Itsemurha
Koen itsemurhan olevan tietynlainen turvaverkko. Se, että tietää, että kaiken voi lopettaa ihan milloin vain ja omasta tahdostaan tuo elämään valtavaa turvallisuudentuntua ja mielekkyyttä. Erityisesti tulevaisuuttaan pohdiskellessa se on aina vierellä kulkeva varasuunnitelma, joka vähentää kaikesta epävamuudesta ja asettamiensa tavoitteiden toteutumisesta syntyvää ahdistusta. Silloin kun elämä potkii, on ihana ajatella, miten helposti kaikesta pääsee pois. Ja juuri sen takia haluaa ihan vittuillakseen jatkaa elämistä ja selvitä kaikesta.
Alkoholilla on varmasti paljonkin tekemistä suomalaisten synkkien itsemurhatilastojen kanssa. En edes viitsi arvata, kuinka moni oman käden kautta maallisen taipaleensa päättänyt on lähtenyt laskuhumalassa iskeneen henkisen krapulan saattelemana. Itsemurha on jotain, mitä ei pidä tehdä hetken mielijohteesta. Jos itsemurhaa pohdiskelee pari kuukautta, ehkä puoli vuottakin, toimii hetken mielijohteesta. Moni pohtii asuntolainan ottamistakin kauemmin. Jos haluaa tappaa itsensä, pitäisi odottaa ainakin vuosi, miksei muutamaakin, ja katsoa, vieläkö tekee mieli lähteä.
Ylipäätään näen itsemurhan vasta aivan viimeisenä ratkaisuna. Jos on vittuuntunut elämään, miksei vain jätä sitä, mutta jatka elämistä. Katkaise kaikkia siteitä entiseen, muuta vaikka toiselle paikkakunnalle, miksei kokonaan toiseen maahan. Tai tee jotain äärimmäistä, yritä vaikka kiertää maapalloa muutaman euron päiväbudjetilla tai lähde Afrikkaan rakentamaan taloja köyhille
Silloin kun eläminen itsessään ei ole enää itsestäänselvää, ei ehdi keskittyä murehtimaan sitä, miten vittumaista se on. Haluaa vain selvitä.
Toisaalta väitän, että toiset ihmiset ihan oikeasti vain nauttivat angstaamisesta ja oman kuolemansa visioinnista. Se on sinällään tapa elää, saada elämäänsä sisältöä ja nautintoa, eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä todellisten itsemurha-ajatusten kanssa.
Alkoholilla on varmasti paljonkin tekemistä suomalaisten synkkien itsemurhatilastojen kanssa. En edes viitsi arvata, kuinka moni oman käden kautta maallisen taipaleensa päättänyt on lähtenyt laskuhumalassa iskeneen henkisen krapulan saattelemana. Itsemurha on jotain, mitä ei pidä tehdä hetken mielijohteesta. Jos itsemurhaa pohdiskelee pari kuukautta, ehkä puoli vuottakin, toimii hetken mielijohteesta. Moni pohtii asuntolainan ottamistakin kauemmin. Jos haluaa tappaa itsensä, pitäisi odottaa ainakin vuosi, miksei muutamaakin, ja katsoa, vieläkö tekee mieli lähteä.
Ylipäätään näen itsemurhan vasta aivan viimeisenä ratkaisuna. Jos on vittuuntunut elämään, miksei vain jätä sitä, mutta jatka elämistä. Katkaise kaikkia siteitä entiseen, muuta vaikka toiselle paikkakunnalle, miksei kokonaan toiseen maahan. Tai tee jotain äärimmäistä, yritä vaikka kiertää maapalloa muutaman euron päiväbudjetilla tai lähde Afrikkaan rakentamaan taloja köyhille
Toisaalta väitän, että toiset ihmiset ihan oikeasti vain nauttivat angstaamisesta ja oman kuolemansa visioinnista. Se on sinällään tapa elää, saada elämäänsä sisältöä ja nautintoa, eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä todellisten itsemurha-ajatusten kanssa.
Good wombs hath born bad sons
-Shakespeare
-Shakespeare
Oma veikkaukseni on, että suurin osa tehdään pikaistuksissa. Väittäisin, että nämä jotka enemmän asiaa ovat pohtineet ja suunnitelleet, lopulta katuvat tai epäonnistuvat "vahingossa".Doctor Lecter kirjoitti:Kuinkahan moni suicide tehdään pikaistuksissa, siis itsetappo, ei -murha?
Itse tiedän tapauksen joka kännipäissään kiipesi radiomastoon ja hyppäsi alas (oli sitä ennen ilmoittanut seuralaisilleen että "ette nää mua enää"). Uskoisin että suurin osa itsemurhista on samantapaisia. Kun asiaa enemmän pohtii, joutuu väkisinkin miettimään sitä toistakin vaihtoehtoa, joka sitten itse H-hetken koittaessa saattaakin tuntua houkuttelevammalta.
Tuosta itsemurhan terminologiasta: jos joku tappaa itsensä tavallaan vahingossa (tapaturmaisesti kompastuu esimerkiksi junaradalle, mutta kuitenkin niin että tilanne on täydellisesti itseaiheutettu), se ei ole itsemurha, vaan tällöin henkilö vain yksinkertaisesti "kuoli". Miksei kyseessä ole itsekuolemantuottamus?
Ja komppaan Sakaraa. Hyvä kommentti.
Sakaran kommentti oli paikallaan.
Lievempää kuin itsemurha on aika yleinen sairastuminen sen verran vakavasti, että joutuu ottamaan lomaa koko normaalista elämästä joksikin aikaa. Pistää katkolle ihan kaiken ja lepää kunnolla. Tiedän henkilöitä joiden elimistö pistää niin paljon hanttiin sietämättömässä elämäntilanteessa, että vaikka hlö on kuinka "kunnollinen ja sitoutunut" esim. työlle, eikä ikinä pyytäisi sairaslomaa, hänelle iskee sellainen tila tai sairaus, että tauko on kunniallisesti ansaittu ja se on pakko pitää.
Voisin nytkin ennustaa parista työkaverista, kuka seuraavaksi jää sairaslomalle, koska ei jaksa enää. Katson heitä päivittäin sisälle päin hymyillen ja seuraan miten kauan vielä menee. Mutta se on säälittävintä että mua vanhemmat kollegat eivät todella tunne itseään eivätkä huomaa, että raja on lähellä.
Lievempää kuin itsemurha on aika yleinen sairastuminen sen verran vakavasti, että joutuu ottamaan lomaa koko normaalista elämästä joksikin aikaa. Pistää katkolle ihan kaiken ja lepää kunnolla. Tiedän henkilöitä joiden elimistö pistää niin paljon hanttiin sietämättömässä elämäntilanteessa, että vaikka hlö on kuinka "kunnollinen ja sitoutunut" esim. työlle, eikä ikinä pyytäisi sairaslomaa, hänelle iskee sellainen tila tai sairaus, että tauko on kunniallisesti ansaittu ja se on pakko pitää.
Voisin nytkin ennustaa parista työkaverista, kuka seuraavaksi jää sairaslomalle, koska ei jaksa enää. Katson heitä päivittäin sisälle päin hymyillen ja seuraan miten kauan vielä menee. Mutta se on säälittävintä että mua vanhemmat kollegat eivät todella tunne itseään eivätkä huomaa, että raja on lähellä.
Nothing is quite what it seems
-
Arlene
- Christopher Lorenzo
- Viestit: 1688
- Liittynyt: Ke Joulu 12, 2007 7:30 pm
- Paikkakunta: Pentonville
Allekirjoitan. Itsemurha on mielestäni "takaportti", ajatus itsemurhasta luo tunteen elämänhallinnasta. Ja mikä on inhimillisempää kuin haluta tuntea hallitsevansa hallitsematonta.Sakara kirjoitti:Koen itsemurhan olevan tietynlainen turvaverkko. Se, että tietää, että kaiken voi lopettaa ihan milloin vain ja omasta tahdostaan tuo elämään valtavaa turvallisuudentuntua ja mielekkyyttä. Erityisesti tulevaisuuttaan pohdiskellessa se on aina vierellä kulkeva varasuunnitelma, joka vähentää kaikesta epävamuudesta ja asettamiensa tavoitteiden toteutumisesta syntyvää ahdistusta. Silloin kun elämä potkii, on ihana ajatella, miten helposti kaikesta pääsee pois. Ja juuri sen takia haluaa ihan vittuillakseen jatkaa elämistä ja selvitä kaikesta.
Alkoholilla on varmasti paljonkin tekemistä suomalaisten synkkien itsemurhatilastojen kanssa. En edes viitsi arvata, kuinka moni oman käden kautta maallisen taipaleensa päättänyt on lähtenyt laskuhumalassa iskeneen henkisen krapulan saattelemana. Itsemurha on jotain, mitä ei pidä tehdä hetken mielijohteesta. Jos itsemurhaa pohdiskelee pari kuukautta, ehkä puoli vuottakin, toimii hetken mielijohteesta. Moni pohtii asuntolainan ottamistakin kauemmin. Jos haluaa tappaa itsensä, pitäisi odottaa ainakin vuosi, miksei muutamaakin, ja katsoa, vieläkö tekee mieli lähteä.
Ylipäätään näen itsemurhan vasta aivan viimeisenä ratkaisuna. Jos on vittuuntunut elämään, miksei vain jätä sitä, mutta jatka elämistä. Katkaise kaikkia siteitä entiseen, muuta vaikka toiselle paikkakunnalle, miksei kokonaan toiseen maahan. Tai tee jotain äärimmäistä, yritä vaikka kiertää maapalloa muutaman euron päiväbudjetilla tai lähde Afrikkaan rakentamaan taloja köyhilleSilloin kun eläminen itsessään ei ole enää itsestäänselvää, ei ehdi keskittyä murehtimaan sitä, miten vittumaista se on. Haluaa vain selvitä.
Toisaalta väitän, että toiset ihmiset ihan oikeasti vain nauttivat angstaamisesta ja oman kuolemansa visioinnista. Se on sinällään tapa elää, saada elämäänsä sisältöä ja nautintoa, eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä todellisten itsemurha-ajatusten kanssa.
-
miss lurjus
- Alokas
- Viestit: 4
- Liittynyt: Ma Huhti 14, 2008 1:58 pm
- Paikkakunta: jukujukumaa
Totta.Maybrick kirjoitti:Minusta itsemurha ei ole raukkamaista vaan hullunrohkeaa. Lähteä vapaaehtoisesti ja peruuttamattomasti suureen tuntemattomaan.
Jos vaikka tiedettäisiin mitä kuoleman/itsemurhan jälkeen tapahtuu ja se olisi esim uudelleensyntyminen, niin itsemurhaluvut olisivat moninkertaiset tähän verrattuna. Kuitenkin, itseurha on pako pahasta elämästä.
-
miss lurjus
- Alokas
- Viestit: 4
- Liittynyt: Ma Huhti 14, 2008 1:58 pm
- Paikkakunta: jukujukumaa
Olispa vaan jännä tietää kuinka moni lääkeyliannoksilla tehty itsemurha oli vahinko. Kuinka monella Itsemurhan tehneellä oli päätarkoituksena saada ympäristö järkkymään. Saada huomio täydellisesti itseensä, mutta puutteellisen tiedon takia onkin päätynyt kylmiöön.
Ajatus on herännyt töissä jossa olen vastaavia tapauksia hoitanut. Erehdyksissä onkin otettu oikeasti tappavia lääkkeitä. Eräskin oli ottanut 100kpl Panadolia hän luuli sen olevan ihan liian yhtä vaarallinen, kuin kalkkitabletti..
Ilme hänen kasvoillaan oli vähintäänkin järkyttynyt kun hänelle kerrotiin tilanteen vakavuus.
Ajatus on herännyt töissä jossa olen vastaavia tapauksia hoitanut. Erehdyksissä onkin otettu oikeasti tappavia lääkkeitä. Eräskin oli ottanut 100kpl Panadolia hän luuli sen olevan ihan liian yhtä vaarallinen, kuin kalkkitabletti..
Ilme hänen kasvoillaan oli vähintäänkin järkyttynyt kun hänelle kerrotiin tilanteen vakavuus.
pessimisti ei pety...
sanallinen itsemurhalla uhkailu voi olla huomion hakua. mielestäni siinä vaiheessa kun aletaan pillereitä 100 kpl:n erissä syömään (oli ne mitä lääkkeitä tahansa), on tarkotuksena varmasti jo oikeasti tappaa itsensä. kai nyt jokainen tajuaa mitkä vaarat särkylääkkeistäkin elimistölle on suurissa määrissä (voi aiheuttaa pysyviäkin vammoja) että niillä menisi "vain" uhkailemaan?
"Jos jokaisen päivän kadoksissa olleen teinin perään laitettaisiin etsintäpartio, niin sillä saataisiin kyllä koko Suomi harrastamaan ulkoiluliikuntaa ympäri vuorokautisesti". -Sergei
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Eikun siis tuo oli ihan opus tehty auttamaan itsemurhaajia selviytymään tehtävästään kivuttomasti ja vaivalloisesti. Siinä taisi myös olla mukana ohjeita ns. viimeiseen viestiin jne. Kirjaa paheksuttiin laajalti mutta asiaan kuului tietysti että samassa yhteydessä ihmiset hyväksyivät eutanasian pureksimatta tuon ajan keskusteluissa.esmes- kirjoitti:tota en muista, mut vähän aikaa sit luin uudelleen arto paasilinnan hurmaavan joukkoitsemurhan
edit: tais olla tämä
The KirjaPell, Derek
Doctor Bey's suicide guidebook Siirretty tiskin alle Prairie High School -kirjastossa Cedar Rapidsissä, Iowassa (1986), koska kirja "saattaisi sysätä itsemurhaa hautovan rajan yli".
Asiat ei oo kovin hyvin, jos on tarkoitus saada ympäristö järkkymään. Ihminen on silloin sairas.miss lurjus kirjoitti:Olispa vaan jännä tietää kuinka moni lääkeyliannoksilla tehty itsemurha oli vahinko. Kuinka monella Itsemurhan tehneellä oli päätarkoituksena saada ympäristö järkkymään. Saada huomio täydellisesti itseensä, mutta puutteellisen tiedon takia onkin päätynyt kylmiöön.
Ajatus on herännyt töissä jossa olen vastaavia tapauksia hoitanut. Erehdyksissä onkin otettu oikeasti tappavia lääkkeitä. Eräskin oli ottanut 100kpl Panadolia hän luuli sen olevan ihan liian yhtä vaarallinen, kuin kalkkitabletti..
Ilme hänen kasvoillaan oli vähintäänkin järkyttynyt kun hänelle kerrotiin tilanteen vakavuus.
Samoin ihminen on sairas, jos yrittää itsemurhaa, epäonnistuu tahallisesti tai tahattomasti.
Usein näitä vähätellään. Vaikka ovat ihan eri kategorioissa, tulisi molemmat ottaa vakavasti.
Myös itsemurhasta puhuminen.. Ei välttämättä ole uhkailua. Haluaa vain vähän vihjata lähipiirilleen, että josko tästä kohta ollaan menossa.. Moni tietämäni itsemurhan tehnyt on puhunut asiasta, osa taas piilottanut täysin aikeensa.
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 18206
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Itsemurhista on tehty väitöskirja joskus 90-luvun alussa. Tero Taiminen oli kirjoittaja ja kirjan nimi on "Psykiatristen sairaalapotilaiden itsemurhat".
Siinä muistaakseni pohdittiin tapahtumia turkulaisessa sairaalassa, jossa tapahtui kolmessa kuukaudessa kahdeksan itsemurhaa. Näistä neljässä nähtiin erityistä vaivaa toteuttaa ne täysin samalla tavalla.
Yksi kun aloitti, niin epidemia lähti leviämään.
Siinä muistaakseni pohdittiin tapahtumia turkulaisessa sairaalassa, jossa tapahtui kolmessa kuukaudessa kahdeksan itsemurhaa. Näistä neljässä nähtiin erityistä vaivaa toteuttaa ne täysin samalla tavalla.
Yksi kun aloitti, niin epidemia lähti leviämään.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!