
20-vuotias meribiologi Elly Warren oli hurjan elämäniloinen reissaava seikkailunjanoinen nuori nainen Australian Mordiallocista, Melbournen vierestä. Vuonna 2016 hän matkusti jo aiemmilta reissuiltaan tuttuun Mosambikiin, johon oli tykästynyt hurjasti. Elly oli rakastunut koko Afrikkaan, jonne ehdottomasti tahtoi takaisin. Hänen tarkoituksenaan oli opiskella James Cookin meribiologian yliopistossa. Tämä oli eräänlainen haaveiden ja unelmien matka hänelle. Yksin matkaaminen oli vauhdikkaalle rämäpäälle se normaali suoritus, ja vaikka vanhemmat vähän varoittelivat vaaroista, he myöhemmin totesivat, etteivät kadu sitä, etteivät kovemmin yrittäneet estää Ellya matkaamasta Mosambikiin yksin – koska tämä oli hänen suuri unelmansa, eikä estelyt olisi hänen mieltänsä kuitenkaan mihinkään muuttaneet.
Ellyn matka kesti suunnitellusti kuusi viikkoa, jonka aikana hän oli osallistunut useiden merenalaisten tutkijaryhmien sukelluksiin maailman kauneimmilla atolliriutoilla ja muutenkin seurasi heidän toimintaansa paikan päällä. Elly sukelteli kilpikonnien kanssa ja vietti elämänsä huikeinta aikaa. Kuuden viikon ajan hän majoittui Casa Barryn bungalowissa. Tiistaina 8.11.2016 Elly kirjautui ilmeisesti uuteen majapaikkaansa Wuyani Pari Yango –hostelliin, johon jätti tavaroitaan. Tosin majapaikan omistaja kiisti myöhemmin tämän väittäen, ettei Elly koskaan kirjautunut heille sisään. Tämä lienee merkityksetön epäselvyys kuitenkin loppujen lopuksi.
Tällöin kuuden viikon unelmien reissu tuli päätökseen ja illalla Elly juhli onnistuneen opinto- ja elämysmatkan päättymistä uusien kavereidensa kanssa. Tofon turistimagneettina ja sukelluskeskuksena tunnetulla rannalla he juhlivat pitkään iltaan. Lento kotiin Australiaan nousisi ilmaan muutaman päivän päästä.
Keskiviikkona aamun valjetessa Ellyn ruumis löytyi puoliksi riisuttuna makaamassa mahallaan pikkarit nilkoissa paikallisen paskaisen ja hälyisen kauppakujan kahden parakkivessan väliin mutaan dumpattuna. Kuoleman oli aiheuttanut tukehtuminen multaan/mutaan/maaperään. Virallisen tutkinnan hoiti paikallinen poliisi ilman sen suurempia ponnisteluja, ja voisi sanoa, että kunnollista tutkintaa ei suoritettu käytännössä ollenkaan. Virallinen kuolinsyy oli huumeiden yliannostus. Todettiin, että Elly oli ollut juhliensa jälkeen niin out, että hän oli vessasta tullessaan kompastunut, kaatunut mahalleen ja tukehtui sitten siihen paikkaan. Huumeiden osuus on sittemmin todistettu moneen kertaan hölynpölyksi. Muutenkin Elly oli elämäntavoiltaan harvinaisen terve eikä hänen tiedetty koskaan käyttäneen edes satunnaisesti mitään aineita. Matkakuvissa ja juhlakuvissakin hänet nähdään ainoastaan vesipullon kanssa. Lopulta keuhkoista löytynyt maa-aineskin oli tosiaan täysin erityyppistä kuin mitä siinä vessojen hujakoilla oli, joten myös se selitys tukehtumisesta tähän maahan on ollut mahdotonta. Ruumiinavauspöytäkirjassa puhutaan ulkoisesta kuolinsyystä ja siksi lopputulemana on henkirikos. Toisaalta, löytöpaikalla ei edes ole pehmeää maata, johon tukehtua. Maa on siinä kohdassa kovaksi tallattua kivikovaa savea, joka ei ole australialaisen kokeneen rikostutkijankaan mielestä mitenkään ihmeellä voinut kulkeutua hengitysteihin. Hänen käsityksensä mukaan tällaiseen maahan tukehtuminen vaatii huomattavaa väkivaltaa ja voimakasta naaman painamista maata vasten. Jopa Etelä-Afrikassa ja Australiassa suoritetuissa rikosteknisissä tutkimuksissa ei löytynyt mitään merkkejä huumeiden käytöstä, mutta silti puoli vuotta myöhemmin julkaistussa poliisin loppuraportissa kuolinsyyksi nimettiin huumeiden yliannostuksesta johtunut itse aiheutettu tapaturmainen tukehtuminen.
Ellyn isä Paul Warren ei tätä 1,5 a4:n kokoista hätäisesti hutaistua loppuraporttia niellyt tavunkaan vertaa vaan vaati kunnollista tutkimusta. Paul turhautui paikallisten haluttomuuteen tehdä asialle yhtään mitään. Kuukausien taistelun jälkeen he eivät saaneet paikallisilta tutkijoilta yhtään mitään konkreettista, ei lausuntoja, ei kuvia, ei dna-näytteitä, ei mitään. Kävi selväksi, että mitään tällaista ei edes ollut olemassakaan ja tuntui kuin paikallistasolla tutkintaa ei olisi koskaan aloitettukaan. Ei ollut mitään. If you wanna get something done, you gotta do it yourself!
Viranomaisista ei ole kuin haittaa, Paul totesi eikä jättänyt asiaa tähän. Hän kääntyili pitkään kaikkien mahdollisten viranomaisten puoleen, mutta Australiankaan viranomaiset eivät voineet lähteä Mosambikiin suorittamaan omaa tutkimustaan ihan tosta vaan. Niinpä Paul osti omilla rahoillaan lentolipun Afrikkaan ja päätti ratkaista tapauksen itse. Hän jalkautui kauppoihin, kojuihin, klubeihin ja kaduille, kyseli paikallisilta, ja jätti Ellyn ruumiin löytöpaikalle jopa oman ilmoitustaulun, jolla haki silminnäkijöiden tai muiden tietoja. Paul myös palkkasi avukseen yksityisen rikostutkijan ja etsivän, jonka avulla he löysivät parissa päivässä enemmän todisteita kuin tutkijat koko rupeaman aikana. Saksalainen yksityisetsivä selvitti jopa pääepäillyn henkilöllisyyden. He löysivät myös paikallisen ottaman valokuvan Ellyn ruumiista ennen kuin poliisit häntä kuvasivat. Tässä kuvassa Ellyn asento on huomattavasti erilainen, joten ensimmäisinä paikalle tulleilla poliiseilla oli ollut joku syy kääntää ruumista ennen omien kuvien ottamistaan. Kuvassa näkyy selvästi Ellyn päällä monessa kohtaa mustaa hiekkaa, joka on peräisin jostain ihan muualta kuin tältä paikalta. Paulin sanoin, kaikki jotka tämän kamalan kuvan ovat nähneet, voivat sanoa varmasti, että tämä oli murha. Tämän kuvan Paul sai itselleen alle vuorokauden etsimisellä, eikä poliisilla ollut tästä kuvasta minkäänlaista tietoa vielä tässä vaiheessa kahden vuoden tutkimisenkaan jälkeen.
Tunti tämän kuvan ottamisen jälkeen paikalle oli osunut paikallinen nainen, joka ei meinannut uskoa silmiään kuvan nähdessään. Hän nimittäin muisti löytäneensä Ellyn ruumiin ikään kuin muslimien rukousasennossa eikä suinkaan mahallaan kuten kuvassa. Olivatko poliisit jo tässä välissä käyneet kääntelemässä ruumista? Valokuvassa elly makaa jalat levällään täysin mahallaan. Tää paikallinen nainen parin muun silminnäkijän tavoin kuvaili asentoa ennemminkin kuin pahoinpidellyn ruumiin asennoksi.
Ennen pitkää Paul sai vielä nimettömän uhkauspuhelun, jossa suoraan uhataan hengen lähdöllä ja ruumiin dumppaamisella mereen mikäli hän ei tee selkoa omista tutkimisistaan paikalliselle viranomaiselle.
He onnistuivat myös salakuvaamaan ja nauhoittamaan vapaaehtoisen seksityöntekijän avustuksella erään paikallisen sutenöörikriminaalin puheita. Tässä horinassa tää ukko puhuu, kuinka voisi tappaa ilman mitään tunnontuskia tai hankkia jonkun toisen tappamaan, koska on niin kova tyyppi. Tätä sekoa tää edellä mainittu yksityisetsivä pitää todennäköisimpänä murhaajana.
Mulle tää tapaus on muutamasta syystä aika iskevä. Ensinnäkin Elly itsehän oli aivan hurmaavan oloinen tyttö, oikein kunnon naapurintyttö energinen rakkauspakkaus, aivan huikea positiivisen iloinen luonne.
Toisekseen aivan huikea tyyppi on myös tää Isä Paul. Ei voi olla liikuttumatta kun katsoo hänen taisteluaan totuuden selvittämiseksi ja kuinka hän istuu terassituolilla, jolla tietää tyttönsä istuneen viimeisenä iltanaan.
Kolmannekseen, eihän tää nyt mikään hiivatin onnettomuus ollut. Joku ihmispaviaani tän tytön tappoi, mutta ketään tuolla ei kiinnosta. Ollaan Afrikassa, joten ei yllätä, mutta silti.
Mutta mitä sitten kävi? Oliko tää raiskausmurha, pieleen mennyt ryöstö vai eksyikö Elly vain väärään paikkaan väärään aikaan.
Ja entäpä sitten tutkinnan perseily? Onko tässä taas kerran se tuttu syy, eli paikalliset viranomaiset eivät myönnä murhaa koskaan tapahtuneen, koska alue elää vain ja ainoastaan turismista eikä sitä voida riskeerata. Kun ei myönnetä murhaa, ei tapahtunut murhaa.
Muutamia vuosia aiemmin samalla rannalla skottinainen joutui raiskausyrityksen kohteeksi, mutta joutui sittemmin itse syytetyksi huumeiden käytöstä ja poliisin vastustelusta. Tekijä kun osoittautuikin paikalliseksi poliisiksi. Tää Ellyn tapaus on taas niitä juttuja, joiden ihan tosissaan tahtoisi selviävän.
Kahden kuvan kokoa kohtuullistettu
-NILS-