Reppu – En minäkään pidä mitenkään mahdollisena, että olisi ollut joen kuljetettavana käytännössä päivääkään. Oletetaan kuitenkin, että tämän joen virta on pilkkonut aikuisten ihmisten ruumiitkin pyörityksessään pieniksi palasiksi, niin onhan ton repun sitten täytynyt olla varsinainen lottovoittaja jos on edes pysynyt pinnalla tunninkaan verran. Ja tosiaan pelkästään vetoketjut noissa päästää upoksissa hyvin äkisti ilmat pihalle ja vedet sisään. Rinkkailevana ja hyvin paljon reppuilevana ihmisenä en ikinä luota ton kaliiberin reppuihin vaan aina on varavaatteet ja elektroniikka omissa pienissä vesitiiviissä pusseissaan siellä repussa.
Housut/löytöpaikka – tällainen kuva netistä tietty löytyy.

En nyt tiedä onko päätelty toi olevan juuri se nimenomainen kivi vai oliko löytöpaikka vain jossain tolla puolella jokea? Toi on kuitenkin vissiin juuri siinä sen pahamaineisen apinasillan alla, jossa on myös se sos-kivikin (emergency marker) ihan vieressä. Sopii siis teoriaan, että siellä on pahoja sattunut ja sieltä on yökuvatkin. Oliskin jossain yökuvassa ne housut, mutta eipä tietenkään…
Baari - Krisin sieppauskuvasta en ole ihmeempi hakuja tehnyt, en edes oikein tunne koko Waybackin hakutekniikkaa mitenkään. Ymmärtääkseni raportoitiin, että ensin se kuva oli poistettu sivustolta, se oli ollut joku minfon tai ylaudan tyyppinen foorumi, ja hetki myöhemmin koko saitti oli deletoitu. Ilmeisesti oli ollut niin vähän aikaa näkyvillä, ettei kukaan ollut älynnyt napata kuvakaappausta tai mitään muutakaan talteen. Eli voi olla varsin hankalaa, varsinkin kun en muista edes nähneeni ko. saitin nimeä koskaan missään. En edes tiedä, minkä maalainen serveri on ollut. Ja eiköhän aika moni ole jo kokeillut noiden hakujen kanssa onneaan. Turha meikätumpelon alkaa enää kokeilemaan.
Rekka – En muista kirveelläkään, mihin kaupunkiin mukamas kyyti vei. Siis versio ykkösessä, jossa kuski puhui jättäneensä tytön johonkin. Versio kakkosessa kertoja ei kuskannut, vaan tiesi tytön saaneen kyydin joltain toiselta rekkakuskilta. Ymmärtääkseni molemmat versiot on samalta mieheltä, ehkä nää tarinat on vaan muuttunut liikkuessaan, ja hän on alun perin puhunut vain yhtä tarinaa. Näitä kun käännellään portugalista ehkä espanjaksi, siitä joku huonon kielitaidon hollantilainen kääntää omalle kielelleen, sitten satunnainen bloggaaja englanniksi ja sitten vielä siitä minä suomennan, niin saattaahan siinä jonkinlainen rikkinäinen puhelin –efekti päästä syntymään.
Sitä paitsi, olisihan siinä Hollannin konsuli löydettävissä Kolumbiassakin. Myös Ecuadorissa. Sen sijaan luoteis-Brasiliassa todellakaan ei. Kolumbian rajalta lähimpään konsuliin Brasiliassa on matkaa linnuntietä yli 3000 kilometriä. Eli jos sinne itseäpintaisesti on ollut liftaamassa, niin saattaahan tollakin matkalla ehtiä sattumaa ja tapahtumaan kaikkea jännää. Sen sijaan esim. Ecuadoriin olisi konsuliin pohjois-Brasseista matkaa ainostaan niukasti reilu tonni. Ei toi tarina kyllä taivu uskottavaksi miltään kantilta ihmeteltynä.
Jos taas on havainto ollut koillisesta osasta maata, niin siellä rannikolla on paljon paremmat väylät liikkumiseen ja siten isommat kaupungit olisi edes jotenkin mahdollista saavuttaa peukkukydilläkin.
Lisannen hermot –
Taisi olla englanninkielinen käännös suurin piirtein niin, että I can’t make myself understood here with them. Saattaa se kova turhautuminen tietty johtua kielimuurista tai sitten kulttuurieroista. Ei voi tietää.Neo7 kirjoitti: To Joulu 03, 2020 3:20 am Lisannen hermoromahdus. Samaa mieltä olen, että sen varmaankin aiheutti kulttuurierot, ehkä ne tuli tosiaan konkreettisemmiksi vasta tuola Boquetessa, niinkun kirjoitti päiväkirjaansakin, että ei ymmärrä näitä ihmisiä. Ehkä ei ollut kyse pelkästään kielellisestä ymmärtämättömyydestä.

