Parisuhdeväkivalta - testaa itsesi, perheväkivalta, omat kokemukset, tarinat Fb:ssa

[rimma]

Niin se on hankalaa puuttua yleisesti pelkkään parisuhteessa tapahtuvaan väkivaltaan kun sitäkin on niin monenlaista ja paljon. Sellainen mikä toimii toisilla saattaa olla hyödytön toisille.
Eikä ole kai aikaa, rahaa tai jotain keskittyä erityisesti siihen yhteen juttuun kun monta muuta painaa päälle. Näillä auttajilla.
Nämä ei ole koskaan yksiselitteisiä kun ihmiset ei käyttäydy kaavamaisesti vaan saattaa olla yllättäväkin.

OT, Niin ja mitä tulee markjan kirjottamiin juttuihin niin asiaakin on paljon ja jopa samaa mieltä joskus. Se tapa jolla ne esittää vaan sais vähän muuttua. Tätä en sano "pahalla".

[Tampereen Tyttö]

Dissosiaatiohäiriö – varhaisen, jatkuvan traumatisoitumisen pitkäaikaisseuraamus
Duodecim
2006;122(16):2001-7
Anne Suokas-Cunliffe ja Onno Van Der Hart
Katsaus


Realisaation puuttuminen
Traumatisoitumisessa on pohjimmiltaan kyse realisaation puuttumisesta. Jotta tapahtuma tulisi osaksi elämäntarinaa, tuntuisi omalta kokemukselta ja todelliselta, tarvitaan kokemuksen sisäisten ja ulkoisten havaintojen yhdistymistä, synteesiä koetusta tapahtumasta. Integraatioon tarvitaan synteesin lisäksi tapahtuman merkityksen ymmärtämistä oman elämän jatkumossa ja sen ymmärtämistä, miten kokemus sijoittuu aikaan ja todellisuuteen. Tämä kaikki vaatii hyvin paljon psyykkistä energiaa (Van der Hart ym. 1993).

Realisoitumiseen kuuluu asian havaitseminen todeksi ja ymmärtäminen itselle tapahtuneeksi: »Elämäni oli vakavasti uhattuna, ja tämä vaikutti minuun ja läheisiini syvästi.» Traumatisoituneen kokemus taas jää ilman omakohtaisuutta: »Tiedän, että elämäni oli uhattuna, mutta tuntuu kuin se olisi tapahtunut jollekin toiselle» tai »tapahtuma ei tunnu todelliselta, vaikka tiedänkin sen tapahtuneen.» Tämä liittyy osittain autonomisen hermoston toimintaan uhkatilanteessa (Porges 2003). Tällaiset henkilökohtaistumattomat kokemukset ovat tyypillisiä dissosiaatiohäiriöiselle. Vakavasti traumatisoitunut ja dissosioiva potilas saattaa kertoa oman elämänsä järkyttävistä tapahtumista kuin mistä hyvänsä asiasta ilman tunteita ja omakohtaisuutta.

Realisaatioon tarvitaan myös sen ymmärtämistä, että tapahtuma sijoittuu tiettyyn ajankohtaan omassa elämänhistoriassa. Vakavasti traumatisoitunut elää yhä uudelleen menneisyyden traumatapahtumia kykenemättä tekemään eroa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä.

Eräs 52-vuotias naispuolinen terveydenhuollon ammattilainen oli ollut vuosikymmeniä vastuullisissa ja tarkkuutta vaativissa esimies- ja kliinisissä tehtävissä. Hän hakeutui psykoterapiaan saatuaan voimakkaita sydänoireita, joiden takia hänet oli toimitettu sairaalaan perusteellisiin tutkimuksiin. Jo ennen sydänoireita hän oli kärsinyt voimakkaista kivuista kehon eri osissa ja vaikeasta ihottumasta, joka oli välillä äärimmäisen tuskallinen ja toisinaan täysin oireeton. Mitään selitystä sydänoireille ei kuitenkaan löytynyt. Potilas oli äärimmäisen helpottunut tutkimustuloksista ja valmis selvittämään mahdollisia psyykkisiä syitä oireisiin.

Vakavasti traumatisoituneet ja dissosiaatiohäiriöiset tulevat hoitoon usein voimakkaiden ja äkillisesti muuttuvien ruumiillisten oireiden vuoksi, joihin ei löydy lääketieteellistä selitystä. Hoitoon tulon syynä voivat olla myös vakava masennus, ahdistusoireet, parisuhdevaikeudet tai äänien kuuleminen ja hallusinaatiot. Vaikka traumaattiset tapahtumat kertautuvat kehossa ja mielessä, oireista kärsivä saattaa olla täysin kyvytön muistamaan tapahtuneita traumoja.

Vakavasta traumataustasta ja dissosiaatiohäiriöstä voi antaa viitteitä myös se, että potilas on työssään erittäin toimintakykyinen mutta henkilökohtaisessa elämässään kaoottinen. Monesti yksityiselämän ihmissuhteiden laatu ei vastaa lainkaan työelämän toimintakyvyn antamaa kuvaa. Esimerkiksi väkivaltasuhteessa elävä nainen, joka pystyy vaativiin suorituksiin kodin ulkopuolella, saattaa kotona väkivallan edessä muuttuu avuttomaksi ja riippuvaiseksi kuin lapsi.

Psykoterapian alkuvaiheessa potilas selitti kaikki oireensa työuupumuksella. Hän oli työskennellyt vuosia yli kestokykynsä. Suureksi lohduksi tilanteessa hän koki miehensä tuen ja rauhoittavan läsnäolon. Lukuisten keskustelujen jälkeen alkoi paljastua, että hänen tärkeimmäksi tueksi kuvaamansa aviomies oli pahoinpidellyt häntä erittäin raa'asti koko kaksikymmentä vuotta kestäneen avioliiton ajan. Pitkän aikaa terapiakeskusteluissa potilas oli kuitenkin ollut yhteydessä vain turvalliseen ja lohduttavaan mielikuvaan miehestään. Kaikki nämä aviovuodet hän oli odottanut ja uskonut, että heidän parisuhteensa muuttuisi rakastavaksi. Potilas oli myös kehittänyt oman kauniin maailman kulttuuriharrastuksistaan, jotka keskittyivät arkkitehtuuriin, musiikkiin ja lohdullisiin runoihin.

Vakavimmat dissosiaatiohäiriöt syntyvät varhaislapsuudessa
Lapsi on erityisen herkkä rakenteelliselle dissosiaatiolle, koska hänen persoonallisuutensa on integroitumaton ja kokemuksen yhdistämisessä tarpeelliset aivoalueet (esim. hippokampus ja prefrontaalinen aivokuori) ovat vielä kypsymättömiä. Aikuisten rooli lapsen tunteiden säätelyssä ja traumaattisten asioiden käsittelyssä on tämän vuoksi keskeinen.

Koska lapsi tarvitsee aikuista selvitäkseen voimakkaista ja mieltä järkyttävistä tilanteista, ovat kiintymyssuhteen laatu ja jatkuvuus äärimmäisen tärkeitä. Jos lapsi joutuu hakemaan turvaa samoista aikuisista, jotka tuottavat hänelle uhkaavimpia ja traumaattisimpia tilanteita, lapsen ja vanhemman välille kehittyy disorganisoitunut kiintymyssuhde, joka osaltaan johtaa myöhemmin kehittyvään dissosiaatiohäiriöön (Ogawa ym. 1997).

[markja]

Paljon puhuimme ja kyllä hän ymmärsi, että muuta vaihtoehtoa ei ole kuin lähteä ja erota. Mutta...aina meni takaisin.

Ja tämä tuskin on mikään yksittäistapaus, vaan pikemminkin sääntö. Parisuhdetta voi tarkastella molemminpuolisen antamisen ja saamisen kautta - molempi saa mitä haluaa toisiltaan. Nainen, joka vuosikausia jatkaa väkivaltaista suhdetta saa nähdäkseni täsmälleen mitä haluaa - väkivaltaisen suhteen. Masokisteja riittää. Tietysti väkivalta on väärin, mutta jos toinen kerran nimenomaisesti tuntuu oikein haluavan sitä - onko väärin antaa sitä sitten? Jos joku nimenomaan tykkää saada jännitystä elämäänsä ja turpaansa aina välillä, niin onko jotenkin väärin jos tämä ihminen löytää toisen ihmisen joka toteuttaa tämän halun? Ei minusta.

Kannattaa muistaa, että melkoinen osa meidän toiminnastamme on tiedostamatonta. Tietoinen puoli meistä voi vaikkapa sanoa, että suklaata ei pidä syödä kun se lihottaa, mutta tiedostamattamme ostamme kaupasta kasapäin suklaata, jotta voisimme vaivihkaa syödä sitä. Samaan tapaan henkilö, joka on väkivaltaisessa suhteessa, voi nimenomaan tiedostamattaan haluta sitä. Välillä tulee kyyneleet silmiin, mutta entäpä jos tämä masokisti haluaakin sitä (tiedostamattaan)? Minun on kerta kaikkiaan mahdotonta käsittää sitä, että jos kerran ihminen OIKEASTI ja VILPITTÖMÄSTI ei halua parisuhdeväkivaltaa, niin miksi HELVETISSÄ se ihminen jatkaa parisuhdetta, jossa on huomattavasti väkivaltaa?!? Ovatko "muut suhteen osa-alueet" sitten niin ylivertaisia että niiden varjolla sopiikin saada turpaansa sitten vähän väliä? No, jos näin on niin edelleenkin, se suhde kokonaisuutena on kuitenkin tämän osapuolen(kin) mielestä sitten "paras mahdollinen" ja hän pitää siitä kiinni.

[katupoika]

Nainen, joka vuosikausia jatkaa väkivaltaista suhdetta saa nähdäkseni täsmälleen mitä haluaa - väkivaltaisen suhteen. Masokisteja riittää. Tietysti väkivalta on väärin, mutta jos toinen kerran nimenomaisesti tuntuu oikein haluavan sitä - onko väärin antaa sitä sitten? [...] Minun on kerta kaikkiaan mahdotonta käsittää sitä, että jos kerran ihminen OIKEASTI ja VILPITTÖMÄSTI ei halua parisuhdeväkivaltaa, niin miksi HELVETISSÄ se ihminen jatkaa parisuhdetta, jossa on huomattavasti väkivaltaa?!?

Aivan uskomatonta paskaa, ei jumalauta! Kelasin jo feidaa tän keskustelun, kun läpät rupes menemään niin turhanpäiväisiksi, mutta eihän tällasia juttuja voi olla kommentoimatta. Eihän nyt kukaan helvetti HALUA väkivaltaista suhdetta. Ihmiset, jotka elävät väkivaltaisessa suhteessa haluavat nimenomaan sen väkivallattoman ihmisen - sen, joka aina kyynel silmässä pyytää anteeksi lyömistään ja lupaa, ettei enää koskaan lyö. Sen, joka oli niin ihana silloin alussa. Sen takia ihmiset jaksaa kattoa ja kestää sitä turpaanvetämistä. Rakkaus on sokeeta, niinku useesti sanotaan.

Sä ehkä pystyt kuvitelemaan jos oikein pinnistät (en tarkoita tätä vittuiluna, oon vaan huomannut, että sun on äärimmäisen vaikeaa ellei jopa mahdotonta asettua hetkeksi jonkun toisen ihmisen asemaan), että mitä jatkuva pahoinpitely tekee ihmisen itsetunnolle. Et sä voi kelata näitä juttuja sitä kautta, että miten SÄ selvittäisit tilanteen tai miten joku hyvän itsetunnon ja psyykeen omaava ihminen selvittäisi tilanteen. Tollasessa suhteessa eläminen pistää ihmisen ihan paskaksi. Sitä ikään kuin ajelehtii mukana muistaen sen millaista alussa oli ja haluaa uskoa helvetin lujasti siihen, että kaikki muuttuu taas paremmaksi. Siksi se ulos käveleminen on helvetin paljon helpommin sanottu kuin tehty.

Mun mielestä sun asenne perheväkivallan uhreja kohtaan on helvetin röyhkeä, ylimielinen ja syyllistävä. Koska tää aihe koskettaa mua monella tapaa, mua suoraan sanoan vituttaa todella paljon, että sunlainen palikka laukoo täällä tollasia paskapuheita ilman minkäänlaista ymmärrystä siitä mistä on puhumassa.

Ja sit nää, jotka selittää jotain, että laki sanoo sitä ja tätä ja että kyllä aina autetaan, jne., niin vittu herätkää tekin tähän päivään. Menkää sinne kotikaupunkienne huonoimmille aluille ja kattokaa ympärillenne. Sit kysykää iteltänne, että miksi täällä on näin paljon epätoivoa ja paskaa, vaikka kaikkia autetaan ja lakikin velvoittaa siihen.

Että näin. Eiköhän tää keskustelu ollut mun osalta tässä.

[fitness]

Noista turvakodeista on vielä sanottava, että eihän niitä joka kylässä edes ole. Täällä mun kotikaupungissa (30 000 as.) ei ainakaan, lähin taitaa olla suuremmassa naapurikaupungissa. Ja kuinka moni sitten on tietoinen naapurikuntansa asioista.

[markja]

Eihän nyt kukaan helvetti HALUA väkivaltaista suhdetta.

Miksi ei? Eikö sinusta esim. S&M leikeistä kiinnostuneitakaan ihmisiä ole "oikeasti olemassa"?

Ihmiset, jotka elävät väkivaltaisessa suhteessa haluavat nimenomaan sen väkivallattoman ihmisen - sen, joka aina kyynel silmässä pyytää anteeksi lyömistään ja lupaa, ettei enää koskaan lyö.

Niin, no ainakin sanovat haluavansa. On vaikeata tajuta että sitten harrastaa moisia suhteita uudelleen ja uudelleen, jos ei niitä oikeasti halua. Ei kukaan pakota.

Mun mielestä sun asenne perheväkivallan uhreja kohtaan on helvetin röyhkeä, ylimielinen ja syyllistävä.

Tosiasioita ei aina ole helppo tai mukava myöntää.

Koska tää aihe koskettaa mua monella tapaa, mua suoraan sanoan vituttaa todella paljon, että sunlainen palikka laukoo täällä tollasia paskapuheita ilman minkäänlaista ymmärrystä siitä mistä on puhumassa.

En minä väitä että väkivaltainen suhde olisi täydellinen ja hyvä, vaikka toisaalta se mikä on hyvä suhde on yksilöllinen asia. Mutta ehkä siinä suhteessa on niin paljon muita plussia että se miinus (väkivalta) tuntuu pieneltä niihin verrattuna ja siksi suhde jatkuu. Tai sitten se masokistinen suhde on plussaa omasta mielestä.

Ei ole pakko elää henkilön X kanssa jos ei halua. Jos haluaa, mikä on ongelmana? Jos ei halua, voi muuttaa pois tavalla tai toisella, aikana tai toisena. Nykyään ihmiset eivät ole toisistaan taloudellisesti riippuvaisia kuten joskus 100 vuotta sitten, joten kyllä yksikseenkin pärjää. Ei ehkä yhtä hyvin taloudellisesti jne. mutta pärjääpä kuitenkin.

Väite siitä, että ihmiset vain ovat jotenkin kierosti ei-pakotettuina mutta ikäänkuin vailla kykyä tehdä mitään asialle, pakotettuina olemaan väkivaltaisessa suhteessa on naurettava. Se viittaa, että ihmiset ovat oikeasti niin tyhmiä, vastuuttomia ja kykenemättömiä tekemään omia valintoja, että parempi olisi ottaa holhoukseen vaan kaikki. Ihminen pystyy ja tekee valintoja. Ihmisen pitäisi kantaa valintojensa seuraukset. Kaikki valinnat eivät ole aina hyviä. Kaikki vaihtoehdot eivät ole aina hyviä. Joskus ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Tämä ei muuta sitä mihinkään, että kumppania ei voi pakottaa olemaan yhdessä sinun kanssasi jos tämä ei sitä halua.

[Katjushka]

Joo, kai tuo on ikuinen kysymys, miksei joku lähde väkivaltaisesta tilanteesta. Jos tilannetta pohditaan täysin yleisellä tasolla, esim:
Herra X hakkaa rouva X:ää. Rva X ei ole masokisti vaan kärsii tilanteesta.
ovat vastaukset helppoja, yksinkertaisia ja aina samoja. Mutta siihen sitten kun ottaa ihan oikean yhden perheväkivaltatapauksen, niin siinä menee saman tien helppous ja yksinkertaisuus. Ihmisillä kun nyt on sen järjen lisäksi myös tunteet. Ja esim opittuja käyttäytymismalleja, erilaisia elämäntilanteita yms yms

Tänään oli esimerkiksi juttua aivotutkija Riekkisestä:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotim ... id=1521293
Kyllä siinäkin on varmasti vaikea ollut miestä lähteä paljastamaan. Mielestäni näissä tapauksissa uhrit, jotka saavat rohkeutta lähteä hakemaan ulospääsyä ja apua tilanteesta ovat kyllä tosi rohkeita.

Mitä tulee miehiin uhreina parisuhdeväkivallassa, on heidän tilanteensa varmasti vielä hankalampi, sillä asenteiden lisäksi yhteiskunnan luoma tukiverkko on varmasti naisia varten tehty. Tunnen yhden tällaisen tapauksen, jossa alkoholistivaimo pahoinpitelee fyysisesti aviomiestään. Mies ei halua lähteä suhteesta, koska pariskunnalla on pieniä lapsia, jotka hän pelkää menettävänsä vaimolleen. Lisäksi tietysti rakastaa vaimoaan, joka selvinpäin on täysin erilainen - ei voisi uskoa, että hän sellaista tekee kotona. Ihan helvetiltä se heidänkin elämänsä kuulostaa. Ja mies ei näe itsellen mitään ulospääsyä. On kaverilleen sanonut, että varmaan homma loppuu siihen, että vaimo hänet vielä tappaa.

[Maybrick]

Katupojan kommentit on asiaa. Laki ja auttajat taitaa olla tosi kaukana ihmisestä joka on lamaantunut. Se joka lähtee apua hakemaan itselleen on jo lähtökohdin paljon paremmassa asemassa kuin se joka ei pysty/eri syistä halua apua hakea.

Nämä SM-leikit on eri asia. Vaikka olis mikä masokisti, ei sellainen leikki ikuisesti huvita, ja sanotaanhan, että jokainen orja haluaa lopulta vapautensa.

[Rezah]

Eihän nyt kukaan helvetti HALUA väkivaltaista suhdetta.

Miksi ei? Eikö sinusta esim. S&M leikeistä kiinnostuneitakaan ihmisiä ole "oikeasti olemassa"?

Tää oli kyllä paras kommentti pitkään aikaan

Katupoika sanoikin jo mitä itse mietin, helppo sitä on puhua teoreettisesti asioista joiden pitäisi mennä niin kuin jonkun pienessä päässä liikkuu.

[rimma]

Hei markja, ens viikolla tulee muistaakseni sellanen dokumentti jossa käsitellään sitä kun nainen on hakkaajan roolissa. Saat varmasti paljon puhtia siitä taisteluusi naisten oikeuksia ja miehen oikeuttomuutta vastaan. Niin ja liittyyhän se toki tähänkin keskusteluun. (Jos satut tämän lukemaan niin että vittuilen niin ole hyvä, sitä en tarkoita kuitenkaan nyt)
Se on totta että monesti mieskin on tossun alla ja saa takkiinsa pahastikkin. Harva siitä ilmoittaa koska "maine" kärsisi ja egolle se tekisi hallaa. Nainen taas kieltää hakkaamisen mielessään ja näkee hakkaavan miehen sädekehä pään päällä. Se on kummallista.
Miksei sitten nämä miehet lähde lätkimään vaikka ovat ylivertaisia voimansakkin puolesta? Veikkaampa ihan samasta syystä kun nainen ei lähde. Eli tässä tilanteessa ei voi syyttää kenenkään sukupuolta siitä että tekee tai jättää tekemättä jotain.
Tässä täytyisi keskittyä nimenomaan yksilönä hoitamaan ongelmaa.
Niin ja lapsi tämmöisessä tilanteessa... Vielä hankalampi lähteä pois. Harmillista.

[Tampereen Tyttö]

Jospa sillä dissosiaatiohäiriöllä olisi jotakin tekemistä asian kanssa??

[Geissimummo]

Tein riitelytapatestin, tässä tulos:

Käytät riitatilanteessa useita sanallisen tai sanattoman aggression muotoja, jotka eivät edistä rakentavaa ajatusten vaihtoa tai asiasta sopimista. Läheisesi saattaa kokea käyttäytymisesi hyvin loukkaavaksi.

Väkivallalla uhkaaminen tai tavaroiden heittely, potkiminen ja rikkominen ei kuulu normaaliin riitelyyn. Tälläinen uhkaava käyttäytyminen voi aiheuttaa läheisellesi erilaisia pelkotiloja ja henkisiä vaikeuksia.

Vastauksistasi tulee ilmi mahdollisuus sellaiseen vakavaan fyysiseen väkivaltaan, joka voi aiheuttaa läheisellesi sekä fyysisiä että henkisiä vammoja. Sinun kannattaa hakea apua itsellesi.

Olen siis naispuolinen. Itseänikin joskus huolestuttaa käyttäymisenä, jos en saa mieheni suusta totuutta asiaan, joka on aiheuttanut riidan.

[markja]

Ainiin, riitelytapatestini tulos:

Vastauksista päätellen osaat käyttäytyä järkevästi ja rauhallisesti erimielisyyksiä selvitettäessä.

Käytät riitatilanteessa joitakin sanallisen tai sanattoman aggression muotoja, jotka eivät edistä rakentavaa ajatusten vaihtoa tai asiasta sopimista. Läheisesi saattaa kokea käyttäytymisesi loukkaavaksi.

Osaat välttää fyysisiä väkivallantekoja ja kunnioitat läheisesi fyysistä koskemattomuutta riitatilanteessa.

Että silleen.

[markja]

Tässä lähettämäni täsmennyt/jatkoviesti tuonne turvakoti.net sivuille:

Hannu T. Seppänen kirjoittaa kirjassa "Mies vailla tasa-arvoa" otsikon "Vihollinen vuoteessasi?", s.84-94, alla mm. seuraavaa:

"Selvitin pari vuotta sitten Stakesin ylläpitämän hoitoilmoitusrekisterin, Hilmon, tilastoja sairaaloitten hoitojaksoista väkivaltatapauksissa. Kyseessä ovat siis koko maan vakavimmat tapaukset. Saatuani eteeni tilastot hämmästyin. Vuonna 1994 perheväkivalta-nimikkeellä naisia hoidettiin 260 hoitojaksossa ja seuraavana vuonna 205 jaksossa. Miesten vastaavat luvut olivat 156 ja 141. Jo nämä väkivallan seuraukset olivat muuta kuin feministinen väkivaltateoria olettaa. Vielä suurempi yllätys kuitenkin oli, että vuosina 2002 ja 2003 naisia hoidettiin 123 ja 117 jaksossa, mutta miehiä 254 ja 231 jaksossa.

Lisäksi hän kirjoittaa:
"Luku (osuus naisista jotka ovat kuluneen vuoden aikana kokeneet lyömisen kaltaista väkivaltaa parisuhteessaan) oli joulun alla 2006 julkistetussa uudessa UTH:ssa (Usko, Toivo, Hakkaus) laskenut alle prosenttiin vuodessa."

Ja:
"Saksassa tehty suppeampi tutkimus, jossa noin neljännes miehistä kertoi puolisonsa olleen joskus väkivaltainen."

Ja:
"(Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa) Suoranaisia fyysisiä yhteenottoja raportoi kolme naista ja kaksi miestä sadasta."

Ja:
"(Suomessa) Kuitenkin naiset ovat tekijöinä yli puolessa lasten pahoinpitelyistä ja ylivoimaisessa enemmistössä lasten surmissa."

jne.jne.jne.

[rimma]

Hahhah