On pitänyt kommentoida tuon Ei jälkeäkään-kirjan ilmestyttyä, mutta unohtuneen salasanan vaihto ei enää mitenkään onnistunut, joten rekisteröidyin uudestaan lisäämällä 2:n nikin perään. Eli sama vanha Spekultantti kuitenkin kyseessä
Merja Vaaran tapauksesta paljastui kirjassa ihan erilaisia seikkoja, kuin mitä täällä ja lehtijutuissa on ollut. Kirjan kirjoittajat ovat siis pitäytyneet vain poliisin asiakirjoissa ja kuulustelupöytäkirjoissa, joten he eivät sanallakaan kommentoi näitä ristiriitaisuuksia. Hämmentävin on työnantajan henkilön ikäänkuin jakaantuminen kahdeksi. Kirjassa Olavista käytetään peitenimeä Jouko, joka palkkaa kyytiinsä liftanneen Merjan osaksi omistamaansa vartiointiyritykseen. Mutta kirjassa esiintyy myös Osmo, joka asui toimiston alapuolella vaimonsa kanssa! Merjan piti soittaa heille aamuherätys, jonka jälkeen Osmo sanoi kuulleensa kun toimiston raskas palo-ovi kolahti kiinni Merjan lähtiessä. Osmo kertoi, että vei sitten vaimonsa töihin huoltoasemalle aamukahvit juotuaan.
Kirjassa ei puhuta mitään, että Jouko/Olavi asui toimiston yläkerrassa vaimonsa kanssa ja näki Merjan kävelevän poispäin pihasta, vaikka tästä on lehtihaastattelu olemassa. Tulee mieleen, että yksityiskohtia on sekoitettu tahallaan muutenkin kuin nimien muuttamisella, mutta ei varmaan, kun kirjan on tarkoitus olla todenmukainen ilman huhuja ja nettikeskusteluja. Kuulustelussa Jouko/Olavi ensin sanoo Merjan tulleen kysymään häneltä töitä, eikä liftikyydistä puhuttu mitään.
Kuulusteltavien puheet muuttuvat myöhemmin, ja kieltämättä kuvion palaset asettuvat vähän eri järjestykseen, kuin mitä aiemmin on täällä kirjoiteltu. Esim. Jouko/Olavi on tavannut Merjan myös vapaa-ajalla Rovaniemen ravintolassa ja moittinut seurustelusta rikollisen taustan omaavan poikaystävän kanssa, koska työ vartiointiliikkeen toimistossa on luottamuksellista. Merja oli tästä suuttunut niin, että uhkasi lopettaa työn, mutta Jouko/Olavi sai suostuteltua hänet jatkamaan. Merja ei halunnut enää myöhemmin Joukon/Olavin kyytivän häntä kotiinsa. Jotakin jännitettä siis on.
Merjan katoamisyöstä Olavi kertoi ensimmäisessä kuulustelussa, että soitti kolmen aikoihin lopetettuaan oman työvuoronsa ja sopi, että Merja tulee taas illalla klo 19.00 töihin. Ystävät taas kertoivat sopineensa, että tapaavat Merjan baarissa klo 19.30. Olavi kertoi tarjonneensa Merjalle kyytiä kotiinsa, mutta Merja oli sanonut liftaavansa, eikä Olavin tarvitsisi nousta niin aikaisin. Kuitenkin Olavi kertoo nousseensa jo klo 6.30 ja ajelleensa keskikaupungilla, eikä nähnyt Merjaa missään. Illalla, kun Merja ei ilmestynyt töihin, Jouko/Olavi huolestui ja soitti Merjan äidille.
Osmo taas sanoi ensin käyneensä illalla toimistolla, mutta myöhemmin selvisi, ettei tämä pitänyt paikkaansa, vaan hän vain soitti. Osmoa huoletti, että kadonneella Merjalla oli toimiston avaimet mukanaan, ja toimistossa oli tiedot kaikista vartioitavista kohteista.
Mielenkiintoisin havainto Kemintien varresta tuolta sunnuntaiaamulta on saatu talonmies Olavilta (nimet tosiaan sekaisin), joka oli varhain lenkillä. Hän kertoi ohittaneensa noin kello 5.30 aikoihin nuoren tytön, joka oli ilmeisesti liftaamassa. Noin 50 metrin päähän tytöstä päästyään häntä vastaan tuli umpikorilla varustettu vaalea rekka, jonka kopissa oli punaista väriä. Rekka pysähtyi tytön kohdalla, Olavi käänsi päätään ja näki tytön nousevan rekan kyytiin. Olavi kertoi tapauksesta myös vaimolleen ja luettuaan lehdestä seuraavalla viikolla katoamisesta, hän päätteli, että kyseessä saattoi olla sama tyttö.
Paljon olisi nyt yksityiskohtia vertailtavaksi, niin että jos joku muukin on lukenut tai kuunnellut kirjan, niin voitaisiin jatkaa keskustelua. Ketään Merjan omaista ei ole kirjaan haastateltu, kun äitikin on jo kuollut. Olisi kuitenkin helpottavaa, että tapaus vielä ratkeaisi näin monen kymmenen vuoden jälkeenkin.
Kylmäviä ajatuksia tuli... Muistaakseni auto ostettiin jostain rovaniemen teollisuusalueelta, oli pressulla peitetty ja edullinen. Nämä sanat jäänyt mieleen edesmenneeltä isältäni. Muistaakseni osto on tapahtunut joskus 86
