Gustafssonin vammat

[Mata Hari]

Toisaalta tulee mieleen myös se, että entisajan (esim. 60-luku) lääkäreiltä ehkä vaadittiin enemmän potilaan suoraa tutkimista, koska oli käytössä vähemmän teknisiä vempeleitä ja kuvantamislaitteita. Eli mielestäni 60-luvulla lääkärit ovat mahdollisesti joutuneet paneutumaan suoraan kontaktiin potilaan kanssa masiinoiden sijaan. Perinteiset kliiniset taidot ovat olleet ehkä tarpeellisempia ja parempia kuin nykyään???Karrikoiden voisi sanoa, että 60-luvulla katsottiin potilasta enemmäin kuin tietokoneruutua. Nykyään taitaa olla joskus toisinpäin. (oma mielipiteeni, ei faktaa, ei lähteitä)
Ja voi toki kysyä mitä hiton syytä syyttömäksi todetulla miehellä olisi näytellä? Ja jos syytön mies näyttelee, niin so what, huvinsa kullakin!

[Loka]

^60-luvulla on otettu huomioon seikka etta Gusse saattoi olla tekijä. (mysteerio) Vaikkakin sen on katsottu olleen epätodennäköistä, se on jätetty mahdollisuudeksi. Nils on puhunut niin paljon ristiin juttuja että koen edelleen ettei vaihtoehtoa voi sulkea pois edes pahamaineisen KäO:n päätöksellä, ainakaan näin keskustelusta.

[konsta]

. Eli mielestäni 60-luvulla lääkärit ovat mahdollisesti joutuneet paneutumaan suoraan kontaktiin potilaan kanssa masiinoiden sijaan. Perinteiset kliiniset taidot ovat olleet ehkä tarpeellisempia ja parempia kuin nykyään???

Aivovammaiselle tehdään varmaankin paljon erillaisia kliinisiä testejä ja tutkimuksia. Mulla ei ole mitään tietoa noista, mutta ETP:ssäkin näihin viitataan. Muistaakseni Öhmannin kommentissa todettiin, ettei kliiniset löydökset viittaa näyttelemiseen.

Edit:

Kliiniseen tutkimukseen kuuluvat seikat tärkeysjärjestyksessä potilaan tullessa sairaalaan. Seuraavat seikat arvioidaan ja kirjataan niin laajalti kuin kliininen tila sallii:

* spontaani hengitys, hapensaannin riittävyys (pulssioksimetri)
* verenkierron seuranta (verenpaineen, syketaajuuden ja EKG:n monitorointi)
* GCS, ks. 4
* kaularangan arkuus
* mustuaisten koko, symmetrisyys ja valoreaktiot, eksoftalmus, silmälasihematooma, silmien liikkeet, näkö
* vamman merkit muualla vartalossa
* kallon avomurtumat, kasvoluiden ja alaleuan murtumat
* ulkoiset vamman merkit kasvoissa, päänahassa ja suussa
* veren tai likvorin vuoto nenästä tai korvista
* orientaatio, vireystila, motorinen levottomuus, kiihtyneisyys
* neurologiset puolioireet (refleksit, voima, tonus)
* puheen tuotto ja selvyys
* tasapaino ja kävely
* PTA:n arviointi, ks. 5
* kuulo, Weberin äänirautatesti, hemotympanum
* kasvohermon toiminta
* hajuaisti
* merkit alkoholin tai huumeiden käytöstä.
* Kaikki löydökset–myös negatiiviset–tulee kirjata yksityiskohtaisesti, sillä niillä saattaa olla tärkeä merkitys vammautumistapahtuman myöhemmässä selvittelyssä.

Siis paljon tutkimuksia ja seurantaa. Näistä meillä ei ole mittän tietoa, mutta varmaankin olivat jo 60-luvulla tärkeitä kliinisiä indikaatioita.

[Sariola]

NG:n vammat potilaan itsensä mielestä.

Potilaan vammat ovat syntyneet varhain sunnuntaiaamuna, ja oma äiti pääsi ensi kertaa tapaamaan poikaansa kolme vuorokautta myöhemmin, eli keskiviikona ja silloinkin paikalla oli myös lääkäri. Potilas ei aluksi tuntenut edes omaa äitiään - siis esiintyi sekavuutta vielä kolme päivää pahoinpitelystä. Näyttää siltä, että aluksi potilasta ei pidetty pahasti loukkaantuneena, olihan jo ensiavun aikana ollut paikalla kaksi poliisia, jotka yrittivät tehdä kysymyksiä. Potilas reagoi örisemällä tai oli vain hiljaa. Ensiavun antanut amanuenssi oli arvionut potilaan olevan "alentuneessa tajunnantilassa", mutta ei täysin tajuton. Kaksi päivää myöhemmin oli ilmeisesti käynyt selväksi, että potilas olikin loukkaantunut pahemmin kuin mitä oli aluksi luultu, ja hänet siirrettiin neurokirurgiselle osastolle. Näyttää siltä, että jo silloin epäiltiin aivovammaa. Lääkärit eivät vielä pitkään aikaan päästäneet poliisia kuulustelemaan potilasta, sillä he arvioivat hänen tilansa liian heikoksi sellaiseen.

Totuus näyttää olevan se, että tässä tapuksessa potilaalla oli heikot ja suurelta osin jopa väärät tiedot omista vammoistaan. Lehdissä oli kissankokoisin kirjaimin kirjoitettu kuinka potilasta oli isketty mm. teräaseella. Sellaisia tietoja antoi myös poliisi tiedotustilaisuudessaan. Lehdistö tietysti veteli räväköitä otsikoita ja tarkka totuus tuli usein ohitettua, olihan poliisikin antanut vääriä tietoja. Se lienee kyllä totta, että potilas oli aluksi hyvin heikossa kunnossa. Sen minäkin uskon. Tässä tapauksessa potilas on lukenut omista vammoistaan lehdistä ja kuullut niistä kotonaan omalta äidiltään, joka myös on lukenut asiaan liittyvää tietoa lehdistä.

Minusta ei ole yhtään kummallista, että potilas itse on antanut vääriä tietoja vammoistaan - niin on tehnyt myös poliisin tiedottaja - samoin media.

Tätä ei pitäisi laskea potilaan rasitteeksi. Voisi syyttää mm. poliisia ja lehdistöä. Väärää tietoa levitettiin laajasti ja tehokkaasti.

Kiinnittää huomiota, että mm. Tenovuo totesi, että tarkkoja jälkitarkastuksia potilaalle ei ole lainkaan tehty. Niinpä ei ole teitoa, onko joitakin oireita esiintynyt pidempäänkin. Sekin on mahdollista. Potilas itse on pyrkinyt hakeutumaan ja myös hakeutunut takaisin työelämään ja jopa saattanut salata joitakin pienempiä jälkioireita. Henkilö on toiminut ilmeisen ansiokkaasti työelämässä vuosikymmeniä. Sekin pitäisi huomata. Tämä "siviilielämä" viittaa rehelliseen työtä pelkäämättömään tavalliseen suomalaiseen mieheen. Myös tuollainen tietty jähmeys on monille suomalaisille miehille tyypillistä. Melko lähellä "tavallisen suomalaisen miehen prototyyppiä". Tällaisen vaikutelman minä olen saanut. Lisäksi minusta henkilö vaikuttaa melko älykkäältä, vaikka moni on täällä väittänyt muuta. Sodan aikana syntyneistä monet ovat tuollaisia hieman pidättyväisiä ja varovaisia ja välttävät tunnepitoisia ilmaisuja.

Mielestäni on kummallista, että jotkut takertuvat näihin mielipiteisiin, joita potilas on esittänyt omista vammoistaan. Eiväthän ne ole itse asian kannalta tärkeitä. Oikea tieto löytyy kyllä sairaalan muistiinpanoista. Jos potilaalla onkin vääriä käsityksiä omista vammoistaan, niin eipä se haittaa, eikä ole tässä tapauksessa edes mikään ihme. Niin oli poliisilla ja mediallakin.

[Mata Hari]

Joo, tarkoitin sitä,että "ennenvanhaan" perinteiset kliiniset taidot olivat enemmän tapetilla,. Sairaalaslangissa niillä usein tarkoitetaan lääkärin omilla silmillä, korvilla, nenällä ja käsillä tehtyja tutkimuksia, eli niinkuin omia havaintoja (esim se, mitä perinteinen tk-lääkäri tekee, kun menet päivystykseen esim flunssan takia, kuuntelee keuhkoja, katsoo kurkkuun samalla hengitystäsi haistaen, tunnustelee rauhasia jne). Jatkotutkimuksia ovat sitten esim. erilaiset kuvaukset.
Eli ennen kuvausten ja grafioiden aikakautta lääkärin oli pakko syventyä potilaaseen hiukan erilaisella otteella.
Nyt jos aivovammapotilas tulee ensiapuun, heti alkuunsa tehdään usein Glasgown kooma-asteikolla arviointi, aloitetaan happisaturaatiomittaus ja sydämen monitorointi ja sairaalasta riippuen CT tai magneettikuvaus jne. jne tapauksesta riippuen. 60-luvulla otettiin pulssi manuaalisesti, laskettiin hengitysfrekvenssiä, ehkä rtg ja EEG jne

Ohessa lainaus wikipediasta:

Lääkärin suorittama potilaan tutkiminen
Kliinisellä tutkimuksella tarkoitetaan myös lääkärin suorittamaa potilaan tutkimista vastaanotolla. Siihen kuuluvat esitietojen kerääminen eli anamneesi sekä tämän jälkeen vastaanotolla tapahtuva potilaan tutkiminen. Näin lääkäri selvittää potilan statuksen eli tilan.

Esitietoja kerätään kyselemällä potilaalta tai hänen saattajaltaan oireista avoimilla kysymyksillä. Lääkäri voi tarkentaa esimerkiksi oireiden sijaintia tai laatua kysymyksillä, joihin voi vastata "kyllä" tai "ei". Sairauksilla on omat tyypilliset oireensa ja sairauden kulku, joten potilaan vastausten perusteella lääkäri voi poissulkea jo monia. Joskus lääkäri joutuu kysymään myös potilaan elämäntavoista tai muista sairauksista, koska ne voivat vaikuttaa sairauksien syntyyn ja mahdollisiin hoitoihin. Esitietojen huolellinen kerääminen on tärkeää, koska se ohjaa lääkäriä tiettyyn suuntaan.

Esitietojen perusteella lääkäri tutkii potilaan eli tekee statuksen. Tutkimus tapahtuu käsien, silmien ja korvien avulla ja apuna voidaan käyttää joitakin melko yksinkertaisia välineitä, kuten kielilasta, taskulamppu ja verenpainemittari. Tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet satojen vuosien tuloksena ja monia nykyisin käytetyistä menetelmistä käytettiin jo sata vuotta sitten.

Tutkimisen jälkeen lääkärillä on yleensä jo valmis diagnoosi tai epäilys siitä. Lääkäri voi lähettää potilaan jatkotutkimuksiin esimerkiksi laboratorioon tai röntgenkuvaukseen varmistaakseen epäilynsä tai poissulkeakseen jäljellä olevia vaihtoehtoja. Jatkotutkimuksia voidaan joutua tekemään myös, jos potilaan tutkimuksen perusteella lääkäri ei pysty muodostamaan alustavaa diagnoosia ja haluaa selvittää lisää potilaan tilaa. Jatkotutkimusten jälkeen on usein mahdollista päätyä lopulliseen diagnoosiin.

Kliininen tutkimus on lääkärin työn tärkein vaihe sairauden selvittämisessä, koska on arvioitu, että diagnooseista selviää tai lähes selviää yli 80 % jo kliinisen tutkimuksen perusteella. Jos lääkärillä on siis tarpeeksi aikaa potilaalle heti ensi tapaamisella, oikeaan diagnoosiin päätyminen helpottuu huomattavasti.


[muokkaa] Lähteet
Terveyskirjasto: Mustajoki, P & J. Kaukua: Lääkärin tutkimus, Senkka ja 100 muuta tutkimusta
Terveyskirjasto: Mustajoki, P & J. Kaukua: Esitiedot eli anamneesi, Senkka ja 100 muuta tutkimusta
Terveyskirjasto: Mustajoki, P & J. Kaukua: Nykytila eli status, Senkka ja 100 muuta tutkimusta
Terveyskirjasto: Mustajoki, P & J. Kaukua: Kliinisen tutkimuksen merkitys, Senkka ja 100 muuta tutkimusta

[Mata Hari]

Vielä tarkennus:
Glasgown kooma-asteikko muodostuu juuri perinteisen kliinisen tutkimuksen elementeistä.
Esim. kerran löysin tajuttoman potilaan kadulta ja silloin osasin vielä Glasgown ulkoa niin pystyi heti häkeen soittaessa sanomaan arvion tajunnan tasosta juuri Glasgown mukaan. Ei tarttenu vääntää rautalangasta häken sedälle , vaan pystyi keskittymään hätäensiapuun.

Tuossa hiukan aikaisemmin olikin konstan kattava lista siitä, mitä heti ekaksi aivovammapotilaasta selvitetään. Oireet voivat olla eteneviä, joten tilannetta seurataan kokonaisvaltaisesti koko sairaalahoidon ajan.Nykyään seurantaa helpottaa tekninen apuvälineistö.

[konsta]

Kun Nilsin on kirjannut sisään sairaalaan amanuenssi, joka teki vain välittömän ensiavun, niin melitä oikeastaan puuttuu tältäkin osalta kliiniset tutkimustiedot. Tai sitten niitä haluttu julkisuuteen.

Olisko Nilsin kohdalla käynyt niin, ettei heti osattu epäillä aivovammaa, vaikka tajunta tuntuikin olevan alentunut(Hassinen)? Vasta seuravana päivänä Nils siirrettiin neuron puolelle, eli tulovaiheen tutkimuksetkin saatettiin tehdä vähän myöhässä?

[Mata Hari]

^Tuossa on kyllä ajatusta.. ja jos alkuvaiheen tilannetta ei oltu saatu kunnolla selväksi, oltiinkin sitten jo heikommilla jäillä jatkossa. Nykyään hoitoketjussa panostetaan kovasti juuri tuohon alkuvaiheen tilanteeseen, koska se viitoittaa tietä eteenpäin ja helpottaa oikean diagnoosin tekoa.
On ihan mahdollsita, että amanuenssin taidot eivät ole olleet vielä parasta A-luokkaa ja kun tutkimus on perustunut nykyaikaa enemmän juuri ihmisen tekemiin havaintoihin, ei koneiden kertomaan, on amanuenssilta voinut jäädä havaitsematta jotain oleellista.

[skoone]

Vasta seuravana päivänä Nils siirrettiin neuron puolelle, eli tulovaiheen tutkimuksetkin saatettiin tehdä vähän myöhässä?

Minua ihmetyttää edelleen se pitkä aika, joka kului ennen kuin NG kirjattiin sairaalan potilaaksi. Olisiko ollut niin, että hänet vietiin kyllä sairaalaan heti, mutta hänen henkilöllisyytensä saatiin selville vasta klo 14?

Tuo konstan esittämä asia voisi myös pitää paikkansa.

[Mata Hari]

Kyllä sairaalaan mennään myös nimettömänä, eli tutkimukset ja hoito aloitetaan, vaikka nimestä ei tietoakaan. On sairaalassa ihan arkipäivää.. Sisäänkirjausajankohta on se, jolloin pt tulee ovesta sisään ja hänet otetaan vastaan, joskushan voi mennä tosi kauankin kunnes tiedetään potilaan henkilöllisyys.

[konsta]

Minua ihmetyttää edelleen se pitkä aika, joka kului ennen kuin NG kirjattiin sairaalan potilaaksi. Olisiko ollut niin, että hänet vietiin kyllä sairaalaan heti, mutta hänen henkilöllisyytensä saatiin selville vasta klo 14?

Tässäkin olen samaa mieltä. Poliisit selvittivät henkilöllisyydet vasta myöhään iltapäivällä, ilmeisesti rekisterikeskukseen saatiin joku soitettua pyhäpäiväksi tonkimaan tietoja. Nilsi oli silälllä sairaalassa kaiken todennäköisyyden mukaan jo ennen puoltapäivää, ellei sitten ambulanssimiehet käyneet Hesburgerissa siinä matkalla.

[skoone]

Kyllä sairaalaan mennään myös nimettömänä, eli tutkimukset ja hoito aloitetaan, vaikka nimestä ei tietoakaan. On sairaalassa ihan arkipäivää.. Sisäänkirjausajankohta on se, jolloin pt tulee ovesta sisään ja hänet otetaan vastaan, joskushan voi mennä tosi kauankin kunnes tiedetään potilaan henkilöllisyys.

Tämä on nykypäivän rutiinia. Mutta NG tuotiin sairaalaan vuonna 1960.

[konsta]

Kyllä sairaalaan mennään myös nimettömänä, eli tutkimukset ja hoito aloitetaan, vaikka nimestä ei tietoakaan. On sairaalassa ihan arkipäivää.. Sisäänkirjausajankohta on se, jolloin pt tulee ovesta sisään ja hänet otetaan vastaan, joskushan voi mennä tosi kauankin kunnes tiedetään potilaan henkilöllisyys.

Tämä on nykypäivän rutiinia. Mutta NG tuotiin sairaalaan vuonna 1960.

Rutiinin olettaisi olevan ihan sama. Mutta veikkaanpa, että tässä kävi niin, että kirjaus tehtiin vasta myöhemmin. Siinä on varmaan sotkenut nuo pari poliisia, jotka olivat mukana. Kas kun Hassiselta ei kysytty, että mistä ne henkilötiedot tulivat? Saatiin tästäkin aika typerä jaarittelunaihen, vuosikisi eteenpäin. Siis tarkoitan sitä, että vielä täälläkäkin jotkut älyköt ovat sitä mieltä, että Nils itse kertoi henkiltietonsa, vaikka poliisi myöntää ne saaneensa radiolla. Tästä varmaan ryppy taas innostuu "turauttamaan lahkeellisen" tuolla suoli24:lla.

[awa]

Olen samaa mieltä, että Gustafssonin henkilötiedot sairaalaan saattoi tulla myöhemmin. Tai tietojen oikeellisuus varmistui poliisin toimesta vasta iltapäivällä. Se miten poliisi tai lääkintämiehet totesivat, että kyseessä oli juuri Gustafsson eikä Boisman onkin tietysti vaikeampi arvata. Kun mitään tunnistamiseen mahdollistavaa materiaalia ei ole ollut, on lähes pakko uskoa, että tuo tieto on tullut Gustafssonilta.

Ehkä näin -> Mikä Sinun nimi on ? " oooh.....eiii....mine.....Niiiils....ooooh.... huoh..." nielaisu ja taju pois.(Hänhän oli vakavasti loukkaantunut).

Todellakin käytäntö on hieman potilaan hoidossa muuttunut noista ajoista, koska nykyisin vaikeasti vammautuneita ei amanuenssit hoitele.

Mutta tietysti tuon kaltaisia pahoinpitelyvammoja kuten Gustafssonilla oli, voi nykypäivänkin amanuenssi hoidella ja harjoitella siinä mm. haavojen ompelua.

Kiinisestihän tuon aikaiset lääkärit ovat suurella ammattitaidolla todenneet, että tämä potilas ei vaadi mitään sen erikoisempaa hoitoa.

He ovat arvioineet pojan tilan tulovaiheessa ja tehneet alustavan diagnoosin ja antaneet potilaan amanuenssin ommeltavaksi - koska haavat oli hyvä ommella ja siinä hän voisi harjoitella niitä taitoja. Tuo tarkoittanee sitä, että mitään välitöntä hoidon tarvetta ei Gustafssonilla havaittu olleen eikä hänen vammojaan luokiteltu tavallisia pahoinpitelyvammoja vakavammiksi. Näinhän se on tainnut olla. Ja vääriä diagnooseja nämä aikalaislääkärit tuskin tekivät.

Amanuenssi sitten ompeli Gustafssonin haavoja peräti puoli tuntia.

[skoone]

Kiinisestihän tuon aikaiset lääkärit ovat suurella ammattitaidolla todenneet, että tämä potilas ei vaadi mitään sen erikoisempaa hoitoa.

Amanuenssi sitten ompeli Gustafssonin haavoja peräti puoli tuntia.

Saattoi muuten olla niin, että helluntaipyhien takia sairaalassa ei liiemmälti ollut lääkäreitä tyrkyllä. Amanuenssi parka joutui sitten tekemään kaikki työt omin päin tai käsin