kid kirjoitti: Pe Heinä 09, 2021 12:24 am
Routalemmelle: Kavereiden tarina on voinut muuttua 20 vuoden aikana ihan inhimillisistä syistä. Ihmismuisti on yllättävän huono lopun kaiken. Kaveri on sanonut myöhemmin, ettei muista Seuriksesta olleen mitään puhetta Raisan kanssa. Ehkäpä hän nykyään muistaa vain sen, että on sanonut sen ”käydään ajamassa, käy limsalla” -osuuden. Tai ehkäpä hän alunperinkin muistin väärin! Kaverin katoaminen, poliisikuulustelu… on siinä teinille stressitekijöitä kun pitäisi vielä muistaa pienintäkin yksityiskohtaa myöten mitä sanoit ja teit viikko tai jopa kauempi aika sitten! Lisäksi on hyvin mahdollista, ettei hän ole maininnut Raisalle mikä Seuris kyseessä. Liekö tiennyt itsekään! Teinit on just tollasia. Mennään minne nenä näyttää.
Hesevihje ja Alibi 12/99: kiintoisaa, mutta otammeko Alibin nyt jumalan sanana, kun ei poliisikaan anna tällaista tietoa julkisuuteen? Olisiko mahdollista, että Hesevihje on mahdollinen, muttei todettu täysin varmaksi esim. juurikin sen valvontakamerakuvan puutteen vuoksi?
Sekä kavereiden puheisiin että Hesevihjeeseen: Lisäksi pitää muistaa, että toimittajilta menee tosi usein puurot ja vellit sekaisin ja kirjoittavat joskus ihan mitä sun sattuu, että juttu myy.
Tästä asiasta minun on oltava mitä kohteliaimmin eri mieltä. Toimittajat voivat silloin tällöin sekoilla, mutta eivät juuri tässä tapauksessa. Tunnen kirjoittajan, mutta ei siitä sen enempää. Samoja asioita siteerattiin myös Alibissa 11/00 – sen löysin netistä. Ainakin siis tuo reilu vuosi mentiin alkuperäisellä versiolla.
Hese-vihjeen käsittelisin näin: Kävelikö Raisa Hesburgerin edestä? Kyllä. Onko sillä merkitystä? Ei. Tapahtumilla ennen puoltayötä ja Seurahuonetta ei ole suurta merkitystä.
Se mihin tartuin, on kaverien muuttunut kertomus. Unohdukseen en usko lainkaan, kaunistelun voisin ostaa tietyssä tilanteessa. Kukaan ei unohda kertoa, että ”ai niin, mehän mentiinkin Huittisten Seurahuoneelle, eikä Tampereen Seurahuoneelle”.
Sitä en pystynyt jäljittämään ainakaan vielä, missä kohtaa kertomus muuttui. Loogisin kohta muutokselle olisi siinä tilanteessa, kun media ja poliisi eivät unohda tapausta, vaan se siirtyy KRP:n pöydälle.
Alussa lausuntoja antoi joku Laasanen Tampereen poliisista, kunnes myöhemmin kommentoijaksi tuli KRP:n nimissä asioita hoitava, Tampereella vaikuttava Tuominen. Silloin viimeistään kerättiin uudestaan kaikki lausunnot asianosaisilta. Kertoo poliisin kyvyistä, jos ei osaa tarttua muuttuneeseen kertomukseen. Sillä tavalla kuitenkin on aika monta rikollista narautettu, kun he unohtavat mitä ovat edellisellä kerralla valehdelleet. Sellainen käytös herättää poliisin kiinnostuksen, jolloin seuraava askel on päätellä ja tutkia, mikä on totta ja mikä ei. Poliisi ei voi tyytyä ajatukseen, että tarina muuttui vain kaunistelun tai jonkin muun harmittoman seikan vuoksi. Vain totta puhuvilla tarina ei muutu, eikä sellaisten ihmisten tarvitse pinnistellä aiempia kertomuksia muistaakseen.
Kertomusta on turvallista muuttaa silloin kun aikaa on kulunut niin paljon, ettei Huittisten Seurahuoneelta voi kysyä vahvistusta sille, oliko tämännäköinen seurue maisemissa. Samoin taitaa olla puhelimien liikkeet. Sellaisen datan säilömisestä kun ei ole mitään tietoa minulla, niin voin vain arvailla, että tuskin sekään säilyy vuosia, jos sitä ei oteta varta vasten talteen ajoissa. Tässä tilanteessa poliisilla on minimaaliset mahdollisuudet tarkistaa kavereiden alibia. Tarkistaminen ei luonnollisestikaan ole sitä, että uskoo suoraan kaiken mitä he kertovat. Tarkistaminen on puolueeton tutkimus, johon kuuluu jonkun kaveriporukan ulkopuolisen sanallinen todistus asiaan, tai tekninen näyttö, joka sellaisenaan ei kaipaa enää mitään juupas, eipäs –väittelyä.
Faktaa on, että kavereiden kertomus muuttui erittäin merkittävästi. Alkuperäisessä versiossa Raisa ei nimenomaan halua jatkaa porukassa Seurahuoneelle, kun taas toinen versio kertoo, että halua on, mutta tilaa ei. Ensimmäinen versio antaa ymmärtää täysin ilman tulkintavirheen mahdollisuutta, että kaveriporukka pysyi Tampereella, he olivat menossa käymään Seurahuoneella ja kohta he näkisivät taas Raisan ja jatkaisivat iltaa yhdessä.
Miten sovitat tähän yhtälöön sen, että lopulta esiin ponnahti Huittinen, joka taisi olla erään kaveriporukan jäsenen vanha kotipaikka? Eri asia olisi ollut se, että kaveriporukka olisi päättänyt Tampereen Seurahuoneella ollessaan lähteä Huittisiin. Näin asiaa ei kuitenkaan ilmaistu, vaan tuo lähtö piti olla Raisan tiedossa, ja osasyynä sille, että Raisa ei koskaan autossa ollut.
Oikeastaan kaveriporukan kertomuksia on kolme erilaista. Yksi jäsenistä ei muista Seurahuoneesta olleen puhetta lainkaan. Mutta hänkin voi lukea Alibista, että kyllä oli. Se ei ole sinne tyhjästä ilmestynyt, eikä varsinkaan toimittajan omana päätelmänä. Se nyt vasta hullua olisikin. Eikä liioin ole ollut kyse mistään muusta kuin Tampereen Hämeenpuistossa sijainneesta Seurahuoneesta.
Ainut, mikä on yhtenäistä ja merkittävää, on se, että kaikki kertomukset vakuuttavat sitä, että Raisa ei kyseisessä autossa ollut. Mitään yhtenäistä tarinaa kaverit eivät ole kuitenkaan sopineet. Ensin ei halunnut, sitten ei mahtunut, mutta ei, Raisa ei missään nimessä ole ollut autossa. Käänteispsykologiaa. Kun olet nero, ja olet mielessäsi edellä kuulustelukysymyksissä, alat hieman liian ponnekkaasti painottaa jotain asiaa, jota kuulustelija ei ainakaan vielä siinä hetkessä ole pitänyt tärkeänä.
Toinen seikka. Mitä kaverit vastaavat siihen, että alkuperäinen tarina oli erottamassa heitä vain hetkeksi. Maantieteellinen etäisyys oli muutama sata metriä. Kun Raisa sitten lopulta, noin tunnin erillään olon jälkeen meni paikkaan kavereitaan etsimään, niin miksei heitä löytynyt sieltä? Olivatko he tässä välissä, klo 23 - 24 yrittäneet soittaa Raisalle ilmoittaakseen muutoksesta? Sopimushan koski sitä, että nähdään uudestaan, kun kaverit poistuvat Seurahuoneelta, jonne Raisa ei halunnut mukaan. Ei puhuttu mitään siitä, että Raisa ei olisi halunnut muihin paikkoihin, tai ei olisi halunnut jatkaa saman kaveriporukan kanssa. Onko siis dataa siitä, että kaveriporukalta oli tullut soitto tuossa aikavälissä? Muussa tapauksessahan he olisivat kohdanneet Seurahuoneella. Eivät ehkä heti löytäneet toisiaan, jos oli tungosta ja silminnäkijä ennätti hakea tanssimaan heti Raisan saavuttua, mutta pian sen jälkeen. Melko pian tanssin jälkeen Raisa oli jo kadonnut, koska tanssittaja häntä etsi, eikä löytänyt.
Tähän asti kaikki täsmää – niin kavereiden kertomukset kuin silminnäkijähavainnot. Raisa oli jätetty yksin kuluttamaan aikaa, kunnes piti jälleen kohdata kaverit. Kun aikaa oli kulunut riittävästi, eikä Raisa viihtynyt oikein missään, niin tavaransa kadotettuaan, hän otti ohjat käsiinsä ja suuntasi kenties hieman vastahakoisesti Seurahuoneelle. Mitä siellä ja heti sen jälkeen tapahtui, on tämän keissin ainut tärkeä ja ratkaiseva hetki.
Sitähän emme tiedä lainkaan, mitä poliisi on tehnyt sulkeakseen pois kaveriporukan osallisuuden? Lähtökohtaisesti he voivat luottaa vain intuitioonsa, kuten me täällä. Ilman faktoja se on pelkkää pyörittelyä. ”Eeeii…ei kai nyt sentään…miksi olisivat…ei tuon näköiset kunnon nuoret”. Vahvaa tulkintaa, siis. Vain tekninen näyttö antaisi riittävän varmuuden. Onko puhelinten liikkeet tarkistettu heti 1999? Käytettiinkö valheenpaljastustestiä? Tuskin, koska jos tekninen näyttö kertoo jotain muuta kuin sanat, niin siinä on sitten vähän selittelemistä. Tai oikeastaan ei. Sitten melkein riittää, kun löytää oikeankokoisen pyjaman ja poseeraa muutamassa valokuvassa.
Ehkä kertomus on muuttunut siinä vaiheessa, kun katoaminen on muuttunut rikostutkinnaksi, ja kaikki ovat saaneet vaikutelman, että tämä ei nyt menekään mappi ööhön muiden kadonneiden jatkoksi, vaan median luoma paine pitää tapauksen pinnalla lähes ikuisesti. Siinä tilanteessa poliisin on pakko kiristää otettaan. Silloin kavereiden kertomus illan kulusta ei voi tyssätä, kuten se Alibissa teki. Jotain pitää tulla vielä ja-sanan jälkeen.
”Erosimme Raisasta, lupasimme soittaa, menimme Seurahuoneelle, ja…” Miksi ette tavanneet enää tuona iltana? Soititteko, ja mihin aikaan? Mihin sitten menitte ja mihin aikaan? Jne. Kaikkeen pitää löytyä vastaus, ja se vastausvuoro voi tulla niin yllättäen eteen, ettei mitään käsikirjoitusta ehdi tehdä.
Ensimmäinen juttutuokio kavereiden kanssa on ollut kaverillisessa hengessä. Etsittiin vain kadonnutta henkilöä, ei henkirikoksen uhria. Silloin pienet aukot ja kertomuksen loppuminen kesken ei niin haittaa. Mediakin saa osansa, ja ne kertomukset päätyvät kansan nähtäville. Rikostutkinta on sikäli eri, että siinä tilanteessa väärät todistukset ovat yksiselitteisesti rangaistavia. Ei tarvitse olla tekijä saadakseen rangaistuksen, jos väärällä valalla suosii jotain toista ihmistä.
Ei tarvinne kerrata sitä, kuinka usein uhri tuntee tekijän. Tai kuinka usein ratkaisevasti muuttunut kertomus saa hälytyskellot soimaan, mistä sitten avautuu selvä suunta tutkinnalle. Ja vastaavasti: kuinka monta rikosta selviää sillä, että aloitat aina puhtaalta pöydältä? Sinulla on lukuisia vihjeitä, joista pidät avoimena kaikkia, mutta et oikein usko mihinkään erityisesti, tai sulje mitään kunnolla pois. Tapahan se on sekin, että kansalaisvihjeet tuovat ratkaisun nenän alle, ja kerätään sitten hedelmät. Tai toimitaan kuten Aarnio-casessa, kootaan kovaa ammattitaitoa osoittaen mahdottoman tuntuinen palapeli ja saadaan korkea-arvoinen virkamies loppuiäksi kaltereiden taakse.
Vaan enhän minä tässä kenestäkään syyllistä ole tekemässä. Ihmettelen vain ääneen, koska hyvin perustelluilla mielipiteillä on lukuarvoa tällä foorumilla. Siksi en oikein itse jaksa miettiä asioita pinnallisesti, enkä tarttua kaikkiin epäolennaisuuksiin. Foliotakin käytän harvemmin. Enkä nyt ihan yksin sentään ole tätä aihetta ihmettelemässä. Onhan kaveriporukan roolia pohdittu jo aiemminkin, mutta ei ole vain menty aiheeseen sisään yksityiskohtia pureksimaan.
