Australian Liftarimurhat osat 1 - 21
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Osa 13
Ruumiita ja ruumiita
Poliisi huomasi Milatin nimen putkahtaneen aikaisemminkin esille (Lynn Butler oli myös heistä maininnut) ja alkoi koota yhteen kansioon paloja informaatiosta. Tällä hetkellä koko likenevä miestyövoima oli valjastettu puhelinvihjeiden tutkintaan ja muu työskentely sujui hitaahkosti.
Marraskuun alussa 1993, muutamia päiviä ennen metsäalueen suurtutkinnan , löydettiin Simone Schmidlin ruumis jo tutunlaisista olosuhteista. Risukasan alta löydetty luuranko paljasti tutkijoilleen 6 veitsen aiheuttamaa jälkeä, mistä yksi oli pistetty niskaan. Löytöpaikan viereltä löytyi lassoksi sidottu nyöri.
Kolme päivää myöhemmin löytyi jälleen ruumiita. Yksi löytyi monimetrisen halkokasan alta. Tämäkin viittasi useamman murhaajan teoriaan, halkojen siirtämiseen kului kolmelta poliisilta pitkä tovi. Toinen ruumis oli 50 metrin päässä pöheikössä. Ensimmäiseltä löydökseltä puuttui pää. Toisella oli pää tallella, joskin kuudella luodilla ammuttuna. Numero kakkonen paljastui Gabor Neugebaueriksi, ykkönen Anja Habschieldiksi. Gaborin katkennut niskanikama viittasi kuoleman tapahtuneen kuristamalla, ennen ampumatargetiksi joutumista. Anja oli teloitettu mestaustyyliin. Jäljet nikamissa viittasivat uhrin olleen pakotettuna kontillansa, pää kumartuneena. Pään irroittanut iskun on suoritettu machetella, miekalla tai muulla vastaavanlaisella terävällä, pitkällä raskaalla teräaseella. Psykiatrien mielestä tekotapa viittaa jälleen kahden surmaajan teoriaan ja veljeksiin. Vanhempi veli on halunnut näyttää valtaansa ja dominointiansa pikkuveljelleen, teloittamalla uhrin näytöstyyliin. Näin hän olisi villimpi ja hullumpi, kuin oppipoikansa. Ruumiiden läheisyydestä löytyi teippiä, narua ja muita sidontatarvikkeita.
Ilmiantopalkkio nousi jo 500 000$ asti ja Sunday Telegraph tarjosi vielä 200 000$ lisää. Soittoja tuli entistä enemmän. Jälleen kerran mainittiin nimi Milat. Puhuttiin asehullusta, nelivedon omistavasta paikallisesta miehestä, joka tuntisi seudun kuin omat taskunsa. Vihje pantiin varta vasten perustettuun kansioon. Marraskuun 13. Paul Onions otti yhteyttä poliisiin ja kertoi, mitä hänelle tapahtui silloin kauan sitten. Aikanaan häntä ei kuunneltu kuin yhdellä korvalla, nyt oli tilanne toinen.
Poliisi alkoi myös etsiä linkkejä muihin selvittämättömiin henkirikoksiin. Lokakuun 18. 1990 löytyivät John Ronald Leen, 14, sekä 15-vuotiaan Fiona Burnsin ruumiit pusikosta Kanivasta, lähellä Victorian rajaa. Molemmat olivat kuolleet puukoniskuihin. He olivat olleet liftimatkalla Adelaidesta. Myös muita tapauksia oli. Leanne Beth Goodall oli ollut kateissa joulukuun 30. päivästä lähtien 1978. 17-vuotias Robyn Hickie kateissa huhtikuun 17. lähtien 1979. Viimeisin havainto hänestä on vanhempiensa talon kohdalta, bussipysäkiltä. Samana vuonna katosi myös 14-vuotias Amanda Robinson, matkalla bussipysäkiltä kotiinsa. Kenenkään ruumista ei oltu löydetty. Tasmanian poliisi tutki myös yhteyttä erään saksalaisen reppumatkalaisen katoamiseen 1993.
------------------------------------
Jatkuu..............................
Poliisi huomasi Milatin nimen putkahtaneen aikaisemminkin esille (Lynn Butler oli myös heistä maininnut) ja alkoi koota yhteen kansioon paloja informaatiosta. Tällä hetkellä koko likenevä miestyövoima oli valjastettu puhelinvihjeiden tutkintaan ja muu työskentely sujui hitaahkosti.
Marraskuun alussa 1993, muutamia päiviä ennen metsäalueen suurtutkinnan , löydettiin Simone Schmidlin ruumis jo tutunlaisista olosuhteista. Risukasan alta löydetty luuranko paljasti tutkijoilleen 6 veitsen aiheuttamaa jälkeä, mistä yksi oli pistetty niskaan. Löytöpaikan viereltä löytyi lassoksi sidottu nyöri.
Kolme päivää myöhemmin löytyi jälleen ruumiita. Yksi löytyi monimetrisen halkokasan alta. Tämäkin viittasi useamman murhaajan teoriaan, halkojen siirtämiseen kului kolmelta poliisilta pitkä tovi. Toinen ruumis oli 50 metrin päässä pöheikössä. Ensimmäiseltä löydökseltä puuttui pää. Toisella oli pää tallella, joskin kuudella luodilla ammuttuna. Numero kakkonen paljastui Gabor Neugebaueriksi, ykkönen Anja Habschieldiksi. Gaborin katkennut niskanikama viittasi kuoleman tapahtuneen kuristamalla, ennen ampumatargetiksi joutumista. Anja oli teloitettu mestaustyyliin. Jäljet nikamissa viittasivat uhrin olleen pakotettuna kontillansa, pää kumartuneena. Pään irroittanut iskun on suoritettu machetella, miekalla tai muulla vastaavanlaisella terävällä, pitkällä raskaalla teräaseella. Psykiatrien mielestä tekotapa viittaa jälleen kahden surmaajan teoriaan ja veljeksiin. Vanhempi veli on halunnut näyttää valtaansa ja dominointiansa pikkuveljelleen, teloittamalla uhrin näytöstyyliin. Näin hän olisi villimpi ja hullumpi, kuin oppipoikansa. Ruumiiden läheisyydestä löytyi teippiä, narua ja muita sidontatarvikkeita.
Ilmiantopalkkio nousi jo 500 000$ asti ja Sunday Telegraph tarjosi vielä 200 000$ lisää. Soittoja tuli entistä enemmän. Jälleen kerran mainittiin nimi Milat. Puhuttiin asehullusta, nelivedon omistavasta paikallisesta miehestä, joka tuntisi seudun kuin omat taskunsa. Vihje pantiin varta vasten perustettuun kansioon. Marraskuun 13. Paul Onions otti yhteyttä poliisiin ja kertoi, mitä hänelle tapahtui silloin kauan sitten. Aikanaan häntä ei kuunneltu kuin yhdellä korvalla, nyt oli tilanne toinen.
Poliisi alkoi myös etsiä linkkejä muihin selvittämättömiin henkirikoksiin. Lokakuun 18. 1990 löytyivät John Ronald Leen, 14, sekä 15-vuotiaan Fiona Burnsin ruumiit pusikosta Kanivasta, lähellä Victorian rajaa. Molemmat olivat kuolleet puukoniskuihin. He olivat olleet liftimatkalla Adelaidesta. Myös muita tapauksia oli. Leanne Beth Goodall oli ollut kateissa joulukuun 30. päivästä lähtien 1978. 17-vuotias Robyn Hickie kateissa huhtikuun 17. lähtien 1979. Viimeisin havainto hänestä on vanhempiensa talon kohdalta, bussipysäkiltä. Samana vuonna katosi myös 14-vuotias Amanda Robinson, matkalla bussipysäkiltä kotiinsa. Kenenkään ruumista ei oltu löydetty. Tasmanian poliisi tutki myös yhteyttä erään saksalaisen reppumatkalaisen katoamiseen 1993.
------------------------------------
Jatkuu..............................
-
Tampereen Tyttö
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5424
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Osa 14
Silmukka kiristyy
Etsivä Paul Gordon, ylikonstaapeli, sai käsiinsä Milat-kansion. Ivanin ja Richardin nimet olivat jo useasta yhteydestä pulpahdelleet esille. Vaikutti aiheelliselta tarkastaa parivaljakon osuus asiaan.
Gordon haastatteli uudelleen Des Butlerin ja Paul Douglasin ja tarkisti Ivanin ja Richardin työaikataulut. Richard vaikutti olevan kuivilla, mutta Ivan näytti olleen vapaalla jokaisena epäiltynä katoamispäivänä.
Gordon tutki lisää ja löysi Ivanin vanhan raiskaussyytteen. Sieltä löytyi kiintoisia elementtejä. Liftareita, veitsiä, köyttä... Gordon tiesi nyt olevansa oikeilla jäljillä. Esimiehensä olivat kuitenkin poikkiteloin. Pyyntö Ivanin laittamisesta kuunteluun evättiin. Perusteluiksi kerrottiin "etsi lisää todistusaineistoa, älä yritä selvitä helpolla syyttämällä Ivania. Koita pikemminkin löytää lisää todistusaineistoa, miksi Ivan EI ole syyllinen..."
Vuoden 1994 alussa Ivan pyysi Wallya apuun. Hän tarvitsisi paikan, missä säilyttää aseitaan ja muita henkilökohtaisia tavaroitaa. Ivan oli huolissaan, jos kotinsa tarkastettaisiin, löytyisi paljon mm. luvattomia aseita. Wally parkkeerasi autonsa kellariin ja lattialuukusta Ivan siirsi valtavan määrän aseita, ammuksia ja reppuja autoon. Lava-auto tuli täyteen tavaraa.
Lehdistö kävi kuumana. Sieltä täältä löytyi ihmisiä, joilla oli jotain tekemistä asian liepeillä. Esiin astui kaksi nuorta naista. Mary ja Therese, joiden kimppuun oli käyty Hume Highwayn liftireissulla 70-luvulla. Therese tunnisti Ivanin valokuvista ja Mary poimi otoksista Richardin. Myöhemmin tosin Richard vaihtui Wallyyn. Tytöistä ei ollut varteenotettaviksi todistajiksi, mutta taas kääntyivät katseen Milatien suuntaan.
Paul Gordon löysi myös Onionsin vanhan "jutun" ja huomasi, että Ivan oli tuolloinkin ollut vapaalla töistä. Ivanin työkaverit laitettiin nyt kuultaviksi. Useimmat heistä olivat vaitonaisia. Osaksi inhosta poliisia kohtaan, osaksi pelosta ja lojaalisuudesta. Jotain kuitenkin paljastui. Ivania pidettiin palkkasoturimaisena tyyppinä ja yksi työkaveri kertoi, kuinka hän ja Ivan kerran ajoivat Belangon metsien ohi ja Ivan oli maininnut: "yllättyisit, jos tietäisit mitä tuolla oikein on", eikä ollut suostunut kertomaan enempää. Ivan sai kuulla, että hänen työtovereitaan kuulusteltiin. Hän pysyi kuitenkin tyynenä.
Onionsia pyydettiin palaamaan Australiaan; lennot ja menetetty palkka korvattaisiin. Hänet kuljetettiin Hume Highwaylle, missä hän tunnistikin tapahtumapaikan. Videonauhatunnistuksesta (!) hän poimi Ivan Milatin, eli "Billin". Poliisilla oli nyt tarpeeksi aineistoa pidättääkseen Ivan aseellisesta ryöstöstä, kenties myös murhayrityksestä. Vielä puuttui kuitenkin todistusaineistoa linkittämään mies reppumatkalaisten murhista.
Päätettiin ratsata Ivanin kämppä. Tohtori Milton piti lähes varmana, että tappaja säilyttää uhriensa esineitä itsellään muistoina, jotta pystyisi helposti "elämään tapahtumat uudelleen".
Etsivät hakivat käsiin myös Karenin, joka kertoi Ivanin väkivaltaisuudesta ja oudosta kontrollimaniasta. Hän kertoi tulleensa useasti raiskatuksi anaaliin ja mainitsi yhteisistä reissuista Belangon metsiin, jotka Ivan tunsi erinomaisesti.
Päivää ennen ratsiaa, poliisi vieraili Alexin kotona Queenslandissa. Sieltä löytyi reppu, jonka Ivan oli lahjoittanut Alexille ja hänen vaimolleen. Reppu oli helposti identifioitavissa. Se kuului Simone Schmidlille.
..................................
Jatkuu................
Etsivä Paul Gordon, ylikonstaapeli, sai käsiinsä Milat-kansion. Ivanin ja Richardin nimet olivat jo useasta yhteydestä pulpahdelleet esille. Vaikutti aiheelliselta tarkastaa parivaljakon osuus asiaan.
Gordon haastatteli uudelleen Des Butlerin ja Paul Douglasin ja tarkisti Ivanin ja Richardin työaikataulut. Richard vaikutti olevan kuivilla, mutta Ivan näytti olleen vapaalla jokaisena epäiltynä katoamispäivänä.
Gordon tutki lisää ja löysi Ivanin vanhan raiskaussyytteen. Sieltä löytyi kiintoisia elementtejä. Liftareita, veitsiä, köyttä... Gordon tiesi nyt olevansa oikeilla jäljillä. Esimiehensä olivat kuitenkin poikkiteloin. Pyyntö Ivanin laittamisesta kuunteluun evättiin. Perusteluiksi kerrottiin "etsi lisää todistusaineistoa, älä yritä selvitä helpolla syyttämällä Ivania. Koita pikemminkin löytää lisää todistusaineistoa, miksi Ivan EI ole syyllinen..."
Vuoden 1994 alussa Ivan pyysi Wallya apuun. Hän tarvitsisi paikan, missä säilyttää aseitaan ja muita henkilökohtaisia tavaroitaa. Ivan oli huolissaan, jos kotinsa tarkastettaisiin, löytyisi paljon mm. luvattomia aseita. Wally parkkeerasi autonsa kellariin ja lattialuukusta Ivan siirsi valtavan määrän aseita, ammuksia ja reppuja autoon. Lava-auto tuli täyteen tavaraa.
Lehdistö kävi kuumana. Sieltä täältä löytyi ihmisiä, joilla oli jotain tekemistä asian liepeillä. Esiin astui kaksi nuorta naista. Mary ja Therese, joiden kimppuun oli käyty Hume Highwayn liftireissulla 70-luvulla. Therese tunnisti Ivanin valokuvista ja Mary poimi otoksista Richardin. Myöhemmin tosin Richard vaihtui Wallyyn. Tytöistä ei ollut varteenotettaviksi todistajiksi, mutta taas kääntyivät katseen Milatien suuntaan.
Paul Gordon löysi myös Onionsin vanhan "jutun" ja huomasi, että Ivan oli tuolloinkin ollut vapaalla töistä. Ivanin työkaverit laitettiin nyt kuultaviksi. Useimmat heistä olivat vaitonaisia. Osaksi inhosta poliisia kohtaan, osaksi pelosta ja lojaalisuudesta. Jotain kuitenkin paljastui. Ivania pidettiin palkkasoturimaisena tyyppinä ja yksi työkaveri kertoi, kuinka hän ja Ivan kerran ajoivat Belangon metsien ohi ja Ivan oli maininnut: "yllättyisit, jos tietäisit mitä tuolla oikein on", eikä ollut suostunut kertomaan enempää. Ivan sai kuulla, että hänen työtovereitaan kuulusteltiin. Hän pysyi kuitenkin tyynenä.
Onionsia pyydettiin palaamaan Australiaan; lennot ja menetetty palkka korvattaisiin. Hänet kuljetettiin Hume Highwaylle, missä hän tunnistikin tapahtumapaikan. Videonauhatunnistuksesta (!) hän poimi Ivan Milatin, eli "Billin". Poliisilla oli nyt tarpeeksi aineistoa pidättääkseen Ivan aseellisesta ryöstöstä, kenties myös murhayrityksestä. Vielä puuttui kuitenkin todistusaineistoa linkittämään mies reppumatkalaisten murhista.
Päätettiin ratsata Ivanin kämppä. Tohtori Milton piti lähes varmana, että tappaja säilyttää uhriensa esineitä itsellään muistoina, jotta pystyisi helposti "elämään tapahtumat uudelleen".
Etsivät hakivat käsiin myös Karenin, joka kertoi Ivanin väkivaltaisuudesta ja oudosta kontrollimaniasta. Hän kertoi tulleensa useasti raiskatuksi anaaliin ja mainitsi yhteisistä reissuista Belangon metsiin, jotka Ivan tunsi erinomaisesti.
Päivää ennen ratsiaa, poliisi vieraili Alexin kotona Queenslandissa. Sieltä löytyi reppu, jonka Ivan oli lahjoittanut Alexille ja hänen vaimolleen. Reppu oli helposti identifioitavissa. Se kuului Simone Schmidlille.
..................................
Jatkuu................
Viimeksi muokannut EuroJR, Ke Kesä 27, 2007 2:07 am. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Osa 15
Kotietsinnät
Ivanin huusholli päätettiin katsastaa maaliskuun 22. Mukaan varattiin neuvottelija-expertti Wayne Gordon. Haluttiin kaikin keinoin välttää mahdollisia konflikteja. Gordon soitti Ivanin puhelimeen aamulla klo 06:36 ja kertoi, että taloon suoritettaisiin kotietsintä, koska epäiltiin miehen syyllistyneen aseelliseen ryöstöön. Ivan kertoi olevansa juuri lähdössä ulos tyttöystävänsä Charlinderin kanssa. Mies haluttiin ulos talosta, varmuuden vuoksi, ja niinpä Wayne soitti uudestaan ja uudestaan. Soittojen aikana kuultiin meteliä kellarista, aivan kuin joitain tavaroita raahattaisiin. Kolmen soiton jälkeen Ivan saapui ulos ja saikin heti käsiraudat käsiinsä.
Suunnitelmana oli tehdä pintapuolinen katsaus samanaikaisesti, kun Ivan oli raudoissa. Kun epäilty olisi kamarilla, tehtäisiin sitten perusteellisempi tarkastus. Poliisi löysi hetimiten Indonesian ja Uuden Seelannin rahaa - näiden maitten kautta oli osa kadonneista henkilöistä matkannut Australiaan. Lisälöydöksiä olivat mm. Ruger 10/22 -aseen osia piiloitettuna välikattoon, kotitekoinen äänenvaimennin ja teltta (joka myöhemmin osoittautui Simone Schmidlin omaisuudeksi). Ivan kertoi, ettei tiedä löytyneistä tavaroista hölkäsen pöläystä. Myöhemmin kamarilla ollessaan Ivan heittäytyi puhumattomaksi ja vastahankaiseksi.
Tarkempi puunaus kämpässä toi esiin lisää jemmattuja Rugerin osia, valokuvan Charlinderista Benettonin topissa (Caroline Clarkilla oli identtinen kadotessaan, eikä näitä myyty Australiassa), kaksi makuupussia (toinen Simone Schmidlin ja toinen Deborah Everistin), roudarinteippiä ja muita sitomistarvikkeita (samanlaisia mitä löytyi uhrien liepeiltä), kameran (jollainen Carolinella oli ollut mukana matkassa, ei myytävänä Australiassa), Simone Schmidlin leirivarusteita ja vesipullon, jossa oli turvakynällä merkattu "Simi". Erinäinen määrä aseita löydettiin myös.
Richardin asunnosta löydettiin leirintätarvikkeita, joissa oli mukana Joanne Waltersille kuuluva sininen teltta. Myös Carolinen ja Joannen makuupussit löytyivät. Richard kertoi, ettei tiennyt kamojen alkuperästä mitään. Löytyi myös sitomistarvikkeita Ivanin tyyliin, sekä takapihalta nuotion jäänteet, jossa seassa makuupussien jäänteitä. Aseita löytyi yhtälailla.
Wallyn huushollista löydettiin yhteensä 24 asetta, ammuksia, 400 gr marihuanaa, sekä Simone Schmidlin sininen kassi.
Ivanin äiti ei tykännyt poliisin ratsiasta ollenkaan ja pani hanttiin minkä pystyi. Poliisi joutui mm. murtamaan yhden lukitun astiakaapin, vaikka pyysi äitiä sen avaamaan. Kaapin sisällöksi paljastui lisää aseita ja marihuanaa ja sininen paita, joka osoittautui sittemmin Paul Onionsilta varastetuksi.
Ivanin tunteneet olivat ihmeissään. Miksi Ivan olisi ollut niin tyhmä, että olisi jättänyt jälkeensä noin paljon raskauttavia todisteita? Poliisin lavastuksesta puhuttiin. Tohtori Milton selitti asian johtuvan ylimielisen ja egoistisen ihmisen ajatusmaailmasta, johon ei kiinnijoutuminen välähtänyt. Lisäksi tällainen ihminen nauttisi nähdessään tyttöystäviensä käyttävän uhrien vaatteita esim. seksuaalisessa aktissa. Hän voisi läpikäydä uudestaan kokemuksensa uhrien kanssa.
Poliisi pidätti Wallyn Richardin epäiltynä ase- ja huumausainerikoksista. Ivan taas pysyi pidätettynä aseellisesta ryöstöstä epäiltynä.
-------------------------------------
jatkuu.........
Ivanin huusholli päätettiin katsastaa maaliskuun 22. Mukaan varattiin neuvottelija-expertti Wayne Gordon. Haluttiin kaikin keinoin välttää mahdollisia konflikteja. Gordon soitti Ivanin puhelimeen aamulla klo 06:36 ja kertoi, että taloon suoritettaisiin kotietsintä, koska epäiltiin miehen syyllistyneen aseelliseen ryöstöön. Ivan kertoi olevansa juuri lähdössä ulos tyttöystävänsä Charlinderin kanssa. Mies haluttiin ulos talosta, varmuuden vuoksi, ja niinpä Wayne soitti uudestaan ja uudestaan. Soittojen aikana kuultiin meteliä kellarista, aivan kuin joitain tavaroita raahattaisiin. Kolmen soiton jälkeen Ivan saapui ulos ja saikin heti käsiraudat käsiinsä.
Suunnitelmana oli tehdä pintapuolinen katsaus samanaikaisesti, kun Ivan oli raudoissa. Kun epäilty olisi kamarilla, tehtäisiin sitten perusteellisempi tarkastus. Poliisi löysi hetimiten Indonesian ja Uuden Seelannin rahaa - näiden maitten kautta oli osa kadonneista henkilöistä matkannut Australiaan. Lisälöydöksiä olivat mm. Ruger 10/22 -aseen osia piiloitettuna välikattoon, kotitekoinen äänenvaimennin ja teltta (joka myöhemmin osoittautui Simone Schmidlin omaisuudeksi). Ivan kertoi, ettei tiedä löytyneistä tavaroista hölkäsen pöläystä. Myöhemmin kamarilla ollessaan Ivan heittäytyi puhumattomaksi ja vastahankaiseksi.
Tarkempi puunaus kämpässä toi esiin lisää jemmattuja Rugerin osia, valokuvan Charlinderista Benettonin topissa (Caroline Clarkilla oli identtinen kadotessaan, eikä näitä myyty Australiassa), kaksi makuupussia (toinen Simone Schmidlin ja toinen Deborah Everistin), roudarinteippiä ja muita sitomistarvikkeita (samanlaisia mitä löytyi uhrien liepeiltä), kameran (jollainen Carolinella oli ollut mukana matkassa, ei myytävänä Australiassa), Simone Schmidlin leirivarusteita ja vesipullon, jossa oli turvakynällä merkattu "Simi". Erinäinen määrä aseita löydettiin myös.
Richardin asunnosta löydettiin leirintätarvikkeita, joissa oli mukana Joanne Waltersille kuuluva sininen teltta. Myös Carolinen ja Joannen makuupussit löytyivät. Richard kertoi, ettei tiennyt kamojen alkuperästä mitään. Löytyi myös sitomistarvikkeita Ivanin tyyliin, sekä takapihalta nuotion jäänteet, jossa seassa makuupussien jäänteitä. Aseita löytyi yhtälailla.
Wallyn huushollista löydettiin yhteensä 24 asetta, ammuksia, 400 gr marihuanaa, sekä Simone Schmidlin sininen kassi.
Ivanin äiti ei tykännyt poliisin ratsiasta ollenkaan ja pani hanttiin minkä pystyi. Poliisi joutui mm. murtamaan yhden lukitun astiakaapin, vaikka pyysi äitiä sen avaamaan. Kaapin sisällöksi paljastui lisää aseita ja marihuanaa ja sininen paita, joka osoittautui sittemmin Paul Onionsilta varastetuksi.
Ivanin tunteneet olivat ihmeissään. Miksi Ivan olisi ollut niin tyhmä, että olisi jättänyt jälkeensä noin paljon raskauttavia todisteita? Poliisin lavastuksesta puhuttiin. Tohtori Milton selitti asian johtuvan ylimielisen ja egoistisen ihmisen ajatusmaailmasta, johon ei kiinnijoutuminen välähtänyt. Lisäksi tällainen ihminen nauttisi nähdessään tyttöystäviensä käyttävän uhrien vaatteita esim. seksuaalisessa aktissa. Hän voisi läpikäydä uudestaan kokemuksensa uhrien kanssa.
Poliisi pidätti Wallyn Richardin epäiltynä ase- ja huumausainerikoksista. Ivan taas pysyi pidätettynä aseellisesta ryöstöstä epäiltynä.
-------------------------------------
jatkuu.........
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Osa 16
Palapeliä
Huhtikuun 10. Ivan Milat sai syytteen Onionsin ryöstöstä. Miehen ollessa pidätyssellissä, poliisi työskenteli ankarasti saadakseen kadonneitten liftareiden tavarat linkitetyksi häneen. Ballistiikan expertti Gerard Dutton sai yhdistettyä aseen perän Clarken murhaan ja sieltä löydetyt hylsyt liitettyä saksalaisparin murhiin. DNA-testien mukaan yksi kellarista löydetty vaate kuului Clarkelle. Kokemattomat tutkijat kuitenkin sähläsivät Clarken ja Waltersin vaginoista otettujen näytteiden, sekä Waltersin kourasta löydettyjen hiusten kanssa, eikä näitä voitu käyttää todistuskappaleina.
Paul Gordon antoi vastoin ohjeita haastattelun Sun Heraldille. Jutun johdosta Ivan sai samantien syyllisen viitan ylleen. Tämä oli huono uutinen poliisille ja syyttäjälle, jotka olisivat halunneet rauhassa kerätä todistusaineistoa. Nyt he olivatkin nurkkaan ajettuna. Paul Gordonille annettiin kenkää ja päätettiin syyttää rohkeasti Ivania 7 liftarin murhasta.
Phil Polglase oli seurannut silmä tarkkana mediaa. Hän otti yhteyttä poliisiin ja kertoi hallussaan olevan tietoa, joka olisi tutkimukselle elintärkeää. Hän kertoi poliisille, kuinka oli tuolloin aamuyöllä klo 05:30 nähnyt verisen veitsen. Phil kertoi myös, kuinka Bodge oli kertonut nähneensä Ivanin ja Richardin tulleen kotiinsa, kivääri ja veitsi täysin veressä. Richard katsoi veljeään suuresti ylöspäin. Richard oli maininnut kerran veljensä "pystyvän katkaisemaan ihmisen kaulan yhdellä iskulla".
Poliisi oli kiihkoissaan. Vihdoinkin heillä oli joku, joka tunsi Milatit ja oli valmis auttamaan tutkinnassa. Muut heidät tuntevat kun olivat suu supussa. Philille tarjottiin todistajansuoja-ohjelmaa, missä hänelle annettaisiin uusi henkilöllisyys ja autettaisiin perheen muutossa uudelle paikkakunnalle. Vaimo pani kuitenkin hanttiin kovastikin. Hän suostutteli Philiä luopumaan koko hommasta, lapsillekin tulisi hankalaa muutosta. Homma oli kuitenkin jo liian pitkällä. Hivenen vastahakoisesti ja empien, mutta kuitenkin suostuen, Phil sonnustautui mikrofonilaitteistoon ja matkasi "juttusille" Dickin luo...
----------------------
jatkuu......
Huhtikuun 10. Ivan Milat sai syytteen Onionsin ryöstöstä. Miehen ollessa pidätyssellissä, poliisi työskenteli ankarasti saadakseen kadonneitten liftareiden tavarat linkitetyksi häneen. Ballistiikan expertti Gerard Dutton sai yhdistettyä aseen perän Clarken murhaan ja sieltä löydetyt hylsyt liitettyä saksalaisparin murhiin. DNA-testien mukaan yksi kellarista löydetty vaate kuului Clarkelle. Kokemattomat tutkijat kuitenkin sähläsivät Clarken ja Waltersin vaginoista otettujen näytteiden, sekä Waltersin kourasta löydettyjen hiusten kanssa, eikä näitä voitu käyttää todistuskappaleina.
Paul Gordon antoi vastoin ohjeita haastattelun Sun Heraldille. Jutun johdosta Ivan sai samantien syyllisen viitan ylleen. Tämä oli huono uutinen poliisille ja syyttäjälle, jotka olisivat halunneet rauhassa kerätä todistusaineistoa. Nyt he olivatkin nurkkaan ajettuna. Paul Gordonille annettiin kenkää ja päätettiin syyttää rohkeasti Ivania 7 liftarin murhasta.
Phil Polglase oli seurannut silmä tarkkana mediaa. Hän otti yhteyttä poliisiin ja kertoi hallussaan olevan tietoa, joka olisi tutkimukselle elintärkeää. Hän kertoi poliisille, kuinka oli tuolloin aamuyöllä klo 05:30 nähnyt verisen veitsen. Phil kertoi myös, kuinka Bodge oli kertonut nähneensä Ivanin ja Richardin tulleen kotiinsa, kivääri ja veitsi täysin veressä. Richard katsoi veljeään suuresti ylöspäin. Richard oli maininnut kerran veljensä "pystyvän katkaisemaan ihmisen kaulan yhdellä iskulla".
Poliisi oli kiihkoissaan. Vihdoinkin heillä oli joku, joka tunsi Milatit ja oli valmis auttamaan tutkinnassa. Muut heidät tuntevat kun olivat suu supussa. Philille tarjottiin todistajansuoja-ohjelmaa, missä hänelle annettaisiin uusi henkilöllisyys ja autettaisiin perheen muutossa uudelle paikkakunnalle. Vaimo pani kuitenkin hanttiin kovastikin. Hän suostutteli Philiä luopumaan koko hommasta, lapsillekin tulisi hankalaa muutosta. Homma oli kuitenkin jo liian pitkällä. Hivenen vastahakoisesti ja empien, mutta kuitenkin suostuen, Phil sonnustautui mikrofonilaitteistoon ja matkasi "juttusille" Dickin luo...
----------------------
jatkuu......
-
Loka
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5206
- Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 10:28 pm
- Paikkakunta: On The Edge
Jännää..
Lisää odotellessa, annetaan Ivan Milatille kasvot.
http://www.crimelibrary.com/graphics/ph ... lat150.jpg
http://www.prawngravy.com/images/milat2.jpg
http://www.monolith.com.au/essay/milat.jpg
http://aussie_news_views.typepad.com/aussie_news_views/images/milat.jpg
http://www.crimelibrary.com/graphics/ph ... lat150.jpg
http://www.prawngravy.com/images/milat2.jpg
http://www.monolith.com.au/essay/milat.jpg
http://aussie_news_views.typepad.com/aussie_news_views/images/milat.jpg
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Osa 17
Kuin elokuvista
Dick näytti heti huomaavan, että Philillä oli piilotettu mikrofoni. Polglase hermoili ja kyseli samoja asioita, mitä poliisitkin olivat kyselleet. Phil toisteli samoja kysymyksiä uudelleen ja uudelleen, samalla kun Dick yritti ohjata keskustelun muille urille. Dickille sattui kuitenkin "lipsahdus" keskustelussa, kun puhuttiin yleisesti sarjamurhaajista ja hän käytti sanaa "me".
"Otetaan nyt esimerkiksi vaikka jos minä olisin sellainen (sarjamurhaaja). Kun tää kusipää tulee ulos nelivetoisestaan, me napataan se. Sitten me ammutaan tai raiskataan se. Ihan sama. Me voidaan tehdä sille mulkulle mitä me halutaan. Poltetaan sen auto, tai pidetään se itellämme ja kierrellään sillä puoli vuotta. Entäs jos kuukauden päästä ollaan taas kyllästyneitä? Haetaan vaan uusi tilalle (uhri). Koska me lopetetaan? Ainoastaan jos jäädään kiinni, eikä varmastikaan esimerkiksi paria vuotta aikaisemmin. Ei todellakaan panna pillejä pussiin, koska pelättäisiin poliisin olevan jäljillä. Kun tällainen huuma jää sinuun, se on vähän sama, kun pakko päästä kaljalle."
Dick tuli myös paljastaneeksi Neugebauerin ja Onionsin murhista seikkoja, joita poliisi ei ollut paljastanut julkisuuteen. Tämä ei kuitenkaan ollut kylliksi saattamaan häntä syytettyjen penkille.
Dick kertoi myöhemmin kavereilleen, että Phil oli tullut häntä tapaamaan mikitettynä ja että Phil tiesi hänen tietävän, ja oli peloissaan. Muutaman viikon päästä Phil Polglase sai surmansa liikenneonnettomuudessa. Poliisi ei löytänyt mitään rikokseen viittaavaa, vaikka Polglasen perhe oli sataprosenttisen varma, että hänet on suistettu tieltä. Philin kuolema teki myös hänen todistuksistaan hyödyttömiä tulevaan oikeudenkäyntiin.
----------------------
jatkuu..............
Dick näytti heti huomaavan, että Philillä oli piilotettu mikrofoni. Polglase hermoili ja kyseli samoja asioita, mitä poliisitkin olivat kyselleet. Phil toisteli samoja kysymyksiä uudelleen ja uudelleen, samalla kun Dick yritti ohjata keskustelun muille urille. Dickille sattui kuitenkin "lipsahdus" keskustelussa, kun puhuttiin yleisesti sarjamurhaajista ja hän käytti sanaa "me".
"Otetaan nyt esimerkiksi vaikka jos minä olisin sellainen (sarjamurhaaja). Kun tää kusipää tulee ulos nelivetoisestaan, me napataan se. Sitten me ammutaan tai raiskataan se. Ihan sama. Me voidaan tehdä sille mulkulle mitä me halutaan. Poltetaan sen auto, tai pidetään se itellämme ja kierrellään sillä puoli vuotta. Entäs jos kuukauden päästä ollaan taas kyllästyneitä? Haetaan vaan uusi tilalle (uhri). Koska me lopetetaan? Ainoastaan jos jäädään kiinni, eikä varmastikaan esimerkiksi paria vuotta aikaisemmin. Ei todellakaan panna pillejä pussiin, koska pelättäisiin poliisin olevan jäljillä. Kun tällainen huuma jää sinuun, se on vähän sama, kun pakko päästä kaljalle."
Dick tuli myös paljastaneeksi Neugebauerin ja Onionsin murhista seikkoja, joita poliisi ei ollut paljastanut julkisuuteen. Tämä ei kuitenkaan ollut kylliksi saattamaan häntä syytettyjen penkille.
Dick kertoi myöhemmin kavereilleen, että Phil oli tullut häntä tapaamaan mikitettynä ja että Phil tiesi hänen tietävän, ja oli peloissaan. Muutaman viikon päästä Phil Polglase sai surmansa liikenneonnettomuudessa. Poliisi ei löytänyt mitään rikokseen viittaavaa, vaikka Polglasen perhe oli sataprosenttisen varma, että hänet on suistettu tieltä. Philin kuolema teki myös hänen todistuksistaan hyödyttömiä tulevaan oikeudenkäyntiin.
----------------------
jatkuu..............
-
DonHessu
- Rico Tubbs
- Viestit: 1204
- Liittynyt: Pe Touko 18, 2007 11:43 pm
- Paikkakunta: City 17, Eastern Europe.
Näyttää ku ois joka kuvas eri tyyppi.Loka kirjoitti:Jännää..Lisää odotellessa, annetaan Ivan Milatille kasvot.
http://www.crimelibrary.com/graphics/ph ... lat150.jpg
http://www.prawngravy.com/images/milat2.jpg
http://www.monolith.com.au/essay/milat.jpg
http://aussie_news_views.typepad.com/aussie_news_views/images/milat.jpg
What you do... Makes you who you are.
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Osa 18
Oikeudenkäynti
Ivania puolustamaan tuli asianajaja John Marsden, tunnettu "vaikeiden tapausten" spesialisti. Kuitenkin, kun poliisi kertoi Ivanille retkipullosta, jossa merkinä "Simi", Ivan sai raivokohtauksen, missä poliisin lisäksi kunniansa sai kuulla John Marsden. Hän sai nyt lähteä. Tlalle tuli Andrew Boe. Wally ja Richard tukeutuivat kuitenkin Marsdeniin ja hyvällä menestyksellä. Ase- ja huumerikoksista molemmat saivat vain sakkoja ja ehdolliset tuomiot.
Oikeudenkäynti Ivania vastaan alkoi 5 kuukautta pidätyksen jälkeen. Richardia vastaan ei ollut tarpeeksi todisteita, joten Ivan joutui yksin vastaamaan 8 syytteeseen 19. kesäkuuta 1995. Oikeudenkäynti kuitenkin lykkääntyi lähes vuodella, kun puolustus kävi kiistaa lisärahoituksen kanssa.
Puolustus pyrki sysäämään syyllisyyttä muitten veljien niskaan, etenkin Wallyn ja Richardin suuntaan. Wally olisi mustasukkaisena vaimostaan pyrkinyt lavastamaan Ivanin syylliseksi. Richardin kerrottiin sopivan paremmin Paul Onionsin kertomaksi konnakandidaatiksi. Ivan itse ilmoitti olevansa täysin syytön esitettyihin syytöksiin ja todisteet olisivat kaikki lavastettuja hänen päänsä menoksi. Syyllistä lavastuksille hän ei kertonut. Puolustuksen Boen avustaja Martin tiivisti:
"On ilmiselvää, että näiden 8 raskaan rikoksen tekijän täytyy olla joku Milatin perheestä, tai aivan siitä lähipiiristä. Mutta kysymys onkin, kuka se heistä on..."
Oikeudenkäynnin 64. päivänä yksi juryn jäsenistä sai nimettömän uhkasoiton: "Jos minun.... varo vaan, jos hänet tuomitaan syylliseksi, olet kuollut!" Tämä juryn jäsen vaihdettiin, ennen kuin hän ehti olla muihin tovereihinsa yhteydessä.
Heinäkuun 27. 11-henkinen valamiehistö totesi Ivan Milatin syylliseksi kaikkiin 8 syytteeseen. Tuomari piti pienen puheen ennen tuomion julistamista. Siinä hän kertoi, kuinka uskoo siihen ettei Ivan toiminut yksinään. Ivan sai Onionsin syytteestä 6 vuotta ja jokaisesta muusta syytteestä rapsahti elinkautinen. Kysyttäessä kommenttia, Ivan ilmoitti vain olevansa syytön.....
-----------------------------
jatkuu...................
Ivania puolustamaan tuli asianajaja John Marsden, tunnettu "vaikeiden tapausten" spesialisti. Kuitenkin, kun poliisi kertoi Ivanille retkipullosta, jossa merkinä "Simi", Ivan sai raivokohtauksen, missä poliisin lisäksi kunniansa sai kuulla John Marsden. Hän sai nyt lähteä. Tlalle tuli Andrew Boe. Wally ja Richard tukeutuivat kuitenkin Marsdeniin ja hyvällä menestyksellä. Ase- ja huumerikoksista molemmat saivat vain sakkoja ja ehdolliset tuomiot.
Oikeudenkäynti Ivania vastaan alkoi 5 kuukautta pidätyksen jälkeen. Richardia vastaan ei ollut tarpeeksi todisteita, joten Ivan joutui yksin vastaamaan 8 syytteeseen 19. kesäkuuta 1995. Oikeudenkäynti kuitenkin lykkääntyi lähes vuodella, kun puolustus kävi kiistaa lisärahoituksen kanssa.
Puolustus pyrki sysäämään syyllisyyttä muitten veljien niskaan, etenkin Wallyn ja Richardin suuntaan. Wally olisi mustasukkaisena vaimostaan pyrkinyt lavastamaan Ivanin syylliseksi. Richardin kerrottiin sopivan paremmin Paul Onionsin kertomaksi konnakandidaatiksi. Ivan itse ilmoitti olevansa täysin syytön esitettyihin syytöksiin ja todisteet olisivat kaikki lavastettuja hänen päänsä menoksi. Syyllistä lavastuksille hän ei kertonut. Puolustuksen Boen avustaja Martin tiivisti:
"On ilmiselvää, että näiden 8 raskaan rikoksen tekijän täytyy olla joku Milatin perheestä, tai aivan siitä lähipiiristä. Mutta kysymys onkin, kuka se heistä on..."
Oikeudenkäynnin 64. päivänä yksi juryn jäsenistä sai nimettömän uhkasoiton: "Jos minun.... varo vaan, jos hänet tuomitaan syylliseksi, olet kuollut!" Tämä juryn jäsen vaihdettiin, ennen kuin hän ehti olla muihin tovereihinsa yhteydessä.
Heinäkuun 27. 11-henkinen valamiehistö totesi Ivan Milatin syylliseksi kaikkiin 8 syytteeseen. Tuomari piti pienen puheen ennen tuomion julistamista. Siinä hän kertoi, kuinka uskoo siihen ettei Ivan toiminut yksinään. Ivan sai Onionsin syytteestä 6 vuotta ja jokaisesta muusta syytteestä rapsahti elinkautinen. Kysyttäessä kommenttia, Ivan ilmoitti vain olevansa syytön.....
-----------------------------
jatkuu...................
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Osa 19
Häkkilintu
Ivan Milat lähetettin ensin Maitlandin "Maximum Security Prison":iin, hieman Sydneystä luoteeseen. Täältä hän yritti pian karata yhdessä George Savvasin, kovan luokan huumerikollisen kanssa. Pahaksi onnekseen kyseisessä vankilassa oli samaan aikaan käynnissä sisäiset tutkimukset väitetyistä vartijoiden lahjomisista. Pian kuulivat tutkijat myös kaksikon aikeista karata. Savvas haettiin kuulusteluihin ja hänelle kerrottiin siirrosta 30 vuoden ajaksi erikoisselliin, jossa kamerat kuvaavat 24h/vrk ja yksityisyyden saa tyystin unohtaa. Savvas hirttäytyi seuraavana yönä sellissänsä. Ivan siirrettiin Goulburnin vankilan erikoisosastolle.
Tammikuun 8. löytyi ratsiassa Ivanin sellistä sahanterä. Tämä johti rajoituksiin tavata muita vankeja. Vuoden 2001 alussa hänet kiidätettiin sairaalaan nieltyjen partakoneenterien ja muiden pikkuesineiden takia. Viranomaisten mielestä kyseessä oli itsemurhayrityksen sijaan tarkoitus päästä sairaalan osastolle, josta olisi helpompi yrittää karkumatkaa. Seuraavana temppuna Ivan päätti aloittaa nälkälakon saadakseen oikeusapua itselleen tuomiosta tehtävän valituksen kanssa.
Huolimatta raskauttavasta todistusaineistosta, monet Ivanin perheenjäsenet ja ystävät pitävät miestä syyttömänä. Myös useat eri organisaatiot (Ivan Milatin vapauttamista varten perustettuja) ovat tahoillaan pyrkineet vaikuttamaan saadakseen miehen vapaaksi. Tällä hetkellä Ivan on "vankilassa vankilan sisällä" Gouldburnissa. Seitsemänkymmenpäinen korkeaturvajoukko vartioi täällä yhdestä maailman varmimmaksi sanotussa vankilassa.
-------------------------
jatkuu.............
Ivan Milat lähetettin ensin Maitlandin "Maximum Security Prison":iin, hieman Sydneystä luoteeseen. Täältä hän yritti pian karata yhdessä George Savvasin, kovan luokan huumerikollisen kanssa. Pahaksi onnekseen kyseisessä vankilassa oli samaan aikaan käynnissä sisäiset tutkimukset väitetyistä vartijoiden lahjomisista. Pian kuulivat tutkijat myös kaksikon aikeista karata. Savvas haettiin kuulusteluihin ja hänelle kerrottiin siirrosta 30 vuoden ajaksi erikoisselliin, jossa kamerat kuvaavat 24h/vrk ja yksityisyyden saa tyystin unohtaa. Savvas hirttäytyi seuraavana yönä sellissänsä. Ivan siirrettiin Goulburnin vankilan erikoisosastolle.
Tammikuun 8. löytyi ratsiassa Ivanin sellistä sahanterä. Tämä johti rajoituksiin tavata muita vankeja. Vuoden 2001 alussa hänet kiidätettiin sairaalaan nieltyjen partakoneenterien ja muiden pikkuesineiden takia. Viranomaisten mielestä kyseessä oli itsemurhayrityksen sijaan tarkoitus päästä sairaalan osastolle, josta olisi helpompi yrittää karkumatkaa. Seuraavana temppuna Ivan päätti aloittaa nälkälakon saadakseen oikeusapua itselleen tuomiosta tehtävän valituksen kanssa.
Huolimatta raskauttavasta todistusaineistosta, monet Ivanin perheenjäsenet ja ystävät pitävät miestä syyttömänä. Myös useat eri organisaatiot (Ivan Milatin vapauttamista varten perustettuja) ovat tahoillaan pyrkineet vaikuttamaan saadakseen miehen vapaaksi. Tällä hetkellä Ivan on "vankilassa vankilan sisällä" Gouldburnissa. Seitsemänkymmenpäinen korkeaturvajoukko vartioi täällä yhdestä maailman varmimmaksi sanotussa vankilassa.
-------------------------
jatkuu.............
-
Tampereen Tyttö
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5424
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm