Mitä luet tällä hetkellä?

[paccasucco]

Täytyypä pistää muistiin.
Itse aloitin äskettäin vielä kauemmas ulottuvan kirjan, Kustaa H.J. Vilkunan Neljä Ruumista.
Tässä loikataan ihan reippaasti 1600-luvun loppupuoliskolle, käsitellään neljä henkirikosta. Tapahtumat, tutkimukset ja oikeudenkäynnit.

Tämä kirja täytyy ehdottomasti hankkia ja lukea. Suosittelen muillekin aidosti rikoksista kiinnostuneille kotidekkaresteille. Myös Jamesille ja Ailarille.

Joku tappoi hiilihangolla, toinen vieraalla mielellä: Teoksessa on ilmeikkäästi kuvattu mm. Scheibert- nimisen henkilön avartavaa mielenmaisemaa prosaistisen ilmeikkäästi:- Matkallaan Kiteelle S. kohtasi jo ensimmäisen "työtehtävän" Käkisalmessa- hänen oli katkaistava kaula lehmään sekaantuneelta nuorelta rengiltä.

Jotta oletettavien lukijoiden mielenkiinto säilyisi, en paljasta teoksen sisällöstä tämän enempää.

[J.Maybrick]

Kiitos vinkistä paccasucolle. Nyt menossa Tieteen Kuvalehti Historia uusin ja toiseksi uusin numero sekä Elina Pelkosen Sininen liina, herttainen oululaisen kustantaja Marjamaan 1940-luvulla julkaisema romaani. Uusin Alibikin tuossa odottelee. Ristikon jo tein siitä.

[J.Maybrick]

Nyt ilmestyi Tieteen Kuvalehti Historian pääsiäislukemisto POHJOLAN MURHAT. 26 sivua tosielämän rikostarinoita Pohjoismaista. Osan noista olen lukenut ruotsalaisista rikoslehdistä, mutta (minulle) uuttakin siinä on. Varsin viihdyttävä lukupaketti pääsiäiseksi

[J.Maybrick]

Nyt luettavana upouusi kirja kadonneista (osa löytynytkin)
Tiina Saari - Maiju Majamaa: Ei jälkeäkään - 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua.

Vasta alussa, mutta Hilkka Laitisen katoamisesta oli ainakin sellaista tietoa, joka oli itselleni uutta. Ei sinänsä kovin mullistavaa, mutta nuorimman Satu-tyttären muisteluita. Kertoo muun muassa, että Urho menehtyi sydänkohtaukseen Norjassa tarkalleen sinä päivänä, jona olisi ollut Urhon ja Hilkan 40-vuotishääpäivä.

Nyt alkoi Merja Vaarasta kertova luku. Hyvää juhannuslukemista!

[aumari]

Luen minfon "mitä luet tällä hetkellä" -ketjua. Muun muassa.

[J.Maybrick]

Aloitan Hannes Markkulan vanhan perusteoksen ’Kuusi suomalaista murhaa’.

Edellisestä lukukerrasta on vierähtänyt 10-20 vuotta. Jostain syystä nuo vanhat murhat ovat parempia kuin tuoreet murhat, jotka ovat jotenkin arkisia, tylsiä ja vähemmän kiinnostavia. Ja vanhat murhat ovat järkyttävämpiä, ovat syöpyneet koko kansan muistiin, myös minun.

[paccasucco]

Olen aivan samaa mieltä.

Omasta mielestäni 2010-luvun mielenkiintoisin henkirikostapaus oli Seinäjoen teinisurma. Tesoman pitkään pimeänä ollut henkirikos oli toinen suosikkini.

Nyt ei ole ollut aikaa lukea muita kuin paikallisia sanomalehtiä.

Muistatko James, onko seuraavaa aihetta minfossa sivuttu?

https://lydianlukupiiri.blogspot.com/20 ... -1839.html

[J.Maybrick]

Arvoisa paccasucco, enpä muista nähneeni minfossa sivutun tuota Matias Saxbergin rikosta. Outo tapaus minulle. Ja kiinnostava.

Luettavana nyt Pauli Jokisen Helsingin murhahistoria: 110 tarinaa henkirikoksista.

[paccasucco]

Löysin divarista 62.sivua käsittävän vihkosen "Demokraattisen rintaman laulukirja". Kuuluu tendenssikirjallisuuden klassikoihin. Kustantajana Kansan Kulttuuri OY ja painovuosi 1945.

Sivulla 43 on nuotinnos "Suomen kansan marssi": ..sodan kauhuihin sortaja Suomemme vei, ylös siis sitä vastahan kansa, kotimaassansa työmies ja kyntäjä ei ole sietävä vainoojiansa, punalippu kun ..

Myös erinomainen wekkulikertomus: "Wanginvartija Ollikkalan myrkyttäminen ja siitä seuraawa kuolema Turussa yöllä heinäkuun 2:sta päiwää wastaan 1902. Kirjapaino Suomi, Tampere.

[L'amourha]

Myös erinomainen wekkulikertomus: "Wanginvartija Ollikkalan myrkyttäminen ja siitä seuraawa kuolema Turussa yöllä heinäkuun 2:sta päiwää wastaan 1902. Kirjapaino Suomi, Tampere.

Ollikkala ehti jo kirkkomaahan lepuulle, kunnes epäilykset heräsivät. Mies kaivettiin mullista, ja niinhän siinä oli sitten käynyt, että myrkkyyn oli mies mennyt.
Vaimonsa, 25-vuotias Mathilda ja pariskunnan 18-vuotias palvelijatar Hilda Höglund olivat maustaneet Ollikkalalle tarjoillun rabarberikräämin keisarinvihreällä. Pinaattia kehuivat sekoittaneensa kräämiin, kun Ollikkala oudoksui herkun viheriäistä väriä. Kahvinsakin Ollikkala sai lisämausteella terästettynä, kunnes viikon päästä heitti henkensä.
Avioliiton satamaan 66-vuotias Jaakko Ollikkala saattoi nuorikkonsa 1. kesäkuuta 1902, 25. kesäkuuta 1902 hän nautti krääminsä, ja viimeisen kerran henkäisi 2.7.1902.
1.10. 1902 Turun raastuvanoikeus tuomitsi Mathildan ja Hildan elinkautisiin, Mathildan tuomio piti senaatin vahvistaman hovinkin. Hildan tuomion vahvistamisesta en tietoa löytänyt.

[paccasucco]

Kiitos, aivan mahtava lisäselvitys tähänkin aiheeseen. Ajattelin aikaisemmin, että tästä olisi kiva joskus tehdä alustus minfoon, mutta siihen ei nyt ilmene tarvetta. Sen verran hyvin olit tapauksen taustoja penkonut, että minulla ei niihin olisi ollut mitään lisättävää.

[paccasucco]

Onko kukaan minfolainen lukenut Sortavalan pojan, hovioikeuden presidentti Heimo Lammen muistelmateosta? Se ilmestyi aikanaan kolmena osana. Minulla on siitä vain viimeinen osa.Teoksen takakannessa kerrottiin mm. seuraavaa: Valmistuttuaan tuomariksi Heimo Lampi muuttaa perheineen Kuopioon ja myöhemmin Kouvolaan, missä hänestä tulee hovioikeuden presidentti.Hän joutuu tuomitsemaan monissa koko maata järkyttäneissä jutuissa, mm. Tulilahden surmassa, kahdeksan surmanluotia-jutussa, Kytäjän jutussa sekä Kyllikki Saaren tapauksessa

Tänään luin kertauksen vuoksi pienpainanteena 1932 ilmestyneen kuuluisan murhalaulun:Surulaulu Lempi Ojalan muistolle, joka Jalasjärvellä joutui murhaajan käsiin, jolta hän pääsi pakoon Salmin sillalle..

Lempi Ojalan kohtalosta tehtiin ainakin kolme eri arkkiveisua/murhalaulua. Ailarin kanssa niistä oli joskus paljonkin puhetta ja keskustelua.

Ruumiin siunaukseen osallistui yli kolmetuhatta ihmistä käsittänyt ihmisjoukko.

[J.Maybrick]

Luen ja kuuntelen Kris Kremersin ja Lisanne Froonin katoamistapausta Panamalla. Lisäksi menossa Patricia Cornwellin Murhamiehen muotokuva.

[Sverdlov]

Onko kukaan minfolainen lukenut Sortavalan pojan, hovioikeuden presidentti Heimo Lammen muistelmateosta? Se ilmestyi aikanaan kolmena osana. Minulla on siitä vain viimeinen osa.Teoksen takakannessa kerrottiin mm. seuraavaa: Valmistuttuaan tuomariksi Heimo Lampi muuttaa perheineen Kuopioon ja myöhemmin Kouvolaan, missä hänestä tulee hovioikeuden presidentti.Hän joutuu tuomitsemaan monissa koko maata järkyttäneissä jutuissa, mm. Tulilahden surmassa, kahdeksan surmanluotia-jutussa, Kytäjän jutussa sekä Kyllikki Saaren tapauksessa

Tänään luin kertauksen vuoksi pienpainanteena 1932 ilmestyneen kuuluisan murhalaulun:Surulaulu Lempi Ojalan muistolle, joka Jalasjärvellä joutui murhaajan käsiin, jolta hän pääsi pakoon Salmin sillalle..

Lempi Ojalan kohtalosta tehtiin ainakin kolme eri arkkiveisua/murhalaulua. Ailarin kanssa niistä oli joskus paljonkin puhetta ja keskustelua.

Ruumiin siunaukseen osallistui yli kolmetuhatta ihmistä käsittänyt ihmisjoukko.

Hemin kaksi ensimmäistä osaa hyllyssä, luettu monesti.

[ässähai]

Pienessä lähiruokakaupassani myydään myös kirjoja. Keväällä kun korona hiljensi kaiken eikä kirjastoon päässyt, niin ostelin sieltä luettavaksi pokkareitakin. Yksi ostos oli kirja, jonka tiedot ovat

Juha Rautaheimo, toim. Sari Rainio: Hermo. Murharyhmän mies

Luin sen kertaheitolla. Hermon tarinoinnissa on koukuttavaa karheutta ja sovinnollisuutta hakevaa vetovoimaa. Ote lukijasta piti viimeisille riveille asti. Eikä pahitteeksi ollut sekään, että pitkäpiimäisessä koronatyhjyydessä Rautaheimon tarinointi pakotti omat aivot jumppaamaan. Kohtaamaan erilaisia maailmoja, pohtimaan syntyjä syviä, ihmisenä olemisen iloja ja suruja, ja joillekin lopulliseksi kohtaloksikin koituvaa elämän vaikeutta.

Jeps, laitan tähän vain kehut niin aikaa säästyy .

Vielä suoraa lainausta, näin Rautaheimo kirjansa loppupuolella:

"Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka monipuolisella teknisellä tutkimuksella on pystytty vähentämään menneiden aikojen jalkatyötä, ei sillä koskaan pystytä korvaamaan ihmisten välistä vuorovaikutusta, joka on aina ollut ja tulee aina olemaan tärkein tekijä poliisityössä laajemminkin ottaen. Ammattitaitoisen poliisin on kaikenlaisissa tilanteissa pystyttävä kohtaamaan kaikenlaisia ihmisiä. Jotkut ovat siinä luonnonlahjakkuuksia, jotkut oppivat ajan myötä. Oli kuinka päin tahansa, ihmisten ja heidän joskus hyvinkin vaikeiden tilanteidensa kanssa työskentely vaatii aikaa. Sitä poliisilla pitää olla työnsä tekemiseen jatkossakin, sen järjestämiseen pitää löytyä resursseja."