yhden lapsen perheet, joissa muksu saa kaikkea kun vaan sormeen liikauttaa ja saa tehdä noin melkein mitä vaan. Olis tehny mannaa mielelle kun olis tienny, että Kaija ja Tarmo siellä parkuu lapsensa menoa. Voi juku se olis ollu hieno juttu, mutta emmä uskaltanu mennä P:lle illalla enkä mä viittiny yötäni viettää ruumistalossa joten mä lähdin
pois."
Hei Jarmo. Lueppa tuo ylläoleva teksti! Vaikuttaako tutulta? Se on katkelma sinun kirjoittamastasi tekstistä junassa kun lähdit raukkamaiselle pakomatkallesi surmattuasi perheesi. Miten on Jarmo, kolahtaako kohtalo omaan nilkkaan kun ilmeisesti sinulla itselläsi on nyt yksi lapsi. Mahtaako sinunkin lapsesi olla sellainen lellivauva joka saa kaiken sormeaan liikuttamalla? Kerro nyt meille kaikille miltä sinusta tuntuisi jos joku tällä hetkellä pohtii sinun oman lapsesi surmaamista ja samalla hekumoi miten mannaa olisi kun tietäsi sinun ja puolisosi surevan menetettyä lastaan! Tajuatko edes miten sairaan teon teit? Ihan oikeastiko sinä olet joku psykopaatti joka vain jättää menneisyyden taakseen ja toteaa lakonisesti, että olen kärsinyt rangaistukseni ilman omantunnon tuskaa. Kun kerrat luet tätä palstaa niin tule ja kerro tunnetko katumusta vai ihan oikeastiko jatkoit elämääsi kuin mitään ei olisi tapatunut.




