Uskonnollinen suuntauksesi, jahka sellainen löytyy?

[Gear777]

^Täysin totta!

[joey]

Markja puhuu asiaa, taasen. Tiedehän on antanut syyn olemassaololle, sattuman (tästä toisaalta ei ole täyttä varmuutta, mutta epäilys on että kyseessä on ollut sattuma. Ja kuten sattumat yleensäkin, tämänkin on harmittavan vaikea todistaa olleen sattuma). Eikö se kelpaa syyksi? Pitäisikö väkisinkin etsiä jotakin suurempaa merkitystä?

[rimma]

Myös raamattu on antanut syyn olemassaololle. Eikö se kelpaa syyksi? Pitäisikö väkisin yrittää etsiä jotakin suurempaa merkitystä?

[markja]

Myös raamattu on antanut syyn olemassaololle. Eikö se kelpaa syyksi?

Miksi satu kelpaisi tieteen sijaan?

Pitäisikö väkisin yrittää etsiä jotakin suurempaa merkitystä?

Pitäisikö väkisin yrittää etsiä jotain suurempaa merkitystä olemassaololle raamatusta?

[MEG]

Myös raamattu on antanut syyn olemassaololle. Eikö se kelpaa syyksi? Pitäisikö väkisin yrittää etsiä jotakin suurempaa merkitystä?

Ja mikähän tuo raamatun antama syy on? Missä kohtaa raamattua se on ilmoiteettu?
Ihmisolemukseen tavallaan kuuluvaan exsistentiaaliseen miksi-kysymykseen ei jumala-termi anna mitään vastausta.

Markjan esittämä SATTUMA, uskonnollisen maailmankuvan vaihtoehtona, lienee virheellinen. Sekä sattuma että sen vastakohdaksi (virheellisesti ) käsitetty tarkoituksenmukaisuus (teleologia) ovat käytännön elämässä käteviä termejä, mutta todennäköisesti niitä ei loppujen lopuksi ole.
Syyn ja seurauksen ketju voidaan kuvitella aukottomaksi "maailmankirjaksi" ilman että sitä mikään taho tai hahmo olisi kirjoittanut,
En väitä että näin olisi, mutta täysin mahdollinen maailmankuva tämä olisi.

[ABC]

Tällä hetkellä luonnontiede ei pysty selittämään, miksi maailmankaikkeus on olemassa.

Perusteeton etukäteisolettama: Maailmankaikkeuden olemassaololle ei välttämättä (ja luultavasti) ole mitään "syytä". Se vain on.

Ajatteleppa miten kaamea vaihtoehto uskovaisille se olisikaan. Koko olemassaolollamme täällä ei ole mitään merkitystä. Ei mitään. Olemme täällä ihan sattuman oikusta vailla mitään suurempaa tarkoitusta. Hetken, sitten kuolemme ja koko tietoisuutemme lakkaa olemasta. Lopulta koko maailmankaikkeus lakkaa olemasta. Ei mitään suurta suunnitelmaa, ei mitään päämäärää, ei mitään jumalaa. Hah.

Sinä voit uskoa, että selitys löytyy, ehkä piankin. Viime kädessä tieteellä ja uskonnolla on sama tavoite: selittää asioita.

Tyypillinen uskovaisten käyttämä, perusteeton rinnastus, jolla pyritään selittelemään, että tiedekin on uskontoa ja kaikkia teoriat ovat vain uskomuksia. Fakta nyt kuitenkin on, että tiede selittää asioita kuten ne PARHAAN TIETOMME MUKAAN OVAT, kun taas uskonto selittää asioita sen mukaan miten joku hörhö on mennyt johonkin kirjaan vuosituhansia sitten kirjoittamaan (keksien päästään siis miten asiat muka ovat).

Tällä hetkellä tiede on vain kovin vajavaista mitä moraalikysymyksiin tulee, koska suurimmat kysymykset ovat vielä vailla vastausta.

Uskonto ei ole synonyymi moraalin löytämiselle. Päinvastoin, uskonto yleensä kahlitsee moraalisen ja filosofisen ajattelun dogmeihinsa.

Voisitko kertoa viimein, mitä asiaa tiede ei osaa selittää (mutta uskonto osaa)?

Ihminen etsii uskonnosta vastausta esimerkiksi kysymykseen, miksi hän on olemassa, miksi hänen täytyy kärsiä ja kuolla jne. Tiede ei vielä voi antaa vastausta näihin kysymyksiin, mutta ihminen haluaa silti löytää vastaukset.

Jos halutaan tietää, onko universumi olemassa 'sattumalta', vai onko se oman olemassaolonsa välttämättömyyden manifestaatio, on löydettävä Kaiken teoria. Ja sitä ei vielä ole. Ja sekin seikka, onko fysikaalinen maailma deterministinen, on vielä avoin.

Oma maailmankuvani on mitä suurimmassa määrin luonnontieteellinen, mutta en ole niin ylimielinen, että arvostelisin ihmisiä, jotka löytävät ainoan lohtunsa kuoleman ja kärsimyksen edessä yliluonnollisesta eli jumaluuden ja sitä kautta jonkin perimmäisen tarkoituksen olemassaolosta.

[rimma]

Vastaan yleisesti koska en jaksa lainata.
Uskovaisten ei tarvitse etsiä mitään. Huom, etsiä raamatusta mitään kohtaa joka antaa vastauksen vaan pitävät sitä kirjaa totena. Eivät siis kyseenalaista edes sen aitoutta koska uskovat. Siksi he ovat nimenomaan USKOVAISIA.

Kukaan ei voi todistaa täysin että mikä on maailman synnyn/luonnin oikea laita. Voi olla että se on jotain mihin ei monikaan usko. Kun on nämä kaksi ryhmää eli uskovaisten jumala loi maan jne. ja sitten evoluutio.

Halusin kääntää tuon joeyn kysymyksen noin päin koska se vastaa taas uskovaisten kuvaan kaiken alkamisesta. Taas jonkun toisen käsitys on joku toinen ja se on itselleen totta mihin uskoo.
Kellään ei ole oikeutta tulla väittämään omia uskomuksiaan oikeaksi.Siis, aina voi keskustella asiasta ja vääntää vaikka loputtomiin mutta sisimmässään uskoo johonkin joka on totta itselleen ja se on tärkeintä.

Niin että turhaa hyökitte tähän suuntaan. Minulla on omat aatteeni tästä ja muilla omansa. Niin kauan kun mun eteen ei ole tippunut mitään täydellisen konkreettista todistetta evoluutiosta niin sitä ei ollut minulle. Onko se hyväksyttävää?

[markja]

Minulla on omat aatteeni tästä ja muilla omansa. Niin kauan kun mun eteen ei ole tippunut mitään täydellisen konkreettista todistetta evoluutiosta niin sitä ei ollut minulle. Onko se hyväksyttävää?

Voit tietysti pitää mustaa valkoisena jos sinua niin huvittaa. Ei se sitä silti ole. Minua kiinnostaa lähinnä tuo epäloogisuus, eli jos kerran uskot asioihin (uskonto), joista ei ole oikeastaan mitään konkreettisia todisteita ja sitten kuitenkin toisaalla kiellät evoluution koska siitä ei ole (sinusta) mitään konkreettista todistetta.

Pitäisi valita joko - tai.

Looginen ihminen joko uskoisi sokeasti kaikkeen mistä ei ole mitään konkreettisia vahvoja todisteita tai sitten kieltäisi (tai epäilisi vahvasti) kaikkea mistä ei ole mitään konkreettisia vahvoja todisteita. Fiksu ja looginen ihminen tietysti epäilee kaikkea mistä ei ole mitään konkreettisia vahvoja todisteita.

Tietysti olet täysin väärässä noissa, koska evoluutiosta on erittäin paljon todisteita eikä kilpailevia teorioita (jotka olisivat lähimainkaan yhtä hyvin perusteltuja) edes oikein ole. Niin, ja uskonto on bullshittiä, niistä ei ole käytännössä mitään todisteita. Fiksu ja looginen ihminen tajuaa nämä seikat, eikä usko huuhaaseen (kuten uskonnot), vaan perustaa maailmankuvansa tutkittuun tietoon (kuten evoluutioteoriaan).

[Bombay]

Eikös tässä tiedemaailman Seiska-lehdessä, Tieteen Kuvalehdessä ollut taannoin juttu siitä, että jumala sijaitseekin ihmisen aivoissa? Ikävä kyllä en itse muista otsikkoa enempää kyseisestä jutusta, muistaisko joku paremmin?

[rimma]

Minulla on omat aatteeni tästä ja muilla omansa. Niin kauan kun mun eteen ei ole tippunut mitään täydellisen konkreettista todistetta evoluutiosta niin sitä ei ollut minulle. Onko se hyväksyttävää?

Voit tietysti pitää mustaa valkoisena jos sinua niin huvittaa. Ei se sitä silti ole. Minua kiinnostaa lähinnä tuo epäloogisuus, eli jos kerran uskot asioihin (uskonto), joista ei ole oikeastaan mitään konkreettisia todisteita ja sitten kuitenkin toisaalla kiellät evoluution koska siitä ei ole (sinusta) mitään konkreettista todistetta.

Pitäisi valita joko - tai.

Looginen ihminen joko uskoisi sokeasti kaikkeen mistä ei ole mitään konkreettisia vahvoja todisteita tai sitten kieltäisi (tai epäilisi vahvasti) kaikkea mistä ei ole mitään konkreettisia vahvoja todisteita. Fiksu ja looginen ihminen tietysti epäilee kaikkea mistä ei ole mitään konkreettisia vahvoja todisteita.

Tietysti olet täysin väärässä noissa, koska evoluutiosta on erittäin paljon todisteita eikä kilpailevia teorioita (jotka olisivat lähimainkaan yhtä hyvin perusteltuja) edes oikein ole. Niin, ja uskonto on bullshittiä, niistä ei ole käytännössä mitään todisteita. Fiksu ja looginen ihminen tajuaa nämä seikat, eikä usko huuhaaseen (kuten uskonnot), vaan perustaa maailmankuvansa tutkittuun tietoon (kuten evoluutioteoriaan).

Niin siis miten se meni, että kun sinä olet tuota mieltä niin muilla ei ole sanavaltaa ja kaikki muut ovat väärässä? On lähes ääliömäistä alkaa tuputtamaan omia teorioitaan toiselle jolla kuitenkin on oma tahto ja selvyys siitä mikä itselleen on totta. Ei se ole niin mustavalkoista että kun sinä uskot johonkin tai tiedät jotain niin se asia on sillon niin. "Tietysti olet väärässä noissa"-lause kertoo jo siitä että sinun päässäsi ei ole tilaa muulle kun omalle itsellesi. On myös kiva kun vihjailet että fiksu tajuaisi kyllä nämä asiat ja minä en tajua mutta se ei edelleenkään muuta mitään. Kuitenkin on onneksi olemassa myös suvaitsevaisia ihmisiä jotka eivät lyttää toisten aatteita/mietteitä vaan sillä perusteella että itse uskoo toisin. Se on jännä juttu miten raamattua voisi käyttää vessapaperina mutta siihen kirjaan uskotaan niin paljon. Olisko mitään jos vaikka antaisit muillekkin oikeuden olla toista mieltä ilman että alat painostamaan? Luuletko että mieleni muuttuu noitten sinun tekstiesi jälkeen ja "tulen järkiini"?Ei se ole mahdollista koska olen jo.

[markja]

Niin siis miten se meni, että kun sinä olet tuota mieltä niin muilla ei ole sanavaltaa ja kaikki muut ovat väärässä?

Argumentum ad populum.
Jos väität maata littanaksi, olet väärässä vaikka miljoona ihmistä myöskin väittäisi sitä littanaksi.

On lähes ääliömäistä alkaa tuputtamaan omia teorioitaan toiselle jolla kuitenkin on oma tahto ja selvyys siitä mikä itselleen on totta.

Ei ole mitään "itselleen on totta". Asia X joko on tai ei ole totta. Se on täysin riippumatonta siitä mitä SINÄ olet siitä mieltä. Totuus ei määräydy sinun mielipiteesi mukaan.

Olisko mitään jos vaikka antaisit muillekkin oikeuden olla toista mieltä ilman että alat painostamaan?

En voi. Sananvapauteen ja järkevään keskusteluun kuuluu, että nimenomaan esitetään pointteja siitäkin huolimatta, että ne saattavat tuntua jostakusta epämiellyttäviltä vastaanottaa. Jos sananvapaus ei sulle kelpaa, tervemenoa vaikka Iraniin ihmettelemään uskonnollista dogmaattisuutta ja logiikan ja keskustelun puutetta uskonasioissa.

Luuletko että mieleni muuttuu noitten sinun tekstiesi jälkeen ja "tulen järkiini"?Ei se ole mahdollista koska olen jo.

Et sinä ole järjissäsi jos SEKÄ uskot satuihin ETTÄ olet epälooginen. Jos minä uskon, että Punahilkka on olemassa koska satukirja sanoi niin, mutta Aku Ankkaa ei ole olemassa vaikka satukirja sanoi niin, syyllistyyn molempiin hölmöyksiin: Uskon satuja JA olen vielä lisäksi epälooginen uskossani.

Mutta mieti itse, onko järkeä elää ja perustaa koko elämäänsä valheeseen? Kannattaisiko kuitenkin pyrkiä elämään reaaliteettien mukaan, ettei koko ainutkertainen ja ainoa elämäsi mene hukkaan seuratessasi zombin lailla fantasiamaailman dogmeja?

[rimma]

Niin siis miten se meni, että kun sinä olet tuota mieltä niin muilla ei ole sanavaltaa ja kaikki muut ovat väärässä?

Argumentum ad populum.
Jos väität maata littanaksi, olet väärässä vaikka miljoona ihmistä myöskin väittäisi sitä littanaksi.

On lähes ääliömäistä alkaa tuputtamaan omia teorioitaan toiselle jolla kuitenkin on oma tahto ja selvyys siitä mikä itselleen on totta.

Ei ole mitään "itselleen on totta". Asia X joko on tai ei ole totta. Se on täysin riippumatonta siitä mitä SINÄ olet siitä mieltä. Totuus ei määräydy sinun mielipiteesi mukaan.

Olisko mitään jos vaikka antaisit muillekkin oikeuden olla toista mieltä ilman että alat painostamaan?

En voi. Sananvapauteen ja järkevään keskusteluun kuuluu, että nimenomaan esitetään pointteja siitäkin huolimatta, että ne saattavat tuntua jostakusta epämiellyttäviltä vastaanottaa. Jos sananvapaus ei sulle kelpaa, tervemenoa vaikka Iraniin ihmettelemään uskonnollista dogmaattisuutta ja logiikan ja keskustelun puutetta uskonasioissa.

Luuletko että mieleni muuttuu noitten sinun tekstiesi jälkeen ja "tulen järkiini"?Ei se ole mahdollista koska olen jo.

Et sinä ole järjissäsi jos SEKÄ uskot satuihin ETTÄ olet epälooginen. Jos minä uskon, että Punahilkka on olemassa koska satukirja sanoi niin, mutta Aku Ankkaa ei ole olemassa vaikka satukirja sanoi niin, syyllistyyn molempiin hölmöyksiin: Uskon satuja JA olen vielä lisäksi epälooginen uskossani.

Mutta mieti itse, onko järkeä elää ja perustaa koko elämäänsä valheeseen? Kannattaisiko kuitenkin pyrkiä elämään reaaliteettien mukaan, ettei koko ainutkertainen ja ainoa elämäsi mene hukkaan seuratessasi zombin lailla fantasiamaailman dogmeja?

Niinpä niin. Harmi kun elämäsi kärsii siitä mitä minä ajattelen tai joku muu joka on erimieltä. On kahdenlaisia ihmisiä, sellasia jotka kunnioittaa toista ja hänen ajatuksiaan vaikka "tietäisi" itse että ne eivät ole totta ja niitä joille muilla ihmisillä ei ole väliä. Lähes sama kun väittäisin/väitän että sinä olet jälkeenjäänyt koska ajattelet noin kun nyt ajattelet. Eli minä en voi olla fiksu jos vaikka uskoisin jumalaan ja toteuttaisin elämääni raamatun mukaan? Kovia väitteitä. Onneks kuitenkaan sinua en voi todesta ottaa kun jonkin aikaa olen tekstejäsi seurannut ja sitä miten hyökkäät ihmisten kimppuun sanallisella painollasi heidän ilmaistessa eriävä mielipiteitä. Oletko oikeesti noin hölmö että luulet olevasi aina oikeassa ja muut väärissä? Ymmärrän että on kiva provosoida ihmisiä ja kun eivät jaksa enää vääntää sun kanssa olet ns. voittanut ja korjaat potin. Kuitenkaan ei se ihan niin mene. Elät valheessa. Eiköhän maailma olis aika tylsä paikka jos kaikki uskoisi samoin ja toimisi samoin. Noniin anna tulla vaan niitä selittelyjä taas. Niillä ei mulle ole mitään väliä koska en sinua kunnioita vaikka yrittäisin. Ei mielipiteittesi takia vaan sen takia että et jätä tilaa muitten ajatuksille. Sitä kutsutaan myös itsekeskeisyydeksi.

[markja]

Harmi kun elämäsi kärsii siitä mitä minä ajattelen tai joku muu joka on erimieltä.

Ei se kärsi, päinvastoin, saa aikaan hymyä.

On kahdenlaisia ihmisiä, sellasia jotka kunnioittaa toista ja hänen ajatuksiaan vaikka "tietäisi" itse että ne eivät ole totta ja niitä joille muilla ihmisillä ei ole väliä.

Väitätkö että minä en muka kunnioita? Millä perusteella?

Lähes sama kun

Ei ole lainkaan sama.

väittäisin/väitän että sinä olet jälkeenjäänyt koska ajattelet noin kun nyt ajattelet.

Sillä perusteella että...?

Eli minä en voi olla fiksu jos vaikka uskoisin jumalaan ja toteuttaisin elämääni raamatun mukaan?

No sanotaan asia kääntäen: Kukaan fiksu ihminen ei usko jumalaan eikä elä elämäänsä jonkun satukirjan mukaisesti.

Onneks kuitenkaan sinua en voi todesta ottaa kun jonkin aikaa olen tekstejäsi seurannut ja sitä miten hyökkäät ihmisten kimppuun sanallisella painollasi heidän ilmaistessa eriävä mielipiteitä.

Argumentum ad hominem.
Minun väittämieni totuusarvoon ei vaikuta se, mitä muut ovat niistä mieltä tai mitä sinä olet mieltä minusta.

Oletko oikeesti noin hölmö että luulet olevasi aina oikeassa ja muut väärissä?

Olkinukke.
En ole väittänyt, että olisin aina oikeassa.

Eiköhän maailma olis aika tylsä paikka jos kaikki uskoisi samoin ja toimisi samoin.

En ole väittänyt, että kaikkien pitäisi uskoa samoin ja toimia samoin. On muitakin vaihtoehtoja kuin kristinusko tai uskonnot. Monia, monia muita.

Noniin anna tulla vaan niitä selittelyjä taas. Niillä ei mulle ole mitään väliä koska en sinua kunnioita vaikka yrittäisin.

Sinulla on hassu kuvitelma, että kunnioitus liittyisi jotenkin näihin viesteihin tai niiden totuusarvon. Nähtävästi sinusta tärkeämpää kuin tosiasiat ja hyvät perustelut on se, miten paljon "kunnioittaa" eli tykkää niiden sanojasta...eli jos George Clooney tulee ja sanoo että maapallo on littana niin uskot häntä etkä pultsaria, joka perustelee faktoilla että maapallo on pyöreä. Just. Onpas fiksua.

Ei mielipiteittesi takia vaan sen takia että et jätä tilaa muitten ajatuksille. Sitä kutsutaan myös itsekeskeisyydeksi.

Ajatuksille, joita ei pystytä perustelemaan vaan jotka ovat ns. hatusta revittyjä ei ole paljon järkeä jättääkään "tilaa". Asiakeskustelulle itse asiasta sen sijaan on syytä jättää paljonkin tilaa.

[rimma]

Alkaa kohta jo ihan oikeesti kiinnostaa että millasta olis olla olkinukke
Myös kiinnostaa paljon että miksi erottelet lauseet toisistaan ja esität ne erillisinä vaikka ne kuuluvat toisiinsa? Varmaan siksi että vaikuttaisit viisaammalle kun olet. Siis tämäkin "lähes sama kun" ja sinä vastaat että ei ole lainkaan sama Keksi nyt joku parempi vitsi.

Tämä keskustelu tuskin liittyy millään tapaa uskoon jotenka piste.

[MEG]

Asiakeskustelulle itse asiasta sen sijaan on syytä jättää paljonkin tilaa.

Uskonnosta käytävää asiakeskustelua nyky-suomessa vaikeuttaa se etteivät papit ja kristityiksi lukeutuvat ole itsekään selvillä uskovatko kristinuskon keskeisiin kohtiin vai eivät. Raamatun kannasta e.sim. naispappeuteen, homoseksuaalisuuteen y.m. voidaan kyllä väitellä kiivaasti, luultavasti alitajuisena tarkoituksena peittää pelko, katsoa totuutta silmiin ,ydin kysymyksissä.
Vähäisenä, mutta valheellista ilmapiiriä hyvin kuvaavana episodina, on presitenttiehdokkaiden lähes vakiintunut tapa; ilmoittaa uskovansa jumalaan "niinkuin kirkko opettaa" . Joka on tietenkin valhetta, kuinka he tietäisivät mitä kirkko opettaa jumalasta, kun ei kirkko itsekään tiedä.

Apostoli Paavali osoittaa kirjeessään Korintin seurakunnalle," nyky-kristityille " harvinaista johdonmukaisuutta (uusi testamentti) :"Mutta jos kristus ei noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne------Jos olemme panneet toivomme kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia ihmisiä surkuteltavammat".