Ei ole oleellista, mutta asian juju on siinä, että syyttäjän ei tarvitse perustella väitteitään riittää, kun kertoo väitteen ja selostaa kuka kulloinkin on väitteen esittänyt. Otetaan sitten vähän oleellisempi esimerkki. Vihjepuhelu. Jostain lähtee liikkeelle ajatus siitä, että vihjepuhelun soittaja on Aarnion alainen. Sen sijaan, että syyttäjä ammattimaisesti ja tieteellisesti ajatellen miettisi, onko minulla keinoja selvittää kuka on vihjepuhelun taustalla alkaakin aivan erilainen todisteiden kokoaminen.Pieni liekki kirjoitti: ↑Ke Joulu 16, 2020 9:37 pmSiis olenko mä tippunut vauhdistanne kyydistä? Onko tämä jotenkin oleellista asiaa, mitä tässä mietitte ja selvitätte?
Lähdetään liikkeelle siitä, että kuka on heikoin lenkki. Sellainen henkilö yleensä löytyy, jolta saadaan "varma" tunnistus. Sitten kootaan tietty henkilöpiiri ja kokeillaan meneekö väite sillä lävitse. Osa poliiseja laitetaan arvuuttelemaan kuka on soittaja. Jos henkilö ei heti hoksaa ketä tarkoitetaan, ilmoitetaan nimi ja kysytään uudestaan. Sitten saadaan yhteensä muutamia "tunnistuksia" ja samalla ne henkilöt, jotka eivät tunnista niputetaan yhteen.
Lisäksi ilmoitetaan, että aikanaan omassa laboratoriossa tehdyt äänitutkimukset, joiden tulokset eivät viittaa millään tavalla tässä arvuuteltuun henkilöön, ovat olleet tarpeettomia, kalliita ja vääriä.
Jossain vaiheessa asialle vihkiytyneet tutkivat journalistit kirjoittavat juttua lehdessä ja vetoavat siinä usean todistajan tehneen tunnistuksen juuri tästä henkilöstä. Seuraavaksi oikeuteen ilmestyy henkilö, joka kertoo tehneensä vihjepuhelun. Tästä media ei sitten kerro sen enempää. Tarina jää siis elämään ilman, että kukaan esittää muita tiedettyja faktoja kuten esim. jo aiemmin suoritettua äänitutkimusta.
Oikeudessa sitten tuomareiden on helppo kirjoittaa tarina auki sen mukaan minkä syyttäjä on jo esisuorittanut antamalla rakenteen ja nimittämällä todistajat, jotka tietenkin tulevat oikeuteen kertomaan "kuulosti" tältä kaverilta. Näin syntyy aihetodisteiden ketju. Tuomareilla on helppo tehtävä sitten parilla lauseella mainita, että äänitutkimuskin on tehty mutta kohdistui eri henkilöön.
Seuraavaksi mennäänkin sitten kokonaisuuden rakentamiskuvioon, jossa kaikki kerätyt asiat todistavat yhdessä syyttäjän väitettä siten, että yksi väite tukee toista väitettä ja vähitellen kokonaisuus näyttäytyy tuomareille yhtenä todistusketjuna, jossa yksityiskohdatkin kristallisoituvat tosiseikkoina.
Nyt jos palataan tähän autoesimerkkiin, niin näin voi käydä myös tässä kohdin, jos kukaan ei esitä muutamaa perustavaa laatua olevaa kysymystä. Mitä hyötyä on lahjan saajalle, jos lahja on arvoton sillä hetkellä, kun lahja todellisuudessa saadaan käyttöön? Mitä hyötyä on lahjasta, joka aiheuttaa enemmän ylläpitokustannuksia kuin tuottaa hyötyä, koska lahja vanhenee ja sen hyötyä tuottavat ominaisuudet katoavat jossain ajassa?
Hyvinkin usein tuomareiden pohdinta on lähinnä näennäispohdintaa, josta puuttuu ajatus motiiveista ja väitteiden todellinen läpikäyminen testaamalla niitä siten, että kestävätkä ne kriittistä tarkastelua?