Eric Harris & Dylan Klebold

[rampiz]

poistettu.

[Gumshoe]

Masennus on kova tauti. Ennenkuin alkaa suunnittelemaan "kovien" elämänkokemustensa kostamista muille ihmisille, voisi harkita terapiaa ja pikku napittamista?

Jotenkin mä näen tässä sitä pikkuprinssitautia, missä ei osata elää sellaista tavallista arkea, tavallisine haasteineen ja pettymyksineen. Ihmiset on ääliöitä, sato huono ja porsaat laihoja? So what, get over it. Älä stressaa sellaisesta, mihin et voi itse vaikuttaa!

OT: Lanseerasin jo vuosia sitten sanonnan, jonka mukaan esimiestä pitää kehua sitä enemmän, mitä paskempi se on. Ai miksikö? No, se joka tapauksessa kusee sun muroihin, koska ei parempaakaan osaa, mutta se ei pistä omia mokiaan sun piikkiin, kun sä olet sille niin hyvän jätkän maineessa.

[VoDKa]

Masennus on kova tauti. Ennenkuin alkaa suunnittelemaan "kovien" elämänkokemustensa kostamista muille ihmisille, voisi harkita terapiaa ja pikku napittamista?

Jotenkin mä näen tässä sitä pikkuprinssitautia, missä ei osata elää sellaista tavallista arkea, tavallisine haasteineen ja pettymyksineen. Ihmiset on ääliöitä, sato huono ja porsaat laihoja? So what, get over it. Älä stressaa sellaisesta, mihin et voi itse vaikuttaa!

Aloitetaanpa tuosta alemmasta. Mitä teet kun joku potkii sinua? Voit olla kuin ei mitään, potkia takaisin tai kostaa myöhemmin. Linja a johtaa siihen, että sisällä alkaa kiehumaan viha, jonka haluat tukahduttaa. Kun sitä yhdeksän vuoden ajan tuijottaa sitä kouluhelvettiä silmästä silmään ja koko koulu on päättänyt olla sinua vastaan muutamaa harvaa opettajaa lukuunottamatta joko välinpitämättömyydellä tai menemällä mukaan kiusaamaan, niin olen melkoisen varma että kuka tahansa kasvavassa iässä oleva nuori traumatisoituu tavalla tai toisella. Vaikka kouluaikoina ei mitään tekisikään, niin myöhemmin se viha on saattanut kasvaa siihen pisteeseen, että teet jotain äärimmäisen typerää - tai sitten päädyt vain lopettamaan itsesi.

Vaihtoehto b saattaa johtaa vain (usein) siihen, että löitpä kuinka lujaa tahansa takaisin, alkavat kiusaajat keräämään isompia porukoita, isompia nöyryytyksiä tiellesi, niin ettet loppuvaiheessa pysty enää tietämään keneen luottaa ja keneen ei. Mikä tahansa paikka kodin ulkopuolella voi olla vaarallinen, mistä tahansa voi käydä porukka kimppuusi. Tämän opin siitäkin huolimatta, että yleensä kuuluin tuohon ryhmään a, joka suojeli lähinnä päätään potkimisten aikana. Kimppuuni käytiin useita kertoja kodin ulkopuolella myös myöhään iltaisin.

Kun a ja b vaihtoehtoja ei ole, tulee mieleen kosto. Viimeisenä vuonna sitä tajuaa, että jos jotain haluaa tehdä, se on tehtävä NYT eikä vuosien päästä, koska silloin siihen ei ole enää mahdollisuutta.

Ja tuosta masennuksesta ja sen hoidosta; nuoren ja ympärillä olevien ihmisten on usein vaikea erottaa, jos nuori kärsii ihan oikeasta masennuksesta; Onko se sitä teiniangstia vai onko se ihan oikeaa masennusta? Minä en tunnistanut omaani aikoinaan, kului pari vuotta vielä senkin jälkeen kun peruskoulu oli ohi, että ymmärsin mistä on kyse. Silloin oli myös ensimmäinen kerta kun minulle tarjottiin siihen apua, ensimmäinen kerta kun kukaan ulkopuolinen (hoitoalan) ihminen siitä mainitsi. Ei kai kukaan oleta jos elämä on paskaa ja kaikki on paskaa, että voisi silti olla onnellinen ja happy happy joy joy? Kaiken sen paskan fiiliksen sysää sen syyksi, että elämä kusee ja että kun elämä paranee -> mieliala paranee. Harvempi varmasti edes osaa ajatella että oho, vai tätä se on, masennusta, kappasta vain.

Terveen ja ulkopuolisen ihmisen on helppo sanoa et joo, mee hoitoon, hae lääkkeet, tee sitä, tee tätä. Siinä itse sairauden kanssa kamppaillessa se tilanne onkin sitten ihan eri - sitä ei välttämättä usko masennukseksi, luulee että voi pärjätä ilman lääkitystä (suomalaisen jääräpäisyyttä ja asenne minähän-en-lääkkeitä-ota!) tai sitten se itse masennustila vain tuo semmoista rauhallisuutta ja turvan tunnetta, ettei siitä enää haluakaan eroon.

[Gumshoe]

Terveen ja ulkopuolisen ihmisen on helppo sanoa et joo, mee hoitoon, hae lääkkeet, tee sitä, tee tätä. Siinä itse sairauden kanssa kamppaillessa se tilanne onkin sitten ihan eri - sitä ei välttämättä usko masennukseksi, luulee että voi pärjätä ilman lääkitystä (suomalaisen jääräpäisyyttä ja asenne minähän-en-lääkkeitä-ota!) tai sitten se itse masennustila vain tuo semmoista rauhallisuutta ja turvan tunnetta, ettei siitä enää haluakaan eroon.

Totta. Helppoa on. Jokaiselle ihmiselle on kuitenkin annettu vain yksi elämä, joka sekin viilettää kovaa vauhtia ohitse. Ehkä sitä ei kannata käyttää elämänsä huonoimman kauden muisteluun? Paremmat napit ja uutta matoa koukkuun!

[Sakara]

Tämäpä pelottavaa, foorumimme Columbinesta kiinnostuneet paljastuvat koulukiusatuiksi ja itsekin vastaavanlaista nuoruudessaan hautoneiksi... Pakko tunnustaa, että olen itse elänyt suhteellisen tasapainoisen nuoruuden, enkä ole joutunut kiusauksen kohteeksi. Toki joskus teiniangsteissani olen halunnut tappaa tiettyjä ihmisiä, mutta vain hetkellisesti.

Mihinkään suosittujen kerhoon en kyllä itsekään kuulunut, vaan sain kuulla yläasteikäisenä tietyiltä tahoilta melko paljon vittuilua mm. hyvästä koulumenestyksestäni, mutta pidin sitä lähinnä heikkolahjaisten kateellisena päänaukomisena. Toisaalta tämän johdosta suhtauduin ihmisiin varsin ylimielisesti vielä lukiossakin.

Kouluiskun tekeminen olisi todellisuudessa varmasti helvetin laimeeta.
KMFDM:n tahtiin se saadaan näyttämään ihmeen hohdokkaalta.
http://www.youtube.com/watch?v=0vll7oPz9VM

[VoDKa]

Tämäpä pelottavaa, foorumimme Columbinesta kiinnostuneet paljastuvat koulukiusatuiksi ja itsekin vastaavanlaista nuoruudessaan hautoneiksi...

Kouluiskun tekeminen olisi todellisuudessa varmasti helvetin laimeeta.

Minusta taas on täysin ymmärrettävää, että Columbinesta eniten kiinnostuneet omaavat tuollaiset taustat. Vai pystytkö kuvittelemaan niitä cooleimpia kusipäitä netissä surffaamassa ja etsimässä tietoa? Mehän olemme just niitä, joita pojat itsekin olivat - syrjittyjä ja vihaisia nuoria, joissa elää kostonhimo niitä runkkareita kohtaan, jotka tuhosivat elämämme ja nuoruutemme asettamalla meidät elämään jokapäiväisessä pelossa.
Itse en ole koskaan hävennyt kiusaushistoriaani kaikesta huolimatta. Olen aina sanonut siitä suoraan ja kertonut ihmisille kiusaamisesta ja siitä, miten se vaikuttaa nuoriin. Vaikka olen todella huono esimerkki siitä, mitä pitäisi tehdä, millainen pitäisi olla sen jälkeen kun kouluhelvetti on ohi, niin tavallaan toivon että ehkä joku muu tajuaa ottaa toisen suunnan vielä kun pystyy - itse taidan olla ihan liian pitkällä tässä inhojutussa, en pysty muuttamaan sitä enää hirveästi ns. normaaleiksi tunteiksi. Vihaan ihmisiä, vihaan kaikkea mikä minut tähän toi ja samaan aikaan - niin kliseistä kuin se onkin - rakastan sitä. Viha on uskomaton voimavara niille, jotka pitkälti tuntevat jo menettäneensä kaiken ja ovat seisseet "sillä rajalla" useammin kuin kerran.

Kouluiskun suunnittelu ja toteutus taas. Ehkä se on lame. Ehkä se ei ole puoliakaan niin jännittävää kuin voisi uskoa. Mutta olen helvetin varma siitä, että verrattuna siihen mitä se "normaali" elämä on, se on tuhat kertaa mielenkiintoisempaa. Henkilökohtaisesti vihaan niitä ns. peruselämän rutiineja. Vaikka joutuisin loppuikäni miettimään tarkkaan mihin rahani laittaisin, niin yksinkertaisesti vain kieltäydyn siitä 08.00 - 16.00-rutiinista. Koska se jos mikä on tylsää. Nuoruus eletään helvetissä, sen jälkeen kymmeniä vuosia tehden duunia joka ei voisi vähempää kiinnostaa, kunnes vanhana ja raihnaisena kuollaan jossakin ehkä omistusasunnossa tai vanhainkodissa ja ollaan niin helvetin tyytyväisiä siihen mitä elämä antoi. Varmasti hiton hienoa, jos haluaa olla lauman mukana kulkeva lammas.
Minä kieltäydyn työnteosta. Teen sitä mitä huvittaa, saan palkkaa osasta siitä, joten siipeilemälläkään en ylläpidä elämääni. Ja lupaan, että olen ollut täältä jo kauan pois siinä vaiheessa kun ikäluokkani alkaa miettimään sitä eläkkeelle siirtymistä. Ja se tapahtuu sitten kans tyylillä, aikanaan.

[Sakara]

Tämäpä pelottavaa, foorumimme Columbinesta kiinnostuneet paljastuvat koulukiusatuiksi ja itsekin vastaavanlaista nuoruudessaan hautoneiksi...

Kouluiskun tekeminen olisi todellisuudessa varmasti helvetin laimeeta.

Minusta taas on täysin ymmärrettävää, että Columbinesta eniten kiinnostuneet omaavat tuollaiset taustat. Vai pystytkö kuvittelemaan niitä cooleimpia kusipäitä netissä surffaamassa ja etsimässä tietoa? Mehän olemme just niitä, joita pojat itsekin olivat - syrjittyjä ja vihaisia nuoria, joissa elää kostonhimo niitä runkkareita kohtaan, jotka tuhosivat elämämme ja nuoruutemme asettamalla meidät elämään jokapäiväisessä pelossa.

Kouluiskun suunnittelu ja toteutus taas. Ehkä se on lame. Ehkä se ei ole puoliakaan niin jännittävää kuin voisi uskoa. Mutta olen helvetin varma siitä, että verrattuna siihen mitä se "normaali" elämä on, se on tuhat kertaa mielenkiintoisempaa.

Totta. En usko, että ketään, joka ei missään määrin pysty samaistumaan Ericiin ja Dylaniin, paljon kiinnostaa Columbine. Itsekin näen heissä jonkin verran itseäni, lähinnä ehkä siksi, että itsekin koin nuorena olevani jollain tavalla "ulkopuolinen". Ehkä vain olin (tai olen), kuten kaverit sanovat, vain perusluonteeltani hankala. En kuitenkaan millään tavalla ihaile poikia, olen vain kiinnostunut tapauksesta niin psykologisessa mielessä kuin ihan ylipäätään. Ja tässä vaiheessa voinkin heittää ilmoille kysymyksen, kuinka moni täällä todella tuntee jonkinlaista ihailua Ericiä ja Dylania kohtaan ja miksi?

En oikeastaan usko, että kouluiskun suunnittelu olisi lame. Se olisi itse asiassa jumalattoman hienoa: miettiä, miten saa maksimoitua uhrimäärän, harjoitella ampumista, suunnitella reittiä, aikatauluttaa, pienien yksityiskohtien hiomisesta puhumattakaan. Mutta kaikkein hienointa olisi varmasti itse päivän odotus tietoisena lähestyvästä lopusta. Kun lukee Ericin päiväkirjasta noita tunnelmia ennen iskua, siitä miten kaikki muistuttaa NBK:sta, voin hyvin kuvitella fiilikset. Kun on suunnitellut jotain niin suurta ja sitten pääsee todella toteuttamaan sen - viimeisenä tekonaan. (Voi muuten vain kuvitella poikien tunnelmat, kun pommit eivät ole räjähtäneet ja suunnitelmat ovat valuneet paljolti hukkaan. Oliko kirjastoon meno muuten ennalta suunniteltu, vai päättivätkö he mennä sinne ihan vain randomilla, kun ruokalan puolella ei ihan onnistunut...?)

En vain usko, että itse verilöyly loppujen lopuksi koskaan olisi niin "siistiä" kuin miksi sen on kuvitellut. Tai ehkä, jos voisi todella toimia pelkkää vihaa tuntien, unohtaen kaikki inhimilliset tunteet. Puhdas viha on hieno tunne.

"Valitettavasti" en kuitenkaan ole psykopaatti, eikä minulla ole edes motivaatiota (tai motiivia) päättää omaa tai kenenkään muun elämää.

Ja lupaan, että olen ollut täältä jo kauan pois siinä vaiheessa kun ikäluokkani alkaa miettimään sitä eläkkeelle siirtymistä. Ja se tapahtuu sitten kans tyylillä, aikanaan.

?

Miksi luopua kokonaan elämisestä, parempi vain jättää oma elämänsä.

[Rattus]

Tuosta KMFDMstä ja ammuskelun romantisoinnista tuli mieleen tämmönen pätkä, minkä löysin joskus
http://www.youtube.com/watch?v=TKGWxjlCXSU
Liittyy myös tuohon poikien ihailuun, mutta nyt en kerkee selitellä, myöhästyn töistä perkele..!Eikö muuten tule automaattisesti mieleen Eric ja Dylan, ilman että mainittaisiin esittelyssä?

[Sakara]

Tuosta KMFDMstä ja ammuskelun romantisoinnista tuli mieleen tämmönen pätkä, minkä löysin joskus
http://www.youtube.com/watch?v=TKGWxjlCXSU
Liittyy myös tuohon poikien ihailuun, mutta nyt en kerkee selitellä, myöhästyn töistä perkele..!Eikö muuten tule automaattisesti mieleen Eric ja Dylan, ilman että mainittaisiin esittelyssä?

Tuo on mainio video, olen joskus ennenkin siihen tainnut törmätä. Taustalla soiva harhaluoti (ainakin tuossa kyseisessä videossa) ja se, että pojilla on samat aseet, kun Ericillä ja Dylanilla aikoinaan selittänee mielleyhtymän Columbineen Niin ja onhan tuo väärinpäin vetäisty lippiskin melko yleinen näky Ericin ja Dylanin videoissa... Ja sellaisethan pojilla taisi olla iskua tehdessäänkin.

Itselläkin viikonloppu alkoi Utubessa noulaiffeilemalla. Muutamaan ajatuksia herättävään Columbine-videoonkin törmäsin:

http://www.youtube.com/watch?v=ugZvGLaY ... re=related
Kriminologian opiskelijan tekemää profilointia Ericistä ja Dylanista (ja taustalla soi aika hyvä biisi)

http://www.youtube.com/watch?v=xVXYHELApCc
Aika hyvä video Ericistä. Kohdassa 09:03 näkyvä Ericin (ilmeisesti vuoden 1998 alkupuolella) täyttämä kaavake ongelmistaan on varsin mielenkiintoinen... Ilmeisesti siis täytetty tammikuun pidättämisen jälkeen ennen kuin nuo pahamaineiset Zoloftit aloitettiin.


Hei muuten, onko kellään tietoa, milloin Ericin kavereiden kanssa hengailuvideot on kuvattu? Olen koittanut kaivaa tuota tietoa vaikka mistä, mutta ei vain löydy

[Natural_Selector]

UUUUUUUUUUUUU

[Sakara]

Eli epäilen, että toi kahvilassa kuvattu kohta on kuvattu myös joulukuussa 1998. No mistä tiedän, että joulukuussa 1998? Harris kertoo ihan itse päiväkirjassaan.

Joo, tuossa on järkeä. Aika outo ajatus, että ko. videossa melko lailla tavallisesti käyttäytyvä Eric tietää jo siinä vaiheessa tappavansa ympärillään istuskelevat ihmiset (tai niinhän hänen tarkoituksenaan ainakin oli, vaikkei läheskään onnistunut). Ei ihme, ettei lähde juurikaan mukaan noiden muiden pöydässä istuvien koulun haukkumiseen...

Lukaisin äsken Wikipediasta seuraavaa: In 2005, The Rachels Challenge Group announced at a school assembly that there would be a Columbine movie coming out in 2008.
Eli taas on yksi leffa asian tiimoilta tulossa, olisikohan nyt jo ihan varsinaisesti Columbinesta kertovan vuoro?

[Elephant]

Eli epäilen, että toi kahvilassa kuvattu kohta on kuvattu myös joulukuussa 1998. No mistä tiedän, että joulukuussa 1998? Harris kertoo ihan itse päiväkirjassaan.

Joo, tuossa on järkeä. Aika outo ajatus, että ko. videossa melko lailla tavallisesti käyttäytyvä Eric tietää jo siinä vaiheessa tappavansa ympärillään istuskelevat ihmiset (tai niinhän hänen tarkoituksenaan ainakin oli, vaikkei läheskään onnistunut). Ei ihme, ettei lähde juurikaan mukaan noiden muiden pöydässä istuvien koulun haukkumiseen.....

Joku palstalla vielä aijemminkin puheli sitä, miten Eric käyttäytyy videolla. Sanottiin, että katselee ympärilleen kuin suunnitellakseen iskua.
Olen tästä aikalailla samaa mieltä, sillä repiessään niitä käsiä katselee juuri sillä tavalla ympärilleen; 'Tuo kusipää, tuon voisi lahdata.. Ja sitten noista portaista tonne..'
Outoa ajatella että hän olisi tuossa vaiheessa jo voinut tietää suunnitelmistaan.

Elokuva elokuva!! Tosin, odotukset ovat todella alhaalla, jos sellainen tulisi. Jotenkin, eiköhän niitä ole jo monia tehty, voiko siitä enää saada mitään uutta. Toki saa.
Mutta onko se sitten hyvä, jää nähtäväksi, jos sellainen todella tehdään.
Wikipedia: Kolmosluokan tietoa.

[VoDKa]

Lukaisin äsken Wikipediasta seuraavaa: In 2005, The Rachels Challenge Group announced at a school assembly that there would be a Columbine movie coming out in 2008.
Eli taas on yksi leffa asian tiimoilta tulossa, olisikohan nyt jo ihan varsinaisesti Columbinesta kertovan vuoro?

Kyseessä on ilmeisesti tuo dokumenttielokuva Columbine : Understanding why joka on jo hetken netissä ollut jaossa. Ärsyttävää, kun Jenkkilässä voidaan myös dokumenteista käyttää tuota nimitystä "movie", kun Suomessa ne erotetaan kuitenkin niin selkeästi erilleen. Dokumentti tai elokuva.

Sen sijaan löytyi tälläinen myös, en tiiä voisiko olla tästä (ehkä) kyse (myös)?

Untold stories of Columbine

Edit: Joo, tuosta on kyse. Rachelin tarina kerrotaan, eli varmaan ihan ok jos on ihan kaikesta Columbineen liittyvästä kiinnostunut, mut ihan Columbine Massacre -materiaalia se ei taida olla.

[Sakara]

Wikipediaan ei aina (eikä edes melkein aina) ole luottaminen, se on totta. Ehkä kyseessä on tuo dokumentti. Onneksi Columbinen tiimoilta tehdyistä leffoista kaksi on jo onnistunut mainiosti: Elephant ja Zero Day.

Minun pitäisi luultavasti huolestua siitä, että olen istunut koneella yli 12 h pelkästään Columbine-aiheisia artikkeleja ja keskustelupalstojen kirjoitteluja lukien (luin tämänkin ketjun taas kokonaan läpi ) ja videoita Utubesta katsellen. Ei siinä yksinään vielä mitään, mutta eilisyö kului melkolailla samoissa merkeissä: katsoin Klassin, Elephantin, Bowling for Columbinen ja siihen päälle vielä Zero Hour-dokumentin pitkästä aikaa. En suosittele kenellekään, mielenterveyteni pettää aivan kohta Päässä hakkaa vaan mielikuvat Ericistä kavereiden kanssa ja sitten yhtäkkiä ammuskelemassa valvontakamerakuvassa ja kysymyksiä kysymysten jälkeen.

Koska tarvitsen juuri nyt keskittymiskykyäni ihan johonkin muuhun, taidan pitää totaalisen tauon kaikesta Columbineen liittyvästä aina tapahtuman 9-vuotispäivään asti. Nähdään 20. huhtikuuta.

[Rattus]

En suosittele kenellekään, mielenterveyteni pettää aivan kohta Päässä hakkaa vaan mielikuvat Ericistä kavereiden kanssa ja sitten yhtäkkiä ammuskelemassa valvontakamerakuvassa ja kysymyksiä kysymysten jälkeen.

Hahhah, minäkin oon ollu pimahtaa lopullisesti samoissa tunnelmissa. En ihan nuissa mittasuhteissa (kiitos/v**n keskittymishäiriö) mutta Columbinen ansiosta kumminkin

Ja tässä vaiheessa voinkin heittää ilmoille kysymyksen, kuinka moni täällä todella tuntee jonkinlaista ihailua Ericiä ja Dylania kohtaan ja miksi?

Jollain tasolla, en osaa sitä perustella.

Piti vielä sanoa tuosta ihailusta, että yllättävän moni näyttää ihan jumaloivan Ericiä ja Dylania. Ja siitä juuri nimenomaan se, että näkyy, avoimesti sitä jopa hehkuttavat, jos niin voi sanoa. Siis lähinnä Youtubessa näkyy olevan paljonkin noita. Vaikka se nyt onkin sitä uhoa sitten, niin ne vähättelevät kommentit provosoi sanoista tekoihin. Johan noita Ericiin samaistuvia ammuskelijoita on keretty nähdäkin.

Tuliko pointti esille, ei pysy kynä kädessä.