En käsitä tätä itse lainkaan; lasten saaminen on maailmaamullistava ja ihmeellinen asia jokaiselle vanhemmalle, mutta miksi kaiken pitäisi olla vain lasta varten?? Maalaisjärkeä saa ja pitää käyttää; kodista on hyvä tehdä lapsiturvallinen ja lapselle on osoitettava kurin ja nuhteen lisäksi myös rakkautta. Lapsella on oltava se turvallinen koti ja paljon muita huolenpitoon liittyviä asioita, mutta minusta lapselle paras asia on ihan tavallinen arki. Jos se minusta riippuu, minun tyttärestäni ei tule pummia eikä hemmoteltua kakaraa. Kasvatus on kovaa työtä mutta on ihmeellinen asia saada kasvattaa jotakuta - ja jonain päivänä sitä olisi valmis vetämään itsensä jojoon kun toinen ei tottele mitään.
Mitä tulee kännykkäasiaan, olen ajatellut itse hankkia kännykän tyttärelleni kunhan tämä alkaa oleilla yksikseen kotona. Siitä en tiedä, koska tämä tapahtuu; tyttären kasvamisesta sekä henkisesti että fyysisesti se riippuu. Ja sekin naurattaa kun hölötetään että sen ja sen ikäistä lasta ei yksin kotiin pitäisi jättää. Minä olin pari tuntia yksikseni koulun jälkeen jo ekaluokalla, ehkä sitä pienempänäkin jos vanhemmat käväisivät äkkiä vaikkapa kaupassa eikä minulla koskaan ollut turvatonta oloa. Päinvastoin, lapsuudenkotini oli onnellinen ja vanhempani mitä välittävimpiä ja rakastavampia vanhempia. Nykyisin sitä vaan hössötetään aivan liikaa kaikesta. Normiarki ja normaali vanhemmuus riittävät vallan mainiosti. Aina ei tarvitse olla laatuaikoja, ohjelmia ja krumeluureja.
Sempä takia meitin apinat ei kaupassa kilju ja ruikuta. Leluja on kaapit ja lastenhuoneet täynnä, lahjana saatuja ja kirppareilta ostettuja, harvoin muuten vaan mitään leluja ostellaan. Ja täällä jostain vanhoista luovutaan ennenkun saa uutta tilalle. 
