Vastasinkin tuonne toiseen osioon, tuli kaksi kertaa sinne alle jatkoksi.Clarence kirjoitti: Ti Heinä 21, 2020 6:28 pmAlkuun Rundi annoit hyvät naurut kirjoituksessa vapautuneesta, kuka otti matkasellistä eväät siviliin. Tämä nuuka mies oli ainakin oma itsensä.Rundi kirjoitti: Ti Heinä 21, 2020 6:14 pmRUOTSISSA on alkanut saada korona-alennuksia tuomioonsa. Suomessa oli joskus vesi-leipä-kovennettu-kova peti- alennukset ja oliko viimeisin isompi armahdus joskus 1967 ennen pakkolaitoksen eli rosvopytyn kaatumista.Clarence kirjoitti: La Heinä 18, 2020 6:50 pm Joskus 80- luvun puolenvälin jälkeen oli muutamat lähteneet reissuun määränpäänä Kööpenhamina ja siellä oleva vapaakaupunki Christiania. Olivat ostaneet pilveä nykymittapuun mukaan melko vähän. Suomessa kiinni jäivät. Kuulusteluissa poliisi oli kysynyt, miltä tuntui olla Christiania,nissa? Salakuljettajat vastasivat: Pelotti, eihän siellä ollut edes poliisia.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ruo ... #gs.at4x4a
1967 Suomi täytty 50 vuotta, niin muistaakseni 5/6 osa tuomioista armahdettiin. Kekkonen lusi tuon pätkän, kuten aikalaiset sanoivat.
Kakolassa - 70 luvun puolenvälin jälkeen vanki sai 15 vrk. yksinäisyyttä, joista 10 vrk. kulumattomia. Kulumattomissa istui hupia tuon määrätyn ajan, koska silloin ei tuomio lyhentynyt yhtään. Kulumattomia ei ole saanyt enään vuosikymmeniin.
Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
On kalteriverhot muisto vain, muisto vain... https://www.google.com/search?client=fi ... uisto+vain
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Rundi kirjoitti: Ke Heinä 22, 2020 10:28 amVastasinkin tuonne toiseen osioon, tuli kaksi kertaa sinne alle jatkoksi.Clarence kirjoitti: Ti Heinä 21, 2020 6:28 pmAlkuun Rundi annoit hyvät naurut kirjoituksessa vapautuneesta, kuka otti matkasellistä eväät siviliin. Tämä nuuka mies oli ainakin oma itsensä.Rundi kirjoitti: Ti Heinä 21, 2020 6:14 pm
RUOTSISSA on alkanut saada korona-alennuksia tuomioonsa. Suomessa oli joskus vesi-leipä-kovennettu-kova peti- alennukset ja oliko viimeisin isompi armahdus joskus 1967 ennen pakkolaitoksen eli rosvopytyn kaatumista.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ruo ... #gs.at4x4a
1967 Suomi täytty 50 vuotta, niin muistaakseni 5/6 osa tuomioista armahdettiin. Kekkonen lusi tuon pätkän, kuten aikalaiset sanoivat.
Kakolassa - 70 luvun puolenvälin jälkeen vanki sai 15 vrk. yksinäisyyttä, joista 10 vrk. kulumattomia. Kulumattomissa istui hupia tuon määrätyn ajan, koska silloin ei tuomio lyhentynyt yhtään. Kulumattomia ei ole saanyt enään vuosikymmeniin.
Kulumattomat taisi (saattoi) jäädä pois 70-luvun aikana. Olisiko ollut 1975 RTA uudistus joka syrjäytti kuristushuoneenkin? Ei jaksa muistaa tarkkaan.
Toisaalta on erilaisia tutkimuksia, eräs vuodelta 2005 tehty ja julkaistu 2007, jossa sivuilla 58 - 60 paikkeilla puhutaan kulumattomasta rangaistuksena? https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123 ... sequence=1
On kalteriverhot muisto vain, muisto vain... https://www.google.com/search?client=fi ... uisto+vain
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Rundi kirjoitti: To Heinä 23, 2020 4:25 pmRundi kirjoitti: Ke Heinä 22, 2020 10:28 amVastasinkin tuonne toiseen osioon, tuli kaksi kertaa sinne alle jatkoksi.Clarence kirjoitti: Ti Heinä 21, 2020 6:28 pm
Alkuun Rundi annoit hyvät naurut kirjoituksessa vapautuneesta, kuka otti matkasellistä eväät siviliin. Tämä nuuka mies oli ainakin oma itsensä.
1967 Suomi täytty 50 vuotta, niin muistaakseni 5/6 osa tuomioista armahdettiin. Kekkonen lusi tuon pätkän, kuten aikalaiset sanoivat.
Kakolassa - 70 luvun puolenvälin jälkeen vanki sai 15 vrk. yksinäisyyttä, joista 10 vrk. kulumattomia. Kulumattomissa istui hupia tuon määrätyn ajan, koska silloin ei tuomio lyhentynyt yhtään. Kulumattomia ei ole saanyt enään vuosikymmeniin.
Kulumattomat taisi (saattoi) jäädä pois 70-luvun aikana. Olisiko ollut 1975 RTA uudistus joka syrjäytti kuristushuoneenkin? Ei jaksa muistaa tarkkaan.
Toisaalta on erilaisia tutkimuksia, eräs vuodelta 2005 tehty ja julkaistu 2007, jossa sivuilla 58 - 60 paikkeilla puhutaan kulumattomasta rangaistuksena? https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123 ... sequence=1
1975 loppui kuritushuone- ja monet koventamisperusteet. Elin tuon ajan ja kun kurituomiot tulivat ylemmistä oikeusasteista, ja ne muuttuivat vankeudeksi ja samalla putosivat. Koventamisperusteista: 1 vuosi tai enemmän, korkeintaan 3 vuotta sai enemmän. Yli kolme vuotta jo istuttua selvästi enemmän. Muistan erään tapauksen: Törkeä varkaus, yli 3 vuotta istunut 1v 6kk, ja alle 3 vuotta istuneet 1 vankeutta.
Jo 18 -vuotiaana itseni jotkut muut saivat laista- ja asetuksista piittaamattomana.
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Tuossa n. 2004 parkkipaikalla tuli kärhämää. Yksi väitti minun autolla kolhaisseen hänen autoaan. En itse huomannut mitään enkä myöskään voinut tunnustaa sellaista. Ukko soitti poliisit. Poliisit tulivat ja kohta siinä nuorempi poliisi hääräsi ja katsoi takapuskuria, menikö tämä tässä. Oho, meni, en huomannutkaan ukko sanoi. Vanhempi ja kokeneempi poliisi kirjoitti asioita ylös ja kiistin edelleen törmäyksen. Nuorempi sanoi, eikös sakko. Vanhempi ja kokeneempi totesi: Ratkaisen tilanteen, annan suullisen huomautuksen. Se onkin lievin rangaistus "rikoksen" jälkeen.
En tunnustanut omaan vakuutusyhtiöönkään törmänneeni, sillä en huomannut sellaista. Se korvasi tälle ukolle muka tuossa syntyneen nirhaisun ja kappaleen historiaa takapuskurin muodossa. Kului joitakin päiviä ja puhelin soi. Tämä toisen auton omistaja, joka kävi niin kuumana tapahtumapaikalla soitti. Hän kysyi: Onko meillä varmasti kaikki kunnossa, välit. Tuo oli niin yllättävää, että sanoin heti: On! Nyt kysyisin: Tuliko huono omatunto.
En tunnustanut omaan vakuutusyhtiöönkään törmänneeni, sillä en huomannut sellaista. Se korvasi tälle ukolle muka tuossa syntyneen nirhaisun ja kappaleen historiaa takapuskurin muodossa. Kului joitakin päiviä ja puhelin soi. Tämä toisen auton omistaja, joka kävi niin kuumana tapahtumapaikalla soitti. Hän kysyi: Onko meillä varmasti kaikki kunnossa, välit. Tuo oli niin yllättävää, että sanoin heti: On! Nyt kysyisin: Tuliko huono omatunto.
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Tutkimattomat on Herran tietClarence kirjoitti: Ma Heinä 27, 2020 7:52 pm Tuossa n. 2004 parkkipaikalla tuli kärhämää. Yksi väitti minun autolla kolhaisseen hänen autoaan. En itse huomannut mitään enkä myöskään voinut tunnustaa sellaista. Ukko soitti poliisit. Poliisit tulivat ja kohta siinä nuorempi poliisi hääräsi ja katsoi takapuskuria, menikö tämä tässä. Oho, meni, en huomannutkaan ukko sanoi. Vanhempi ja kokeneempi poliisi kirjoitti asioita ylös ja kiistin edelleen törmäyksen. Nuorempi sanoi, eikös sakko. Vanhempi ja kokeneempi totesi: Ratkaisen tilanteen, annan suullisen huomautuksen. Se onkin lievin rangaistus "rikoksen" jälkeen.
En tunnustanut omaan vakuutusyhtiöönkään törmänneeni, sillä en huomannut sellaista. Se korvasi tälle ukolle muka tuossa syntyneen nirhaisun ja kappaleen historiaa takapuskurin muodossa. Kului joitakin päiviä ja puhelin soi. Tämä toisen auton omistaja, joka kävi niin kuumana tapahtumapaikalla soitti. Hän kysyi: Onko meillä varmasti kaikki kunnossa, välit. Tuo oli niin yllättävää, että sanoin heti: On! Nyt kysyisin: Tuliko huono omatunto.
En kommentoi.
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Nuo ovat niitä tilanteita, että siinä helposti saattaa ajautua ajatukseen, taasko minua epäillään, tuntea jopa syyllisyyden / syyttömyyden nirhaisua. Juurikin siksi, kun on se m e n n e i s y y s. Vaikkakin taakse jäänyt, niin silti. Kuinkahan sitä ajattelisi tuollaisessa tilanteessa, jos olisi ikänsä ollut rehellinen, normaali kansalainen? Ehkä tintannut turpiin sitä vasta puolta isänmaalisessa hengessä, rehellisyyden piikkiin.Clarence kirjoitti: Ma Heinä 27, 2020 7:52 pm Tuossa n. 2004 parkkipaikalla tuli kärhämää. Yksi väitti minun autolla kolhaisseen hänen autoaan. En itse huomannut mitään enkä myöskään voinut tunnustaa sellaista. Ukko soitti poliisit. Poliisit tulivat ja kohta siinä nuorempi poliisi hääräsi ja katsoi takapuskuria, menikö tämä tässä. Oho, meni, en huomannutkaan ukko sanoi. Vanhempi ja kokeneempi poliisi kirjoitti asioita ylös ja kiistin edelleen törmäyksen. Nuorempi sanoi, eikös sakko. Vanhempi ja kokeneempi totesi: Ratkaisen tilanteen, annan suullisen huomautuksen. Se onkin lievin rangaistus "rikoksen" jälkeen.
En tunnustanut omaan vakuutusyhtiöönkään törmänneeni, sillä en huomannut sellaista. Se korvasi tälle ukolle muka tuossa syntyneen nirhaisun ja kappaleen historiaa takapuskurin muodossa. Kului joitakin päiviä ja puhelin soi. Tämä toisen auton omistaja, joka kävi niin kuumana tapahtumapaikalla soitti. Hän kysyi: Onko meillä varmasti kaikki kunnossa, välit. Tuo oli niin yllättävää, että sanoin heti: On! Nyt kysyisin: Tuliko huono omatunto.
On kalteriverhot muisto vain, muisto vain... https://www.google.com/search?client=fi ... uisto+vain
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Vähän eri hommaa kun ukkoa vietiin rundiin ja koko ajan suu kävi; se oli jonkun muun hivakka.Ei ollut minun hivakka. En tiedä mitään löytyi jonkun toisen hivakka. Oli puhunut jälkeen tapahtuneessa siirrossa siirrossa toiseen taloon vielä vankivaunussa, kun panivat jonkun hivakan hänen piikkiin. Kaverini oli sanonut: Turhaan sinä hänelle selität. Tuo oli viimeisiä aikoja Sombutol.
Pidätettynä huono stragedia on ettei muista mitään. Silloin on vaikea puolustautua. Kaikista huonoin on kiistää rikos, vaikka jäisi rysän päältä kiinni. Kaiketi noin toimivat odottavat, että ehkä jotakin joskus jossakin eikä juttua saada päälle.
Pidätettynä huono stragedia on ettei muista mitään. Silloin on vaikea puolustautua. Kaikista huonoin on kiistää rikos, vaikka jäisi rysän päältä kiinni. Kaiketi noin toimivat odottavat, että ehkä jotakin joskus jossakin eikä juttua saada päälle.
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Vanhat vangit kauan sitten kertoivat, että käräjäreissuilla vankilasta jonnekin tai vankilaan, oli maalaistalon pirtissä tehty häkki matkaselli tarkoitusta varten. Aikoja lienee 60- luvulla. Tuo oli vielä muutenkin jalkarauta-aikaa. Viimeisin kerta mitä tiedän jalkaraudoissa kuljetetun vankia, oli 80- luvun alussa.
Vanhat ja laitostuneet vangit sisustivat sellinsä, että se oli kuin maalaispirtti. Siistiä, pöytäliina pöydällä ja lautanen, jossa oli pikkuleipiä. Oli myös liinan alla lautasen päällä pullaa. Olimme yhden tällaisen hörhön sellissä kaverin kanssa kahvilla, koska sellin asukas kutsui. Kahvit tarjosi ja kehotti ottamaan pöydältä pullaa, jota otimme. Hörhö sihahti kaverille; keskeltä ottaa. Kamu otti näet keskeltä pilkottua pitkoa. Itse otin laidalta. En muista mitä juteltiin, mutta yleensä kumpikin näistä herrasmiehistä omasi hyvät puhelahjat, että nauraa sai.
Eri kerralla odottelimme käräjiä. Soitinta ei ollut, mutta saatiin lainaan. Lainaaminen oli kielletty. Pampuilla oli kirjat kenellä on soitin tai TV, kuten täällä on jo mainittu. Kumminkin saatiin kasettinauhuri lainaan seuraavaan päivään. Ovia sulkeva vartija teki selliin ovia sulkiessa yleissilmäyksen. Nauhuri oli niinkin yksinkertaisessa piilossa kuin sängyn alla. Pamppu katsoi sinnekin, mutta ei puhunut mitään. Itselle tuolloin jäi arvoitukseksi, katsoiko vartija tilanteen läpi sormien,vai oliko hänellä jokin oikosulku, ettei nauhuria huomannut.
Vanhat ja laitostuneet vangit sisustivat sellinsä, että se oli kuin maalaispirtti. Siistiä, pöytäliina pöydällä ja lautanen, jossa oli pikkuleipiä. Oli myös liinan alla lautasen päällä pullaa. Olimme yhden tällaisen hörhön sellissä kaverin kanssa kahvilla, koska sellin asukas kutsui. Kahvit tarjosi ja kehotti ottamaan pöydältä pullaa, jota otimme. Hörhö sihahti kaverille; keskeltä ottaa. Kamu otti näet keskeltä pilkottua pitkoa. Itse otin laidalta. En muista mitä juteltiin, mutta yleensä kumpikin näistä herrasmiehistä omasi hyvät puhelahjat, että nauraa sai.
Eri kerralla odottelimme käräjiä. Soitinta ei ollut, mutta saatiin lainaan. Lainaaminen oli kielletty. Pampuilla oli kirjat kenellä on soitin tai TV, kuten täällä on jo mainittu. Kumminkin saatiin kasettinauhuri lainaan seuraavaan päivään. Ovia sulkeva vartija teki selliin ovia sulkiessa yleissilmäyksen. Nauhuri oli niinkin yksinkertaisessa piilossa kuin sängyn alla. Pamppu katsoi sinnekin, mutta ei puhunut mitään. Itselle tuolloin jäi arvoitukseksi, katsoiko vartija tilanteen läpi sormien,vai oliko hänellä jokin oikosulku, ettei nauhuria huomannut.
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Tuo oli uudenlaista tietoa, että maalaistaloissa saattanut olla "matkasellejä". Harvaan asutuilla seuduilla kyllä, mutta todennäköisesti aikahaarukassa 1930 - 1950 luvuilla. Kun 60-luvulla alkoi olla lähes joka pitäjässä poliisilaitoksia, joissa juoppoputkat ja 1 - 3 pidätysselliä. Missä kylillä ei ollut, toimitettiin juoppo tai pidätetty lähi kaupunkiin.Clarence kirjoitti: Su Elo 02, 2020 6:32 pm Vanhat vangit kauan sitten kertoivat, että käräjäreissuilla vankilasta jonnekin tai vankilaan, oli maalaistalon pirtissä tehty häkki matkaselli tarkoitusta varten. Aikoja lienee 60- luvulla. Tuo oli vielä muutenkin jalkarauta-aikaa. Viimeisin kerta mitä tiedän jalkaraudoissa kuljetetun vankia, oli 80- luvun alussa.
Vanhat ja laitostuneet vangit sisustivat sellinsä, että se oli kuin maalaispirtti. Siistiä, pöytäliina pöydällä ja lautanen, jossa oli pikkuleipiä. Oli myös liinan alla lautasen päällä pullaa. Olimme yhden tällaisen hörhön sellissä kaverin kanssa kahvilla, koska sellin asukas kutsui. Kahvit tarjosi ja kehotti ottamaan pöydältä pullaa, jota otimme. Hörhö sihahti kaverille; keskeltä ottaa. Kamu otti näet keskeltä pilkottua pitkoa. Itse otin laidalta. En muista mitä juteltiin, mutta yleensä kumpikin näistä herrasmiehistä omasi hyvät puhelahjat, että nauraa sai.
Eri kerralla odottelimme käräjiä. Soitinta ei ollut, mutta saatiin lainaan. Lainaaminen oli kielletty. Pampuilla oli kirjat kenellä on soitin tai TV, kuten täällä on jo mainittu. Kumminkin saatiin kasettinauhuri lainaan seuraavaan päivään. Ovia sulkeva vartija teki selliin ovia sulkiessa yleissilmäyksen. Nauhuri oli niinkin yksinkertaisessa piilossa kuin sängyn alla. Pamppu katsoi sinnekin, mutta ei puhunut mitään. Itselle tuolloin jäi arvoitukseksi, katsoiko vartija tilanteen läpi sormien,vai oliko hänellä jokin oikosulku, ettei nauhuria huomannut.
On kalteriverhot muisto vain, muisto vain... https://www.google.com/search?client=fi ... uisto+vain
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Rundi kirjoitti: Ma Elo 03, 2020 8:34 pmTuo oli uudenlaista tietoa, että maalaistaloissa saattanut olla "matkasellejä". Harvaan asutuilla seuduilla kyllä, mutta todennäköisesti aikahaarukassa 1930 - 1950 luvuilla. Kun 60-luvulla alkoi olla lähes joka pitäjässä poliisilaitoksia, joissa juoppoputkat ja 1 - 3 pidätysselliä. Missä kylillä ei ollut, toimitettiin juoppo tai pidätetty lähi kaupunkiin.Clarence kirjoitti: Su Elo 02, 2020 6:32 pm Vanhat vangit kauan sitten kertoivat, että käräjäreissuilla vankilasta jonnekin tai vankilaan, oli maalaistalon pirtissä tehty häkki matkaselli tarkoitusta varten. Aikoja lienee 60- luvulla. Tuo oli vielä muutenkin jalkarauta-aikaa. Viimeisin kerta mitä tiedän jalkaraudoissa kuljetetun vankia, oli 80- luvun alussa.
Vanhat ja laitostuneet vangit sisustivat sellinsä, että se oli kuin maalaispirtti. Siistiä, pöytäliina pöydällä ja lautanen, jossa oli pikkuleipiä. Oli myös liinan alla lautasen päällä pullaa. Olimme yhden tällaisen hörhön sellissä kaverin kanssa kahvilla, koska sellin asukas kutsui. Kahvit tarjosi ja kehotti ottamaan pöydältä pullaa, jota otimme. Hörhö sihahti kaverille; keskeltä ottaa. Kamu otti näet keskeltä pilkottua pitkoa. Itse otin laidalta. En muista mitä juteltiin, mutta yleensä kumpikin näistä herrasmiehistä omasi hyvät puhelahjat, että nauraa sai.
Eri kerralla odottelimme käräjiä. Soitinta ei ollut, mutta saatiin lainaan. Lainaaminen oli kielletty. Pampuilla oli kirjat kenellä on soitin tai TV, kuten täällä on jo mainittu. Kumminkin saatiin kasettinauhuri lainaan seuraavaan päivään. Ovia sulkeva vartija teki selliin ovia sulkiessa yleissilmäyksen. Nauhuri oli niinkin yksinkertaisessa piilossa kuin sängyn alla. Pamppu katsoi sinnekin, mutta ei puhunut mitään. Itselle tuolloin jäi arvoitukseksi, katsoiko vartija tilanteen läpi sormien,vai oliko hänellä jokin oikosulku, ettei nauhuria huomannut.
Vuosikymmenestä en voi mennä takuuseen, koska kertojana oli kaksi Kakolan hörhöä n. 40 vuotta sitten. Juttelivat usein paikassa, missä olimme töissä. Tämä pirtin matkalaisten säilytyksen kertoja kävi tauolla eri työmaalta istumassa toisen vieressä, kun siihen tuli mahdollisuus. Ajatukseeni jäi kuva yksittättäistapauksesta jossain syrjäseudulla 60- luvulla ehkä alkupuolella. Ei ollut mitään syytä epäillä kuultua. Jollekin talon isännälle oli ilmeisesti maksettu häkistä korvaus.
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Kun ennen poliisi hakkasi kiinniotetun ja tämän täytyi rikosilmoitukseen hakea tueksi lääkärintodistus. Terveyskeskuslääkäri alkoi innolla laittaa paperia koneeseen ja valmistui kirjoittamaan näkemiänsä vammoja ja laittamaan asiaa ylös. Lääkäri kysyi: Kuka oli hakkaaja. Kun todistusta odottava sanoi, että poliisi hakkasi, lopahti lääkärin into siihen. Yksityisilläkin sama homma.
Jos lausunto tuli, siinä oli kuvaus: Kasvoissa punoitusta ja kädessä pieni nirhauma, joka paranee itsestään.
Aiheesta huolimatta oli tuolloin hakatun into tehdä ilmoitus pieni. Helpommalla pääsi nuolemalla haavansa itse. Jokainen tuon ajan poliisi tietää, että puhun totta. Suurin osa poliiseista oli tavallisia virkaansa hoitavia. Olipa poliisien joukossa sellaisia, että kyllästyivät perinpohjin hakkaavaan kollegaansa, ja siitä seurasi virkaveljelle pakkosiirto eri paikkakunnalle tai vähintään eri tehtäviin.
Rikospoliisi saattoi tehdä muuta kiusaa, mutta ei hakannut koskaan.
Nykyään ovat eri ajat. Jutut tutkitaan tarkemmin. Se poliisin toiminta, mikä vielä 2000- luvun alussa meni läpi, ei välttämättä mene enään läpi.
Jos lausunto tuli, siinä oli kuvaus: Kasvoissa punoitusta ja kädessä pieni nirhauma, joka paranee itsestään.
Aiheesta huolimatta oli tuolloin hakatun into tehdä ilmoitus pieni. Helpommalla pääsi nuolemalla haavansa itse. Jokainen tuon ajan poliisi tietää, että puhun totta. Suurin osa poliiseista oli tavallisia virkaansa hoitavia. Olipa poliisien joukossa sellaisia, että kyllästyivät perinpohjin hakkaavaan kollegaansa, ja siitä seurasi virkaveljelle pakkosiirto eri paikkakunnalle tai vähintään eri tehtäviin.
Rikospoliisi saattoi tehdä muuta kiusaa, mutta ei hakannut koskaan.
Nykyään ovat eri ajat. Jutut tutkitaan tarkemmin. Se poliisin toiminta, mikä vielä 2000- luvun alussa meni läpi, ei välttämättä mene enään läpi.
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Onko tuttu termi: Lusia/istua tuomio rullalle? Nykyään jos menee minuutinkin rullalle, saa tuomiota istuva melkein korvauksia(?) Ennen tuokin rullalle lusiminen oli mahdollista, ei niin hirveän kauaa sitten. Se tarkoittaa, että jostain syystä tuomio viipyy ylemmissä oikeusasteissa niin kauan, että vapautumispäivä menee ohi. Joitakin tapauksia tiedän, itsellä yksi.
Tuomio jotenkin ährääntyi jossain ja sitten se oli valmis. Vankilan johtokunta kokoontui keskellä päivää ja päästi minut siviliin. En jaksa muistaa yli mennyttä aikaa, mutta ei se pitkä ollut. Nuorenpana ei niin välitellyt.
Joillakin meni aika paljonkin rullalle. Näissä tapauksissa korkein oikeus oli palauttanut jutun alioikeuteen ja uusi kierros. Onpa joskus jollekin tehty uusi mielentilatutkimus, mikä on jo harvinaisempaa. Kuitenkin kun lopullinen tuomio on ollut valmis, on sen saanut lähtenyt samana päivänä siviliin.
Ennen sai odottaa kun juttu oli korkeimmassa sen ajan lääninvankilassa tutkintolaisena. Asia muuttui jo 70- luvulla, kun juttu tulee hovista on lähtö sijoitusvankilaan, vaikka korkein antaisikin valitusluvan. Tätä ennen joskus 60- luvun lopulla saattoi koko tutkintolaisaika, minkä juttu oli hovissa mennä hukkaan, ellei tuomio muuttunut miksikään. Kuulemma hovi teki jonkin kosmeettisen muutoksen, että ajan sai hyödyksi. Ei kuitenkaan kaikille. Tiedän miehen, kenellä ei juttu muuttunut valitusasteissa miksikään, ja koko tutkintolaisaika meni hukkaan.
Tuomio jotenkin ährääntyi jossain ja sitten se oli valmis. Vankilan johtokunta kokoontui keskellä päivää ja päästi minut siviliin. En jaksa muistaa yli mennyttä aikaa, mutta ei se pitkä ollut. Nuorenpana ei niin välitellyt.
Joillakin meni aika paljonkin rullalle. Näissä tapauksissa korkein oikeus oli palauttanut jutun alioikeuteen ja uusi kierros. Onpa joskus jollekin tehty uusi mielentilatutkimus, mikä on jo harvinaisempaa. Kuitenkin kun lopullinen tuomio on ollut valmis, on sen saanut lähtenyt samana päivänä siviliin.
Ennen sai odottaa kun juttu oli korkeimmassa sen ajan lääninvankilassa tutkintolaisena. Asia muuttui jo 70- luvulla, kun juttu tulee hovista on lähtö sijoitusvankilaan, vaikka korkein antaisikin valitusluvan. Tätä ennen joskus 60- luvun lopulla saattoi koko tutkintolaisaika, minkä juttu oli hovissa mennä hukkaan, ellei tuomio muuttunut miksikään. Kuulemma hovi teki jonkin kosmeettisen muutoksen, että ajan sai hyödyksi. Ei kuitenkaan kaikille. Tiedän miehen, kenellä ei juttu muuttunut valitusasteissa miksikään, ja koko tutkintolaisaika meni hukkaan.
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Kyllähän taloissa, kongeilla ja vapaana kuuli juttuja, kuinka poliisit olivat mäiskineet ja läimineet aina jota kuta. Ymmärsin asian niin, että kaltoin kohdellut olivat "kulmien kundeja", liikaa päihteitä, poliiseille vittuilua, kilinkali keikkalaisia eli "harmillisia" taparikollisia, joihin poliisi oli kyllästynyt viimeisen päälle. Olihan ainakin vanhassa poliisi kaartissa psykologittomia, itsensä hillinnän pettäneitä kuumakalleja, jotka purkivat aggressioitaan milloin kehenkin, myös tapajuoppoihin.Clarence kirjoitti: Su Elo 09, 2020 11:14 pm Kun ennen poliisi hakkasi kiinniotetun ja tämän täytyi rikosilmoitukseen hakea tueksi lääkärintodistus. Terveyskeskuslääkäri alkoi innolla laittaa paperia koneeseen ja valmistui kirjoittamaan näkemiänsä vammoja ja laittamaan asiaa ylös. Lääkäri kysyi: Kuka oli hakkaaja. Kun todistusta odottava sanoi, että poliisi hakkasi, lopahti lääkärin into siihen. Yksityisilläkin sama homma.
Jos lausunto tuli, siinä oli kuvaus: Kasvoissa punoitusta ja kädessä pieni nirhauma, joka paranee itsestään.
Aiheesta huolimatta oli tuolloin hakatun into tehdä ilmoitus pieni. Helpommalla pääsi nuolemalla haavansa itse. Jokainen tuon ajan poliisi tietää, että puhun totta. Suurin osa poliiseista oli tavallisia virkaansa hoitavia. Olipa poliisien joukossa sellaisia, että kyllästyivät perinpohjin hakkaavaan kollegaansa, ja siitä seurasi virkaveljelle pakkosiirto eri paikkakunnalle tai vähintään eri tehtäviin.
Rikospoliisi saattoi tehdä muuta kiusaa, mutta ei hakannut koskaan.
Nykyään ovat eri ajat. Jutut tutkitaan tarkemmin. Se poliisin toiminta, mikä vielä 2000- luvun alussa meni läpi, ei välttämättä mene enään läpi.
Itseäni ei uhkaillut koskaan yksikään rikospoliisi. Paitsi tietysti yrittämällä kiristää, teemme niin ja niin, ellet tunnusta. Niinpä pidätysaikani pyörivät 14 - 17 vuorokautta järkijään. Joskus vapaaksi, joskus vangituksi. Kerran taisin selvitä 8 vuorokauden pidätyksellä ja sitten ulos. Kerran olin viikon, sitten Nokalle ja jo läpihuudolla vapaaksi, kun tuomari näki ettei vangitsemisessa ollut mitään järkeä, pelkkää kytän vittuilua kun en tunnustanut. Näyttöä oli kyllä sen verran, että sain 3 kk myöhemmin, joskus vuonna 1973.
On kalteriverhot muisto vain, muisto vain... https://www.google.com/search?client=fi ... uisto+vain
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Rundi ja Clarece: onko teille koskaan sattunut vittumaista jätkää samaa selliä asuttamaan? Jos on niin miten selvisitte kyseisestä tilanteesta?
"If you aim for a king, you better not miss"