Hannu Tapani Hyötyläisen surma 1980, Helsinki Koskela

[aga]

Voisiko olla niin, että Hyötyläinen vain sattui olemaan kännissä ja sopivasti hollilla? Itse koen usein syvää vihaa juoppoja kohtaan lapsuudenkodin tapahtumien johdosta ja joskus on tehnyt mieli "tehdä jotain" näille sankareille. En siis todellakaan uskaltaisi loppupeleissä tehdä yhtään mitään, ihan vain ajatuksen tasolla. (

Itsekin tunnen teitä luusereita, jotka ovat valmiita sortamaan umpikännissä tai sammuneita ihmisiä mutta tasavertaiseen mies vastaan miestä -henkeen tulevaan yhteenottoon teistä ei ole. Kenkää tekin naamaanne ansaitsette. Ei sunkaltaisesta paskaihmisestä ole muuhun kuin hyökkäämään valmiiksi heikkoa ihmistä vastaan.

[Doctor Lecter]

Poliisit julkaisivat kuvan ja kyselivät havaintoja rikoksen selvittämiseksi, ei katoamisen takia.

Ohessa muiden uutisten kanssa myös Hyötyläisen kuva:

Iltasanomat 21.7.1980

Oulunkylä1.jpg (122.05 KiB) Katsottu 3250 kertaa

Iltasanomat 22.7.1980

Oulunkylä.jpg (106.93 KiB) Katsottu 3250 kertaa

Iltasanomat 20.7.1980

Oulunkylä2.jpg (186.35 KiB) Katsottu 3250 kertaa

Kuvat olivat epäselviä. Selkeytetty.
-NILS-

[Alida]

Kiitos kuvasta!!! Ihan komeapiirteinen ja kiltin näköinen nuori mies, käsittämätöntä mikä hänessä olisi tekijöitä ärsyttänyt niin paljon, että piti tuolla tavalla ylitappaa. Selitys voi löytyä ainoastaan tekijöiden äärettömästä pahuudesta.

Tekijöistä Reijo Sakari Spångman on elossa.

[Rusty]

Nostetaanpä tämä ylös ihan sen takia, että tänään Hannun surmaamisen vuosipäivä. 38 vuotta tuli tänään kuluneeksi tästä raakamaisesta ja raukkamaisesta teosta. Hannun muistolle.

[Jalmari1]

Ettei jäis taas junnaaman tämä juttu niin heitetään myrkkyä tyrille.
Tekijät ovat.Jussi Tirkkonen ja Reijo "patu" Spångman,Tirkkonen saattaa olla jo saanut "viimeisen tuomion"mutta en ole satavarma.Tietojeni lähdettä en valitettavasti voi paljastaa..nyt sitten vaan jatkamaan tutkimuksia.

Ei Sakkea Patuksi ainakaan enää loppuvuonna 1981 sanottu, kun häneen tutustuin. Parivaljakko oli samassa sellissä ja heidän itsensä mukaan kutsumanimet olivat Jussi ja Sakke.

Tapauksesta Jussi itse kertoi, että tarkoitus oli tappaa neekeri, mustalainen tai vastaava.
Sellaista ei löytynyt. Päätettiin tappaa homo.
Vastaantulijalta, ekalta homon näköiseltä (Edelleen Jussin itsekertomaa) kysyttiin "Tykkääksä huorista?". Vastoin odotuksia hän, homoksi luultu, vastasikin, että kyllä.
Sitten pojat keksivät: "Kunnon kansallissosialisti ei tykkää huorista" ja he saivat uskoteltua itselleen, että heille tarkoitettu uhri oli löytynyt

[Jalmari1]

Korjaan edelliseen väsyneenä kirjoitettuun viestin: Sanoivat siis itse kutsumanimikseen SAKU (Ei siis Sakke) ja Jussi

[Rusty]

Tänään on kulunut 41-v Hannun tapauksesta. Niin ne vuodet vierii ja Hannukin olisi luultavasti virkeä eläkeläinen jos olisi elossa.
Huomaatteko muuten miten paljon yhtäläisyyksiä tällä tapauksella on Englannissa vuonna 1993 sattuneeseen 2 vuotiaan James Bulgerin henkirikokseen? Molemmissa tapauksissa uhri houkutellaan ja pakotetaan seuraan ja viedään syrjemmälle, jossa alkaa
aivan käsittämätön ylimitoitettu hakkaaminen. Molemmmissa tapauksissa tekijät olivat nuoria, Bulgerin tapauksessa jopa lapsia. Itse en voi käsittää mikä aiheuttaa tällaisen ylimitoitetun tappamisen, missä uhri jo tiedetään kuolleeksi, mutta sitä on vaan ihan pakko vielä hakata. Mahtaako se olla silkka pahuus vai purkautuuko koko elämänaikainen katkeruus ja alemmuudentunne yhdellä kertaa.

[Oikeus ennen kaikkea]

Tämä juttu on jostain syystä jäänyt erityisesti mieleeni ja pysynyt siellä kaikki nämä vuodet. Osasyynä on ehkä se, että tuolloin itse asuin Ågelissa ja tunsin tapahtumapaikkoja. Olin myös itse jutun henkilöiden kanssa samaa ikäluokkaa.

PK Erikoispainos

Sunnuntaisten leikkien järkyttävä päätös
Kuumat auringon hyväilemät kalliot hohtivat lämpöä Helsingin Oulunkylän hiekkaisen urheilukentän vieressä sunnuntaina heinäkuun 20. päivänä 1980, päivänä, jolloin maailman urheilun valiot olivat kokoontuneet 22. kesäolympialaisiin Moskovaan.
Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta.
Kentällä pelasi pesäpalloa 17-vuotias Seija sisarustensa ja serkkunsa Karin kanssa, jonka vanhempien luokse Seijan vanhemmat olivat saapuneet kyläilemään tuona päivänä.
Seitsemästä pelaajasta vain Seija ja Kari olivat yli 15-vuotiaita.
Tunnin kestäneen pelin jälkeen nuoret olivat pelin ja kuumuuden uuvuttamina menneet lepäilemään kentän päätyyn metsän tarjoamaan varjoon.
Kari ja Seijan kaksi nuorempaa pikkuveljeä olivat lähteneet keräilemään käpyjä metsikön takana olevalta kalliolta.
Hetken kuluttua he olivat saapuneet kuitenkin takaisin muiden luokse, koska olivat löytäneet metsästä humalaisena nukkuvan miehen.
Metsässä yksinään humalassa nukkuva mies oli herättänyt nuorten uteliaisuuden, ja he kaikki olivat lähteneet katselemaan heille
harvinaista näkyä. Kari toimi oppaana johdattaen muut tiheän näreikön läpi kulkevaa polkua pitkin ylös kalliolle siellä kulkevan 110 kilovoltin voimajohtolinjan läheisyyteen.
Täällä mutkitteleva metsäpolku kulki pienen, polviin asti ruohoa kasvavan aukean poikki.
Nyt Seijan sisar, Eda pysähtyi ja kyykistyi. Hän oli erottanut jotain kimaltelevaa ruohon joukosta ja noukki sen käteensä. Muut seurasivat uteliaina Edan toimia ja kerääntyivät hänen lähellensä löytöä katselemaan. Esine oli pyöreä rannekellon taulun kokoinen ja sen toisella puolella oli kirjaimet ”SOS”.
Seija oli heti ymmärtänyt sen olevan kaulassa ketjussa pidettävän niin sanotun SOS-passin toinen puolikas. Löytö oli herättänyt hänessä kiinnostusta lähiympäristöön ja hän oli valppaana tutkinut polun vierustaa löytäen parin askeleen päästä passin toisen puolikkaan. Edelleen löytöjen innostamana hän katseli ympärilleen ja näki polun vieressä ison kallionjärkäleen vieressä kiven, jonka pinnalla olleissa tummanpunaisissa epämääräisen kokoisissa läikissä oli kärpäsiä.
Seijan lähestyessä ne lensivät pois ja inhoa tuntien Seija totesi läikkien olevan verta.
Kun Seija vielä näki verisiä rikkoontuneen pullonpalasia kivenjuurella, hän perääntyi muiden luo pelonsekaisin tuntein.
Seija ei halunnut puhua nuoremmille mitään näkemästään. He olivat jatkaneet matkaansa edelleen Karin opastamana mutkittelevaa
polkua eteenpäin.
Parinkymmenen metrin päässä polku oli tullut voimajohtolinjan rautaisen tukipylvään betonisen alustan juurelle, jonka ympärillä kasvoi puolitoistametristä vesakkoa.
Niiden alta näkyi selällään makaavan miehen jalat.
Lähestyessään paikkaa nuoret alkoivat pitää kaiken varalta kovaa ääntä, jotta nukkuva olisi herännyt.
Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Mies ei päästänyt minkäänlaista ääntä, ja Kari lähestyi häntä yksinään varovasti muiden jäädessä
pahaa aavistaen hieman taaemmaksi.
Nämä katselivat, kuinka Kari käänsi vesakon oksia syrjään. Isoja tummia kärpäsiä surahti lentoon.
Hän päästi kuitenkin oksat kahisten kädestänsä välittömästi.
Kari tuli nyt muiden luo ja järkyttyneenä näkemästään kertoi Seijalle miehen kasvojen olevan veressä ja ettei tämä kasvoissa olleista ruhjeista päätellen enää ollut elossa.
Kärpästen laskeutuessa takaisin vesakon juurelle nuoret juoksivat kotiin kertomaan löydöstään, jonka raakuudesta heillä oli vain aavistus.
Karin isän hälyttämänä hälytysosaston virkapukuinen partio saapui paikalle kello 15.01.
He eristivät alueen välittömästi rikospoliisin tutkijoita varten.
Urheilukentälle takaisin tulleet Seija ja Eda luovuttivat heille löytämänsä sisällöltään tyhjän SOS-passin osat.

Paikalta löytyneet SOS-passi, sen katkennut ketju, villatakin nappi ja markan kolikko..jpg (175.99 KiB) Katsottu 1789 kertaa

Hannu
Varastomies Hannu Hyötyläinen asui yksinään omissa ja sisarensa nimissä olevassa kaksiossa Oulunkylässä.
Lähes kaksi viikkoa aikaisemmin hän oli täyttänyt 25 vuotta. Hän oli kesälomalla ja edellisenä päivänä,
Moskovan kisojen avajaispäivänä, hän oli saapunut vanhempien luo katselemaan kisojen avajaisia TV:stä.
Hannulla oli muutenkin tapana käydä vanhempiensa luona lähes joka päivä.
Aamuisin herättyään hän ajoi lähes uudella 750-kuutioisella moottoripyörällään ensin heidän luoksensa aamiaiselle ja töistä päästyään
hän piipahti siellä päivällisellä.
Näin suhteet vanhempiin säilyivät läheisinä ja välittöminä.
Nyt ruokailun jälkeen katsotun tv-ohjelman loppupuolella Hannu nuoren miehen tavoin päätti juhlia kesälomansa loppua, päivähän
oli vielä lisäksi lauantai.
Hannu ottikin yhteyden monivuotiseen ystäväänsä Aleksiin, jonka kanssa Hannu oli käynyt kouluja aina kansakoulun ensiluokilta asti.
Aleksin kanssa he olivat päättäneet lähteä yhdessä ravintolaan. Ennen vanhempiensa luota poistumista Hannu oli lainannut äidiltänsä
rahaa 60 markkaa.
Tavattuaan Aleksin omassa asunnossansa Hannu oli nauttinut muutaman oluen, ja noin kello 20 aikaan he olivat saapuneet Helsingin keskustaan ravin tola Intercontinentaliin.
Kesäisesti farmarihousuihin, t-paitaan ja vain hartioille levitettyyn villatakkiin pukeutuneen Hannun ilta oli kulunut 25-vuotiaan
nuoren miehen rattoisalla tavalla, vaikkakin Hannu onnettomuudekseen tapansa mukaan joi itsensä melkoiseen humalaan ja joutui samassa pöydässä istuneen, hänelle tuntemattoman miehen kanssa riitoihin vähäisen erehdyksen takia.
Erimielisyys Hannun ja miehen välillä oli päättynyt pieneen käsirysyyn johtamatta sillä hetkellä mihinkään vakavampaan.
Valomerkin antamisen aikoihin kello 00.30 Hannu ja Aleksi olivat poistuneet ravintolasalista.
Ravintolan eteisessä Aleksi yhtäkkiä havaitsi Hannun kadonneen jonnekin.
Aluksi Aleksi etsi häntä ravintolasta, sen kaikista eri osista, mutta turhaan.
Kun Hannua ei näkynyt ravintolan ulkopuolellakaan, päätti Aleksi lähteä yksin kotiinsa Rautatietorilta lähtevällä bussilla,
vaikka Hannun kanssa olikin ollut vähää aikaisemmin puhetta yhteisestä kotimatkasta taksilla.
Aleksi ajatteli Hannun lähteneen yksin taksilla. Olihan Hannu sanonut juuri ennen valomerkkiä, että hänellä oli rahaa vielä lähes 60 markkaa. Lisäksi Hannu oli ollut Aleksin mielestä niin humalassa, ettei hän varmaankaan olisi pystynyt kävelemään edes Rautatien torille.
Istuutuessaan bussiin Aleksi ei voinut edes arvata, mihin Hannu oli menossa sillä hetkellä.

Jussi ja Reijo
Oulunkylän kansakoulun VI luokan käynyt 16-vuotias Jussi asui äitinsä, vanhemman veljensä, häntä vähän nuoremman sisarensa ja isäpuolensa kanssa.
Varsinaista ammattia Jussilla ei vielä ollut. Tosin Jussi kävi silloin tällöin isäpuolen järjestämissä remonttitöissä, ja näistä isäpuoli maksoi Jussille jonkin verran.
Ikäisekseen Jussi olikin aloittanut aikuistumisensa omaan, nuoruudelle usein ominaiseen tahtiinsa vanhemmista välittämättä!
Usein alkoholille haiskahtava äiti ei juurikaan valvonut Jussin menemisiä ja tulemisia, joista Jussi näin päättikin kokonaan itse.
Tiedostamatta vaaroja Jussi oli oppinut käyttämään alkoholiakin ikäistensä seurassa lähinnä viikonloppuisin jo vuoden ajan.
Ikänsä tähden Jussi ei pystynyt itse ostamaan alkoholijuomia, mutta kaverit hankkivat niitä hänelle.
Puolitoista vuotta kestänyttä vähäistä karateharjoittelua lukuun ottamatta Jussi ei juuri tuntenut mielenkiintoa mihinkään harrastuksiin.
Häntä kiinnostivat vain kaveriporukoissa iltaisin myöhään liikkuminen ja joskus aamuyöllä kotiin palaaminen.
Nyt lauantaina, jolloin Hannu oli mennyt vanhempiensa luota ravintolaan, Jussi oli herännyt aurinkoiseen päivään.
Kaunis kesäinen heinäkuun lauantai ei ollut kuitenkaan tuntunut ihanalta kovan krapulan takia, joka oli seurausta koko edellisen yön kestäneestä valvomisesta ja juodusta Sorbus-viinistä.
Krapulan jatkuessa vielä iltapäivälläkin Jussi hakeutui kavereidensa seuraan.
Asuintalonsa ulkopuolella hän olikin tavannut parhaan kaverinsa Reijon, jonka hän oli tuntenut jo neljä, viisi vuotta.
Reijo, jonka isä oli kuollut muutama vuosi sitten, oli vain muutaman kuukauden yli 19 vuotta.
Talvella Reijo kävi ammattikoulua, mutta nyt kesällä hän oli töissä autoalan yrityksessä ansaiten näin muutaman tuhat markkaa kuukaudessa.
Isänsä kuoleman jälkeen Reijo oli tuntenut elämänsä jotenkin tyhjäksi, hän oli alkanut käyttää alkoholia ensin harvemmin,
kunnes siitä oli tullut viime kuukausina vakiintunut tapa ainakin viikonloppuisin.
Reijon sisarukset olivat jo muuttaneet kotoa pois ja yhdessä hänen ja hänen äitinsä kanssa asui vain nuorempi sisar.
Äiti ei välittänyt kodista juuri lainkaan.
Saavuttuaan töistänsä kotiin hän saattoi muista välittämättä heittäytyä vuoteelleen ja lueskella siinä vaikka koko illan halvahkoa kirjallisuutta, muun muassa kuukausittain ilmestyviä lemmensarjakuvia.
Äiti ei välittänyt edes siisteydestä. Kaikki kotona oli likaista ja tavarat sikin sokin. Lattialla oli paksu kuonakerros, astiat jatkuvasti tiskaamatta ja likapyykit haisivat nurkissa.
Ei ihme, ettei Reijo viihtynyt kotonansa lainkaan.
Kotona viihtymättömyyden takia Reijokin oli viettänyt jatkuvasti aikaansa iltaisin kaveriporukoissa. Myös hän oli kohtalokasta lauantai- ja sunnuntaiyötä edeltäneenä yönä ryypiskellyt alkoholia sen verran, että lauantaipäivänä olo ei ollut kovinkaan hyvä.
Kuten Jussi niin myös hän oli hakeutunut iltapäivän kuluessa kavereiden seuraan ja heidän kanssansa saunomaan.
Tässä yhteydessä Reijolle oli maistunut muutama keskiolutpullo ja olo oli alkanut tuntua jo siedettävältä, jopa niin hyvältä, että hän oli päättänyt lähteä kavereiden kanssa Linnanmäen huvipuiston diskoon, "tiflaan".
Matkalla sinne Reijo kohtasi Jussin pihamaalla ja näin Jussikin liittyi diskoon matkaavien joukkoon.
Linnanmäellä Reijo ja Jussi viettivät iltansa olutta ja "lonkeroa” juoden. Ikänsä puolesta Jussi ei olisi päässyt koko ravintolaan,
mutta hän oli päässyt sisään erään hänen näköisensä kaverin luovuttaman ulkomaanpassin avulla.
Ilta kuluikin Reijon ja Riston osalta rattoisasti kavereiden kanssa keskustellen ja alkoholia juoden.
Sitä juotiin niin paljon, että molemmat tulivat melkoiseen humalaan. Tahti oli ollut melko kiivasta.
Linnanmäeltä he olivat poistuneet yhdessä Jussin veljen kanssa ensin Helsingin rautatieasemalle niin sanotun "Bermudan kolmion"
nurkille, jossa he olivat tavanneet muutamia tuttujaan satamäärin linja-autoja odottelevien nuorten joukosta.
Hetken kuluttua he olivat edelleen kolmistaan jatkaneet matkaansa bussilla kohti Oulunkylää.
Linja-autossa Reijo ja Jussi olivat saaneet päähänsä hankkia jostain lisää viinaa.
Näin he päättivät jäädä Kumpulaan, mistä pimeän pullon hankkiminen oli tunnetusti melkoisen helppoa. Jussin veli oli yrittänyt estellä poikien aikeita.
Hänestä välittämättä Reijo ja Jussi jäivät pois bussista ja lähtivät hakemaan lisää viinaksia.
Kumpulassa he olivat tavanneet romaninaisen, joka oli myynyt heille tuplahinnasta yhden Aperitaviinipullon.
Tästä pullosta ryypiskellen kaverukset olivat kävelleet hoiperrellen kohti Oulunkylää Helsingin helteisessä kesäyössä auringon jo hieman vaalentaessa itäistä taivasta.
Oulunkyläntielle, jonka varrella on vanha urheilukenttä, kaverukset olivat saapuneet noin kello 02 aikaan sunnuntaipäivän puolella.
Täällä he istuutuivat erään kioskin portaille jatkaen ryypiskelyä. Tällöin kioskia kohden käveli yksinäinen ja hieman horjahteleva Hannu Hyötyläinen villatakki hartioillensa levitettynä.
Kohtalo oli nyt puuttunut peliin.

Maanantai-ilta
Vuorokauden kuluttua siitä, kun rikospoliisin tutkijat oli hälytetty Oulunkylään, heidän muistissansa oli vielä voimakkaana urheilukentän pohjoispuoleinen lähes hehtaarin suuruinen kauttaaltaan sangen tiheä vesakkoalue.
Niin voimakkaana, että he pystyivät vielä täysin aistimaan jokaisen hetken, jokaisen neliömetrin koko rikospaikkatutkinnan osalta.
Paikka oli ollut varsin kuuma. Polttava iltapäiväaurinko paahtoi jatkuvasti pyörryttävästi tutkijoihin, eikä edes puiden latvoja hiljaa hyväillyt lämmin tuulenvire tuonut helpotusta tiheän vesakon suojaamaan paikkaan, jossa ruohokin oli polven korkuista.
Paita liimaantui nihkeään ihoon ja hikinen iho taas houkutteli kärpäset surisemaan tutkijoiden korvissa ja silmäkulmissa.
Tutkinta tapahtumapaikalla oli kestänyt iltamyöhään. Seijan ja Erjan löytämän SOS-passin löytöpaikka oli tutkimuksen lähtöpaikka
ja sen keskus sähköpylvään juurelta löytynyt mies.
Paikkojen etäisyys toisistaan oli parikymmentä metriä ja niitä yhdisti kovaksi tallattu kapea ja mutkitteleva metsäpolku.
SOS-passin osat olivat polun kummallakin puolella. Niiden välissä keskellä polkua oli maahan imeytynyt suuri määrä verta, joka oli jo kuivunut.
Verilätäkön vieressä oli ruskea nappi. Viereisestä heinikosta löytyi SOS-passin katkennut kaulaketju.
Ympäristön heinikko oli laonnut monesta kohtaa ja näissä kohdin heinissä oli verta.
Tämän pienen heinikkoaukean laidassa oli iso kallionjärkäle ja sen vieressä melkoisen isokokoinen yläpuoleltaan tasapintainen kivi.
Tässä kivessä ja varsinkin sen yläpinnassa ja teräväsärmäisessä kulmassa oli vanhoja kuivuneita verijälkiä.
Kiven vieressä laonneiden ja vereentyneiden ruohojen seassa oli vihreän lasipullon palasia. Näiden ympärillä oli vahvasti verta.
Merkeistä päätellen paikalla oli tapahtunut raivoisa kamppailu.

Vainaja
Voimajohtolinjan betonisen tukipilarin vieressä lähes kokonaan vesakon suojassa selällään maannut vainaja tutkittiin tarkoin yhteistyössä paikalle hälytetyn oikeuslääkärin kanssa.
Hänen arvionsa mukaan kuolema oli tapahtunut sunnuntaina aamuyöstä. Vainajan lukuisten, varsinkin pään alueella olevien vammojen takia kuolinsyytä oli tuolloin mahdotonta arvioida.
Pää oli nimittäin kauttaaltaan veressä ja turvonnut. Poski-, nenä- ja yläleukaluu olivat irti. Molemmat silmät olivat voimakkaasti mustelmilla. Ihon lävistäneitä ruhjehaavoja oli kasvojen alueella useita kymmeniä.
Toinen korvalehti oli repeytynyt ja päälaen vasemmalla puolella otsalta takaraivolle saakka kulki yhtenäinen ja ammottava sekä reunoiltaan repaleinen ruhjehaava. Sen keskikohdassa kallo oli murtunut niin, että aivot olivat näkyvissä.
Vainajan huulet olivat myös rikkoutuneet pääasiassa sisäpinnoilta, ja kaulalla oli kurkun ympärille, tiukkaan sidottuna ruskean villatakin toinen hiha.
Takki muuten oli vainajan selän alla. Pään ja kaulan vammojen lisäksi vainajan kädet olivat mustelmilla, varsinkin vasemman käden rystysten kohdat. Myös vatsassa oli useita voimakkaita pitkiä ja poikittaisia, mutta pinnallisia verinaarmuja.
Vainajan vahvasti veressä olevat vaatteet eivät olleet sanottavasti repeytyneet. Vain villatakista puuttui kaksi nappia.
Oikeasta jalasta puuttui puolikenkä, joka kuitenkin löytyi 15 metrin päästä heinikkoon heitettynä. Farmarihousujen taskuista löytyi muun muassa avainnippu, kolikoita, HKL:n sarjalippu sekä sotilaspassi. HKL:n lipun viimeisestä leimauksesta päätellen sitä oli käytetty viimeksi edellisenä päivänä kello 19.10 linjalla 69, joka kulkee Veräjänmäestä Oulunkylän kautta Helsingin keskustaan.
Sotilaspassin valokuvan perusteella vainaja alustavasti tunnistettiin varastomies Hannu Hyötyläiseksi.
Nyt maanantai-iltana, kun kaikki mahdolliset kiireellisimmät ja alustavat tutkimukset oli suoritettu, vainajan omaiset ja
lähiystävät tavoitettu ja ruumiinavaus suoritettu, tutkijat suunnittelivat seuraavia toimenpiteitä vasta sunnuntaina lomalta palanneen tutkimuksista vastaavan komisarion johdolla.
Kuin kohtalon järjestämänä hänet oli hälytetty jo sunnuntaiaamuna töihin edellisenä perjantai-iltana Helsingin Annankadulla tapahtuneen kuolemaan johtaneen puukotuksen takia, missä nuori huumausaineiden väärinkäyttäjä oli lyönyt kaveriaan vatsaan vain kerran seurauksella, että vatsa-aortta oli puhjennut ja uhri oli menehtynyt lääkäriambulanssissa lääkärin käsiin.
Tämä juttu oli kuitenkin jo melkein selvitetty ja tekijä pidätetty.
Tässä vaiheessa tutkijat eivät vielä tienneet mitään muuta uuden henkirikoksen uhrista, kuin mitä vanhemmat ja lähiystävät olivat kertoneet Hannun lauantai-illan tekemisistä.
Jäljet päättyivät ravintola Intercontinentalin eteiseen, missä Hannu oli yllättäen kadonnut lapsuudenystävänsä Aleksin seurasta.
Mitä Hannu oli tehnyt sen jälkeen ja kenen kanssa? Oliko hän lähtenyt yksin mahdollisesti taksilla vai kävellen vai
jonkun kyyditsemänä ja seurassa?
Monet lukemattomat muut kysymykset odottivat vastausta.
Kuka oli suorittanut näin raa’an, tekijästään vimmaa ja eläimellistä raakuutta osoittavan teon.

Tiedustelua ja tiedotusta
Samanaikaisesti kun tutkijat pohtivat tapahtuneesta lehdistölle annettavia uutisia ja poliisitiedotusta, osa tutkintaryhmästä suoritti tiedusteluja.
Kuten jokaisessa tapahtumassa, jouduttiin tässäkin häiritsemään ihmisiä, jotka lähes aina suhtautuvat kiitettävästi tutkijoihin.
Tutkijat joutuivat koville tarkistaessaan tutkimustulosten, lehtitiedotuksen ja tiedustelun antamia vihjeitä.
Olihan lehdistö kirjoittanut tapahtumasta suurotsikoin.
Tapahtuma herätti kansalaisten keskuudessa uteliaisuutta ja varmasti myös pelkoa varsinkin Oulunkylän ja Veräjänmäen asukkaiden keskuudessa.
Oliko joku heistä tekijä, vai oliko tekijä jostain muualta?

Keskiviikko
Tutkijoiden keskuudessa ei kahden ja puolen vuorokauden pituinen ”pimeä juttu” ollut aiheuttanut muuta kuin vähäistä väsymystä
14–16 tuntia kestäneiden työpäivien seurauksena.
Tutkijoiden kanssa tekemisissä olleet ihmiset eivät vielä toistaiseksi olleet pystyneet antamaan mitään sellaisia tietoja,
joista olisi saatu se ainoa oikea ja kaivattu tieto.
Kuitenkin se saatiin, kuten se saadaan lähes aina ennemmin tai myöhemmin. Tällä kertaa se tuli puhelimitse keskiviikkoaamuna.
Saadun tiedon mukaan kaksi nuorta poikaa oli nähnyt ilmeisesti lehdessä julkaistun valokuvan esittämän henkilön Oulunkyläntiellä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.
Tästä alustavasta tiedosta tutkijat odottelivat paljon, vaikkakin jo vuosien kokemusten kasvattamina tiesivät, että tieto ei ehkä johtaisi sen pidemmälle kuin siihen, että Hyötyläinen tosiaan oli ollut Oulunkyläntiellä. Mutta olisihan se aimo askel eteenpäin.
Intercontinentalin ja Oulunkyläntien välissä on monta kilometriä.
Suhtautuen kuitenkin odottavaisesti poikien tietoihin heidät noudettiin rikospoliisiin.

Pojat kertovat
Kaksi 15-vuotiasta koulupoikaa, Oula ja Petri oli liikuskellut samaisena lauantai-iltana Oulunkylän alueella ilman varsinaista määränpäätä. Illan aikana he olivat ryypiskelleet eräältä lähes samanikäiseltä ja melkein sammuneelta kaveriltaan saamaansa Pöytäviina-pullon loppua tulematta siitä kuitenkaan kovaan humalaan.
Mikä sai tuon ikäiset pojat liikkumaan niinkin myöhään ulkona kuin sunnuntaipäivän puolella kello 02 aikaan yöllä, jolloin he olivat
kävelleet Oulunkyläntielle?
Syyn tähän ehkä tietävät vain poikien vanhemmat.
Oulunkyläntiellä he olivat kuitenkin tulleet saman kioskin luo, minkä portaille Reijo ja Jussi olivat hetkeä aikaisemmin istahtaneet Kumpulasta salakaupasta ostamaansa Aperita-pulloa ryypiskelemään.
Oula oli tunnistanut heti Jussin entuudestaan tuntemakseen. Oula ties Jussin käyneen muutamaa vuotta aikaisemmin samaa
Oulunkylän kansakoulua, tosin ylemmillä luokilla.
Oula ja Petri olivat jääneet hetkeksi Reijon ja Jussin seuraan, jotka olivat jutustelun lomassa tarjonneet pojille ryyppyjä pullostansa.
Jutustelun aikana Oula oli tarkastellut Jussin seurassa ollutta nuorukaista. Oula oli todennut tämän Jussia selvästi vanhemmaksi ja lyhyemmäksi. Pienuudestaan huolimatta kaveri oli vaikuttanut riskiltä, ja hänellä oli ollut voimakkaat kädet.
Sen lyhyen hetken aikana, minkä Oula ja Petri olivat viettäneet Reijon ja Jussin seurassa, pojat olivat ihmetelleet näiden sekavia puheita jostain VVV-seurasta. Jussin kaveri oli höpissyt perustaneensa salaseuran jonkin aikaa sitten, ja että kirjaimet olivat lyhenne nimestä Veräjänmäen Vääränvärin Vastustajat.
Sekä Reijo että Jussi olivat edelleen maininneet olevansa natseja sekä vihaavansa värillisiä muun muassa neekereitä ja mustalaisia.
Vihaamiensa värillisten lisäksi Reijo ja Jussi olivat kertoneet inhoavansa myös huoria, joita he molemmat olivat "putsanneet”.
Näin Reijon ja Jussin kehuskellessa Oula havaitsi Jussin kääntäneen katseensa Oulunkyläntietä pitkin heitä kohti kävelleeseen erittäin humalaiseen nuoreen mieheen, joka myöhemmin todettiin Hannu Hyötyläiseksi.
Horjahteleva Hyötyläinen oli myös nähnyt portailla istuvat miehet, ja Jussin noustessa sekä lähtiessä kävelemään häntä kohden
Hyötyläinen oli perääntynyt hiukan ja mennyt jo ohi kulkemansa puun taakse.
Nyt Reijo käski Oulaa ja Petriä poistumaan paikalta, mutta käskystä huolimatta nämä jäivät mielenkiinnosta seuraamaan tilannetta.
Jussi oli kuitenkin mennyt Hyötyläisen luokse ja tarttunut häntä kaverillisesti niskasta kiinni.
Näin hän oli tuonut Hyötyläisen muiden luokse. Reijo oli nyt udellut Jussilta Hyötyläisestä, jolloin Jussi oli lyhyesti todennut Hyötyläisen olevan hänen kaverinsa.
Väsynyt Hyötyläinen oli istuutunut myös kioskin portaille, ja Reijo oli kysynyt häneltä, pitääkö hän huorista. Vahvasti juopunut Hyötyläinen ei ollut jaksanut enää puhua, mutta suupieli pienoisessa hymyssä hän oli nyökännyt muutamia kertoja.
Reijo oli nyt kysynyt toistamiseen samaa, ja Hyötyläinen oli uudelleen vastannut myöntävästi, jolloin Reijo ja Jussi olivat nauraneet ivallisesti. Reijon ilmaistessa paheksumisensa Jussi oli katsonut Oulaan ja Petriin päin sanoen pilkallisesti:
- Toi tykkää huorista.
Vain vähän aikaa kaikki viisi olivat olleet vielä yhdessä Reijon ja Jussin tarjotessa muille tupakkaa ja viiniä.
Reijo oli nyt uudelleen käskenyt tiukempaan sävyyn Oulaa ja Petriä poistumaan paikalta.
Hetken viivyteltyään molemmat olivat lähteneetkin kävelemään urheilukentän ohi kulkevaa Oulunkyläntietä Oulan ajatellessa Reijon ja Jussin varmaan ”putsaavan” juopuneen Hyötyläisen.
Oulan teki mieli jäädä seuraamaan tilannetta, mutta hän ei kuitenkaan uskaltanut.
Vähän matkan päässä kioskilta Oula oli vilkaissut taaksensa ja todennut Reijon ja Jussinkin lähteneen kävelemään yhdessä kaulakkain. Hetken kuluttua Oula oli uudelleen katsonut taaksensa. Nyt kolmikko oli kadonnut ja kello oli 02.45.

Reijon ja Jussin kuulustelut
Oulan ja Petrin kertomusten jälkeen, varsinkin kun molemmat olivat varmoja siitä, että Reijon ja Jussin seuraan jäänyt mies oli se,
jonka valokuva oli julkaistu lehdissä, tutkijat lähtivät tavoittamaan Reijoa ja Jussia. Heidät löydettiinkin heti samana keskiviikkona.
Molemmat tuotiin rikospoliisiin kuulusteltaviksi.
Aluksi molemmat kielsivät tietävänsä Hyötyläisen kuolemasta mitään, mutta Reijon tunnustettua kuitenkin surmanneensa Hyötyläisen yhdessä Jussin kanssa myös Jussi kertoi sen, mitä Oulan ja Petrin kioskilta lähtemisen jälkeen oli tapahtunut.
Kahdeksan vuorokautta rikospoliisissa kestäneen pidätysaikansa kuluessa suoritetuissa kuulusteluissa molemmat aluksi kaunistelivat tapahtumia.
Ajan mittaan he kertoivat kuitenkin kaiken niin hyvin, kuin humalatilansa aiheuttamien katkonaisten muistikuvien perusteella pystyivät.

Hannu Hyötyläisen kohtalon hetket
Kun Oula ja Petri olivat erkaantuneet Reijosta, Jussista ja kaikille entuudestaan täysin tuntemattomasta Hyötyläisestä, Reijo ja Jussi olivat lähteneet yhdessä Hyötyläisen kanssa kävelemään hankkiakseen jostain lisää viinaa.
Heidän kulkureittinsä oli suuntautunut urheilukentän ohi ja edelleen sen takana metsän suojassa olleelle kalliolle,
missä sekä Reijo että Jussi usein aikaisemmin olivat juopotelleet.
Lähes välittömästi kioskilta lähdön jälkeen molemmat olivat alkaneet ärsyttää Hyötyläistä puheillansa kaikin tavoin.
Ärsyttämiseen ei ollut ollut mitään näennäistä syytä, eikä Hyötyläinen ollut sanonut heille millään tavoin vastaan.
Yhä kiihtyvän ärsyttämisen aikana Jussi kuitenkin ajatteli, että kunhan päästään pusikon reunaan niin Hyötyläinen piestään.
Tämä oli ollut vain Jussin sisäinen ajatus, eikä siitä ollut sovittu millään tavoin Reijon kanssa.
Reijon aktiivisen osallistumisen vuoksi Hyötyläisen ärsyttämiseen Jussi ajatteli itsekseen hänen olevan "juonessa mukana”.
Mäen laella ison kallionjärkäleen luona Reijo ja Jussi olivat yhä jatkuneen Hyötyläisen sättimisen aikana tarjonneet hänelle ryyppyjä pullostansa. Hyötyläinen oli koko ajan esiintynyt rauhallisesti, mutta jokin hänen olemuksessaan ärsytti Reijoa niin,
että yhtäkkiä Reijo oli riuhtaissut Hyötyläisen kaulassa riippuneen SOS-passin irti haukkuen Hyötyläistä saatanan siaksi.
Jussi koki tämän ajattelemansa pieksemisen aloitusmerkiksi. Kuin sanattomasta sopimuksesta Reijo ja Jussi aloittivat nyt raivoisan ja yhä kiihtyvän hakkaamisen. Molemmat hakkasivat Hyötyläistä kasvoihin ensin nyrkein.
Juopunut ja yllättävästä hyökkäyksestä hämmentynyt Hyötyläinen ei tehnyt edes vastarintaa.
Jatkuvien nyrkiniskujen osuessa päähän hän kaatui metsäpolulle selällensä tajuntansa menettäen.
Nyt Reijo oli raivostunut hirveästi eikä hän voinut muuta kuin hakata Hyötyläistä. Vuoroin nyrkein lyömällä ja vuoroin kenkänsä kovalla kannalla potkien hän yhä kiihtyvän raivon vallassa kohdisti iskujaan Hyötyläisen vartaloon ja päähän.
Jussikin kiihtyi näkemästään ja yltyi myös potkimaan nyrkinlyöntiensä lisäksi maassa tajuttomana makaavaa Hyötyläistä.
Molempien Hyötyläiseen kohdistamat potkut olivat kovia ja raakoja.
Veren roiskuessa Hyötyläisen kasvoista iskut ja potkut vain kiihtyivät silmittömästi ja Reijo hyppäsi tasajalkaa Hyötyläisen pään päälle.
Kauanko he olivat näin jatkaneet, ei kumpikaan osannut kertoa, mutta jonkin ajan kuluttua he olivat noutaneet lähettyviltä puukasasta kummallekin ranteenvahvuiset ja metrin pituiset koivukepit.
Nämä käsissään he saapuivat takaisin jo verissään maanneen Hyötyläisen luokse.
Nyt pahoinpitely alkoi uudelleen yhä raaistuen.
Vuorotahtia lyöden Reijo ja Jussi hakkasivat kepeillä Hyötyläistä kasvoihin pitäen kepistä kaksin käsin ja hakien sille vauhtia ja voimaa päälaen yläpuolelta.
Reijo jatkoi kepillä hakkaamista niin kauan, ettei sitä enää voinut lopettaa. Havahduttuaan vihdoin raivostaan ja lopetettuaan lyönnit,
hän ymmärsi hänelle täysin tuntemattoman miehen kuolleen.
Reijo käski Jussiakin lopettamaan. Jussi kuitenkin vielä survaisi terävällä kepillänsä Hyötyläistä kaulaan kepin kärjen upotessa ihoon.
Yhä vielä kiihtyvässä tilassa Jussi otti käteensä Aperita-viinipullon, rikkoi sen kiveen ja huitaisi käteensä jääneellä kaulaosalla Hyötyläistä paljaaseen vatsaan muutaman kerran kyykistyneenä uhrin ruumiin vierelle välittämättä mistään mitään.
Nyt Jussikin lauhtui, mutta kuin yhteisestä ajatuksesta, jotta uhri ei olisi jäänyt kitumaan, he molemmat alkoivat vielä kuristaa Hyötyläistä kaulasta hänen omalla villatakkinsa hihalla.
Takin hiha kierrettiin Hyötyläisen kaulan ympäri ja sen jälkeen molemmat al oivat vetää hihasta.
Jotta vedolla olisi ollut enemmän voimaa, Reijo tuki jalkansa Hyötyläisen päähän ja Jussi, Hyötyläisen kaulaan.
Näin villatakin hihasta muodostettu yksinkertainen solmu kiristyi kiristymistään painautuen kaulan lihaksiin seuranneen
puoliminuuttisen aikana.
Kun molemmat lopettivat vetämisen, hiha jäi tiukalle eikä Hyötyläinen varmasti enää elänyt.
Kumpikaan ei pystynyt kertomaan, kauanko pahoinpitely oli kestänyt.
Reijo koki sen kestäneen kauan ja Jussi arvioi sen kestäneen 1–1,5 tuntia.
Sen loputtua he kuitenkin olivat päättäneet siirtää ruumiin piiloon.

Tekovälineinä köytetyt koivukepit. Isompi 780 g 113 cm. Kepeissä uhrin hiuksia.jpg (199.22 KiB) Katsottu 1789 kertaa

Hirttoyritys
He kantoivat ruumiin voimajohtolinjan sähkötolpan viereen kasvaneen vesakkopensaan alle.
Täällä Ristolle oli tullut yhtäkkiä mieliteko nostaa ruumis sähkötolppaan roikkumaan kuin hirteen.
Yrityksistään huolimatta he eivät uupuneina jaksaneet enää ripustaa Hyötyläistä tämän kaulan ympärillä olleesta villatakista roikkumaan,
ja ruumis jäi makaamaan vesakon suojaan kesäyön itäisen taivaan yhä vaaletessa ja ennustaessa helteistä päivää.
Reijon ja Jussin askelten lakatessa kuulumasta vain kärpästen lisääntyvä surina sähkötolpan juurella rikkoi yön rauhan.

Lompakko ja kello
Poistuessaan tapahtumapaikalta Reijo otti Jussilta sen lompakon, jonka Jussi pahoinpitelyn aikana oli noukkinut Hyötyläisen viereltä maasta. He ottivat mukaansa myös koivukepit heittäen ne vähän matkan päässä hämärän metsän suojaan.
Pyyhittyään veriset kätensä polun vieressä kasvaneeseen heinikkoon Reijo tutki Hyötyläisen lompakon todeten sen sisältävän vain muutaman vaivaisen kolikon.
Reijoa häiritsi nyt lompakon olemassaolo ja hän upotti sen metsälampeen hiekalla täytettynä.
Reijo ja Jussi eivät kuitenkaan vielä menneet kotiinsa. Matkalla sinne Reijo muisti ottaneensa Hyötyläisen ranteesta kellon.
Hän ei kuitenkaan löytänyt sitä taskustaan. Tästä Reijon kellon anastuksesta Jussi ei tiennyt mitään, mutta he palasivat molemmat etsimään sitä tapahtumapaikalta.
Reijo olisi kyllä löytänyt kellon, mutta hän ei enää uskaltanut mennä aivan ruumiin vierelle,
mistä poliisi myöhemmin samana päivänä löysi kellon.
Kellon tuloksettoman etsimisen jälkeen Reijo ja Jussi eivät vieläkään menneet kotiinsa. He menivät kavereidensa luokse,
missä he juttelivat heidän kanssaan jonkin aikaa aivan kuin mitään erityistä ei olisi tapahtunut.
Aamuyön tunteina Jussi hakeutui kotiinsa Reijon nuukahdettua vierailupaikan keittiön pöydälle käsiensä varaan piimäpurkin viereen.

Ihaili väkivaltaa
Mikä sai Reijon, joka voimakkaampana persoonana pystyi johdattelemaan Jussia, tällaiseen tekoon.
Hän itse kertoi jossain vaiheessa muutamaa vuotta aikaisemmin nähneensä filmin "Arkipäivän fasismi”.
Hitlerin puheet elokuvassa olivat sykähdyttäneet häntä ja antaneet hänelle mielihyvän tunteen.
Luettuaan vielä Hitleriä ja hänen ideologiaansa käsitteleviä kirjoja hän oli alkanut ihailla Hitlerin oppeja, joihin oli liittynyt valkoisen rodun ylivalta muihin rotuihin nähden.
Näin Reijolle oli syntynyt mielipide siitä, että värillisten tulisi poistua Suomesta, koska tämä on valkoisten etuoikeutettu maa.
Hän oli julistanut ajatuksiaan myös kaveripiirissään, jolloin kuin huulena oli syntynyt ”Veräjänmäen Vääränvärin Vastustajat”,
joka kuitenkin toimi vain teoriassa. Tosin muutamaa kuukautta aikaisemmin hän ja Jussi olivat hankkineet tummat natsien lakkia muistuttavat päähineet, kiiltävät lipat oli koristettu ketjuilla ja tunnuskuvilla sekä Reijon lakki lisäksi pääkallolla ja Jussin lakki kotkakokardilla.
Nämä seikat mielessä he olivat muun muassa juuri tapahtumapäivää edeltäneenä iltana Linnanmäen diskossa ryypiskelyssään
kohottaneet maljoja valkoiselle rodulle ja julistautuneet ”putsaajiksi”.
Tällä termillä Reijo oli tarkoittanut sitä, että kaikenlaiset tyhjäntoimittajat ja vastaavat piti lopettaa maanpäältä.
Reijo ihaili väkivaltaa. Hän kävi katsomassa väkivaltaisia filmejä ja tunsi mielihyvää, jos veri roiskui ja niissä oli runsaasti pahoinpitelyjä. Hän itse kertoi, että lämpimän veren näkeminen on antanut hänelle mielihyvän tunteen.

'Veräjänmäen Vääränvärin Vastustajien', WV symbolina käytetty lakki.jpg (135.52 KiB) Katsottu 1789 kertaa

...mutta pelkäsi samalla itseään
Tällaisista väkivaltaisista piirteistään ja varsinkin siitä, että hän humalassa ollessaan saattaisi suuttua aivan silmittömästi täysin
mitättömistä syistä tai saada väkivaltaisia purkauksia aivan ilman mitään ulkopuolista syytä, Reijo oli itsekin huolissaan.
Kaikki oli jotenkin muuttunut hänen isänsä kuoleman jälkeen pari vuotta sitten. Sen jälkeen hänellä ei ollut perhepiirissä ketään,
jolle olisi voinut kertoa omia asioitaan.
Koko elämä oli tuolloin romahtanut ja pelko siitä, että hän saattaisi surmata jonkun aivan aiheetta, oli vain lisääntynyt.
Kerran hän oli todennut, että kohde olisi ehkä hänen oma äitinsä.
Hoitoonkin Reijo oli päättänyt hakeutua. Itse hän ei ollut siihen pystynyt eikä hänestä kukaan ollut välittänyt.
Surmaamisen mieliteko oli vain ajan kysymys. Oli puhdasta sattumaa, että sen kohteeksi joutui Hannu Hyötyläinen.

Toukokuun 1981 alussa raastuvanoikeus antoi asiassa päätöksensä.
Helsingin Sanomissa asiasta kirjoitettiin otsikolla "Rituaalimurhasta ankarat tuomiot kahdelle nuorelle”.
Reijo "patu" Spångman tuomittiin täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta ja varkaudesta kymmeneksi vuodeksi ja Jussi Tirkkonen seitsemäksi vuodeksi vankeuteen.
Ehkä eniten tapahtuneessa hämmästytti se, etteivät nuoret edes oikeudessa osoittaneet mitään katumuksen merkkejä.

[Oikeus ennen kaikkea]

Tutkin juttua vielä uudelleen ja ilmeisesti Reijo "patu" Spångman oli näistä se nuorempi.
Näyttää olevan yhä elossa. PTR-tietokannásta löytyy Reijo Sakari Spångman s. 13.11.1963. Uskon olevan sama henkilö.
Näyttää siis saaneen päänsä järjestykseen tuomionsa jälkeen.

[Oikeus ennen kaikkea]

Pari kuvaa unohtui:

Uhri oli vielä kuristettu villatakkinsa hihalla.jpg (125.25 KiB) Katsottu 1751 kertaa

Uhrin löytöpaikka. Uhri piti ripustaa takana olevaan voimajohtolinjaan.jpg (256.15 KiB) Katsottu 1751 kertaa

[Still love]

Aika paska mäihä, ettei tekijät saaneet sähköiskua tolpasta ja palaneet kuoliaiksi. Se olisi ollut kunnon loppu sentään se.

Kerhon nimi hiukan ihmetyttää, ehkei sitten uskallettu mustan kimppuun hyökätä.
Reppanat hyökkäsivät kaksissa tuumin yksin olevan ja kännisen kimppuun. Tuskinpa olisivat kenenkään, josta vähänkin vastusta, kimppuun tohtineet.

[Huutaja Jaana]

Itselleni on vastaavalla tavalla mennyt ihon alle kesällä 1981 Pitäjänmäessä tapahtunut bussilta kotiin kävelleen tytön raiskausmurha.

Eikös tää ollut kumminkin Etelä-Haagaa?

[Oikeus ennen kaikkea]

Itselleni on vastaavalla tavalla mennyt ihon alle kesällä 1981 Pitäjänmäessä tapahtunut bussilta kotiin kävelleen tytön raiskausmurha.

Eikös tää ollut kumminkin Etelä-Haagaa?

Kyseessä on Helena Mäntylän murha 1981. Etelä-Haagan puolella taisi olla koska tapahtui Vihdintien itäpuolella, mutta ei kaukana Pitskusta.
https://murha.info/rikosfoorumi/viewtop ... 4#p1678984

[Villeri]

Tuo artikkeli "Murhasta syytetty Jussi haluaa vain kotiin" ja siihen liittyvä artikkeli "Mieluummin vankila kuin mielisairaala" saattaa olla Helsingin Sanomissa 21.10.1980. Jos joku sen saisi tänne postattua - itse en tällä hetkellä ole kykeneväinen - niin se olisi tosi mahtava juttu. Vaikka ei tähän tapaukseen liittyisikään, niin liittyy johonkin muuhun henkirikokseen.

Jussi oli se nuorempi tekijöistä.

Vastataanpa tähän 11 vuoden viiveellä. Kyseinen artikkeli käsittelee 18-vuotiasta murhasta ja murhapoltosta epäiltyä jostain pohjoisesta. Eli toinen tapaus kyseessä. Muuten artikkelissa valitellaan ruuhkaa mielentilatutkimuksessa.

[mesusoppa]

Tuo artikkeli "Murhasta syytetty Jussi haluaa vain kotiin" ja siihen liittyvä artikkeli "Mieluummin vankila kuin mielisairaala" saattaa olla Helsingin Sanomissa 21.10.1980. Jos joku sen saisi tänne postattua - itse en tällä hetkellä ole kykeneväinen - niin se olisi tosi mahtava juttu. Vaikka ei tähän tapaukseen liittyisikään, niin liittyy johonkin muuhun henkirikokseen.

Jussi oli se nuorempi tekijöistä.

Vastataanpa tähän 11 vuoden viiveellä. Kyseinen artikkeli käsittelee 18-vuotiasta murhasta ja murhapoltosta epäiltyä jostain pohjoisesta. Eli toinen tapaus kyseessä. Muuten artikkelissa valitellaan ruuhkaa mielentilatutkimuksessa.

Vanha lanka alunperin, mutta korjataan tässä esiintyvät henkilöiden roolit:

Tirkkosen Jussi oli vanhempi näistä ja kännissä täysin arvaamaton sekopää. Poltti mm. ison ristin keskellä yötä kerrostalon nurmikolla, kun eräät tytöt olivat tuoneet mukanaan mustaihoiset "poikaystävänsä" yövierailulle. Tämä keissi jäänyt ehkä eniten mieleen, mutta oli tällä sankarilla muitakin älynväläyksia. Kerta kaikkiaan vaarallinen tapaus. Selvinpäin suht hiljainen kaveri. Kuollut jo tosiaan. Mihin kuoli, ei tietoa.

Saku "Patu" on siis se nuorempi tekijä ja on viimeisen tiedon mukaan alive and kicking.