Jokelan koulusurmat 7.11.2007

[Marsalkka]

Olen pitänyt PeA:n isää jostain syystä outona tapauksena, mutta tällä kertaa noiden videoiden muodossa näin toisenlaisenkin puolen. Ymmärsin, ettei hän ole oikein kaivannut poikaansa, mutta ehkä kyseessä kuitenkin oli vain alkushokki, kun on vaikea ymmärtää toisen olevan poissa, varsinkaan tuollaisen tapauksen kautta.

Ihmiset tosiaan reagoivat niin omilla tavoillaan tällaisissa tilanteissa. Tavoilla joista on vaikea päätellä, mitä heidän sisällään oikeasti liikkuu. Siksi ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ihmisten lausunnoista, ilomeistä, eleistä jne. Voi mennä pahasti harhaan muuten.

[Merope]

Jep, aidolta vaikuttaa, ihan materiaalin määrän vuoksi. Tuleville katsojille tiedoksi: käyttäjän Finnblues käyttäjätilillä on ainakin videot For our son, For our son part2 ja For our son part3. Eroja niissä on vain se, että toisessa osassa on enemmän kuvia kuin ensimmäisessä ja kolmannessa sitten vielä enemmän. Saa nähdä, ilmaantuuko tuollaisia videoita lisää, nuohan olivat vain pari päivää vanhoja, ellen väärin katsonut. Saapa myös nähdä, repiikö media, nettipalstat, tms. tästä suurempaa riemua, kunhan tuo laajemmalti huomataan. Ainakin noita For our son -videoita oli käyty vielä jokin aika sitten katsomassa vain n. 300-500 kertaa kutakin.

[Howler]

^ Minä elättelen toiveita, ettei media niitä tajuaisi, mutta se on turhaa jo kun täälläkin aiheesta jo puhutaan. Itse asiassa mietin tuossa eilen, että tämäkään tapaus ei varmasti koskaan "hautaudu", se tullaan mainitsemaan aina vain uudelleen. Revitään uhrien & ampujan itsensä omaisten, läheisten ja ystävien henkiset haavat uudelleen ja uudelleen auki. *huokaus* Alan tympääntyä mediaan enemmän ja enemmän...

[Merope]

^ Sama täällä. Kyseessä ei ole kuitenkaan mitään, millä olisi erityisempää uutisarvoa. Isän surutyön nostaminen otsikoihin tuskin tuo kenenkään tietoon yhtään mitään sellaista, mitä kansan ns. täytyy saada tietää. Tokihan formaatti on julkinen, mutta silti, näkisin tuossa menevän tietyn yksityisyyden rajan, mitä ei tarvitsisi lähteä rikkomaan. Vaikka enpä ylläty, jos se rikotaan, onhan media muutenkin näyttänyt pystyvyytensä, hyvänä esimerkkinä nimenomaan Jokelan tragedian uutisointi.

[Howler]

^ No tuota minä juuri pelkäänkin. Välillä tuntuu, ettei mikään ole medialle enää "pyhää". Mistä vain voi kirjoittaa miten vain (jopa valheellisesti välistä). Tästä syystä pelkään, että isän surutyö revitään otsikoihin ja pahimmassa tapauksessa myös jollain tavalla mustamaalataan tai hyökätään surutyön kimppuun. Ja se jos mikä on väärin. Jos itse olisin jonkun tälläisen tragedian äärellä, sydämeni kuolisi joka kerta, kun asia revitään otsikoihin jopa ihan turhasta syystä. Esimerkkinä vaikka joku otsikko, jota toivottavasti ei koskaan tule: "Jokelan ampujan luokkatoverit saivat lakkinsa" tai jotain muuta vastaavaa.

[rapier]

http://kemppinen.blogspot.com/2008/05/jokela.html

Yhteenveto tiedotusvälineiden toiminnasta Jokelassa.

[Mata Hari]

^no ei voi paljon kehua

[Katjushka]

Tästä syystä pelkään, että isän surutyö revitään otsikoihin ja pahimmassa tapauksessa myös jollain tavalla mustamaalataan tai hyökätään surutyön kimppuun.

En ymmärrä tuota. Mielestäni jos kyseessä nyt on isä ja hänen surutyönsä, on hän itse julkisuuteen asian kanssa tullut. Youtube ei ole ihan pöytälaatikossa oleva salainen päiväkirja, vaan kyllä hän on arvannut, että nuo sieltä löydetään.
Mielestäni PEA ei ansaitse tällaista eikä minkään muunkaanlaista muistelusivua. On kuvottavaa, että oikein julkituodaan noita Auvisen "filosofioita" suosikkeina yms. Kylmät väreet menee mulla ihan vaan inhosta. Jos kyseessä tosiaan on PEAn isä niin mä tulkitsen tällaisen ihannoinnin PEAn teon hyväksyntänä.

[Merope]

^ No voi herrajestas. Eiköhän nyt menty pikkuisen yli. Eikö isä voi rakastaa poikaansa, teosta huolimatta? Ottakaapa huomioon, että kyseessä on kuitenkin perheenjäsen, oma lapsi, jonka on tuntenut 18 vuoden ajan - ei pelkästään juutuubivideoista, lehtien palstoilta ja Jokelan tapahtumista. Vai luuletko, että kaikkien elinkautisvankienkin vanhemmat alkavat samalla sekunnilla vihata näitä tekijöitä, kun tuomio napsahtaa? Pitäisikö heidän?

[Katjushka]

Ei pitäisi tietenkään. Poikaansa saa rakastaa aina oli tämä tehnyt mitä tahansa. Pitääkin rakastaa. Kirjoituksessani kyse ei ollut siitä ettei saa rakastaa tai surra. Mielestäni kuitenkin tässä uhrien omaisten tunteiden on oltava aivan ensisijaisesti huomioituina. Myös tekijää rakastavien ja surevien on mielestäni tämä ymmärrettävä. Olen pahoillani, mutta tätä mieltä olen.

Ehkäpä teillä olisi niin suuri sydän, että jos lapsenne luokkatoveri tämän koulussa surmaisi, surisitte myös tekijää ja tämän omaisten tuskaa. Itse epäilen etten siihen pystyisi. Ja näin ollen myös kuvittelisin, että kun tekijän manifesteja favouriteihin lisättäisiin missä vain ja kenen toimesta tahansa, olisi se minusta kohtuuttoman julmaa.

[Merope]

Epäile vain. En lähde omia yhteyksiäni tapaukseen erittelemään, sanotaanko nyt vaan niin, että niitä on. Sitä suuremmalla syyllä yritän muistaa ja ymmärtää kaikkia osapuolia. Maailmassa tapahtuu jo turhan paljon oman tuskan siivittämää ja oikeuttamaa vääryyttä, esimerkkinä mainittakoot vaikkapa amerikkalaisten toimittama demokratian pakkorahtaus Lähi-Itään 911:n jäljiltä. Siksipä yritän sitä parhaani mukaan omalta kohdaltani välttää.

Edit: Sanottakoot nyt vielä, etten usko tällä olevan niinkään tekemistä suuren sydämen kanssa, kuin ylipäänsä asioiden ajattelun kanssa, useammalta kuin vain omalta kannaltaan.

[VoDKa]

Ei pitäisi tietenkään. Poikaansa saa rakastaa aina oli tämä tehnyt mitä tahansa. Pitääkin rakastaa. Kirjoituksessani kyse ei ollut siitä ettei saa rakastaa tai surra. Mielestäni kuitenkin tässä uhrien omaisten tunteiden on oltava aivan ensisijaisesti huomioituina. Myös tekijää rakastavien ja surevien on mielestäni tämä ymmärrettävä. Olen pahoillani, mutta tätä mieltä olen.

Huh huh.

Nyt kyllä veti taas sanattomaksi. (Olkoonkin, että ei pitäisi käyttää tuota sanavalintaa.)

Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että myös Auvinen oli uhri - eri tavalla toki kuin ne muut, jotka kuolivat tuona päivänä, mutta uhri kuitenkin. Kuten jo aiemmin on sanottu useaan otteeseen, yksikään ihminen ei synny pahana. Maailma on se, mikä muokkaa ihmisestä omanlaisensa, jokaisesta tietynlaisen persoonan. Joku lähtee nyt sanomaan tästä, että syyttäisin vanhempia - en todellakaan syytä. En tunne kumpaakaan heistä millään tavalla, en pysty sanomaan millainen oli Pekan kasvatus ja mitkä syyt tarkalleen johtivat tähän. Mutta kuten poliisiraporteissakin on sanottu, oli yksi osatekijä Auvisen "oma persoonallisuus", mikä minusta harvoin mainitaan syinä kun puhutaan tekijästä ja niistä asioista, jotka johtavat verilöylyyn. Pekka-Eric oppi näkemään maailman eri vinkkelistä kuin suurin osa ihmisistä. Elämä ei ole aina mukavaa, joillekin se iskee vielä pahemmin niitä huonoja kortteja eteen kuin toisille. Mitä yritän sanoa on, että Pekka-Eric oli tämän maailman uhri - kuulostakoon väärältä niiden korvissa, jotka eivät ole käyneet siinä kolkassa, missä elämä ei hymyilekään ihan niin kovasti kuin pitäisi.

Olen kohtalaisen varma, että jokainen joka on joskus edes puolitosissaan suunnitellut jotain semmoista tekoa kuin Jokelan tapauksessa, on ollut oikeutettu niihin ajatuksiin - tekona se kuitenkin on julma, enkä lähde erittelemään sitä nyt kummemmin. Jotainhan on ihan selkeästi pielessä, jos suunnittelee jotain tuommoista - ihmiseen on sattunut muutaman kerran liian monta kertaa ja se avuttomuus on muuttunut vihan tunteeksi, haluksi saada kostaa kaikille, syyttömillekin. Tälläisenä uhrina minä PeA:n näen.

Sitten on nämä uhrit, jotka kuolivat tuona päivänä. Ilmeisesti suurin osa oli vain väärässä paikassa väärään aikaan. Yhtä sattuman peliä se on kuin joutua kolariin, lento-onnettomuuteen tai mihin tahansa muuhun onnettomuuteen. Tämä oli vain tämänsorttinen onnettomuus, jonka tekijä tarkoituksella halusi tappaa.

En pysty tuntemaan niin suurta myötätuntoa ammuttuja kohtaan kuin ampujaa kohtaan. Tämä johtuu ihan vain siitä, että tiedän suurinpiirtein (tai uskoisin tietäväni) millaisia ajatuksia Pekalla oli, miksi tämä tapahtui ja mitkä olivat ne fiilikset siellä taustalla. Ammutun asemaan on vaikeampi asettua, sillä kukaan ei ole ampunut minua koskaan, enkä ole kuollutkaan. Ja loppujen lopuksi, koska maailmankatsomukseni mukaan kuollut on kuollut, tapahtui se sitten mitä kautta tahansa, niin ainoat joita tässä pitäisi sääliä ovat omaiset surunsa kanssa. Kuolleet eivät enää välitä siitä mitä heistä sanotaan tai ajatellaan (huom; tämä siis vain omana mielipiteenäni, en tyrmää niiden ajatuksia jotka haluavat uskoa taivaaseen ja helvettiin tai muuhun vastaavaan).

Pekan vanhemmat ajattelevat tätä tapahtunutta varmasti elämänsä jokaisena päivänä. He kaipaavat poikaansa, lastaan, jonka sekä maailma että hän itse vei heiltä pois tavalla, joka ei jäänyt muiltakaan huomaamatta. Suru on kova paikka, mutta että samaan aikaan pitää vielä kantaa se taakka minkä PeA heille jätti... Uskomattoman raskas kantamus.

Toivon syvästi, että he saavat voimaa sekä toisistaan että jäljelle jääneistä ja myös muiden omaiset jaksavat eteenpäin elämässä. Jokaisella vain on se rajattu aika, joka lähtee liikkelle sinä hetkenä, kun ihminen tähän maailmaan ilmaantuu, sitä vastaan on turha taistella.

[Merope]

^ Hyvin puhuttu, jälleen kerran. Mitäpä tässä enää sanaista arkkuaan avaamaan, eiköhän VoDKa hoida homman kuitenkin .

[Katjushka]

Huh huh. Nyt kyllä veti taas sanattomaksi.

Myös monet sun kolulumurhia koskevat kirjoitukset ovat vetäneet mut täysin sanattomaksi. Kaikilla kuitenkin palstalla oikeus omaan mielipiteeseensä.

Ammutun asemaan on vaikeampi asettua, sillä kukaan ei ole ampunut minua koskaan, enkä ole kuollutkaan.

Samaa logiikkaa seuraten ampujan asemaan asettuminen on mulle yhtä vaikeaa, kun en ole koskaan ketään tappanut. Ja kyllä se on mulle huomattavasti helpompi kuvitella, että joku mua kadulla ampuu tai että saan soiton, että joku sairas on ampunut lapseni/isäni/veljeni kun se, että mä lähtisin hankkimaan asetta ja ampumaan viattomia sivullisia, kun mulla on pahat fiilikset. Ehkäpä se meidän näkemysero sitten on siinä, mä samastun ennemmin PEAn uhreihin ja uhrien omaisiin, sinä häneen ja hänen omaisiinsa.

[VoDKa]

Ehkäpä se meidän näkemysero sitten on siinä, mä samastun ennemmin PEAn uhreihin ja uhrien omaisiin, sinä häneen ja hänen omaisiinsa.

Näinhän se taitaa pitkälti olla. Nähdään maailma eri vinkkelistä ja ollaan selkeästi painittu eri sarjoissa niinä aikoina, kun ollaan kehitytty ja opittu näkemään maailma joltain tietyltä kantilta. Minä olen elänyt sellaisia vaiheita, jotka ovat luoneet minusta enemmän tekijöiden kaltaisen, sinun elämäsi on opettanut uhrin rooliin - tällä en tietenkään tarkoita sitä, että olisit uhri joka asiassa, vaan vain tämänkaltaisissa jutuissa.

Minusta olisi erittäin mielenkiintoista saada vaihtaa joskus ajatusmaailmoja näiden asioiden tiimoilta niin, että pystyisi näkemään asiat myös sellaisen ihmisen kannalta, joka ei ole kasvattanut vihaa vain hiljaa sisällään ja yritä epätoivoisesti purkaa sitä kaikkeen mahdolliseen sitten myöhemmin. Toisaalta samaan aikaan toivoisin myös, että muut pystyisivät näkemään nämä asiat siltä kantilta, miltä se vähemmistö, se tekijä-ryhmä, asiat näkee.