut kohtalaista voimaa ja kuristaja oli voinut olla yhtä hyvin mies kuin nainenkin.
Marjatta kertoi tutustuneensa Marjaan jo 70-luvulla työskennellessään samassa työpaikassa Kankaanpäässä.
Marjan muutettua Kurikkaan olivat ystävykset alkaneet tapailla toisiaan vuosien hiljaiselon jälkeen. Heillä oli ollut yhteisiä liiketoimia ja he olivat käyneet keskinäistä kauppaa obligaatioilla. Kävi ilmi, että naiset olivat pyörittäneet suuria rahasummia, vaikka työttömäksi joutuneen Marjan oletettiin olevan taloudellisesti tiukalla.
Summat olivat liikkuneet sadoissa tuhansissa markoissa.
Marjatta kiisti syytteen jyrkästi ja hänen puolustusasianajajansa vaati vapaaksi laskemista.
Syyttäjä puolestaan muutti syytevaatimuksensa taposta murhaksi, koska katsoi syytetyn käyttäytymisen ennen ja jälkeen surmaamisen osoittaneen vakavaa harkintaa.

Marja oli valmistanut surmavälineen Marjatan pyynnöstä?
Paikallislehti otsikoi toukokuun 20. päivä käytyä oikeudenkäyntiä ”Marja Mäntylä surmattiin kihartimen johdolla”.
Marjan asuinpaikan lähellä toimivan lähikaupan myyjä otti heti lehden ilmestymisen jälkeen yhteyttä poliisiin.
Hän kertoi Marjan käyneen ostoksilla hiihtolomaviikon alkupäivinä, joko maanantaina tai tiistaina.
Hän ei muistanut, mitä Marja oli ostanut, mutta sitä paremmin hän muisti Marjan kanssa käymänsä keskustelun!
Myyjä oli kysellyt, missä Marja oli ollut, kun tätä ei ollut näkynyt kaupassa pitkiin aikoihin. Marja oli kertonut olleensa muualla ja todennut, että nyt juhlitaan.
Myyjä oli ymmärtänyt Marjan juhlivan jonkun naispuolisen ystävänsä kanssa. Marja oli kertonut siivonneensa koko päivän, ja hän oli kertonut myös rikkoutuneesta kihartimestaan. Myyjä oli neuvonut Marjaa heittämään kihartimen roskiin, mutta Marja oli
kertonut leikanneensa kihartimesta päät irti, koska ystävä oli ilmoittanut tarvitsevansa johtoa.
Myyjä oli muistanut kiharrinkeskustelun vasta sen jälkeen, kun oli lukenut paikallislehdessä olleen otsikon Marjan surmaa koskevasta oikeudenkäynnistä.
Lehden ilmestymiseen saakka kylällä oli puhuttu kuristamisen tapahtuneen puhelimen johdolla!

Surmatyö oli tehty julmasti ja tuskaa tuottaen
Oikeudenkäynti jatkui kesäkuun 3. päivänä.
Syyttäjä katsoi, että surmatyö oli tehty vakaasti harkiten ja erityisen suunnitelmallisesti. Suunnitelmallisuutta osoitti muun muassa se, että rikoksentekovälineenä käytetty kihartimen johto oli leikkautettu irti kihartimesta ja johdon molempiin päihin oli sidottu solmut luistamisen estämiseksi sekä pitävän otteen saamiseksi kiristettäessä.
Edelleen vakaata harkintaa ja erityistä surmaamispyrkimystä osoittivat syyttäjän mielestä rikoksentekotapa, jossa kaulan ympärille kiristettyyn kihartimen johtoon oli tehty kaksi solmua, jotta johto pysyisi kireällä kaulan ympärillä ja aiheuttaisi varmuudella kuoleman.
Rikospaikkaa oli pyritty lavastamaan niin, että epäilyt eivät kohdistuisi Marjattaan. Lavastukseen viittasivat muun muassa viinapullot, North State savukkeet, makkaranpätkät pöydällä ja miesten hansikas pöydän alla. Lavastuksella surmaaja halusi antaa käsityksen, että tekijänä oli todennäköisesti ollut mies.
Teon ajoitus hiihtolomaviikolle osoitti syyttäjän mielestä suunnitelmallisuutta, koska syytetty tiesi uhrin olevan yksin asunnossaan.

Todistaja hypnotisoidaan
Marjan lähinaapuri oli käynyt hiihtolomaviikolla kahtena iltana ulkona lenkkeilemässä. Toisena iltana kotiin palatessaan hän oli tehnyt havainnon Marjan auton vieressä olleesta pienestä punaisesta autosta sekä talosta poistuneesta naisesta.
Todistajana kuultu lähinaapuri ei osannut kuitenkaan sanoa, minä iltana hän auton ja naisen huomasi.
Lähinaapuri suostui hypnotisoitavaksi. Hypnotisointi toteutettiin Seinäjoella ja hypnoosissa hän muistikin nähneensä auton ja naisen maanantai-iltana huhtikuun 24. päivä. Hypnoosin jälkeen hän kertoi kuulustelussa, että autossa oli kattoteline ja taka-antenni.
Oikeudessa todistajana kuullun Marjatan entisen aviomiehen mukaan autossa ei ollut koskaan kattotelinettä.
Ennen kuulustelua hypnotisoitu ja oikeudessa todistajana kuultu lähinaapurikaan ei ollut enää varma, oliko autossa ollut kattotelinettä ja antennia.
Kun oikeudessa tiedusteltiin syytä, miksi todistaja muutti käsitystään kattotelineestä ja antennin sijainnista, vaikka hypnoositilan jälkeenkin oli asiasta kertonut, todistaja vastasi, että nämä seikat olivat tulleet ikään kuin todeksi. Vieläkään todistaja ei voinut olla aivan varma, oliko autossa ollut suksi- tai kattoteline tai oliko antenni ollut kuljettajan puolella takana vaiko edessä.
Syytetyn avustaja tiedusteli vielä syytä, miksi todistaja oli kertonut esitutkinnassa autossa olleen kattotelineen ja oli nyt muuttanut kertomustaan. Todistaja vastasi, että hypnoosin jälkeisen kertomuksen annettuaan hän oli uskonut, että se oli ehdottomasti totta, ja hän oli tuntenut olonsa helpottuneeksi. Myöhemmin hän oli kuitenkin alkanut epäillä sitä. Hän oli lukenut hypnoosia koskevan artikkelin, jossa oli mainittu hypnoottisten lausuntojen olevan epävarmoja mahdollisesti pienten yksityiskohtien osalta, joihin ei ole osattu kiinnittää huomiota.

Zorro, kissat ja kynsilakka
Oikeudenkäynti jatkui Kauhajoen käräjäoikeudessa kesäkuun 13. päivä.
Todistajana kuultiin muun muassa rikospaikkatutkijaa. Hän arvioi, ettei Zorro kiitti -viestiä ollut voinut kirjoittaa normaalikokoinen mies, koska huulipunalla keittiön seinään kirjoitettu teksti oli ollut vain noin metrin korkeudella.
Marjan asunnosta oli löytynyt myös kissan karvoja.
Karvoja oli löytynyt uhrin pengotusta ruskeasta käsilaukusta, kirjahyllyn päältä löydetystä rypistetystä North State tupakka-askista, Marjan puserosta, housuista ja tossuista, sängynpeitteestä, ruokapöydän reunasta, oven puolella olleen ruokapöydän tuolin istuinosasta, parvekkeen ovesta ja ovenpielestä, puhelinpöydästä sekä pyyheliinoista.
Marjatalla oli kolme kissaa. Marjalla oli ollut Kurikkaan muuttaessaan neljä vuotta aikaisemmin valkoinen kissa.
Nyt löytyneet kissankarvat eivät olleet valkoisia.
Rikospaikkatutkijat olivat todenneet Marjatan asunnolla hellan kohdalla kissan makuupaikalla froteepyyhkeen ja korin, joissa oli ollut erittäin runsaasti kissan karvoja. Lisäksi keittiön pöydän alta löytyneestä miesten parittomasta hansikkaasta oli löytynyt kynsilakan siruja. Samanlainen käsinepari oli löytynyt Marjatan tyttären Mian autosta. Kurikan-Seinäjoen seudulta vastaavanlaisia käsineitä oli ollut myytävänä vain yhdessä kaupassa.

Kuitututkimus
Marjan surmapaikalta lähetettiin näytteitä tutkittaviksi muun muassa sinisestä hansikkaasta, pyyhkeistä, käsilaukusta, Marjan vaatteista ja asiakirjataskusta.
Yksi hansikkaasta ja yksi pyyheliinasta löydetty kuitu olivat samanlaisia kuin Marjatan punaisen kaulahuivin akryylikuidut.
Marjatan ulkoilutakin tekoturkispuolen materiaalissa oli punaista akryylia, vihreää akryylia ja vihreää polyesteria.
Kaikkia näitä kolmea kuitutyyppiä löytyi Marjan asunnolta otetuista näytteistä.
Rikoskemistin mukaan kuitujen kombinaatio oli olemassa, vaikka kaikkia kolmea kuitutyyppiä ei kerrallaan esiintynytkään missään näytteessä.
Surmajutussa oli rikoskemistin mukaan ollut suuri määrä näytteitä ja epäiltyjä henkilöitä seitsemän.
Tutkimuksissa oli haettu samoja värejä ja samoja laatuja Marja Mäntylän asunnon tekstiilimateriaaleista ja myös muiden epäiltyjen vaatteista. Mistään muusta ei ollut löytynyt vastaavuuksia kuin Marjatta Heinosen ulkoilutakin ja huivin materiaalista. Toisin sanoen Marja Mäntylän kotona ei ollut muita sellaisia punaisia akryylikuituja kuin Marjatta Heinosen ulkoilutakin ja huivin punainen akryyli, jotka olivat keskenään erilaisia.
Asunnossa ei ollut myöskään ollut muita sellaisia vihreitä akryyli- ja polyesterikuituja kuin Marjatta Heinosen ulkoilutakin vihreä akryyli ja polyesteri.
Rikoskemistin mukaan tällainen tutkimustulos ei ole voinut tulla sattumalta.
Kokonaiskäsityksenään hän esitti, että hansikas ja pyyheliinat ovat olleet sen henkilön hallussa, jolla on ollut edellä mainitut ulkoilutakki ja huivi sekä kissa.
Tutkimuksissa selvitettiin myös Marjatta Heinosen ulkoilutakin alkuperää. Valmistajan ilmoituksen mukaan se oli ollut esittelyasu, jota ei ollut saatettu yleisesti myyntiin.

Lavasteina viinapullot, makkara ja Abloy-avain
Marjan keittiön pöydällä oli kaksi viinilasia. Pöydän alla oli yksi Koskenkorvapullo ja keittiön työtasolla toinen vastaavanlainen.
Vain toisesta viinilasista löytyi Marjan sormenjäljet. Toisesta viinilasista ja pulloista ei sormenjälkiä löytynyt.
Sormenjäljet olivat mitä ilmeisemmin pyyhitty pois keittiöön jätetyillä pyyheliinoilla.
Lasien ja viinapullojen sisällöstä tehtiin rikosteknisessä laboratoriossa tutkimus, jossa selvitettiin näytteiden alkoholi-, huumausaine- ja lääkepitoisuudet. Ikkunanpuoleisessa viinilasissa oli cola--tyyppisellä virvoitusjuomalla laimennettua puhdasta tislattua alkoholia, jonka tilavuusprosentti oli 6,7.
Ovenpuoleisessa lasissa oli cola-tyyppistä virvoitusjuomaa, joka sisälsi alle yhden tilavuusprosentin alkoholia.
Tiskipöydällä olleessa viinapullossa oli vastaavasti alle yhden tilavuusprosentin alkoholia sisältänyt cola-sekoitus ja pöydän alla olleessa pullossa colalla laimennettua tislattua alkoholia, jonka tilavuusprosentti oli 9,6. Lääke- ja huumausaineista ei ollut merkkejä.
Petri Mäntylä kertoi puhuttelussa, että äidillä oli tapana istua ikkunanpuolella keittiön pöydässä. Hänen paikallaan olleesta viinilasista löytyi Marjan sormenjäljet ja sisältö oli alkoholipitoista.
Vastapäätä, oven puolella olleessa lasissa, ei taas alkoholia ollut eikä myöskään sormenjälkiä.
Marjatta Heinonen oli alkoholin suhteen absolutisti. Ryyppyjuhlissa, joita viinilaseilla ja pulloilla pyrittiin esittämään, oli toinen juhlija juonut pelkkää colaa!
Pöydälle oli jäänyt myös kolme lenkkimakkaranpätkää. Makkaranpätkät antoivat vaikutelman, että pöydässä oli ahmittu hätäisesti makkaraa. Rikos paikkatutkijat löysivät keittiön roska-astiasta makkarapaketin, josta ilmeni sisällön paino.
Pöydältä taltioidut makkaranpalat painoivat juuri puolet paketissa ilmoitetusta painosta. Palasissa ei ollut myöskään hampaanjälkiä.
Kun palaset yhdistettiin, niistä muodostui täysi lenkkimakkaran puolikas. Makkara oli siis taiteltu käsin kolmeen osaan.
Keittiön pöydällä oli myös avaimenperä, jossa oli yksi Abloy-avain. Avaimenperässä oli teksti Juliet.
Avain ei sopinut Marjan asuntoon. Kun epäilyt kohdistuivat Marjattaan, käytiin avainta sovittamassa myös hänen asunnolleen. Tuloksetta. Avain oli pitkän aikaa arvoitus, kunnes tutkijat eräälle Marjatan miesystävän puhuttelumatkalle ottivat avaimen mukaan ja sovittivat sitä hänen ulko-oveensa. Avain sopi täydellisesti lukkoon!
Tutkimuksissa ei selvinnyt, oliko avain jäänyt pöydälle vahingossa vai yrittikö Marjatta lavastaa tekijäksi miesystävänsä.
Olihan mieheen viittaavana esineistönä vielä lisäksi North State -tupakka-aski, tupakantumpit sekä miesten hansikas keittiön pöydän alla.

Käsialatutkimus
Rikoslaboratorioon lähetettiin kuvia Marja Mäntylän keittiön seinään kirjoitetusta tekstistä ”Zorro kiitti”.
Lisäksi rikoslaboratorioon lähetettiin Marjatta Heinosen toimistohuoneesta taltioidut Heinosen päiväkirjamuistiot vuosilta 1996–1997 sekä sinikantinen tietovihko.
Rikoslaboratoriota pyydettiin selvittämään, onko sama henkilö kirjoittanut tekstit.
Rikoslaboratorio totesi, ettei ollut täyttä varmuutta siitä, missä määrin epätavallinen kirjoitusalusta ja kirjoitusväline vaikuttivat käsialapiirteisiin.
Vaikka ratkaisevia päätelmiä ei käsialan tyylin perusteella voitu tehdä, todettiin lausunnossa kuitenkin, että oli täysin mahdollista, että kyseessä olisi sama kirjoittaja.
Oikeudessa kuultu rikospaikkatutkija kertoi, että seinäkirjoituksen tekstin yläosa oli reilun puolentoista metrin korkeudella ja alaraja noin metrin korkeudella lattiasta. Tutkija oli päätellyt tästä, että normaalikokoiselle miehelle, kuten todistaja itse oli (182 cm), tuottavan vaikeuksia kirjoittaa niin alas kuin seinäkirjoitus oli kirjoitettu. Syyttäjän ilmoituksen mukaan Marjatta Heinosen pituus oli 161 cm.

Motiivi
Marja ja Reijo Mäntylällä oli ollut maatilaan ja miehen kommandiittiyhtiöön liittyviä velkoja ulosotossa perittävänä yhteisvastuullisesti ainakin yli 400000 markan arvosta.
Tästä syystä Marja Mäntylä ei pitänyt omissa nimissään varallisuutta, vaan hän perintätoimia välttääkseen sijoitti hallussaan olevia varoja obligaatioihin siten, että niiden olemassaolosta ei ollut ulkopuolisilla, Marjattaa lukuun ottamatta, tietoa.
Tutkimuksissa kävi ilmi, että Marjalla oli ollut Helsingissä PSP:n Hakaniemen konttorissa tili, josta oli elokuun 16. päivä 1993 nostettu 283 129,50 mk ja saman kuun 24. päivä tilin lopetusottona 10392,10 mk eli yhteenlaskettuna 293 521,60 mk.
Marjatta Heinosen nimiin oli merkitty elo-syyskuussa 1993 obligaatioita 290000 mk:n arvosta.
Marjatta selvitti asiaa siten, että Marja olisi mennyt elo-syyskuussa 1993 Helsinkiin nostamaan hänen varoillaan obligaatioita noin 300000 markan arvosta. Helsingin matkaan olisi liittynyt myös lääkärissäkäynti, jolloin Marja heidän yhteisestä sopimuksestaan olisi käyttänyt Marjatta Heinosen nimeä ja henkilötunnusta. Rahojen hankkimistavasta Marjatta antoi erilaisia selityksiä.
Marjatta nosti nimissään olleilla merkintälipukkeilla varat syyskuussa 1996 ja siirsi ne omalle tililleen.
Syyttäjän mukaan juuri rahojen siirto Marjatta Heinosen omaan käyttöön on Marja Mäntylän tiedustellessa varojen kohtaloa ollut syynä siihen, että Marjatta surmasi Marjan.
Petri Mäntylän asianajaja vaati lisäksi Marjatalle rangaistusta pojalle kuuluneiden tuotto-obligaatioihin sidottujen varojen 52300 markan törkeästä kavaltamisesta ja asunnossa olleiden 2600 markan anastamisesta.
Asianajaja perusteli vaatimusta siten, että Marja oli yhteisestä sopimuksesta Marjatan kanssa ulosoton välttämiseksi sijoittanut elokuun 30. päivä 1993 liikkeelle laskettuihin valtion tuotto-obligaatioihin Petri Mäntylän varoja 50000 markkaa. Varat obligaatioiden nostamiseen oli saatu niin, että Marja oli kesäkuun10. päivä 1993 nostanut Petrin 24 kuukauden talletuksen 33442,10 markkaa sekä kesäkuun 11. päivä
1993 Petrin tililtä 17000 markkaa eli yhteensä50442,10 markkaa.
Tuotto-obligaation laina-ajan päätyttyä Marjatta Heinonen oli nostanut varat omaan käyttöönsä siirtämällä syyskuun 11. päivä 1996 tililleen 52300 markkaa.

Käräjäoikeuden tuomio
Asia päätettiin lokakuun 21. päivä 1997 Kauhajoen käräjäoikeudessa.
Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että Marjatta Helena Heinonen oli helmikuun 26. päivä 1997 alkuillan ja seuraavan päivän vastaisen yön aikana surmannut Marja Mäntylän.
Syyttäjän ja asianomistajien näkemyksen vastaisesti käräjäoikeus katsoi, ettei kuristaminen ollut tapahtunut erityistä raakuutta ja julmuutta osoittavalla tavalla huomioon ottaen, että oikeuslääkärin mukaan kuolemaan johtanut tajunnan menetys oli seurannut 10–20 sekunnin kuluessa.
Surmaaminen oli kuitenkin katsottava tapahtuneen suunnitelmallisesti, mitä osoitti todistajan kertomus hiuskihartimen sähköjohdon tarpeellisuudesta surmatyössä ja siten siitä, että surmatyötä oli harkittu jo paljon tekoa aikaisemmin.
Myös kokonaisuuden arvioiden tekoa oli pidettävä törkeänä ja luettava Heinosen syyksi murhana.
Marjatan katsottiin osoitetun kavaltaneen Marja Mäntylän varoilla merkittyihin obligaatioihin sidotut varat yhteensä 303 338 markkaa.
Surmatyön yhteydessä Marjatta Heinonen oli lisäksi syyllistynyt 2600 markan määräisten Petri Mäntylän rahojen anastamiseen.
Marjatta Heinonen oli mielentilatutkimuksessa Kuopion yliopiston oikeuspsykiatrian klinikan Niuvanniemen sairaalassa.
Mielentilalausunnon mukaan Marjatta oli surmatyön tekoaikana täydessä ymmärryksessä.
Oikeus tuomitsi Marjatta Heinosen elinkaudeksi vankeuteen murhasta, törkeästä kavalluksesta ja varkaudesta.
Petri Mäntylän syyte törkeästä 50000 markan kavalluksesta hylättiin.
Muiden korvausten lisäksi Marjatta tuomittiin maksamaan Petri Mäntylälle henkisistä kärsimyksistä 120 000 markkaa.

Käsittely Vaasan hovioikeudessa
Kaikki osapuolet valittivat tuomiosta.
Hovioikeus toimitti maaliskuun 2.–6. päivä 1998 suullisen pää käsittelyn.
Pääkäsittelyssä kuultiin todistajia uudelleen.
Marjatta Heinonen vetosi hovioikeudessa valokuvaan, josta näkyi, että loppuun palaneen savukkeen tuhka ja filtteri olivat erillään toisistaan ja että tumpattu tupakka oli niiden välissä.
Rikospaikkatutkija kertoi oikeudessa, että loppuun palaneen savukkeen filtteriosa oli kuvausvaiheessa ollut liikahtaneena eri paikkaan siksi, että rikospaikkatutkinnan yhteydessä oli yritetty katsoa loppuun palaneen savukkeen merkkiä. Hän ilmoitti, että natsaosa oli ollut täysin paikallaan ja että oli 100-prosenttisen varmaa, että savuke oli ollut yhtenäinen. DNA-tulos oli saatu loppuun palaneen savukkeen filtteristä.
Loppuun palaneen savukkeen filtteri oli ollut kellastunut, joka rikospaikkatutkijan mukaan osoitti, että savuke oli ollut suussa ja sytytetty imaisemalla.
Savukkeiden sytyttämistä oli kokeiltu ilman imemistä, mikä oli sinänsä ollut mahdollista, mutta tuolloin filtteriosa ei ollut kellastunut.
Tuhkan alla olleet sokeripalat olivat palaneet ainakin kolmesta kohdasta, mikä osoitti, että savuke oli palanut sokeripalojen päällä.
Selvitettiin myös, oliko mahdollista, että loppuun palaneen savukkeen tuhka olisi tuotu sokeriastiaan jälkikäteen.
Tutkimuskeskuksessa oli suoritettu kokeita, joissa oli todettu, ettei tuhka pysynyt koossa.
Tuhka oli rikkoutunut ja katkennut pienestäkin liikkeestä.
Toisin kuin käräjäoikeuden tuomioon oli kirjattu, oikeuslääkäri esitti käsityksenään, että tajunnan menetys tulee kuristamisessa kymmenien sekuntien ja korkeintaan puolentoista minuutin välillä.
Tajunnan menetyksen jälkeen kuristettu henkilö kouristelee ja liikahtelee useita minuutteja, joten teko oli kestänyt kokonaisuudessaan 5–10 minuuttia.
Syytetyn puolesta hovioikeudessa esitettiin lääkärinlausunto, jonka mukaan työkykyyn vaikuttavina
sairauksina oli todettu tension neck G44.2, thoracic outlet sydrome (tos) G.54,0 ja psyykkinen rasitus.
Oikeuslääkäri totesi, ettei lausunnossa mainituilla sairauksilla ollut vaikutusta käsien lyhytaikaiseen lihassuoritukseen ja esitti lääketieteellisen kokemuksensa perusteella näkemyksenään, että lääkärinlausunnossa mainitut sairaudet eivät estä kysymyksessä olevan teon tekemistä.

Hovioikeus antoi tuomionsa huhtikuun 8. päivä 1998.
Käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu kuin korvausvelvollisuuden osalta. Marjatta Heinonen velvoitettiin suorittamaan Petri Mäntylälle elatusapua 1400 markkaa kuukaudessa, kunnes Petri täyttää 18 vuotta
tai sitä ennen kykenee itsensä elättämään.

Lopullinen ratkaisu
Marjatta Heinonen haki tuomioon muutoksenhakulupaa korkeimmalta oikeudelta.
Lupa evättiin korkeimman oikeuden joulukuussa 1998 tekemällä päätöksellä.
El Zorro ei seikkaile vähään aikaan Meksikon tulenhehkuisen taivaan alla, vaan joutuu sopeutumaan
Suomen vankeinhoitolaitoksen päivärytmiin ja satunnaisiin revontulten loisteisiin.

[Oikeus ennen kaikkea]

Peittoon kerätty korusaalis oli osa lavastusta.jpg (311.07 KiB) Katsottu 2270 kertaa

Kuristamiseen käytetty sähköjohto. Solmut johdon päissä varmistavat otteen pysymisen.jpg (278.68 KiB) Katsottu 2270 kertaa

Olohuoneen hyllyn päältä löytynyt North State -savukerasia kuvattuna tutkimusten yhteydessä.jpg (262.47 KiB) Katsottu 2270 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

Marjatta Heinonen.jpg (102.82 KiB) Katsottu 2270 kertaa

[LinnainmaanTuappi]

Onkohan Marjatta nimensä tai asuinpaikkaansa muuttanut. Aika pieni paikka, oma maine Kurikassa varmasti mennyt. Kiinnostaa tietää mitä nykyään kuuluu

[ANDERSSONSKA]

Onkohan Marjatta nimensä tai asuinpaikkaansa muuttanut. Aika pieni paikka, oma maine Kurikassa varmasti mennyt. Kiinnostaa tietää mitä nykyään kuuluu

asui ainakin LAVIASSA .. jossainvaiheessa linnasta pääsyn jälkeen...muistaakseni miesystävä otti takaisin ,,.tämänhetken asumisesta ei tietoa