Martta Saxin murha Kempeleessä 1934

[paccasucco]

Kempeleen kuuluisaa murhajuttua oli käsitelty mm. vanhassa Rikospoliisin mukana- lehdessä.

^Kiinnostaisi tietää, että missä numerossa. Itseltäni löytyy tuplakappaleiden lisäksi aika hyvä kasa näitä enkä muista näissä tähän tapaukseen törmänneeni (sisältö on pääasiassa suomennettuja rikostapauksia Yhdysvalloista ja Englannista, viihdykkeeksi on sitten laitettu sarjakuvia yms).

Numerossa 20/1959. Rikospoliisin mukana- lehtihän ilmestyi kaksi kertaa kuukaudessa, muistaakseni joka toinen perjantai.

[Chikatilo]

Paccasucon arkistot hämmästyttävät aina vaan...

Joku kyseli, missä tämä kauppa mahtoi sijaita. En pysty antamaan varmaa vastausta, mutta sodan jälkeen "keskustan" kauppaliikkeet sijaitsivat suunnilleen kuvan mukaisilla paikoilla. Kempele - tuo nyrkillä lyötyjen miesten (valhepukki J Sipilä) paikkakunta - on totisesti ollut rakennemuutoksen kourissa viime vuosikymmenillä. Oletan jomman kumman paikan olevan se vuoden 1934 maalais-osulalaisen kauppakartanon sijaintipaikka.

kempele – kopio_LI.jpg (188.56 KiB) Katsottu 3913 kertaa

Ryöstömurhahan tuo taisi olla, ilman sen kummempia kytköksiä politiikkaan tai rahapiireihin. Herraviha kuitenkin näkyy kansantarustossa vahvana. Oirehtiva, vähäosainen murhaaja sai saalikseen nykyrahassa noin 750 euroa ja uuden pistoolin (nykyrahassa lähelle tonnin arvoinen).

[Robbing Hood]

Kaiussa 19.2.1937 on uutinen: ..Limingan osuuskaupan Kempeleen Ylipäässä sijaitsevaan myymälään, siis samaan, jossa Martta Sax murhattiin, oli murtauduttu (Kaiku no. 40, 19.2.1937, s. 2 p. 5.). Ylipään kylää ei Google maps löydä, lieko sijainnut jossain Zeppelinin tienoilla? Ylipääntie on n. 1 km pätkä aivan Z:n kulmalta etelään Tuohinontielle.

[L'amourha]

Paccasucon arkistot hämmästyttävät aina vaan...

Joku kyseli, missä tämä kauppa mahtoi sijaita. En pysty antamaan varmaa vastausta, mutta sodan jälkeen "keskustan" kauppaliikkeet sijaitsivat suunnilleen kuvan mukaisilla paikoilla. Kempele - tuo nyrkillä lyötyjen miesten (valhepukki J Sipilä) paikkakunta - on totisesti ollut rakennemuutoksen kourissa viime vuosikymmenillä. Oletan jomman kumman paikan olevan se vuoden 1934 maalais-osulalaisen kauppakartanon sijaintipaikka.

Chikatilon postaaman kuvan alempi ympyrä on hyvin liki oikeaa paikkaa. Tuon ympyrän yläpuolella näkyy vanha pappila, Kaiku-lehden jutussa 8.5.1934 mainitaan pappilan olevan ko. myymälän lähimpänä naapurina, ulkoveräjät melkein vastatusten. Jutussa mainitaan myös naapuruston maanviljelijä Holma, Holmantie löytyy myös noilta kulmin.

[Masteri]

Paccasucon arkistot hämmästyttävät aina vaan...

Joku kyseli, missä tämä kauppa mahtoi sijaita. En pysty antamaan varmaa vastausta, mutta sodan jälkeen "keskustan" kauppaliikkeet sijaitsivat suunnilleen kuvan mukaisilla paikoilla. Kempele - tuo nyrkillä lyötyjen miesten (valhepukki J Sipilä) paikkakunta - on totisesti ollut rakennemuutoksen kourissa viime vuosikymmenillä. Oletan jomman kumman paikan olevan se vuoden 1934 maalais-osulalaisen kauppakartanon sijaintipaikka.

kempele – kopio_LI.jpg


Ryöstömurhahan tuo taisi olla, ilman sen kummempia kytköksiä politiikkaan tai rahapiireihin. Herraviha kuitenkin näkyy kansantarustossa vahvana. Oirehtiva, vähäosainen murhaaja sai saalikseen nykyrahassa noin 750 euroa ja uuden pistoolin (nykyrahassa lähelle tonnin arvoinen).

Kirjailija Pentti Haanpää käytti tätä tapausta yhtenä aiheena romaanissaan Isännät ja isäntien varjot jo seuraavana vuonna. Voisiko tapaukseen liittyvä vihjailu ison talon isännästä johtua tästä? Haanpäähän oli tunnettu poliittisten olojen ja tuon aikaisen taloudellisen tilanteen kriitikkona ja sai suututettuaan ”isänmaalliset” piirit julkaistuaan armeijakriittisen novellikokoelman Kenttä ja kasarmi, teoksiaan julkaistuksi vain vasemmistolaisen Kansankulttuurin kautta.

[Chikatilo]

Haanpää - loistava kirjailija mielestäni - on tarinoillaan voinut olla ihan vahingossakin yksi poliittisen legendan synnyttäjä. Haanpäähän ei kuitenkaan ollut paikallisia, vaan noin 100 km etelämpää, mikä oli hänen aikanaan pitkä matka. Kirjan ”Lyyli Kaisla” oli hyvin todennäköisesti Martta Saxin alter ego, mutta Haanpää taisi kirjoittaa teoksen ennen Väisäsen kiinni jäämistä, joten fiktio jäi elämään. Teoksen arvoa se ei sinänsä laske. Kommunistien Kansankulttuuri oy taidettiin kuitenkin perustaa vasta kymmenisen vuotta Haanpään kirjan julkaisemisen jälkeen, joten ainakin ensipainos on jonkun muun kustantama. Mielestäni Haanpäällä oli muutenkin joku suurempi kustantaja ainakin sodan jälkeen. Voin olla väärässäkin, enkä nyt kirjahyllyjeni vieressä...

En huomannut tuota pappilajuttua, mutta oletin itsekin juuri eteläisempää sijaintia oikeaksi. Sillä tontilla olleella kaupalla oli enemmän varastorakennuksia kuin todennäköisesti yksityisellä pohjoisemmalla, ja se sijaitsi sopivasti ”maaseudulle” johtavan tien haarassa. Kyllä osuusliike on osannut tontit hankkia ennenkin!

Mahtava ja helppokäyttöinen sovellus vanhan paikkatiedon maailmaan löytyy nyt netistä osoitteesta vanhatkartat.fi. Ilmaiseksi, ja aineisto sen kun laajenee! Tässä on todellinen kulttuuriteko, joka sietäisi suuresti palkita!

[L'amourha]

Kirjailija Pentti Haanpää käytti tätä tapausta yhtenä aiheena romaanissaan Isännät ja isäntien varjot jo seuraavana vuonna. Voisiko tapaukseen liittyvä vihjailu ison talon isännästä johtua tästä? Haanpäähän oli tunnettu poliittisten olojen ja tuon aikaisen taloudellisen tilanteen kriitikkona ja sai suututettuaan ”isänmaalliset” piirit julkaistuaan armeijakriittisen novellikokoelman Kenttä ja kasarmi, teoksiaan julkaistuksi vain vasemmistolaisen Kansankulttuurin kautta.

Jutun tiimoilla oli huhuja eräästä isännästä jonka kanssa Saxilla oli jonkinasteista kärhämää. Murhaajaksi kun alettiin syytellä, isäntä veti jutun oikeuteen ja kuittasi korvaukset kunnianloukkauksesta.
Asianosaisten nimet ja tuomio löytyy esim. Kalevasta 27.11.1935. Sen taasen pääsee vapaasti lukemaan netissä, koska Kansallisarkisto.
Koska kyseessä oli pelkkä kylähuhu, en niitä nyt tänne laita.

Martta Saxin 25-vuotias murhaaja:

Kalle Jalmari Väisänen.jpg (42.71 KiB) Katsottu 3696 kertaa

Kun hypermarketeista ei vielä tiedetty mitään:

Martta ja puotinsa.jpg (47.04 KiB) Katsottu 3696 kertaa

[Masteri]

Haanpää - loistava kirjailija mielestäni - on tarinoillaan voinut olla ihan vahingossakin yksi poliittisen legendan synnyttäjä. Haanpäähän ei kuitenkaan ollut paikallisia, vaan noin 100 km etelämpää, mikä oli hänen aikanaan pitkä matka. Kirjan ”Lyyli Kaisla” oli hyvin todennäköisesti Martta Saxin alter ego, mutta Haanpää taisi kirjoittaa teoksen ennen Väisäsen kiinni jäämistä, joten fiktio jäi elämään. Teoksen arvoa se ei sinänsä laske. Kommunistien Kansankulttuuri oy taidettiin kuitenkin perustaa vasta kymmenisen vuotta Haanpään kirjan julkaisemisen jälkeen, joten ainakin ensipainos on jonkun muun kustantama. Mielestäni Haanpäällä oli muutenkin joku suurempi kustantaja ainakin sodan jälkeen. Voin olla väärässäkin, enkä nyt kirjahyllyjeni vieressä...

En huomannut tuota pappilajuttua, mutta oletin itsekin juuri eteläisempää sijaintia oikeaksi. Sillä tontilla olleella kaupalla oli enemmän varastorakennuksia kuin todennäköisesti yksityisellä pohjoisemmalla, ja se sijaitsi sopivasti ”maaseudulle” johtavan tien haarassa. Kyllä osuusliike on osannut tontit hankkia ennenkin!

Mahtava ja helppokäyttöinen sovellus vanhan paikkatiedon maailmaan löytyy nyt netistä osoitteesta vanhatkartat.fi. Ilmaiseksi, ja aineisto sen kun laajenee! Tässä on todellinen kulttuuriteko, joka sietäisi suuresti palkita!

Otetaan takasin, Haanpään kirjoja julkaisi 1930-luvulla Erkki Valan johtama Kirjailijain kustannusliike, joka julkaisi virallisessa epäsuosiossa olevien kirjailijoiden teoksia. Vala tunnettiin yhteiskuntakriitikkona, joka arvosteli mm. kuolemantuomiota ja sterilointilakia. Jatkosodan aikana häntä epäiltiin tietojen luovuttamisesta liittoutuneille.

Sanoisin, että Haanpään teoksella on voinut olla osansa siinä, että huhut ovat eläneet.

[Mantus]

Kuvaharvinaisuus Kempeleessä raa'an ryöstömurhan uhriksi joutuneesta neiti Martta Saxista.

Martta Saxin murhasta tehtiin ajalle tyypilliseen tapaan surulaulu, mikä ilmenee kuvan yhteydessä.

Kempeleen kuuluisaa murhajuttua oli käsitelty mm. vanhassa Rikospoliisin mukana- lehdessä.

Kempele-Seuran kirjasta Kempele - meri luovutti helmen löytyy tuo laulu kokonaisuudessaan;

V. Valtonen: Laulu Kempeleen ryöstömurhasta joka tapahtui toukokuun 5 p:nä vuonna 1934

Lauletaan "Jaakon ja Maarian laulun" sävelellä

Tää aika julmaa, raakaa on.
Käy ihmispedot tekohon,
jot' ei voi sanoin kuvata,
ei kiihtymättä kertoilla.

Ei tuntoa, ei sääliä
oo lainkaan murhamiehillä.
Kuin järjettömät raivossaan
he syyttömän käy surmaamaan.

Niin monen veri viaton
nykyisin vuotaa saanut on.
Kun ase julman murhaajan
on tehnyt työtä kuoleman.

Ei pelkää tuomiota lain,
kuin pilkkanaan he pitää vain,
lakia murhiin ryhtyissään,
julmuuden töitä tehdessään.

Kai liian lievää laki on,
vähäisen antaa tuomion,
vaikk' syyllinen kuin raaka ois,
ihmisyys kaikki hältä pois.

Nyt kerron teille tapauksen,
mi lienee huippu raakuuden.
Se varmaan hakee vertojaan
rikoksen töissä kautta maan.

Tuon tapauksen on johdosta
Kempeleen nimi kuuluisa.
Se yli maan nyt tunnetaan,
siit' kaikkialla puhutaan.

On kevät-ilta suloinen,
kun pyhärauhaan hiljeten
käy ihmiset, mi ahkeraan
on viikon töitä tehneet vaan.

Sen illan turmaa kauheaa,
ei kukaan saata aavistaa:
on roistot kylään saapuneet
ja uhrikseen naisen valinneet.

Tuo neito toimipaikassaan
puuhailee hymyhuulillaan,
iloisin mielin askaroi,
ei kohtalokaan tietää voi.

Ei aavista, ett' murhaajat
jok' askeltansa vahtivat,
ja ajan tullen sopivan
suorittaa teon kamalan.

Kuin useimmissa tapana
on maamme liiketaloissa,
viel' jälkeen ajan laillisen
saa käydä tekoon kauppojen.

Lauantai-illoin varsinkin
tuo tapa toistuu useimmin,
kun ihmiset ei kiireiltään
päivällä kauppaan ehdikään.

Yksi ja toinen naapuri
kaupassa nytkin käväisi.
Auliisti heitä palvellen
tuo liikkui reipas neitonen.

Kun liike sitten hiljenee
ja kaupanteko vähenee,
niin roistot vahtipaikastaan
myös käyvät jotain ostamaan.

Valmiiksi suunniteltuna
työ oli ihmispedoilla:
he kaikki ovet lukitsee,
uhrinsa sisään vangitsee.

Nuo roistot sydämettömät
uhriaan salaa iskevät,
mi tietämättä vaarasta,
myös heitä tahtoo palvella.

Tuo isku vaikk' on ankara
ei uhria viel' lopeta.
Hän roistoin aikeet käsittää
ja pakoon koittaa kiirehtää.

Vaan turhaan raukee yritys,
ovell' on paon keskeytys.
Se lujaan lukittuna on,
sit' ei saa auki, onneton.

Hän vielä viime voimillaan
puhelimen nostaa paikoiltaan,
vaan siinä ase julmurin
saavuttaa uhrin kuitenkin.

Nyt roistot murhahimossaan
ja pelkäin ilmituloaan,
uhriaan repii, raatelee,
hän kunnes veriin vaikenee.

Sen jälkeen kiireen kaupalla
roittiot etsii rahoja.
He avaa kaikki lipastot,
tyhjentää kassalipastot.

Ei kukaan ohikulkija
tapausta synkkää aavista,
ei aavista, ett' parhaillaan
pedot kiduttavat uhriaan.

Myös jokin lähin naapuri
sisälle silloin pyrkivi.
Mut talossa on hiljaista,
ei koputuksiin vastata.

On tyttö käynyt lepäämään,
pyrkijä päättää mielessään.
Voi, kumpa oisi arvannut
ja roistot kiinni saattanut!

Ja illan hämyn turvissa
murhaajat poistuu paikalta,
rahoja vähän saaliinaan,
palkkio hirmuteostaan.

Vasta seuraavana iltana
aletaan jotain arvailla,
kun kauppa koko päivän sen
on ollut kovin hiljainen.

Ei nytkään ovet aukea,
ei kuulu mitään huoneista.
Aavistus paha väkisten
valtaa jo mielet ihmisten.

Huoneisiin kautta ullakon
poliisin kavuttava on.
Näyn kammottavan kerrassaan
hän kohtaa puotiin tultuaan.

Hyllyillä, pöydäll' verta on,
vieressä puhelinkammion,
myyjätär viruu verissään,
silvottu tapaan hirveään.

Ei kaikkea voi kertoilla
tuon uhrin tuskain suuruutta,
kun raakalaisten kynsissä,
tuhoutui nuori elämä.

Kuinka ihminen voi ollakaan
niin petomainen kauttaaltaan,
että viattoman verehen
kastuttaa kätens' saastaisen?

Tekoa moista kamalaa
ei kukaan saata sulattaa.
Murhaajat ansaitsevat on
kovimaan kansan tuomion.

Kai myöskin lain laatijat
teon kaameuden huomaavat.
Lakeja käyvät koventaan,
tuomiten roistot kuolemaan.

Kautta maamme kansalaisilla
on mieli kovin katkera,
kun rikollisuus rehoittaa,
ihmiset kammon valtaan saa.

Sen uskon, ettei sääliä
voi kenkään murhamiehiä,
vaikk' vaikuttimet tekohon
mist' hyvään etsittävä on.

Loppu

[SMILEYYH]

Minun sukulaiseni Hellin Vedman oli tässä tapauksessa mukana, piilotteli murhasta epäiltyä Vesteristä poliiseilta. Kunnes tämä jäi kiinni.

[aumari]

Minun sukulaiseni Hellin Vedman oli tässä tapauksessa mukana, piilotteli murhasta epäiltyä Vesteristä poliiseilta. Kunnes tämä jäi kiinni.

Siis Väisästä?

[aumari]

Joku kommentoi tuomitun rikollisista geeneistä ja että joku suvun jälkipolvesta olisi vankilassa. Tai ainakin oli kommentoinnin ajankohtana. Rikollisgeeneistä tai niiden puuttumisesta huolimatta oli joku Väisänen mukana muistaakseni siinä Kirkkokadun joukkomurhassa. Eli tarkoittiko postaaja tätä?

[L'amourha]

Minun sukulaiseni Hellin Vedman oli tässä tapauksessa mukana, piilotteli murhasta epäiltyä Vesteristä poliiseilta. Kunnes tämä jäi kiinni.

Siis Väisästä?

Tästä oli työnjohtaja Heikki Vesterinen pidätettynä, ja meni jopa tunnustamaan murhan.
Mies teki tunnustuksen pelätessään paikkakuntalaisten ottavan oikeuden omiin käsiinsä, hän tiesi pääsevänsä tunnustettuaan pois paikkakunnalta. Ouluun vietynä hän kertoi totuuden, eli oli ollut todistetusti Haukiputaan Martinniemellä murhan aikaan.

[aumari]

Minun sukulaiseni Hellin Vedman oli tässä tapauksessa mukana, piilotteli murhasta epäiltyä Vesteristä poliiseilta. Kunnes tämä jäi kiinni.

Siis Väisästä?

Tästä oli työnjohtaja Heikki Vesterinen pidätettynä, ja meni jopa tunnustamaan murhan.
Mies teki tunnustuksen pelätessään paikkakuntalaisten ottavan oikeuden omiin käsiinsä, hän tiesi pääsevänsä tunnustettuaan pois paikkakunnalta. Ouluun vietynä hän kertoi totuuden, eli oli ollut todistetusti Haukiputaan Martinniemellä murhan aikaan.

Ahaa, sepä selevä.

[L'amourha]

Nivan torppa Haukiputaan Siikasaari.jpg (95.28 KiB) Katsottu 1824 kertaa

Vesterisen majapaikan väkeä, tuosta torpasta Vesterinen käytiin hakemassa poliisien toimesta. Väitettiinpä Vesterisellä olleen jonkinasteista sutinaa mainitun leskirouva Vedmanin kanssa.
Martta Saxin kanssa Vesterisellä oli jonkinlainen suhde, hän itse väitti heidän seurustelleen, mutta kukaan ei tuota oikeastaan uskonut. Rahaa hän oli kuitenkin Martalta saanut, ja yrittänyt saada lisääkin. Arveltiin että hänellä oli Marttaan jonkinlainen ote jota hän käytti kiristääkseen Marttaa.

Naistennaurattaja Vesterinen Martta Saxin murha 1934.jpg (50.02 KiB) Katsottu 1824 kertaa

Vesterinen oli tituleerannut itseään työnjohtajaksi, oma käsitykseni on että hän oli lähinnä pyrkinyt johtamaan itseään mahdollisimman loitolle kaikenlaisesta työnteosta.
Asepalveluksen hän sentään kävi perusteellisesti, siihen ei kulunut kuin neljä vuotta. Niistä parisen vuotta lusimassa karkuruuksien vuoksi.