Ulkomaista vertailua

[Pieni liekki]

En ymmärrä ihmistä, joka mainostaa kaappiluurangon askarteluohjeita sivustollaan vielä sen jälkeenkin, kun hänen puolisonsa on surmattu, en sittenkään vaikka sama henkilö vakuuttelisi jälkeenpäin, että heillä nyt on vaan sellainen 'outo huumori'. Onhan se aika makaaberia, jos ko kaappiluuranko tuottaisi riemua ja kauhua, jopa vuosiksi eteenpäin.

Tämä oli tässä.

Jotenkin minusta tuntuu, että Ulvila-osion kirjoittelijoiden joukossa on ihmisiä, jotka projisoivat omia sisäisiä pelkotilojaan Anneli Auerin kautta. Se on valitettavaa, koska silloin oma ajatustoiminta lukittuu, eikä pysty enää hallitsemaan Ulvilan surmasta liikkeelle lähtenyttä asiakokonaisuutta.

Tuo Taran mainitsema kaappiluuranko tuo hänelle aivan selvästi erilaisia ajatuskytkentöjä/mielleyhtymiä kuin minulle, joka olen saanut monena vuonna seurata lasten koulussa tapahtuvan Halloween-juhlan suunnittelua ja toteutusta. Juhlassa on tarjolla mm. roikkuvia luurankoja, kiipeileviä hämähäkkejä, veriboolia irtokädellä ja pasteijoita sormitäytteellä sekä liikkeellä mitä omituisempia hirviöitä.

Itse en ole koskaan suuremmin piitannut Halloween-juhlista enkä ylipäänsä vaatteissa esiintyvistä pääkallokuvioinneista, mutta muiden mukana olen ollut touhuamassa ja olen antanut lasten kulkea vaatteissa, joista he pitävät. Ulkomaiden tuomisia tuo Halloween-juhlinta ja pääkalloilla vaatteiden koristelu täällä on. Aika sitten näyttää, kuinka pysyväksi osaksi Halloween-juhla pääkalloineen ja muine rekvisiittoineen meille jää.

[Evil Lindros]

Voihan nenä taas näiden kanssa. Mä jättäisin läheiseni tuhkan edelleen jonnekin kirjahyllyyn tai kaappiin ihan tällaisten turhanpäiväisten päivittelijöiden takia. Se on törkeää, että laki ylipäätään määrää, missä ja miten läheisen tuhkaa saa säilyttää, mutta että täällä on oikeasti ihmisiä, jotka vääntää sen perusteella ihmisestä murhaajaa tai sen kaappiluurangon takia, on enemmänkin säälittävää. No noistahan se pitää vääntääkin, kun ei mitään oikeita todisteita mistään ole.

Ulkomaiseen vertailuun tulee mieleen, että montako tapausta historia oikeasti tuntee, jossa nelikymppinen nainen ensin murhaa miehensä ja sitten raiskaa lapsensa uhkaukseksi, että eivät kerro kenellekään murhasta? Varmaan syyllisyydestä varmat kertoo, että kerta se on ensimmäinenkin, mutta voisiko kuitenkin miettiä, että se mikä kuulostaa uskomattomalta, onkin sitä. Niin, voisihan Auer olla syyllinen ja yllämainittu skenaario totta, jos ne todisteet oikeasti puhuisivatkin sen puolesta.

Ihme sakkia ne, jotka on varmoja syyllisyydestä ja väittävät kivenkovaan olevansa objektiivisia. Mihin hiton aineistoon ne perustaa syyllisyysväitteensä? Siihen salaiseenko? Siihen, josta seksuaalirikosoikeudenkäynnissä annettu hovin tuomiolauselmakin ihan selvästi sanoo, että rikoksen mahdollisuutta ei voitu sulkea pois eli Auer tuomittiin seksuaalirikoksista, koska hänen syyttömyyttään ei voitu todistaa. Molemmissa oikeudenkäynneissä on sama kaava: syytetyn tulee todistaa syyttömyytensä. Ja sitten jaksetaan vängätä siitä, että varmasti on seksuaalirikollinen kun on kerran lainvoimainen tuomio ja koska ei Suomessa syyttömiä tuomita. Haluaisin todellakin uskoa samaan, mutta kun todisteet ei siihen mitenkään viittaa. Ne todisteet, joita on oikeuteen viety - ei ne todisteet, joita on väitetty olevan olemassa niin kuin joukko lavastuksen välineitä. Uskon Auerin lavastaneet sitten, jos joku esittää näitä välineitä ihan päivänvalossa eikä pelkkänä mutuna, että ne on piilotettu pakastimeen ja hävitetty onnistuneesti, koska poliisit oli tyhmiä.

[sisotalo]

1. Ulkomaiseen vertailuun tulee mieleen, että montako tapausta historia oikeasti tuntee, jossa nelikymppinen nainen ensin murhaa miehensä ja sitten raiskaa lapsensa uhkaukseksi, että eivät kerro kenellekään murhasta? Varmaan syyllisyydestä varmat kertoo, että kerta se on ensimmäinenkin, mutta voisiko kuitenkin miettiä, että se mikä kuulostaa uskomattomalta, onkin sitä.

2. Molemmissa oikeudenkäynneissä on sama kaava: syytetyn tulee todistaa syyttömyytensä.

Kommnetiti
1. Ulkomaisen mielenkiinnon puute osoittaa, että Suomessa ollaan tässä asiassa niin syvällä metsässä, että ainoakaan ulkomainen lehtimies ei kehtaa nostaa asiaa esille. Vähän samalla tavalla on käynyt Sture Bergwallin syyttämisen kanssa. Se on iso asia vain Suomessa ja Norjassa. Norja oli täysin rinnoin todistamssa SB:tä sarjamurhaajaksi ja Suomessa on oma yhtä paha virhe tehty Annelin asiassa, ei ruotsalaisten tarvitse Suomen rinnalla mitään hävetä. He osasivat kuintekin 23 vuoden jälkeen virallisesti korjata valheensa.

2. Murhasyyte käsiteltiin korrektisti, Anneli vapautettiin kun todettiin järkevä epäily. Raiskauksia ei ollut, eikä niistä voitu tuomita. Pohjan heikkous salattiin ja annettin oikein olan takaa. Sirkus Minna Joki-Erkkilä sai vapaat kädet kun puolustus ei tuonut saliin vastatodistajaa, lääkäriä.

[Köökisykolooki]

Huomasin, että norjalaisen Birgitte Tengsin surmasta tehty dokumenttisarja on taas katsottavissa YLE Areenassa. Löytyy nimellä: Kuka murhasi Birgitten.
Joitakin yhtäläisyyksiä Ulvilan murhaan mielestäni löytyy. Esimerkiksi väärän tunnustuksen saaminen epäillyltä ja joidenkin tutkimuslinjojen jättäminen kunnolla selvittämättä.

[Päämiäs]

Ulkomailla HANGING SURVIOUR Ulvilan oikeusmurhat eloonjääneestä syntipukki koska poliisi ei löydä murhaajaa ulkopuolelta
Minulta jäänyt lukematta alla NS löytämä Ulvilan kaksoistapaus. Ulvilan oikeusmurhat ovat ihan yleisiä, insestivalheet vielä yleisempiä länsimaissa, muualla maailmassa toki oikeat insestirikoksetkin.

Nimeän aivan liian yleisen ilmiön HANGING SURVIOUR kun poliisi syyttää eloonjäänyttä/perhettä, koska ei ole löytänyt oikeaa ulkopuolista murhaajaa. Kuin Bodomissa syytöntä Gustafssonia. Ja Palmeesta syytöntä Skandian graafikkoa joka törmäsi paikalle. USA Jon Benet perheen vaino. Espanjassa Madeleine. Italiassa jenkkitytön noitavaino jne.
Tyypillistä on "asiantuntijat" jotka rientävät poliisin avuksi väärentämään todisteita ja lausuntoja, jotta syytön uhri saadaan tuomittua.
Suurin riski oikeusmurhiin on järjestelmissä, joissa syyttäjä/tutkintatuomari sekaantuu tai johtaa tutkimuksia.

Mikä suomalaiseksi nimeksi? Kuolemattoman hirttäminen/naulitseminen/noitavaino-rovio. Eloonjääneestä syntipukki?

poliisi "päätyi metsään" ryhtyessään 2008 ajamaan Auerin syyllisyyttä kokonaisvaltaisen intuiitionsa perusteella. Keksimään ja näkemään yhteyksiä siellä, missä niitä ei todellisuudessa ollut.

Ranskasta löytyy melko vastaava tapaus kuin on ollut Ulvilan surma. Saksalaiset ovat tehneet muutamista ranskalaisista oikeustapauksista tällaisen Täterjagd -nimisen sarjan (syyllisen jahtaaminen). Siellä esitellään tällainen tekohetkellä noin Anneli Auerin ikäinen nainen nimeltään Edwige Alessandri. Hänellä oli kaksi lasta, toinen oli iältään 11 vuotias ja toinen murrosikäinen. Nuorempi oli yöllä hiipinyt alakertaan vanhemmiltaan tietämättä katsomaan telkkaria ja nukahtanut sinne sohvalle ja heräsi vasta kun näkyi poliisien siniset valot.

Vanhemmat olivat menneet nukkumaan, ja nainen kertoi, että yhtäkkiä tilassa oli ollut kaksi miestä, joista toinen oli ampunut hänen nukkuvan miehensä ja sanonut, että ase laukesi ja mennään nyt. Sitten henkilöt olivat poistuneet ja teini-ikäinen tuli huoneeseen kysymään mitä ääntä sieltä vanhempien makuuhuoneesta kuului, johon äiti oli vastannut, että joku ampui miehen ja isä on kuollut.

Sen jälkeen poliisit tulivat paikalle ja uskoivat mitä nainen sanoi ensiksi. He havaitsivat ikkunan rikotuksi, jossain alakerroksessa ja jonkun yrittäneen tulla sisälle sieltä. He löysivät kaksi tupakantumppia ikkunan vierestä ja saivat vieraan dna:ta, jolle ei löytynyt mitään vastaavuutta mistään rikosrekistereistä, eikä muilta henkilöiltä, jotka olisivat kuuluneen lähipiiriin. Sitten kului aikaa ja joku poliisi sai kuningasajatuksen, nainen on itse tehnyt tämän. Perusteluiksi alettiin etsiä aihetodisteita, joista yksi oli tällainen, että koska rikotun ikkunan edessä oli ollut irtokasvillisuutta, niin näiden kasvien olisi pitänyt kulkeutua tekijöiden mukana sisälle taloon. Talosta ei löytynyt näiden mukaan mitään kengänjälkiä. Eikä henkilöä olisi voitu oikeuslääkärin mukaan ampua sänkyynsä. Sen lisäksi tekijän ääntä ei nainen olisi voinut kuulla, koska ampuminen olisi aiheuttanut niin kovan äänen, että hänen korvansa olisi täytynyt olla hetken kuuro.
Sen jälkeen poliisi kuskasi teini-ikäisen pojan poliisiasemalle ja sai häneltä puristettua ulos "totuuden", eli hän olisi mennyt huoneeseen ja huomannut, että äiti on ampunut isän ja nyt äiti olisi pyytänyt poikaa auttamaan ja kertomaan väärän tarinan. Poika oli poistunut poliisiasemalta ja mennyt suorinta tietä kertomaan, että hän valehteli poliiseille, koska halusi ulos poliisiasemalta ja hän antoi väärän todistuksen äitinsä syyllisyydestä.

Nainen tuomittiin ensin 12 vuoden vankeuteen ja sitten tuomiota alennettiin 10 vuodeksi. Sitten oikeus salli vielä kolmannen oikeudenkäynnin, kun äiti oli jo ollut vuosia vankilassa, kun tupakantumpeista löydetty dna osuikin erääseen rikolliseen, joka oli rekisteröity myöhemmmin poliisin tiedostoihin. Perhe palkkasi yksityisetsivän, joka sai selville useita poliisien tekemiä vääriä päätelmiä ja harhautuksia. Yksi näistä oli se, että ei nähty, että rikottu ikkuna ei välttämättä ollutkaan tekijöiden sisäänkäynti, vaan todettiin, että alakerrassa oli ollut lähellä ovi, josta tekijät pääsivät sisään, koska se ei ollut lukittu. Se mikä tässä oli aika lähellä Anneli Auerin tapausta oli se, että tässä kerrottiin ensimmäistä oikeudenkäyntiä varten nk. suljetun huoneen teoriasta, joka säilyi koko oikeudenkäynnin ajan, vaikka tilaan pääsi sisälle. Tämä vakuutti ensimmäisen tuomarin ja toisenkin.

Etsivä sai selville, ettei tätä rikollista, jonka dna:ta löytyi rikotun ikkunan vieressä löytyneistä tupakantumpeista huomioitu mitenkään. Tutkintasuunta vain unohdettiin. Pojan kertoma juttu otettiin todesta, vaikka poika kertoi vain, että hän keksi jutun yhdessä poliisien kanssa, jotta pääsisi laitokselta pois, mutta hän oli välittömästi kertonut tästä toiselle henkilölle. Poliiseilla ei ollut mitään alibia naisen teolle, joten he kehittelivät teorian, että isä olisi jotenkin ollut ymmärtämättä pojan teini-iän sekoilua ja tästä olisi syntynyt valtaisa riita vanhempien välille. Tekovälinekin oli väärin arvioitu, ase oli ollut sellainen, ettei siitä aiheutunut mitään ongelmaa, ettei nainen olisi voinut kuulla mitä tekijät sanoivat. Tekoasetta ei koskaan löydetty mistään. Oikeuslääkäri oli päätellyt aseella ampumiskuvion ja vamman aivan väärin.

Kolmannessa oikeudenkäynnissä tuomari ymmärsi toki, ettei tässä ole mitään järkeä mutta pelastaakseen tuomioistuimen myöntämästä, että henkilö oli istunut jo koko tuomionsa vankilassa (10 vuotta) tuomari keksi ovelan idean millä selvitä tästä. Hän aloitti uuden tutkinnan mutta samassa poliisilaitoksessa kuin missä naista alettiin syyttämään, joten vastentahtoiset poliisit eivät tehneet mitään ja juttu jäi käsittelemättä. Nainen kertoi, että hän aikoo taistella loppuelämänsä (tähän mennessä 17 vuotta) sen puolesta, että hän on syytön.

[Kuolemannaakka]

Tämä paikalla olleen epäily ja syylliseksi tekeminen on periaatteessa aivan luonnollista. Kun tutkijat ja yleisö pohtii mitä on tapahtunut, ei heillä ole ketään muuta, jonka kertomuksia ja käytöstä voitaisiin arvioida. Eihän ulkopuolisesta surmaajasta tiedä kukaan mitään. Sen sijaan paikalla olleesta henkiinjääneestä tiedetään kaikki, ja kaikkea mitä hän sanoo tai tekee, voidaan käyttää todisteena häntä vastaan. Kun hän joutuu epäilyksen alaiseksi hän ei käytännössä voi toimia mitenkään tai sanoa mitään, mikä ei lisäisi epäilyjä. Jos ei sano mitään, niin se vasta epäilyttävää onkin.

Kaikissa rikosjutuissa aletaan niiden pitkittyessä epäilemään paikalla varmasti ollutta. Aluksi varovaisesti; joku heittää jonkun puolivitsin, ja sitten asiaa aletaan pohtimaan, ja lopulta "kaikki tietävät", että sehän se oli. Kaikki ihmettelevät, että miksi eivät aluksi epäilleet tätä henkilöä!

Syytetyllä pitää olla valokuvamuisti, hänen täytyy muistaa oma tarinansa pilkulleen vuosien kuluttua ja jokaisen yksityiskohdan on oltava oikein. Hän ei saa arvailla tai olettaa tai liioitella mitään, hän ei saa ehdottaa mitään ja hänen pitää pystyä täydellisesti perustelemaan jokainen liikkeensä ja sanansa. Jos tapahtumassa on kaksi tai useampia henkilöitä, heidän kaikkien pitäisi kertoa asioista täsmälleen identtisesti, mikä tietysti on mahdotonta. Mutta jokaiseen ristiriitaan tartutaan ja sitä käytetään todisteena syytettyä vastaan. On aivan naurettavan helppo kehittää paikalla olleesta syyllinen omassa päässään, ja luoda vielä sellainen tapahtumien kulku, että syyllisyys näyttää aivan itsestään selvältä. Mitä vähemmän asioista tiedetään ja mitä vähemmän on tiedossa tai olemassa faktoja, joihin tarinaa täytyisi sitoa, sitä vapaammin tarinan voi keksiä.

Ja mikäli syytetty on tehnyt yhdenkin asian, joka jälkeenpäin vaikuttaa ei-optimaaliselta, jotenkin turhalta, "tunteettomalta" tai muuten "en minä ainakaan olisi noin tehnyt", sitä enemmän suuren yleisön tuomio kohdistuu syytettyyn. Vaikka näillä asioilla ei olisi itse teon kanssa mitään tekemistä. Syytetyn historiassa tai elämässä ei saa olla mitään kuvitellusta keskiarvosta poikkeavaa. 15 tyhjää dödöpulloa kaapissa on jo murhatodiste!

Motiivit, surma-aseet, puuttuvat jäljet tai puuttuvat vammat voidaan kaikki selittää ja kehittää omasta päästä. Jos henkilö olisi tehnyt näin ja näin, hän voisi olla syyllinen. Ja koska kenestäkään muusta henkilöstä ei ole mitään tietoa, ei kukaan ala pohtimaan sen ulkopuolisen liikkeitä tai motiiveja. Ihmisten käytöksen oletetaan aina olevan optimaalista, eikä etenkään surmaaja voi koskaan tehdä mitään tarpeetonta, erikoista tai tehotonta. Jos syytetty kertoo tehneensä jotain tällaista, tai kertoo murhaajan tehneen jotain tällaista, se on todiste siitä, että hän valehtelee. Onkin tavallaan paradoksaalista, että mitä uhkarohkeammin tai epäuskottavammin murhaaja käyttäytyy, sitä vaikeampi häntä on saada kiinni, mikäli hän ei jätä seurattavia jälkiä eikä jää heti kiinni. Parin vuoden kuluttua kukaan ei usko, että hän olisi tehnyt näin, vaan ajattelevat, että silminnäkijä valehteli. Koska eihän nyt kukaan tuolla tavalla...

Ja ne oikean käytöksen mallit tulevat meille viihteestä. Niistä me tiedetään, miten murhaaja ja murhaajan uhrit käyttäytyvät. Sattuneesta syystä kun harvalla on omakohtaista kokemusta.

[Päämiäs]

Turun sekosyyttäjät yrittää lisätä tanskalaisten syyttömänä tuomittujen määrää Viking Sallyn syyttömällä partiopojalla, koska sortui aikuisena rikoksiin. Pahamainen Turun Hovi on ammattilainen oikeusmurhaamisessa.
Teema ma 13.12. 19.52
Syyttömänä tuomittu
Tanskalainen ohjelma tapauksesta, jossa poliisi tulee eräänä myöhäisiltana herättämään miehen väittäen, että hän on murtovaras. Poliisilla on selvä todiste asiasta. He ovat löytäneet rikospaikalta miehen DNA:ta. Sen perusteella mies vangitaan. Mutta vaikuttaa siltä, että DNA-testi ei tässä tapauksessa olekaan varma. Mies on syytön, eikä hän ole ainoa, joka on joutunut samaan tilanteeseen. T: Tanskan televisio, 2021.
Teema Fem pe 17.12. 9- 43min
https://areena.yle.fi/1-50859193

[Hermione]

Birgitte Tengsin tapaus Norjassa on hyvä vertailukohta Ulvilan murhalle. Murhatun tytön serkku erehdytettiin kehittämään valemuistoja murhasta ja siitä seurasi oikeusmurha jossa poika ensin tuomittiin murhasta ja sitten vapautettiin. Syyllisyyden leima ei kuitenkaan poistunut.

Birgiten murha oli poikkeuksellisen raaka, raiskauksen jälkeen tämän pää oli murskattu suurella kivellä.

Toisin kuin Ulvilan murhassa, nyt, paljon myöhemmin murha on mahdollisesti ratkennut DNA:n avulla. Epäilty on yhdistetty myös muihin raiskausmurhiin.

[Päämiäs]

Ulkomailla HANGING SURVIOUR Ulvilan oikeusmurhat eloonjääneestä syntipukki koska poliisi ei löydä murhaajaa ulkopuolelta

Bodomia muistuttaa. Jollei tehnyt virhettä eikä tee, ei jääne kiinni.
Idaho elää yhä kauhun vallassa opiskelijasurmien jälkeen – poliisi pimittää avaintietoa tekijästä: ”Se lisäisi pelkoa”
Idahon opiskelijasurmat ovat edelleen ratkaisematta.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/604 ... c985f77f8f

https://www.dailymail.co.uk/news/articl ... -year.html
Poliisi tutkii yhteyttä Idahon teurastusmurhiksi nimettyjen tekojen ja vastaavanlaisen Oregonin osavaltiossa tapahtuneen pariskunnan sänkyyn puukotuksen välillä jonkun hullun tappajan toimesta, ja tämä tapahtui viime vuonna.
He tutkivat mahdollista yhteyttä näiden murhien ja erään vastaavan tapauksen välillä, joka tapahtui Oregonin osavaltiossa.
Oregonin Silvertonista kotoisin oleva Travis Juettenia, 26, puukotettiin 29 kertaa naamioituneen miehen toimesta elokuussa 2021 kotonaan.
Juettenin vaimoa Jamielynnia puukotettiin 19 kertaa, mutta hän selvisi hengissä – murhaaja murtautui pariskunnan Oregonin kotiin huomaamatta, eikä ottanut mitään omaisuutta kiinteistöstä mukaansa.

Poripoliisi laittaisi syytteeseen vaimo Jamielynnin, joka tuomittaisiin kuolemaan riitelymurhasta - kuten Ulvilassakin tehtiin - kahdesti !
Syytön Auer sai vain 1 keuhkopuukotuksen, koska hän pakeni soittamaan viisaasti apua. Jos Anneli olisi jäänyt tappelemaan kostajamurhamiehen kanssa, hänkin olisi saanut 20 puukotusta ja mahdollisesti kuollut. Kaiken hiljennyttyä, auttamisyrityksestä vereentynyt tytär olisi soittanut häkeen klo 3.
Poripoliisit syyttäisivät veristä tytärtä vanhempiensa rituaalimurhasta ja ikkunan rikkomisesta lavastukseksi...
Sota-Saukin Natolandiassa kaikki Fantastista !

[Päämiäs]

Tässä hyvä malli Ulvilan Oikeusmurhien skandaalin TV-sarjalle.
Poripoliisien Sontiksen ja Kusiraanan rikollisuus sekä rappareiden Valekanan ja pikkuKullin ylimielinen epä­pätevyys saavutti järjettömät mittasuhteet Suomessakin.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009575975.html
Televisioarvio Dark Woods, C More.
Hienossa saksalaissarjassa poliisien ylimielisyys ja epä­pätevyys saavuttaa järjettömät mittasuhteet
Rikossarja Dark Woods perustuu tositapahtumiin.

HILJAISEN ja vakavan oloinen saksalainen rikospoliisi Thomas Bethge (Matthias Brandt) antautuu alkukesästä 1989 hentoon hymyyn. Ylistyspuheiden saattelema viisikymppinen Bethge on juuri nimitetty Hampurin poliisipäälliköksi.

Hymy hyytyy kuitenkin pian, sillä vain pari kuukautta myöhemmin Bethgen sisko Barbara Neder (Silke Bodenbender) katoaa kotoaan, eikä itseensä pettynyt Bethge pysty selvittämään syytä tai syyllistä määräajassa. Eikä aluksi edes sitä, onko sisko vielä elossa.

Hampurin poliisipäällikkö Bethge (Matthias Brandt, oik.), käy monta kertaa kysymässä Weesenburgin pikkukaupungin poliisilta, kuinka hänen siskonsa katoamisen tutkinta on edennyt. Pirullisen pilkalliset Gerke (August Wittgenstein) ja Lohse (Karsten Antonio Mielke) eivät pidä siitä, että Hampurin isoherra yrittää vaikuttaa heidän tekemisiinsä.

SAKSALAISET tuntevat sekä Bethgen ponnistelut että Nederin katoamisen lehtijutuista ja televisiodokumenteista, sillä monipolvinen tarina on pääosin totta sellaisena kuin se on kuusiosaiseen Dark Woodsiin (2020) dramatisoitu. Totta ovat myös siskon katoamiseen ehkä kytkeytyvät kahden pariskunnan raa’at murhat, jotka tehtiin vähän aiemmin samalla metsäseudulla lähellä Hampuria.

Sarjan kokeneet tekijät, käsikirjoittaja Stefan Kolditz ja ohjaaja Sven Bohse, ovat kääntäneet kiitettävästi edukseen sen, että kotiyleisö tietää jo lopputuleman. Eikä hyytävää syyllistä pantata meiltä muiltakaan.

SIKSI sarjassa keskitytäänkin murhatienoon, uneliaan Weesenburgin pikkukaupungin poliisien työhön. Heidän epäpätevyytensä saavuttaa paikallisen syyttäjän avustuksella jo järjettömät mittasuhteet.

Hampurista syrjäiseen pikkukaupunkiin muuttanut rikoskomisario Anne Bach (Karoline Schuch) päättelee nopeasti, kuka on katoamistapauksen syyllinen. Mutta hän ei saa tukea kollegoilta – ei edes miesystävältään Jan Gerkelta (August Wittgenstein), joka on myös poliisi.
Tapauksen ratkaisu on tarjolla koko ajan, mutta se ei kelpaa, koska sitä tarjoaa nainen, toksisen poliisilaitoksen uusi ja ylivoimaisesti paras tutkija Anne Bach (Karoline Schuch). Hän nousee kaikilta tasoillaan toimivan draaman toiseksi keskeiseksi hahmoksi, Bethgen luotetuksi tiedonantajaksi.

Melkein kolmellekymmenelle vuodelle jakautuva Dark Woods tuo esiin erinomaisesti myös sen, mitkä ovat ratkaisemattoman rikoksen monet kerrannaisvaikutukset – niin omaisiin kuin perusteettomasti syytettyihin.

[Päämiäs]

Frii ei tiedossa uusintaa (Vaatikaa!) tuli hyvä dokumentti vanhasta jenkkien hysteerisestä tarhapedofian oikeusmurhasta.
18v vankilan jälkeen eläkemies päässyt ulos perheensä luokse, mutta syyttäjät kieltäytyvät edelleen kumoamasta oikeusmurhatuomiota, vaikka pääosa lapsista tunnustanut sepitetyt valheet.
https://www.iltalehti.fi/telkku/ohjelma ... i/15111340
What Happened at Fells Acres?
The Fells Acres Day Care Center preschool trial was a notorious case in which several preschool-aged children accused three staff members of sexually abusing them in 1984.
https://en.wikipedia.org/wiki/Fells_Acr ... buse_trial
https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000010641557.html
Päiväkodista kuului karmeita 1980-luvulla – hirveistä rikoksista tuomittu mies pääsee ääneen
What Happened at Fells Acres -dokumentissa päästetään ääneen Gerald Amirault, joka tuomittiin julmista rikoksista vuosikymmeniä sitten.
Gerald Amirault vannoo edelleen syyttömyyttään.

Dokumentissa What Happened at Fells Acres? käsitellään 1980-luvulla Yhdysvaltain Massachusettsin osavaltiota kuohuttanutta tapausta. Vuonna 1984 Malden-nimisessä pikkukaupungissa sijainneesta Fells Acres -päiväkodista alkoi kuulua karmeita.
Dokumentissa tavataan Barbara Standke, jonka poika Brian oli yksi päiväkodin lapsista. Poikaa ei nähdä dokumentissa.
Äidin mukaan hänen ei tarvinnut kysyä pojaltaan, mitä oli tapahtunut. Hän kertoo huomanneensa tämän poikansa käytöksestä, joka oli tuolloin muuttunut radikaalisti aiempaan verrattuna. Brian näki painajaisia ja hän alkoi käyttäytymään seksuaalisesti häiritsevästi, mikä ei ollut luontaista hänen ikäiselleen.
– Olin vihainen itselleni. En pystynyt pitämään lastani turvassa. En unohda sitä niin kauan kuin elän, äiti sanoo.
Gerald Amiraultin perhe pyöritti päiväkotitoimintaa. Gerald, hänen siskonsa Cheryl ja heidän äitinsä Violet tuomittiin 1980-luvulla pitkiin vankeusrangaistuksiin pahoinpitelyistä ja seksuaalirikoksista.
He kaikki kiistivät syyllistyneensä rikoksiin. Siskon ja äidin tuomiot purettiin seuraavalla vuosikymmenellä, mutta Gerald Amirault istui vankilassa vuoteen 2004 asti.
Dokumentissa pohditaan, johtuiko Fells Acresin tapaus siitä, että aiemmin 1980-luvulla oli paljastunut muita hyväksikäyttöskandaaleita. Gerald Amirault ja hänen puolustusasianajajansa väittävät, että kuulusteluissa lapsia johdateltiin kertomaan tiettyjä asioita.
– Nykyisin tutkijoita on koulutettu siihen, miten puhutetaan lapsia, itsekin dokumentissa ääneen pääsevä Gerald Amirault sanoo.
Dokumentti ei ole pelkkä puolustuspuheenvuoro Gerald Amiraultille, vaan esimerkiksi poikansa kärsimystä muisteleva Barbara Standke sanoo suorat sanat.
– Minun mielestäni Gerald Amirault sai kaiken sen, minkä ansaitsi, Standke toteaa.
Dokumentissa tavataan myös muita päiväkotilasten perheenjäseniä sekä nykyisiä aikuisia, jotka olivat lapsina hoidossa kohutussa Fells Acresissa. Katsojalle jää lopulta mieleen paljon kysymyksiä siitä, mitä päiväkodissa todella tapahtui.

What Happened at Fells Acres? Frii klo 21.00 torstaina 29.8.

[Vahvero]

Onko täällä koskaan keskustelu Auerin ja Amanda Knoxin keissien samankaltaisuudesta?

Knox oli 20-vuotias yhdysvaltalainen vaihto-opiskelija Italiassa, kun hänen kämppiksensä murhattiin heidän kodissaan. Muistelen, että hänetkin olisi kahteen otteeseen tuomittu ja vapautettu murhasta ja hän istui vankilassa 4 vuotta tuomittuna. Media demonisoi Knoxin rakentaen valheellisen kuvan psykopaatista ja ties mistä. Hänen käytöstään murhan jälkeen analysoitiin välinpitämättömäksi ja tunteettomaksi. Hänen maineensa tuhottiin ja ihmisten mielissä hän oli kylmä murhaaja, vaikka rikospaikalta löytyneet todisteet puhuivat Knoxin syyllisyyttä vastaan ja hänet lopulta vapautettiin syyttömänä murhaan.

[Päämiäs]

Tämä jakso kannattaa katsoa, koska rinnastuu Ulvilaan ja Bodomiinkin vaikka onkin Amanda Knox tyyppinen alkuasetelma.
Murhahuoneisto ja verijäljet sopivat myös Mikkelin joulun 2021 mummomurhaan ensimmäisessä kerroksessa.
https://www.mtv.fi/lyhyet/4722e1cb63cf0 ... a-syytetty
viewtopic.php?t=34633

Kaunotar ja alfapoikaystävä lähtevät opiskelemaan lakia. Kaunotar vaihtaa alaa ja palaa kotikaupunkiin muuttaen kimppakämppään lukioaikaisen koulukaverin finninaamaisen Z-pojan kanssa, joka 20v sitten aamuyöllä ryntää boxereissa verisenä kadun vastapäiseen kioskikauppaan (kaiketi paljain jaloin) ja käskee soittamaan hätänumeroon sanoen tytön olevan vielä asunnossa.
Poika kertoo heränneensä tytön kiljumiseen ja avanneensa tämän huoneen oven, jolloin tuntematon nuorehko mies peruutti ovelle ja puukotti häntä, jolloin hän perääntyi omaan huoneeseensa miehen seuratessa puukotellen, mutta sängyltään poika pääsi miehen ohi huoneestaan pakenemaan ulos. Kasvo-ohjelmistoon poika antaa yksityiskohtaisen kuvauksen.
26 puukotusta saanut tyttö löytyy ulko-ovelta tajuttomana ja kuolee sairaalassa. Ovelle johtaa 2 veriset jäljet ja naapurien käytäväovet ovat täynnä verijälkiä, koska tyttö on hakannut niitä verisenä ennenkuin on luhistunut eteisessään.
Keittiön veitsitukista otettu fileetyyppinen pitkä veitsi löytyy taittuneena verisenä lattialta. Tunnistamattomat verijäljet johtavat myös rivitalotyyppisestä takaovesta pihalle. Verisestä kengänjäljestä tunnistetaan tarkka kenkämalli. Verinen sormenjälki ei riitä vertailuun.
Mitään murtojälkiä ei löydy. Pojassa on tusina pinnallista veitsiviiltoa ja sormessa iso viilto, jollainen syntyy veitsen lipsahtaessa. Valheenpaljastustestaaja kertoo pojan valehtelevan, mistä hän suuttuu...

Spekuloikaa tilanne minfoon ENNEN KUIN katsotte 20 min videon, jossa paljon kuvia miltä tälläinen tappoasunto verisenä näyttää ?

Muista rikossarjoista poiketen tämä (tyhmästi suomennettu mutta) suositeltava MTV/Sub amerikkalaisdokumentti on tiivistetty faktapaketti ratkaisuineen, vaikkei voikaan tietää, mitä faktoja on jätetty pois, ja onko ratkaisu aina oikea.
Jäljillä / Forensic Files
Dokumentit 3 kautta
https://www.iltalehti.fi/telkku/ohjelma ... b=15470877
https://www.mtv.fi/video/64419677c6587a ... ormenjalki
Jakso 16 - Verinen sormenjälki
Kausi 16, 16/16. Veitsimies yllättää kaksi nuorta aikuista kämppäkaveria, joista toinen pääsee pakenemaan. Epäselvä tilanne kuitenkin epäilyttää poliisia, joka alkaakin epäillä pelastunutta uhria rikoksesta. Yhdysvaltainen dokumenttisarja, jossa perehdytään teknisen tutkimuksen tuloksiin.

[Helheim]

Forensic files on kyllä true crimen aatelia. Tiukasti käsikirjotettu, haastateltavat puhuvat asiaa ja pikkuhiljaa rikokset aukeavat ihan kuin olis itse selvittämässä niitä.

[Päämiäs]

Italian oikeusmurha leffa uusinta nyt ma Ava ja su.
Samaa poliisin ja syyttäjän sekoilua. Kuulustelut samaa laitonta RAID-tekniikkaa kuin syyttömälle Auerille: keksi mitä olisi voinut tapahtua, käytä mielikuvitustasi! Naamasta katsojille taas opiskeltavaa.
https://www.iltalehti.fi/telkku/ohjelma ... b=15592231
Amanda Knox: Murder On Trial In Italy
sunnuntai 16.2. klo 2:15, MTV Ava.
(tunnetaan myös nimellä The Amanda Knox Story) [1] on vuoden 2011 yhdysvaltalainen tosirikostelevisioelokuva. Sen pääosissa nähdään Hayden Panettiere Amanda Knoxina, Paolo Romio Raffaele Sollecitona, Djibril Kébé Rudy Guedena ja Amanda Fernando Stevens Meredith Kercherinä.