Estonia

[damfin]

^
No kumpikohan tuo ympäri laivaa hytteihin asti kaikunut pauke olisi, laivan keulaa vasten aallokossa hakkaava löystynyt keulavisiiri, vai virolainen merimies hakkaamassa lekalla sitä atlanttilukkoa rikki? ai että.

Vieläkö surffaava visiiri vaikuttaa siltä todennäköisimmältä vaihtoehdolta vaikka teknisestikkin se asiantuntijoiden mukaan on mahdottomuus.
Massa kun ei vieläkään riitä.

Huomattavasti todennäköisemmältä se edelleen kuulostaa kuin ruotsalainen whiskey-luokan sukellusvene tai lekalla irti hakattu keulavisiiri.

[damfin]

Tässä listaus ja lyhyt selitys tapauksista joissa keulavisiiri on rikkoutunut, huomaa tapausten lukumäärä ja pohdi tarvitaanko tuollaiseen tapahtumaan jokin mystinen leka-mies rikkomaan lukituksia vai onko näitä tapahtunut ihan vaan rakenteiden väsymisen ja heikkouden takia.

VISBY, vuonna 1972 rakennettu matkustaja-autolautta kohtasi matkallaan Nynäshamnista Visbyyn joulukuussa
1973 joukon suuria aaltoja ja visiiri avautui. Alus kääntyi takaisin ja palasi turvallisesti Nynäshamniin.
Lukituslaitteet todettiin liian heikoiksi ja niiden tilalle asennettiin vahvemmat.
Asiaa käsiteltiin Ruotsin merenkulkuviranomaisten ja luokituslaitoksen välisessä kirjeenvaihdossa.
Viranomaiset saivat tietää, että luokituslaitos oli huomattavasti tiukentanut lujuusvaatimuksia.
Keskustelua käytiin myös vesilinjan yläpuolelta voimakkaasti levenevän keulan muodon vaikutuksesta.

STENA SAILER, vuonna 1973 rakennettu rahtilautta, joutui voimakkaaseen merenkäyntiin ja vasta-aallokkoon
tammikuussa 1974. Nopeutta vähennettiin, mutta visiirin lukituslaitteet pettivät. Ramppi säilyi ehjänä,
ja alus kääntyi ja suuntasi suojaan. Tutkimuksissa todettiin, että samanlainen tapaus oli sattunut aikaisemminkin
ja että toisen lipun alla purjehtivalle sisaralukselle oli myös sattunut vastaava tapaus.
Viranomaisten raportissa todettiin muun muassa, että “lähes kaikki alusten keulaporttien lukituslaitteet
olivat liian heikkoja” ja suositeltiin, että viranomaisten tulisi ensin selvittää, miten ne pitäisi suunnitella
ja rakentaa, ja sen jälkeen tarkastaa olemassa olevat alukset (ks. 15.13).

SVEA STAR, vuonna 1968 rakennettu matkustaja-autolautta, joutui kovaan merenkäyntiin toukokuussa 1974.
Voimakas aalto kohotti visiiriä. Vettä pääsi visiirin sisään, mutta ramppi pysyi kiinni. Alus kääntyi
ja palasi satamaan.

WELLAMO, vuonna 1975 rakennettu matkustaja-autolautta, kohtasi lounaismyrskyn aikataulun mukaisella matkallaan
Helsingistä Tukholmaan eräänä joulukuun yönä 1975. Aluksen ollessa noin 10 meripeninkulmaa Bengtskärin
majakasta etelään vahdissa ollut perämies huomasi visiirin nousevan. Hän herätti päällikön. Visiiriä valaistiin
merkinantolampulla ja noin viisi minuuttia myöhemmin visiiri nousi jälleen. Nopeutta vähennettiin välittömästi
noin kahdeksasta solmusta kolmeen solmuun. Päällikkö ja konepäällikkö tarkastivat visiirin ja päällikkö päätti
kääntyä takaisin Helsinkiin vaurioiden ja myrskyn vuoksi. Seuraavana aamuna Helsingissä havaittiin, että
lukkojen korvakkeet olivat repeytyneet irti visiiristä ja että visiirin varret olivat osittain murtuneet.
Sivulevyt visiirin kummallakin puolella olivat lommoilla samoin kuin kevyt laipio visiirin sisällä.
Visiirin iskut olivat tehneet pienen reiän keulatankin kanteen. Rakenteita vahvistettiin paikallisesti
lukituslaitteiden kohdalta, varret korjattiin ja vahvistettiin, sivulevytys uusittiin ja keulavisiirin runko
korjattiin molemmin puolin. Laipiota vahvistettiin jäykkääjillä. Kahden sisaraluksen keulat vahvistettiin
samalla tavalla.

FINLANDIA, vuonna 1981 rakennettu matkustaja-autolautta, joutui aikataulun mukaisella matkallaan Helsingistä
Tukholmaan syksyllä 1981 Hangon eteläpuolella lounaasta tulevaan kovaan merenkäyntiin. Seuraavana aamuna
Tukholmassa visiiri ei avautunut. Visiirin vasemmalla puolella havaittiin huomattavia vaurioita, muun muassa
lommahtaneita rakenteita ja kaksi murtunutta lukkotappia keskilinjalla. Visiiri oli noussut muutaman senttimetrin
ja siirtynyt oikealle. Siksi molemmille puolille asennettiin lisää kohdistussakaroita ja rakenteen takaosaa
vahvistettiin. Myös lukituslaitteita vahvistettiin. Sisaralus vahvistettiin samalla tavalla.

SAGA STAR, vuonna 1981 rakennettu matkustaja- ja rahtilautta, oli juuri lähdössä satamasta toukokuussa 1982.
Kun visiiriä laskettiin alas, vasemmanpuoleinen sarana petti ja sen seurauksena myös oikeanpuoleinen sarana petti
ja visiiri putosi alas. Aluksen annettiin ajaa muutama matka ilman visiiriä ennen kuin korjaustyöt saatiin tehtyä.

VIKING SAGA, vuonna 1980 rakennettu matkustaja-autolautta, sai Hangon eteläpuolella pahoja vaurioita visiirin
etuosaan ja alas vasemmalle aluksen ollessa aikataulun mukaisella matkalla Helsingistä Tukholmaan. Tapahtumahetkellä
alus ajoi 16 solmun nopeudella voimakkaassa sivuvastaisessa aallokossa. Tuulen nopeus oli noin 14 m/s.
Seuraavana aamuna Tukholmassa havaittiin, että suuri osa visiirin kuoren rakenteesta vasemmalla puolella ja eräs
vaakasuora kehyskaari olivat lommoilla. Kohdistussakara vasemmalla puolella oli taipunut keskilinjalle päin ja
sivulukituslaitteet olivat vaurioituneet. Useita jäykkääjiä, palkkeja, suuri alue pintalevystä ja osa kehyskaaresta
uusittiin. Visiirin rakennetta ei vahvistettu, koska katsottiin, että kysymyksessä oli tyypillinen huonon sään
aiheuttama vaurio.

STENA JUTLANDICAn, vuonna 1983 rakennetun matkustaja-autolautan visiirin saranat hajosivat avattaessa visiiriä
normaalilla tavalla lokakuussa 1984. Pääsyynä saranoiden hajoamiseen olivat hitsiliitoksissa olleet säröt.
Saranoita vahvistettiin, samoin sisaraluksessa. ILYICH, vuonna 1973 rakennettu matkustaja-autolautta joutui aikataulun
mukaisella matkallaan Leningradista Tukholmaan joulukuussa 1984 voimakkaaseen merenkäyntiin tuulen nopeuden ollessa
noin 18 m/s. Aluksen liikkuessa noin 17 solmun nopeudella, yksi kannella olleista visiirin saranoista petti kokonaan,
toinen osittain, ja kaikki visiirin lukituslaitteet särkyivät. Visiiri riippui saranan varassa ja liikahteli ylös,
alas ja sivuttain joka kerta, kun aallokko nosti sitä. Tapahtuma havaittiin komentosillalla nopeasti,
nopeutta alennettiin ja alus siirtyi suojaisemmille vesille. Alukselle sattui toinenkin vaaratilanne syyskuussa 1986
nopeuden ollessa seitsemän solmua. Tässä tapauksessa kolme visiirin lukkotappia murtui ja visiiri sai myös muita vaurioita.
Visiirin ja sen saranoiden rakennetta vahvistettiin, lukituslaitteet vaihdettiin huomattavasti vahvempiin ja visiirin
sivuille asennettiin lisää kohdistussakaroita vuonna 1989.

MARIELLA, vuonna 1985 rakennettu matkustaja-autolautta, joutui kovaan merenkäyntiin aikataulun mukaisella matkallaan
Helsingistä Tukholmaan marraskuussa 1985. Oikeanpuoleisen saranan polviot ja uumalevyt repeytyivät. Sekä oikean- että
vasemmanpuoleinen visiirin varsi katkesivat melkein kokonaan. Lukituslaitteet ja hydrauliset nostosylinterit pettivät
ja visiiri avautui väkisin. Leikkautuneissa lukitustapeissa havaittiin jälkeen päin merkkejä haurasmurtumasta.
Tapauksen sattuessa aluksen nopeus oli 13 solmua. Nopeutta alennettiin huomattavasti, kun komentosillalta nähtiin,
mitä oli tapahtunut. Alus jatkoi matkaansa suojaisemmilla vesillä. Visiiri korjattiin tilapäisesti heti tapahtuman jälkeen.
Lopulliset korjaukset, muun muassa lukituslaitteiden ja niihin liittyvien rakenteiden merkittävä vahvistaminen,
tehtiin myöhemmin. Visiiriä vahvistettiin esimerkiksi alempien lukkojen luota ja ylempien lukituslaitteiden alapuolelta.
Kohdistussakaroita lisättiin kummallekin puolelle ja rakennetta niiden takana vahvistettiin jäykkääjillä.
Sisaralusta vahvistettiin samalla tavalla.

TOR HOLLANDIAlla, vuonna 1973 rakennetulla matkustaja-autolautalla pettivät visiirin pohjalukot ja yksi sarana kannella
huonon sään vallitessa talvella 1986–87. Tilanne havaittiin komentosillalta ja nopeat toimenpiteet estivät onnettomuuden.
Korjaustöiden yhteydessä rakenteita vahvistettiin huomattavasti.

FINNHANSA, vuonna 1966 rakennettu matkustaja-autolautta, menetti sivulle aukeavat keulaporttinsa huonon sään vallitessa
tammikuussa 1977 lähellä Helsingin kasuunimajakkaa. Keulaportteja ei oltu suljettu kunnolla. Kun oli havaittu, että
keulaportit olivat noin 0,5m auki, alus oli pysäytetty niiden sulkemiseksi. Voimakas merenkäynti oli kuitenkin jo
repinyt ovet irti. Alus palasi Helsinkiin.

SILJA EUROPAn, vuonna 1993 rakennetun matkustaja-autolautan vasemmanpuoleinen keulaportti vaurioitui samana yönä tai aamuna,
kun ESTONIA upposi. Vauriot havaittiin, kun keulaportteja yritettiin avata aluksen saavuttua Tukholmaan 29.9.1994.
Oikeanpuoleinen keulaportti avautui normaalisti, mutta vasemmanpuoleinen avautui vain 0,4 m. Vaurioita olivat muun muassa
lommahtamiset sarananvarressa ja kehyskaaressa. Vaurioutumisen tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä. Varustamon ilmoituksen mukaan
vaurioituminen tapahtui ESTONIAn pelastusoperaation aikana.

DIANA II:n tapaus
Itämerellä vallitsivat tammikuussa 1993 jonkin aikaa hyvin vaikeat sääolosuhteet. Tänä aikana puolalainen
ro-ro-matkustaja-autolautta JAN HEWELIUSZ kaatui aamuyöllä 14.1.1993. Ruotsissa rekisteröity DIANA II, joka oli lähes
ESTONIAn sisaralus, oli rahdattu Etelä-Ruotsissa sijaitsevan Trelleborgin ja Saksassa sijaitsevan Rostockin väliselle reitille.
Se teki yleensä vuorokaudessa kaksi edestakaista matkaa täydellä nopeudella päivän aikana ja yhden edestakaisen matkan
alhaisemmalla nopeudella yön aikana. Kun DIANA II matkasi JAN HEWELIUSZin uppoamisyönä Rostockista Trelleborgiin alhaisella
nopeudella, ei saatavissa olevien tietojen mukaan havaittu mitään poikkeavaa. Alus teki aikataulun mukaiset päivä- ja yömatkansa
14–15.1.1993 huonon, mutta paranemaan päin olevan sään vallitessa. Aamulla 16.1.1993 aluksen ollessa matkalla Trelleborgiin
työvuorosta vapautuva ja vuoronsa aloittava yliperämies tarkastivat yhdessä koko aluksen. Silloin he huomasivat visiirin
lukituslaitteiden vaurioituneen. Koska DIANA II:n visiirin rakenne oli samanlainen ESTONIAlla, komissio on tutkinut tarkemmin
tätä vauriota ja sen aiheuttamaa korjaustyötä (Supplement 525). Bureau Veritasiin otettiin yhteyttä, kun alus saapui Trelleborgiin.
Liiteosassa olevasta tarkastuspöytäkirjasta käy ilmi, että oikeanpuoleisen sivulukon korvake oli irronnut, pohjalukko oli taipunut
ja sen hitsausliitoksissa oli säröjä.

Mutta Estonian keulavisiiri ei sitten mitenkään voinut vaurioitua heikon rakenteen ja merenkäynnin seurauksena, ei sitten millään, se pysyi paikoillaan kolisematta kuin liimattu kunnes mystinen leka-mies hakkasi sen lukitukset rikki ja sukellusvene täräytti sen irti... kyllä vain

Ja täytyy muistaa että vaikka estonian upottamiseen olisi vaadittu vähintään whiskey-luokan sukellusvene, joita oli tuollapäin siihen aikaan ainoastaan venäjällä, niin venäjää ei kuitenkaan ole syytä epäillä, vaan ruotsalaiset sen teki ja salaili. ruotsalaiset ja bill gates.

[Keskitien Kulkija]

Mietin tuota Torpedo -mahdollisuutta.

Oliko näin, että reikä olisi vaatinut viiden meganewtonin voiman?

Mitä torpedot painaa? 1000-2000kg? Oletetaan, että 1500kg

Tällöin voisi hupsutella ja vähän laskeskella...
v=Ft/m
v = 5*10^6*0,01/1500 =33m/s=120km/h

Kai nyt moni torpedo pystyy 120km/h nopeuteen?

Tuollainen löytyisi:

VA-111 Shkval, kehitetty 1977 ja käytössä edelleen, paino 2700kg, huippunopeus 370km/h

https://en.wikipedia.org/wiki/VA-111_Shkval

[Oikeusnotaari]

Pitäisin mystistä lekamiestä vähintäänkin todennäköisenä, jos tahallisesta visiirin avaamisesta on kyse. Toisaalta räjähdeteorian osalta aiemmin mainittua mystistä salkkumiestä ei tule myöskään sulkea pois spekulaatioista.

On myös esitetty väitteitä, että autokannella olisi salakuljetettu kontissa 110 Irakin kurdia... ehkä he ovat alkaneet metkuilemaan autokannella keskellä yötä?

[Kuupeili]

Annan vielä Otkesin raportille sellaisen mahdollisuuden, että käyn läpi miten käsittelevät ääniasioita luvussa "Tapahtumien kulku". Nyt mennään. Tummennukset omani.

Komissio on analysoinut 258 lausuntoa, jotka on saatu 134 eloon jääneeltä. Komissio on tietoinen siitä, että eloonjääneitä ei voida pitää täysipainoisina todistajina niin kuin tarkkailijoita yleensä. Kaikki todistajat ovat onnettomuuden uhreja, joilla oli oma osansa tapahtumien kulussa. Heidän havaintoihinsa ja muistikuviinsa on vaikuttanut pitkään koettu pelko, uupumus ja stressi. Lisäksi kaikki lausunnot rajoittuvat yksilöllisiin kokemuksiin vain aluksen kannella ja sen ulkopuolella eikä yhdelläkään todistajalla ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia saada kokonaiskuvaa tapahtumista.

Tapahtumaketjua analysoidessaan komissio on yleensä antanut enemmän painoa aikaisempina ajankohtina saaduille lausunnoille kuin myöhemmin saaduille. Syynä tähän on se, että aikaisemmat lausunnot on annettu sellaisena ajankohtana, jolloin toisten todistajien ja tiedotusvälineiden esittämät näkemykset todennäköisesti eivät ole voineet vaikuttaa todistajien muistikuviin. Komissio on myös antanut suuremman painoarvon tapahtumiin ja kokemuksiin liittyville muistikuville kuin aikaan ja ajanjaksoihin liittyville muistikuville. Tämä johtuu siitä, että objektiivisia, tapahtumiin liittyviä havaintoja on useilla eri paikoissa olleilla henkilöillä, mutta ajankohtaan liittyvät lausunnot poikkeavat toisistaan radikaalisti ja niiden on katsottu perustuvan enemmän henkilökohtaisiin näkemyksiin.

Myös kallistuman suuruuteen liittyvien lausuntojenon todettu olevan hyvin voimakkaastis ubjektiivisia. Miehistön jäseniltä saatuja vastaavia lausuntoja kallistumasta ja heidän arvioitaan kuulluista äänistä on pidetty luotettavampina heidän omaamansa kokemuksen takia. Eräillä kuulustelluilla miehistön jäsenillä tuntui kuitenkin olevan taipumus suorastaan korostaa toimintaan ja ajankohtiin liittyvän tiedon tarkkuutta sen sijaan, että he olisivat paljastaneet minkäänlaista epävarmuutta. Tällaisissa tapauksissa he usein ilmoittivat toimineensao hjeidensa mukaan. Erästä avaintodistajaa, vahtimatruusia, kuulusteltiin useita kertoja ja eräät yksityiskohdat hänen eri lausunnoissaan eivät ole johdonmukaisesti yhtäpitäviä. Hänen viimeisimmät, tiettyjä asioita ja uusia yksityiskohtia koskevat lausuntonsa vaikuttavat kuitenkin luotettavammilta, koska hän tällöin paljasti uusia, hänen itsensä kannalta epäedullisia tietoja ja hän kommentoi myös aikaisempia lausuntojaan.

Tämä tapahtumaketju vastaa hyvin useiden, aluksen eri osissa olleiden todistajien kuulohavaintoja metallisistaäänistä keulan alueelta noin 10 minuutin ajalta pian klo 01.00 jälkeen. Täsmällinen ajanmääritys on kuitenkin epävarma. Todistajat ovat antaneet useita hyviä kuvauksia näistä äänistä eikä ole epäilystäkään siitä, että äänet aiheutti visiirin liike ja jyskytys keulapiikin kantta vasten. Osa metallisista iskuista aiheutti värähtelyjä rungossa. Keulasta kuuluvat äänet loppuivat voimakkaaseen metalliseen rysähdykseen, jonka aiheutti visiirin irtoaminen ja iskeytyminen aluksen keulabulbiin. Tämä tapahtui noin klo 01.15. Visiirissä näkyvät iskun jäljet osoittavat sen iskeytyneen bulbia vasten. Todistajien havainnot on kuvattu yksityiskohtaisesti luvussa 6.

https://www.turvallisuustutkinta.fi/mat ... _kulku.pdf

Siinä se nyt on suoraan Otkesin suusta. Emme pidä eloonjääneitä juuri minään. Kenelläkään ei ole ollut mahdollista saada kunnon käsitystä siitä, mitä on tapahtunut. Annamme enemmän painoarvoa aikaisemmin saaduille lausunnoille, paitsi Silver Linden tapauksessa. Kokemukset ovat kiinnostavia, paitsi silloin kun on kyse ajasta. Emme ole kiinnostuneita rannekellostasi, herätyskellostasi, mistään aikaraudasta. Miehistöä pidämme luotettavampana kuin matkustajia vaikka esimerkiksi rekkakuskeista moni, kuten Carl Övberg, oli matkustanut Estonialla monta kertaa aiemminkin.

Se pauke? Sitä kuului pelkästään kymmenen minuuttia kello 01:00 jälkeen. Kaikki kertomukset paukkeesta nimenomaan ennen sitä ovat huuhaata. Samoin laivan kallistuminen heti puoliltaöin. Se tapahtui vasta varttia yli.

Täällä menee joillain aika lujaa eri teorioiden kanssa mutta tämä on kyllä... hemmetin huomiotaherättävää!! En ole jaksanut lukea virallista raporttia riviäkään, mutta tämä jo ehkä riittää. Miten niin ihminen ei voisi jälkikäteen muistaa enemmän kun pahin shokki on ohi???

[XiphiasGladius]

^ ihmisen mielikuvitus alkaa välittömästi muokata niitä muistikuvia, sekä lisätä täysin olemattomia muistikuvia tapahtuman jälkeen, traumaattisissa tilanteissa eritoten. Mitä pidempi aika tapahtumasta, sitä enemmän niissä muistikuvissa on pääsääntöisesti mielikuvituksen tuotetta.

[voihantoki]

Omakohtaisesti voin sanoa että asioita tulee mieleen shokin jälkeen.
Itse aikoinaan ajauduin moottoripyörällä tieltä ulos. Vauhtia oli. Tilanne ohi ehkä 3-4 sekunnissa.
Jälkeenpäin tuli mieleen mitä kaikkea ehdin havainnoida ennen kuin piti tehdä päätös; Hyppäänkö kyydistä vai menenkö mukana.
Muistan miten kallistusvara alkoi loppua, jalkatappi osui asfalttiin. Seuraavaksi otti peili. Silloin piti joko hypätä tai jatkaa tangentin suuntaisesti ulkokaarteessa olevaan kiveen. Hyppäsin.
Pääsin vähällä, ihoa kuoriutui aika paljon n. 40-50m asfalttia pitkin luistamisen johdosta. Pyörä osui kiveen ja runko katkesi tankin ja penkin välistä.

Tuossa siis tapahtui vaikka mitä mutta toimin täysin miettimättä. Tarkoituksena vaan selviytyä.

[kriminalisti]

^ ihmisen mielikuvitus alkaa välittömästi muokata niitä muistikuvia, sekä lisätä täysin olemattomia muistikuvia tapahtuman jälkeen, traumaattisissa tilanteissa eritoten. Mitä pidempi aika tapahtumasta, sitä enemmän niissä muistikuvissa on pääsääntöisesti mielikuvituksen tuotetta.

Näin se menee.
Tuoreessa dokumentissa mm. yksi muistaa pukeneensa vaatteet ja ehtineensä autokannen alla sijaitsevasta hytistä ulos kannelle minuutissa ja nähneensä vedessä jotain vaaleaa.
Jokainen joskus laivalla käynyt tietää, ettei autokannen alta tulla ulkoilukannelle minuutissa, vaikka olisi valmiiksi vaatteissa. Samaten syys-lokakuun vaihteessa keskiyöllä voi olla melko turhaa tuijotella kannelta veteen toivoen näkevänsä jotain.

Toinen selviytyjä kertoi laivan torvea soitetun kun se painui pinnan alle.
Kyllä en jaksa oikein uskoa tähänkään tapahtumaan, vaan lienee ihmisen mieli tekee temppujaan tässäkin.

Mitä pidempään menee, sitä enemmän muistikuvat vääristyvät.

[Oikeusnotaari]

^ ihmisen mielikuvitus alkaa välittömästi muokata niitä muistikuvia, sekä lisätä täysin olemattomia muistikuvia tapahtuman jälkeen, traumaattisissa tilanteissa eritoten. Mitä pidempi aika tapahtumasta, sitä enemmän niissä muistikuvissa on pääsääntöisesti mielikuvituksen tuotetta.

Näin se menee.
Tuoreessa dokumentissa mm. yksi muistaa pukeneensa vaatteet ja ehtineensä autokannen alla sijaitsevasta hytistä ulos kannelle minuutissa ja nähneensä vedessä jotain vaaleaa.
Jokainen joskus laivalla käynyt tietää, ettei autokannen alta tulla ulkoilukannelle minuutissa, vaikka olisi valmiiksi vaatteissa. Samaten syys-lokakuun vaihteessa keskiyöllä voi olla melko turhaa tuijotella kannelta veteen toivoen näkevänsä jotain.

Toinen selviytyjä kertoi laivan torvea soitetun kun se painui pinnan alle.
Kyllä en jaksa oikein uskoa tähänkään tapahtumaan, vaan lienee ihmisen mieli tekee temppujaan tässäkin.

Mitä pidempään menee, sitä enemmän muistikuvat vääristyvät.

Jos olet määrätietoinen, tunnet laivan ja lähdet heti liikkelle (mies ei tosiasiassa edes pukeutunut, pelkät bokserit) niin ei siinä kyllä montaa minuuttia mene. Eikö tuollaisessa uhkaavassa tilanteessa tule osalle ihmisistä vallan putkinäkö? Eli siis fokus asioihin on avain hillitön, ja tällöin mies on keskittynyt yksinomaan eloonjäämiseen ts. pakenemiseen ulkokannelle. Osa ihmisistä taas - kuten raportissakin karulla tavalla kuvataan - menettää kokonaan aloitekykynsä ja saattaa jäädä kyhjöttämään jonnekin nurkkaan (kuten erään pelastuneen hyttikaveri lukitsi itsensä vessaan eikä suostunut tulemaan ulos).

Ja havainto vaaleasta esineestä kirjattiin myös alkuperäisissä kuulusteluissa, mutta siinä puhuttiin, että mies olisi nähnyt porrasrakenteen vedessä. Sehän kaveria vituttikin, kun ei ollut todellakaan mistään portaista puhunut. Jotain hän varmasti näki vedessä. Siitä varmasti voidaan olla montaa mieltä, oliko se sukellusvene...

[joepoika]

Havainnollistan ajatusta vielä kuvalla.

Kuvassasi tuo nykyinen reikä on väärässä kohdassa. Laitan tähän liitteeksi pari kuvaa, jossa nyt löytyneen reiän kohta merkattuna.

Dokkarissahan ne ensin luuli olevan S-kirjaimen kohdalla, mutta myöhemmin peruivat ja siirsivät paikan selittämättä sen enempää mistä alkuperäinen virhe johtui. Alkuperäinen paikkamääritys sopisi vakaajaan ja oheiset kuvat tukee ajatusta. Myöhemmin päätetyn paikan perän puolella pitäisi olla E-kirjaimen alasakara jos siellä joku kirjain näkyy, ei täsmää videoon olenkaan.

[joepoika]

Ja sitten vielä tuo pyöreä aukko: sanokaapa joku viisaampi miten nuo kallistustankit tyhjennetään ja täytetään? Tuli vain mieleen, että voiko se olla järjestetty niin, että vesirajan alapuolella on reikä, josta on johdettu putki tankkiin ja jossain kohtaa putkea on pumppu, millä vettä voidaan ajaa ainakin sisältä ulospäin, miksei myös vauhdittamaan veden ottoa ulkoa sisälle? Eikö tuollainen reikä sijainniltaan ja mitoiltaan sopisi aika hyvin tarkoitukseen?

[Starbalia]

^ Ylemmässä merestä otetussa kuvassa näyttäisi, että tuo kirjain kyllä loppuu laatikon oikeaan reunaan oikealle kaartuvaksi. Tämä sopii juuri laivaan hahmotellun reiän paikaksi. Ehdottamassasi paikassa S kirjain jatkuu kaarevana vielä pidempään.

[OJ's Glove]

Havainnollistan ajatusta vielä kuvalla.

Kuvassasi tuo nykyinen reikä on väärässä kohdassa. Laitan tähän liitteeksi pari kuvaa, jossa nyt löytyneen reiän kohta merkattuna.

Dokkarissahan ne ensin luuli olevan S-kirjaimen kohdalla, mutta myöhemmin peruivat ja siirsivät paikan selittämättä sen enempää mistä alkuperäinen virhe johtui.

Kävihän siinä ilmi, että "ESTLINE" luki rungossa useammassa kohtaa. Paikka selvitettiin tarkemmin ikkunoiden ym. perusteella.

[Kuolemannaakka]

Autokannelle pääsi ihan vapaasti ainakin 80-luvun lopulla.

Kyllä tuo hakkaava ääni kai todennäköisimmin on puoliksi irti oleva visiiri tai joku muu osa, kuin joku ukko hakkaamassa samalla tahdilla varttitolkulla=) Mutta sitä en oikein tajua, että miksei miehistö reagoinut tähän hakkaamiseen, jos se ympäri laivaa kaikui pitkän aikaa? Kukaan ei mennyt autokannelle tai äänen lähteelle katsomaan?

[Starbalia]

Autokannelle pääsi ihan vapaasti ainakin 80-luvun lopulla.

Kyllä tuo hakkaava ääni kai todennäköisimmin on puoliksi irti oleva visiiri tai joku muu osa, kuin joku ukko hakkaamassa samalla tahdilla varttitolkulla=) Mutta sitä en oikein tajua, että miksei miehistö reagoinut tähän hakkaamiseen, jos se ympäri laivaa kaikui pitkän aikaa? Kukaan ei mennyt autokannelle tai äänen lähteelle katsomaan?

Ääneen reagointiin ja taidettiin reagoida peräti kaksi kertaakin? Valvojana ollut oli tehnyt kierroksen autokannelle ja katsonut, että kaikki näyttää hyvältä; Vihreä valo palaa rempin/keulavisiirin kiinni merkiksi eikä näy vuotoja. Toki vettähän tuolla autokannella oli jo ensimmäisen käynnin aikana, mutta epäiltiin myrskyn vesisateen aiheuttamiksi.