Yleisellä tasolla syynä äitien tekemään lapsensurmaan on käsitys, että lapsen on parempi kuolla kuin elää. Miehet surmaavat lapsia kostakseen lapsen äidille esim. eroa tai eron uhkaa. Naisille tämä menettely ei ole tyypillistä. Äitien tekemä surmat ovat äärimmilleen menneitä keinoja "lapsen suojelemiseksi joltakin kauheammalta". . "Armokuolemaan" voi johtaa lapsen elämän syvä kärsimys. Ennen se saattoi olla esimerkiksi nälänhätä, nykyään esim. lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, jonka äiti ratkaisee äärimmäisellä keinollla. (Seksuaalisen hyväksikäytön toteaminen ei ole yksinkertaista.)
Nyt tietysti kysytte, miksi äiti ei hae apua. No, taas yleinen taso puhuu, että perheen asiat pysyvät salassa, kun perhe eristäytyy eikä ulkopuolisiin pidetä yhteyttä. Se tiedetään Oulun tapauksestakin. Kuka sitten eristää? Väkilvaltainen. Hänen on tarve kontroloida, ettei uhrilla ole ketään, kenelle puhua, pyytää apua. Hän katkaisee uhrin suhteet sukulaisiinsa ja tuhoaa välit ystäviin. Pienellä paikkakunnalla toisen vahtiminen ja kontrollointi on sangen helppoa. Aina löytyy joka, joka tuntee, joku joka näkee, joku, jolta voi kysellä puolison menemisiä, tulemisia, tekemisiä. Väkivaltaa kokenut ei useinkaan ole uskaltanut edes käydä lääkärissä näyttämässä vammojaan puhumattakaan, että osoitteeseen olisi kutsuttu poliisi toistuvasti!
Väkivaltaiselle on tärkeää säilyttää illuusio onnellisesta perheestä. Perhe on statussymboli.
Aika usein väkivaltaisen puolisona on hoitoalan ammattilainen. Hoitoalalle hakeutuvat naiset ovat empaattisia, kilttejä ja haluavat tehdä toisen puolesta kaikkensa auttaakseen. Juuri sellaisia puolisoita väkivaltaiset hakevat. Kilttejä, iloisia ja tulevaisuuteen ja ihmisiin luottavaisesti suhtautuvia. Perheväkivalta on salakavala. Se alkaa niin lievänä, että epäystävälliset sanomiset on helppoa antaa anteeksi... sittemmin on helppoa antaa anteeksi tönimiset... sitten lyöminen, vaikka siitä jäisi jälkiäkin.... Väkivallan näkymättömästä vankilasta on vaikeaa lähteä.
Nyt päästään juridisiin ongelmiin. Lapsenhuoltolaki sanoo, että erosta on ilmoitettava 3 kuukautta etukäteen, jos aikoo muuttaa lasten kanssa.
Miettikääpä, miten siitä ilmoittaa väkivaltakuviossa? Väkivaltainen tuskin sanoo, että rakas, sehän sopii vallan mainiosti. Ei, uhkana on vielä raaempi väkivalta, jos sellaisia menee puhumaan. Ja uhkaus, että lasta et saa! Hän ei hyväksy. Laki antaa tähän mahdollisuuden. Lapselle ei tarvitse antaa muuttolupaa. Lapsi kuuluu siihen kiinteistöön, jossa hän on kirjoilla. Väkivalta toki mahdollistaa lapsen ottamisen pakotilantessa mukaan, mutta sitä ennen olisi pitänyt perheeseen kutsua monet kerrat poliisit väkivaltatilanteisiin. No, ajatellaanpa asiaa syvemmin. Kuinka helposti perheeseen kutsutaan poliisi? Uhri harvoin pääsee tekemään hälytystä kesken pahoinpitelyn. Häneltä on voitu myös puhelin ottaa pois. Kun tilanne on ohi, on turha soittaa, koska tekijä on jo ihan rauhallinen. Omakotitalosta ei hevin avunpyynnön huudotkaan kantaudu, jos uhri pääsisi huutamaan. Maalla naapurit eivät halua sekaantua toisten asioihin, koska toimeen on tultava. Niinpä aidan takana saa tapahtua mitä tahansa. Poliisin kutsuminen herättäisi väkivaltaisessa sellaisen kostonkierteen, että uhrin terveys ja henki olisivat kortilla.... Pahoinpitelyvammojen näyttäminen lääkärissä ei enää riitä todisteeksi perheväkivallasta, sillä vain poliisien käynnit lasketaan. Perheväkivallan keskeltä on siis hyvin vaikeaa pelastaa lasta nyky päivänä! Aikuinen voi lähteä, mutta ei alaikäinen lapsi.
Sitten vielä jokunen sana sukupuolittumisesta. Olen vertaillut asioiden uutisointia ja yleisiä mielipiteitä. Ihmetystä herättää näiden viikon sisällä tapahtuneiden veritekojen julkitulo. Virtain tapahtumien tekijästä vaiettiin päiväkausiksi... Tekijää ei juurikaan syyllistetä. Hyvä, jos vastuullistetaan. Sen sijaan surmaajaäiti on saanut heti hullun, mielisairaan ja ties minkä leiman, vaikka kirjoittajat eivät varmasti ole tienneet asioista mitään. Miessurmaajaan suhtaudutaan, että no, joo, miehet ovat vain miehiä, niillä nyt pinna palaa ja tekevät äkkipikaistuksissaan, varmaan akka nalkuttanut ja muutenkin ollut huono päivä.. sattuuhan sitä. Mutta naissurmaajasta ollaan heti kärkevästi sanomassa niin törkeää kuin ikinä vain keksitään.
Kuka muuten on säälinyt Virtain lapsia tai surrut surmatun avopuolison omaisten puolesta? Eipä niin kukaan, vaikka lapsilla ei ole äitiä eikä isää! Mutta Oulun tapauksessa sympatiaa sataa saavista kaataen. Ja niin on ollut aiemmissa uutioinnoeissa, joista mieleeni nousee esim. Espoon Suvelan surmat, jossa media ja suuri yleisö toimi aivan samoin ja niin myös Lieksan tapauksessa, jossa isä poltti kolme lastaan tapaamistilanteessa hengiltä. Suvelan tapauksessa isä sai sympatiat, Lieksan tapauksessa äiti syytteet siitä, miksi antoi lapset isälle!!!!! Ei häntä säälitty tai esitetty osanottoja, vaan osoitettiin julmasti sormella ja hyvä, kun ei päälle syljetty! Ei äidillä ollut mitään mahdollisuutta viranomaisia vastaan kieltäytyä antamasta lapsia isälle. Hänet olisi tuomittu vankeudeksi muuntokelpoiseen uhkasakkoon, jos hän ei olisi antanut lapsia isälle ja isä olisi saanut lasten huoltajuuden sillä perusteella, että äiti estää tapaamiset. Niin siinä olisi käynyt.
Asennoituminen ja uutisoiminen on sukupuolittunutta. Järkyttynyt tulee olla, mutta täytyisi myös herätä havannoimaan, miksi lapsensurmia tapahtuu ja laatimaan toimia lasten suojelemiseksi vanhempien äärimmäisiltä teoilta. Hyvä kysymys on, menikö lapsenhuoltolaki liian pitkälle vaatiessaan kolmen kuukauden ennakkoilmoitusta muutosta lapsen kanssa? Varsinkin, kun väkivaltanäyttö on kiivennyt kohtuuttoman korkealle?
