Perjantaina 24.5.1963 aamulla 6-vuotias pikku-Anja puki, äidin ollessa navetassa, yllensä leningin lisäksi siniset pitkät housut sekä sinisen villatakin, päähänsä sinisen valkoraitaisen pipolakin ja jalkineiksi nahkaiset kumipohjalipposet.
Anja jäi leikkimään ulos toisten lasten lähtiessä sisälle. Puoli yhdentoista maissa hän vastasi äidin kutsuun puiden takaa. Anja ei vastannut kutsuun yhdentoista maissa, kun isä oli lähdössä kirkonkylälle postiin ja Anjaa huudettiin sisälle. Paikan läheisyydessä, jossa tyttö viimeksi oli ollut, on vesikuoppa, äiti kävi varmistamassa ettei Anja ole pudonnut vesikuoppaan. Isä haki lasta toisaalta, mutta vain metsään johtavat jäljet löytyivät Leppäojan takaa.
Perhe hälyytti naapureita apuun ja pian noin klo 12 kolmekymmentä kyläläistä oli etsimässä Anjaa lähimetsistä. Naapurin Iisakki suuntasi ensin Palo-nimiseen maahan, mutta pikku-Anjasta ei näkynyt jälkeäkään. Kotiin palattuaan kello 16 maissa Iisakin miniä Eila ilmoitti asiasta kylän ainoalla puhelimella nimismies Juhani Lihtoselle. VT. nimismies kehoitti soittamaan uudelleen kahden tunnin päästä mikäli Anjaa ei löydetä. Myös Muonioon konstaapeli Niemelälle ilmoitettiin asiasta.
Iisakki suuntasi uuden etsintämatkansa Raijanselkään. Laskeutuessaan Raijanselästä kuntienvälistä rajaa pitkin alas Pahajoen suuntaan hän oli istunut lepäämään ja kuullut vaimean ítkunsekaisen äänen Pahajoen suunnasta. Hän oli noussut ja kiirehtinyt äänen ja joen suuntaan. Menomatkallaan oli kuullut saman äänen kolme kertaa ja huudellen kutsunut tyttöä saamatta vastausta. Kiiruhtaessaan joen suuntaan hän oli langennut ja satuttanut itsensä eikä pystynyt jatkamaan matkaa.
Kerässieppi kuului Enontekiön kuntaan. Vt. nimismies Juhani Lihtonen oli suorittanut etsijöiden hälyttämisen sekä soittanut nimismies Öhmanille ja sopinut hänen kanssaan siitä, että etsintä hoidetaan Muonion suunnasta, koska se siten oli tehokkaampaan ja helpommin suoritettavissa. Sen jälkeen nimismies oli soittanut 3/LR:n päällikölle, kapteeni Toivoselle ja pyytänyt häneltä etsintäapua.
Nimismies Koponen oli nopeasti ja tehokkaasti saanut aikaan etsintäorganisaation, joka oli johtanut myöhemmin suoritettavia etsintöjä. Etsijäryhmiä oli jo paljon lähikylien asukkaiden lisäksi poliiseja ja rajavartioston miehiä sekä kaksi jälkikoiraa, jotka löysivät pikku-Anjan jäljet Puolitaipaleen suunnasta. Etsintäkeskus perustettiin noin 10 kilometrin päähän Kerässiepistä Putkiojalle, josta viimeiset varmat jäljet oli löydetty. Rajavartioston joukkojen taholta oli tukikohtaan vedetty viestiyhteydet ja pystytetty teltat.
Sunnuntaina 26.5. etsintöihin osallistui noin 700 henkeä. Lapin rajavartioston lentokalusto oli juuri korjattavana. Sunnuntai-iltana maaston haravointi oli ulottunut jo Outtakkan pohjoispuolelle ja etsintä oli suoritettu järjestelmällisesti maastokuvioittain ja etsityt alueet oli merkitty keskuskarttaan. Maastossa haravoivat etsintäryhmät olivat olleet radioyhteydessä tukikohtaan. Kun oli tullut ilmoituksia havaituista jäljistä, ne oli käyty tarkistamassa. Varmojen jälkien löytymisestä ei kuitenkaan ollut ilmoituksia saapunut.
Tukikohdasta partioivien ryhmien lisäksi oli etsintäryhmiä, lähtenyt kohti Putkiojan tukikohtaa Ylimuonion, Hetan, Ketomellan ja Raattaman suunnista. Nämäkään partiot eivät olleet matkalla kohdanneet minkäänlaisia jälkiä eksyneestä. Maanantaina 27.5. lensi kello 20 tienoilla ilmavoimien helikopteri Utista paikalle, ja keskiviikkona saatiin Kiirunasta toinenkin helikopteri.
Tiistaina 28.5. oli etsintää suoritettu entiseen tapaan maastokuvioittain. Tällöin helikopterin etsintälennot olivat keskittyneet tunturialueelle ja etsintäalueen äärialueille ja lisäksi oli tarkastettu joet ja purot. Etsintää oli suoritettu aina 3.6. saakka, koska lääkäreiden lausunnon mukaan, jonka oli välittänyt Muonion kunnanlääkäri Plamberg, eksyneellä oli mahdollisuus olla hengissä ainakin kymmenen vuorokautta, mikäli saa vettä juodakseen.
Keskiviikkona 5.6. oli nimismies Öhmanille ilmoitettu, että Enontekiön Ullatievasta oli löydetty pieni sininen villatakki, joka oli tunnistettu Anjan villatakiksi. Nimismies Öhmanin pyydettyä virka-apua oli Muoniossa suoritettu hälytys etsijöiden kokoamiseksi. Asiasta oli ilmoitettu myös kapteeni Toivoselle rajavartiostoon. Enontekiöltä, Muoniosta ja rajasta kookoontuneiden etsijöiden tukikohta oli perustettu Perilänjärven rantaan. Etsijät oli jaettu ryhmiin ja annettu kullekin ryhmälle haravoitavaksi maastokuvio. Samana iltana kello 23 tienoilla nimismies Öhman oli ilmoittanut kertojalle Perilänjärven tukikohtaan, että Vuontisjärveltä lähtenyt etsintäpartio oli löytänyt pienen tytön ruumiin Ounasjoesta, joka tunnistettiin kadonneeksi Anjaksi.
Löytöpaikalla Ounasjoen rannalla rantavedessä oli tytön ruumis oli vatsallaan pää pajun päällä. Kädet kiinni pajussa. Vettä oli paikalla niin vähän, että normaalipituisella kumisaappailla pystyi kahlaamaan vedessä. Vasen jalkaterä oli kiinni, suhteellisen löysässä, kahden kiven välissä. Suoritetussa ruumiinavauksessa Anjan todettiin menehtyneen todennäköisesti kaksi tai kolme päivää aikaisemmin.
Pikku-Anja oli vaeltanut yksitoista päivää ja viitisenkymmentä kilometriä. Ruoaksi oli ollut vain talven yli säilyneitä puolukoita ja karpaloita.
http://www.plappi.fi/kunnat/muonio/kyla ... historiaa/
Tästä tapahtumasta sai alkunsa vapaaehtoinen pelastuspalvelu.
Kerron toisella saitilla myöhemmin juttuun liittyvän tarinan
