Asiantuntijat: Sekä Helsingin poliisi että Elokapina epäonnistuivat kaasutuskohun viestinnässä
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/106c ... d4abaffe04
Tänään klo 19:56
Viranomaisviestinnän on oltava läsnä ja toimittava heti, kun kenttätoiminta nostattaa kierroksia sosiaalisessa mediassa.
Helsingin poliisin viestintä ei edesauttanut julkisen keskustelun rauhoittumista Elokapinan mielenosoitusselkkauksessa.
Poliisijohto otti tapaukseen kantaa vasta sunnuntai-iltana.
Myös Elokapinan tarkoitusperät jäivät selvittämättä lauantaina, arvioi asiantuntija.
Helsingin lauantaisesta kadunvaltauksesta herännyt keskustelu lähti käsistä vain tunneissa ja muodostui jonkinlaiseksi epäonnistumiseksi niin Elokapina-mielenosoittajille itselleen kuin toiseksi osapuoleksi joutuneelle poliisille.
Näin voi summata Iltalehden haastattelemien viestintäasiantuntijoiden näkemykset tapauksesta. Helsingin poliisi ei suostunut viikonlopun aikana kommentoimaan voimankäyttöään nimellä tai kasvoilla, vaan vasta sunnuntaina poliisihallitus otti laajemmin kantaa asiaan. Alustavan hiljaisuuden vallitessa some-keskustelu paisui pahimmillaan kovasanaiseksi väittelyksi koko Suomen poliisin luottamuksesta, ja kenttäpartioiden kaikki toimintavaihtoehdot tilanteessa olivat jollain tapaa politisoituneet.
Oikeustieteen tohtori Henri Rikander peräänkuuluttaa nopeaa viranomaisviestintää poikkeustilanteissa. Rikanderin mukaan tutkimustieto osoittaa, että sosiaalisessa mediassa on kyettävä reagoimaan tunneissa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Muutoin keskustelu voi muuttaa lähtökulmaansa niin, ettei sen kulku tai lopputulos ole enää viranomaisen käsissä.
– Poliisin pitää pystyä keskustelemaan reaaliajassa tapahtuman jälkeen. Se on tietyllä tapaa viestinnän hallintaa: jos et ole viestinnässä etupainotteinen, viestin sävy muuntautuu sen mukaan, kuka viestinnän aloitti. Tämä soveltuu ihan kaikkiin yrityksiin, Rikander sanoo.
– Tietyllä tavalla viestinnässä pitäisi olla ajan hermolla ja keskustella yhteiskunnan jäsenten kanssa. Tiedon tarve on valtava niin medialla kuin kansalaisilla. En tiedä, onko vuorovaikutuksessa terävöitettävää vai onko siinä jotain hierarkiaongelmaa, ettei pystytä vastaamaan tarpeeksi nopeasti.
Missä poliisin viestintä oli?
Viestinnän ammattilaiset ry:n toimitusjohtaja, FT Elina Melgin on poliisin lähtökohdista suureksi osaksi samaa mieltä. Melginin mukaan poliisi kertoi tapahtumista sinänsä asiallisesti Twitterissä, muttei ehkä osannut ennakoida, millaisia kierroksia keskustelu ottaisi sosiaalisessa mediassa. Tällöin viranomaisviestinnässä edellytetään ennakointia: poliisilla pitäisi olla valmius vastata kysymyksiin ja kritiikkiin, joka poikkeustilanteessa nousee.
– Ennakointi vaatii valtavaa resursointia, mutta kun pelissä on poliisin maine ja luottamus, joka on erittäin korkea maailmanlaajuisesti verrattuna, niin mikäpä on sen tärkeämpi investoinnin kohde, Melgin arvioi.
Helsingin poliisilla on käytössään suurempi viestintäorganisaatio kuin muilla poliisilaitoksilla. Poliisilaitoksen viestintäasiantuntijat kontrolloivat mediayhteydenottoja esimerkiksi operatiiviseen yleisjohtoon ja rikostutkintaan. Viikonloppuna järjestelyt eivät kuitenkaan johtaneet siihen, että median kysymyksiin olisi vastattu.
Melgin sanoo, että viestintää ei lähtökohtaisesti voi olla liikaa. Polarisoituneiden keskustelujen aikakaudella poliisin olisi tultava julkisuuteen omilla kasvoillaan ja todettava muutakin kuin että asiaa selvitetään. Yksittäinen virallinen tiedote ei riitä tapauksissa, joissa kansalaiset ja toimittajat pyytävät rinnakkain vahvistettua tietoa poliisilta, asiantuntija jatkaa.
”Pitäisi olla faktat pöydässä”
Kun sunnuntai koitti, poliisijohtaja Sanna Heikinheimo otti tapaukseen kantaa Helsingin Sanomissa. Heikinheimo korosti Helsingissä pidettävien mielenosoitusten tilastollista sujuvuutta ja kertoi olevansa harmissaan, että Elokapina-mielenosoitus ei sujunut hyvin.
– Sana "harmittaa" ei vielä kauheasti laimenna keskustelua. Pitäisi olla hyvät perustelut ja faktat pöydässä ja esimerkiksi arvioida, onko tämä myös jatkossa tällaista. Kunnon dialogia. Tietysti Elokapina varmaan haluaakin, että se on sitä keskustelua, Melgin sanoo.
Melgin jää pohtimaan, johtuiko poliisijohtajan harmitus enemmänkin yllättävästä julkisuudesta sen sijaan, että poliisin toiminta harmitti. Julkisuusuhka ei hänen mukaansa saisi tulla poliisille yllätyksenä.
Viestinnän asiantuntija pohtii lauantain selkkausta myös Elokapinan näkökulmasta. Protestiliikkeen ensisijainen tarkoitus on herättää keskustelua ilmastoasioista. Nyt luupin alle joutui poliisin voimankäyttö, ei niinkään yksityisautoilun vähentäminen.
– Mielenosoitukset ovat nimenomaan viestinnällisiä operaatioita aktivistiryhmille, ja julkisuus on tärkeä osa mielenosoitusta. Elokapinan aktivistien pyrkimys oli nostattaa puhetta ja kiinnittää huomiota ilmastokysymyksiin. Valikoimassa on rauhanomainen mielenilmaus, jossa toimitaan järjestelmää vastaan kansalaistottelemattomasti.
– Elokapinan tavoite epäonnistui, koska keskustelu kääntyi poliisiin. He eivät olleet ennakoineet sitä, että Suomessa voisi tapahtua tällaista ja poliisin reagointi olisi näin nopeaa, Melgin sanoo.
Vastustaako Elokapina demokratiaa?
Melgin viittaa Elokapina-liikkeen brittiläiseen taustaan ja sikäläisiin toimintamalleihin, jotka ovat radikaalimpia kuin Suomessa. Melgin kyseenalaistaa viestinnän näkökulmasta, ovatko kadunvaltaukset oikea tapa vaikuttaa poliittiseen keskusteluun Suomessa.
Jos järjestelmän – eli lauantain tapauksessa poliisin – haastaminen on ensisijainen syy osoittaa mieltä, Elokapinalta pitäisi kysyä, mikä on heidän vaihtoehtonsa Suomen yhteiskuntajärjestelmälle eli suhteellisen hyvin toimivalle demokratialle, Melgin jatkaa.
Toisaalta Elokapina voi hyötyä pelkästä julkisuudesta riippumatta siitä, mitä julkisuus koskee. Kun jokin aktivistiryhmä toistaa viestiään tarpeeksi, yhä useamman ihmisen mielikuva voi muuttua suosiollisemmaksi.
– Leimahtavan julkisuuden ongelma on se, että asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät. Kun käytetään kuvallista viestintää, asiat voivat näyttäytyä suurempina kuin mitä ne ovat. Silloin ihmisten mieli alkaa panikoida tai tulee mielikuvia, jotka eivät perustu faktoihin.
Melgin summaa tapauksen niin poliisin kuin Elokapinan näkökulmasta julkisuusyllätykseksi, jonka kokoon ei osattu varautua.
Myös medialla vastuuta
Kaisaniemenkadun kaasutusepisodi oli erittäin visuaalinen. Tilanteesta otetut kuvat vaikuttivat kenties ratkaisevasti siihen, miten mustavalkoiseksi keskustelu kärjistyi. Yksittäisissä ruuduissa voi nähdä poliiseja, jotka suihkuttavat lamauttavaa kaasua istuallaan oleviin, puolustuskyvyttömiltä näyttäviin aktivisteihin. Osa kohdehenkilöistä oli Elokapinan mukaan alaikäisiä nuoria.
Osa mediassa julkaistuista kuvista oli peräisin suoraan Elokapinalta, jolla oli asiassa oma intressi. Jos jonkun osapuolen visuaalinen viestintä alkaa levitä virallisena totuutena, viranomaisen voi olla vaikeaa lähteä oikomaan sitä.
– Jos kuvat näyttäytyvät aktivistiryhmän tai sivullisen kuvaamana, se ei ole välttämättä koko todellisuus. Siellä voi olla vieressä poliisi auttamassa jotakuta toista. Jos tulee paha tilanne, voi olla, että poliisin pitää myös kuvata sitä, Melgin sanoo.
– Medialla ja kriittisellä journalismilla on iso rooli demokraattisessa yhteiskunnassa. Mutta jos me saamme vain jommaltakummalta osapuolelta tietoa, se ei ole kokonaiskuva.
Iltalehti teki jokaisen kuvan osalta tapauskohtaisen julkaisu- tai julkaisemattajättämispäätöksen ja oli paikalla tekemässä journalistisesti toimitettua suoraa lähetystä.
SOLMU SALMINEN
[email protected]
Likeavirgin kirjoitti: Milan on nuori, komea ja osaa puhua hyvin. Ei ole pillusta puutetta hänellä. Moni suomalainen nuori toki kokee alemmuudentunnetta ja kateutta.
