BBC kertoi juuri HBO:n poistaneen klassikkoelokuva Tuulen viemää valikoimistaan. Syyksi HBO kertoi, että elokuva on rasistinen ja loukkaa kaikkia. Siitä viis, että elokuvassa nähdään myös ensimmäisen Oscarin voittaneen mustan näyttelijän roolisuoritus. Onkin hyvin mahdollista, että kiellosta päättäneet ja sitä vaatineet tahot eivät ole tarpeeksi sivistyneitä ja teräväkatseisia katsellessaan elokuvan mustien näyttelijöiden roolisuorituksia. Pienet vivahteet, vinkit ja vihjeet jäävät huomaamatta, kun ihmisen ihonväristä tulee ainoa merkittävä tekijä ja ammatillinen taito unohdetaan tarkoituksellisesti.
Jos joku kuvittelee että leffan mustat hahmot ovat rasistisia minstrel-irvikuvia, katsokoot tätä still-kuvaa. Katsokaa tarkkaan miten musta orjapalvelija katsoo valkoista omistajaemäntäänsä. Voisin väittää, että kyse on muustakin kuin pilakuvasta, jolla ivataan tarkoituksellisesti kaikkia mustia ihmisiä. Väitän, että roolisuoritus on kaikkea muuta kuin yksiulotteinen irvikuva, jonka tarkoitus on vahvistaa rotuennakkoluuloja. Rasisti näkee vain ihonvärin, ei muuta. Juuri siksi tämä elokuva pitää kieltää. Koska rasistit haluavat niin, koska heille vain ihonväri on kaikki kaikessa.
Yksi hulluimmista uutisista kuultiin hiljattain, kun Lontoon nykyinen pormestari ilmoitti käynnistäneensä selvityksen suurkaupungin katujen nimistä. Kaikki rasistiset ja orjuuteen liittyvät nimet pitäisi poistaa ja korvata uusilla, pormestarin mielen mukaan. Just joo.
Hiljattain tyttäreni kertoi kuinka joku oli julkaissut eräässä sosiaalisessa mediassa hienon kuvan liljasta. Kuvan poistamista vaadittiin välittömästi, sillä se esitti valkoista liljaa. Vaatijoiden mukaan valkoinen lilja loukkasi mustia, ilmeisesti ihmisiä. Mielenkiintoista, eikö? Pitäisikö siis kaikki valkoiset kukat kieltää ja hävittää luonnosta?
Kuulemme jatkuvasti tällaisia vaatimuksia. Kuulemme syytöksiä täysin älyttömissä yhteyksissä, eikä näissä tunnu olevan päätä eikä häntää. Termi Valkoiset yöt tulee varmaan sekin kohta kieltolistalle, koska joku ns. rasismin vastustaja kokee sen loukkaavan ei-valkoisia jollakin täysin ihmeellisellä tavalla. Voisin kuvitella afrosuomalaistenkin olevan hieman hämillään tästä touhusta.
Jostakin syystä patsaiden kaatajat, kuvien kieltäjät, kirjojen polttajat ja historian hävittäjät kuvittelevat poistavansa nykyiset ongelmat hävittämällä jäljet siitä kuinka tähän on tultu. Hieman sama kuin poistaisimme vanhempamme ja isovanhempamme kokonaan ja keksisimme sitten jonkin uuden selityksen sille miksi olemme täällä. Jokainen käsittää, että tuo olisi mielipuolista. Historian poispyyhkiminen on aina sitä.
Historian poispyyhkimistä ja uudelleen kirjoittamista on harjoitettu sellaisissa maissa kuten Natsi-Saksa, Neuvostoliitto, Kiina, punakhmerien Kamputsea ja Pohjois-Korea. Niissäkin poisteltiin poliittisesti epäsopivia asioita maiden historiasta ja nykyisyydestä, ihmiset mukaan lukien. Ja kuten nytkin, noissa maissa sensuroitiin kaikki se, joka ei sopinut poliittiseen ohjelmaan.
Tämä nykyinen rasismin vastaisuus onkin itseasiassa rasismia. Kutsun tällaista rasismia positiiviseksi rasismiksi, koska nämä rasistit kokevat olevansa hyvällä asialla. He eivät ole oikein sisäistäneet sitä mistä rasismissa on nimenomaan kyse ja juuri siksi pyrkivät kaikin tavoin vahvistamaan rasistista diskurssia, mutta hymyillen ja suunnatonta itseonnea tuntien.
Jos ja kun ihmisen ihonväristä tai etnisestä taustasta tehdään keskeinen elämää määrittelevä asia, ollaan rasismin ytimessä. Jos ihmisen ihonväri on syy kaikkeen mitä hänelle tapahtuu, selitys koko hänen elämälleen ja ainoa tapa määritellä ihmisen kokemusta, ollaan rasismin ytimessä.
Ihonväri ja etnisyys ajavat kaiken muun yli ja edelle, juuri kuten siinä vanhassakin rasismissa. Mustasta ihosta tulee jälleen kerran ainoa merkityksellinen ominaisuus, aivan kuten oli vanhankin rasismin aikoihin. Ihminen ei ole vapaa, itsenäinen toimija, vaan ikuisesti ihonvärinsä ja etnisen alkuperänsä vangitsema orja, jolla on kohtalonsa, jonka ihonväri tai etninen tausta määräävät.
Tätä on rasismi.
Se, että ollaan hyviä ihmisiä, että rasismilla perustellaan kaikkea kivaa ja hyvää, ei poista sitä ongelmaa, että ollaan rasisteja. Rasismilla tarkoitan edelleen sitä, että ihonväri tai etninen tausta nähdään ihmisen merkittävimpänä ominaisuutena ja määrääväna tekijänä kaikessa. Tämä on siis kaikenlaisen rasismin, niin sen vanhakantaisen kuin tämän uudenkin positiivisen rasismin ydin, sen ideologinen peruskallio.
Jostakin kumman syystä itseään rasismin vastustajina pitävät ovat usein äänekkäimpiä rasismin ylläpitäjiä. He pyrkivät kaikin keinoin korostamaan ihmisten eroavaisuuksia melaniinin määrän perusteella ja vetävät siitä toisinaan hyvinkin kummallisia johtopäätöksiä.
Tämä ei ole mikään ihme. Positiivisen rasismin kotimaahan on Yhdysvallat, jossa jo 1960-luvulla mustat ääriliikkeet vaativat rotuerottelua ja edelleen puhuvat mustasta rodusta ja sen kunniasta, aivan kuten valkoiset ääriliikkeet puhuvat valkoisesta rodusta ja sen kunniasta, ja vaativat hekin rotuerottelua. Yhdysvaltojen rakenteellinen rasismi alkaakin jo kaavakkeista.
Lähes kaikissa kaavakkeissa on oma kohtansa rotumääritelmille, jotka ovat peräisin 1800-luvulta. Valkoinen on "kaukasialainen", koska erä belgialainen rasisti keksi päästään, että kaukasialaiset ovat blondeja sinisilmiä ja puhtaimpia ihmisiä, vaikka jokainen tietää etteivät armenialaiset, georgialaiset tai tsetshenit ole kovinkaan vaaleaa kansaa. Tarkemmissa määritellään jopa kansallisin perustein italialaiskreikkalaisiksi tai portugalilaissaksalaisruotsalaiseksi.
Kaikki latinalaisen Amerikan asukkaat ovat amerikkalaisissa rotumääritelmissä espanjalaisia, koska hei, nehän puhuvat espanjaa. Nykyisin useimmin käytetty termi on Latino, latinalainen. Sillä ei ole merkitystä ettei Amerikan mantereen asukkailla ole mitään tekemistä Latiniumin kanssa tai sillä, että Amerikoissa on satoja alkuperäisiä etnisiä ryhmiä. Kaikki muut ovat tuontitavaraa.
Aasialaisia ovat taas kaikki ne, jotka voi ulkonäön perusteella yhdistää Kiinaan tai Japaniin. Pakistanilaiset, niin aasialaisia kuin ovatkin, eivät ole Amerikoissa aasialaisia, koska eivät muistuta kiinalaisia, intialaisista tai afgaaneista puhumattakaan.
Tämä on siis osa siitä pohjasta, josta nykyinen "rasismin vastainen liike" ponnistaa. Ei olekaan ihme, että sekin on rasistinen, aivan kuten sen viholliseksi nimetty rasismikin.
"Rasismin vastainen" liike on kuitenkin positiivista rasismia. Se julistaa poistavansa rasismin sensuurilla, kielloilla, rangaistuksilla ja muilla täysin mielivaltaisesti päätetyillä toimilla missä tahansa kontekstissa rotuomaisuuksiin pohjautuvan arvoasteikon perusteella. Kielokin voi siis olla rasisti, koska se on valkoinen. Siksi valkoisen kukan kuva tulee poistaa sosiaalisesta mediasta.
Kertauksen vuoksi: positiivinen rasismi on sitä, että ihonvärin tai etnisen alkuperän katsotaan olevan syy kaikkeen mitä ihmiselle tapahtuu. Jos hän ei kohtaa arjessaan "rasismia", hänen katsotaan voittaneen ihonvärinsä ja etnisen taustansa synnyttämät ongelmat, olipa niitä ollut tai ei. Jos ihminen joutuu vaikeuksiin, syynä ei ole yhteiskunnan rakenteellinen epätasa-arvo, taloudellinen eriarvoisuus tai muu syy, vaan vain ja ainoastaan ihonväri. Kaikki johdetaan rodullisiksi ominaisuuksiksi mielletyistä ominaisuuksista. Eli: rasistiset perusteet ovat aina lähtökohta.
Kuitenkin Martin Luther King ja Malcolm X tajusivat elämänsä loppuvaiheessa, ettei kyse olekaan vain ihonväristä. He ymmärsivät, että kyse oli koko Systeemistä. Jokainen voi tarkistaa asian herrojen puheista ja kirjoituksista.
Malcolm X ymmärsi, että värillisten ghettojen ja valkoisten roskaväen ongelmien taustalla oli taloudellista etua havittelevien piirien verkosto, joka hyötyi köyhyydestä. Tuolla etupiirillä ei ollut ihonväriä, vaan dollarin väri. Hieman tämän jälkeen mies ammuttiinkin Mustien muslimien toimesta.
King oli ryhtynyt puhumaan enemmän ja enemmän järjestäytyneen rikollisuuden ja poliitikkojen yhteispelistä suurkaupunkien ghettojen hallinnassa ja huumekaupassa, suuryritysten ja pankkien toimista taloudellisen eriarvoisuuden suhteen, ja pian mies ammuttiin.
Mustien pantterien johtajia tapettiin, heti sen jälkeen kun he alkoivat puhua köyhyydestä ja yhteiskunnallisista asioista laajemmin ihonvärin sijaan. Näin tapahtuu edelleen.
Kuka tahansa saa Yhdysvalloissa puhua rasismista maailman tappiin saakka, ihonväristä saa puhua niin paljon kuin haluaa, mutta kerropa kuulijoille yhteiskunnan epätasa-arvoisesta rakenteesta ja kuinka se on viritetty ylläpitämään köyhyyttä. Kerro kuulijoille kuinka köyhät hajoitetaan roturajoja pitkin vastakkaisiin leireihin ja pääset hyvin äkkiä hengestäsi.
Juuri siksi positiivinen rasismi onkin Pop. Sillä voi tehdä uransa. Todellisesta yhteiskunnallista muutosta ajavasta tulee hyvin nopeasti vainaja. Nykyäänkin.
Ne, jotka puhuvat rasismista ja määrittelevät ihmiset ihonvärin perusteella ja perustelevat kaiken etnisillä ominaisuuksilla, ovat unohtaneet mistä rasismin vastaisen taistelun suurimmat hahmot puhuivat. Mitä he ajoivat. Mihin he pyrkivät.
Kenties jokaisen rasismin vastustajankin on syytä katsoa se kaikkein kuuluisin rasismin vastainen puhe uudelleen. Mistä King ja muut unelmoivat? King sanoo sen puheessaan suoraan, eikä se suinkaan ole rotueroja korostava tulevaisuus.
https://www.youtube.com/watch?v=vP4iY1TtS3s
