Tapahtumakuvaus

[ässähai]

^ Minulta nyrjähti aivot melkein sijoiltaan, kun ymmärsin että niin Avi kuin Valvirakin ovat luottaneet ilman mitään syytä tyhjään, eli siihen että niin sanottu omavalvonta toimii julkisen ja yksityisen sektorin sote-palveluissa, ja että näissä palveluissa ei vilunkia vippaskonstein peiteltäisi.

No, joku lamppu lienee nyt syttynyt resursseista päättävien poliitikkojen päässä, koska ainakin Valvira on pystynyt hakemaan uutta työvoimaa viime aikoina melko usein. Tai sitten vaihtuvuus on siellä kovaa.

Valtava ongelma valvonnan saralla lienee edelleen se, että Avi ja Valvira joutuvat kinaamaan siitä, milloin monimutkaisten ja graavien asioiden käsittely kuuluu Aville, milloin Valviralle. Parempi olisi pistää nämä puljut yhteen, monesta syystä.

[Detective1]

Tässä suora lainaus kirjasta Hermo, joka kertoo Juha Rautaheimosta, murharyhmän etsivästä.
Kirjan on toimittanut Sari Rainio.
…yksittäistapauksena Ulvilan surma on tosiaan osoitus alkututkinnan yksisilmäisyydestä ja sitä seuranneesta väärällä tavalla jääräpäisestä tutkinnasta. Jo sivusta tapahtumia katsellessa saattoi aistia asioiden menevän alusta alkaen pieleen. Ajatellaan vaikkapa pelkästään alkuasetelmaa, jossa on kaikki onnistuneen roolimanipulaation merkit:
hätääntynyt nainen saa poliisit heti uskomaan tarinansa karvoineen päivineen. Mutta entä jos roolit olisivat vaihtuneet? Entä jos uhri olisi ollut Anneli Auer ja rikospaikalta olisi tavattu hänen miehensä Jukka Lahti pieni pistovamma rinnassaan ja takataskussaan kertomus ikkunasta sisään tunkeutuneesta tuntemattomasta tappajasta? Olisiko eloon jääneen puolison tarina kuulostanut yhtä uskottavalta, jos lattialla olisi maannut verinen nainen ja hyökkäyksestä lähes vahingoittumattomana olisi selvinnytkin mies? Olisiko alkututkinta suoritettu Ulvilassa toisin, ellei alkuoletuksena olisi ollut Anneli Auerin syyttömyys?
Väitän, että ainakin Helsingissä surmapaikalta hengissä löytynyt puoliso olisi Ulvilan tapaisessa tilanteessa lähtenyt saman tien poliisilaitokselle - oli kyseinen puolisio sitten kumpaa sukupuolta tahansa.
Syytä epäillä -peruste tuntuisi olleen tässä tapauksessa aika selkeästi käsillä. Luonnollisesti myös surmapaikka olisi eristetty täydellisesti tutkinnan turvaamiseksi.
Näillä eväillä tutkinta olisi lähtenyt liikkeelle todennäköisimmästä vaihtoehdosta, ja todennäköisin vaihtoehto johtaa yleensä vakavissa väkivaltarikoksissa varmimmin oikeaan lopputulokseen. Poikkeuksiakin tietysti on, mutta oli lopputuloksessa kyse sitten ilmiselvimmästä vaihtoehdosta tai yllättävästä syyllisestä, edellyttää jo rikospaikalta epäselvissä olosuhteissa tavatun ihmisen oikeusturvakin hänen osuutensa huolellista tutkimista. Mikäli alkututkinta olisi Ulvilan tapauksessa tehty oikein ja objektiivisesti, olisi se ollut paljon reilumpaa myös Anneli Aueria kohtaan. Näin olisi vältytty vuosia kestäneeltä rikosprosessilta, joka leimasi Auerin ikuisiksi ajoiksi, vaikka hän nyt onkin juridisesti syytön.

[Stallion]

Ja surmapaikkaahan ei eristetty täydellisesti. Sen kertoo myös Vaasan hovioikeus:

Esille on tullut, että rikospaikkaa ei olisi eristetty asianmukaisella tavalla ja että Anneli Auer oli käynyt todistaja MP:n kanssa hakemassa vaatteita sekä eineksiä ja jäätelöä talon pakastimesta noin kaksi viikkoa Jukka Lahden kuoleman jälkeen.

[Pieni liekki]

Ja surmapaikkaahan ei eristetty täydellisesti. Sen kertoo myös Vaasan hovioikeus:

Esille on tullut, että rikospaikkaa ei olisi eristetty asianmukaisella tavalla ja että Anneli Auer oli käynyt todistaja MP:n kanssa hakemassa vaatteita sekä eineksiä ja jäätelöä talon pakastimesta noin kaksi viikkoa Jukka Lahden kuoleman jälkeen.

Jos lukitset tuon edellä olevan vastauksesi, niin kertonet varmaan meille muille, mikä on motiivisi syyllistää syytöntä ihmistä ja hämärryttää lyhyellä viestihistoriallasi muita palstan tuoreempia seuraajia. Voit tietysti myös tarkentaa vastaustasi ja laittaa asialliset viittauskohdat Vaasan hovioikeuden päätökseen.

Ulvilan murhan alkuperäinen tekninen päätutkija on todennut Satakunnan käräjäoikeudessa vuonna 2010 todistajana mm. seuraavaa:

- M.M.:n mukaan teknisessä tutkinnassa tehtiin kaikki niin kuin piti ja haettiin ulkopuolista tekijää. Eristys oli ainoa asia, mikä ei mennyt aivan pykälien mukaan, koska väkeä poliisista ramppasi paikalla enemmän kuin olisi tarvittu. M.M.:n mukaan lavastus vaikuttaa työläältä ja mahdottomalta.

[Stallion]

Vielä vähän kenkien kokoon liittyen..


”Verinen, jalkineen päkiäosan jälki on edellä mainitun laboratoriolausunnon mukaan näyttänyt vastaavan paremmin kokonumeroiden 40 ja 42 kuin kokonumeroiden 43–45 vertailujälkiä. Poliisin teknisen rikostutkinnan ottamissa valokuvissa nähtävä oikean jalan kokonaisen kengänjäljen pituus takkahuoneen lattialla viittaa kuitenkin hovioikeuden arvion mukaan sen viereen asetetun mittanauhan perusteella siihen, että kyse on ainakin tältä osin ollut Jukka Lahdella riidattomasti käytössä ollutta kengänkokoa, 41, suuremman jalkineen jäljestä. Kengänjälki on pituudeltaan noin 30 senttimetriä (ks. kirjallinen todiste nro 92), mikä viittaa yleensä suurempiin kengännumeroihin kuin 41. JJ on todistajana kertonut päätyneensä siihen, että veriset kengänjäljet ovat jääneet jalkineesta, jonka koko on ollut 42–44. ”

Tämän Vaasan hovioikeuden kertomuksen mukaan kengänjälki on ollut kooltaan mitä tahansa väliltä 40-44.

[Kuolemannaakka]

Tässä suora lainaus kirjasta Hermo, joka kertoo Juha Rautaheimosta, murharyhmän etsivästä.
Kirjan on toimittanut Sari Rainio.
…yksittäistapauksena Ulvilan surma on tosiaan osoitus alkututkinnan yksisilmäisyydestä ja sitä seuranneesta väärällä tavalla jääräpäisestä tutkinnasta. Jo sivusta tapahtumia katsellessa saattoi aistia asioiden menevän alusta alkaen pieleen. Ajatellaan vaikkapa pelkästään alkuasetelmaa, jossa on kaikki onnistuneen roolimanipulaation merkit:
hätääntynyt nainen saa poliisit heti uskomaan tarinansa karvoineen päivineen. Mutta entä jos roolit olisivat vaihtuneet? Entä jos uhri olisi ollut Anneli Auer ja rikospaikalta olisi tavattu hänen miehensä Jukka Lahti pieni pistovamma rinnassaan ja takataskussaan kertomus ikkunasta sisään tunkeutuneesta tuntemattomasta tappajasta? Olisiko eloon jääneen puolison tarina kuulostanut yhtä uskottavalta, jos lattialla olisi maannut verinen nainen ja hyökkäyksestä lähes vahingoittumattomana olisi selvinnytkin mies? Olisiko alkututkinta suoritettu Ulvilassa toisin, ellei alkuoletuksena olisi ollut Anneli Auerin syyttömyys?
Väitän, että ainakin Helsingissä surmapaikalta hengissä löytynyt puoliso olisi Ulvilan tapaisessa tilanteessa lähtenyt saman tien poliisilaitokselle - oli kyseinen puolisio sitten kumpaa sukupuolta tahansa.
Syytä epäillä -peruste tuntuisi olleen tässä tapauksessa aika selkeästi käsillä. Luonnollisesti myös surmapaikka olisi eristetty täydellisesti tutkinnan turvaamiseksi.
Näillä eväillä tutkinta olisi lähtenyt liikkeelle todennäköisimmästä vaihtoehdosta, ja todennäköisin vaihtoehto johtaa yleensä vakavissa väkivaltarikoksissa varmimmin oikeaan lopputulokseen. Poikkeuksiakin tietysti on, mutta oli lopputuloksessa kyse sitten ilmiselvimmästä vaihtoehdosta tai yllättävästä syyllisestä, edellyttää jo rikospaikalta epäselvissä olosuhteissa tavatun ihmisen oikeusturvakin hänen osuutensa huolellista tutkimista. Mikäli alkututkinta olisi Ulvilan tapauksessa tehty oikein ja objektiivisesti, olisi se ollut paljon reilumpaa myös Anneli Aueria kohtaan. Näin olisi vältytty vuosia kestäneeltä rikosprosessilta, joka leimasi Auerin ikuisiksi ajoiksi, vaikka hän nyt onkin juridisesti syytön.

Rautaheimo ei ollut Ulvilan jutun kanssa missään tekemisissä. Toistelee lehdestä lukemaansa ja sieltäkin väärin ymmärtämiään juttuja. Ja tää lainaus oli täällä varmaan viikko sitten viimeksi.

[Kuolemannaakka]

Vielä vähän kenkien kokoon liittyen..


”Verinen, jalkineen päkiäosan jälki on edellä mainitun laboratoriolausunnon mukaan näyttänyt vastaavan paremmin kokonumeroiden 40 ja 42 kuin kokonumeroiden 43–45 vertailujälkiä. Poliisin teknisen rikostutkinnan ottamissa valokuvissa nähtävä oikean jalan kokonaisen kengänjäljen pituus takkahuoneen lattialla viittaa kuitenkin hovioikeuden arvion mukaan sen viereen asetetun mittanauhan perusteella siihen, että kyse on ainakin tältä osin ollut Jukka Lahdella riidattomasti käytössä ollutta kengänkokoa, 41, suuremman jalkineen jäljestä. Kengänjälki on pituudeltaan noin 30 senttimetriä (ks. kirjallinen todiste nro 92), mikä viittaa yleensä suurempiin kengännumeroihin kuin 41. JJ on todistajana kertonut päätyneensä siihen, että veriset kengänjäljet ovat jääneet jalkineesta, jonka koko on ollut 42–44. ”

Tämän Vaasan hovioikeuden kertomuksen mukaan kengänjälki on ollut kooltaan mitä tahansa väliltä 40-44.

Oudosti tulkitset:

Poliisin teknisen rikostutkinnan ottamissa valokuvissa nähtävä oikean jalan kokonaisen kengänjäljen pituus takkahuoneen lattialla viittaa kuitenkin hovioikeuden arvion mukaan sen viereen asetetun mittanauhan perusteella siihen, että kyse on ainakin tältä osin ollut Jukka Lahdella riidattomasti käytössä ollutta kengänkokoa, 41, suuremman jalkineen jäljestä.

Ja voithan alkaa mittailemaan kenkien pohjia. Itselläni 42-43 kengän numero, eikä ainutkaan kenkä ole 30 senttiä, saati 30,9 senttiä pitkä.

[awa]

Aika jännä tämä kengän koko. Olisi varmasti hyvä tunnustaa, että sitä kengän kokoa alun tutkijat eikä murhainfon tietäjät pystyneet sevittämään. Tuo 40 - 44 on melko hyvä arvaus. Jälkiä ei kaikilta osin ole pytytty osoittamaan edes samojen kenkien jäljiksi, kenkien koosta puhumattakaan.

Oliko kengät Jukan kadonneet kengät? Jotkut väittää, että Jukan kengän koko oli kokoa 41. No yleisesti talvikenkä on pari numeroa isompi ja joskus tarjouksesta saa juuri sen hieman tilavan, villasukkavaralla varustetun, mutta ostaa pitää kun halvalla saa.

Lisäksi totean, että 41 on aika pieni miehen talvikenkä. Toki naiselle passeli.

[Kuolemannaakka]

Ja surmapaikkaahan ei eristetty täydellisesti. Sen kertoo myös Vaasan hovioikeus:

Esille on tullut, että rikospaikkaa ei olisi eristetty asianmukaisella tavalla ja että Anneli Auer oli käynyt todistaja MP:n kanssa hakemassa vaatteita sekä eineksiä ja jäätelöä talon pakastimesta noin kaksi viikkoa Jukka Lahden kuoleman jälkeen.

Auer kävi talolla kun sai avaimet 2 viikkoa murhan jälkeen, kun tutkimukset olivat päättyneet. Ne kun oli luonnollisesti takavarikoitu. Hän omisti tuon talon, joskaan ei koskaan sinne enää muuttanut asumaan.

Ensimmäinen päätutkija Kare Koskinen todisti oikeudessakin, että talo oli lukossa ja eristysnauhat paikoillaan 9.12.2006, kun hän kävi Auerin kanssa paikalla hakemassa Auerin kirjanpitomappia, jota ei kuitenkaan löytynyt, koska sekin oli takavarikoitu.

Ylipäätään tuolla eristämisellä tai sen puuttumisella ei ole mitään vaikutusta eikä merkitystä murhaan eikä sen tekijään.

[Pieni liekki]

Vielä vähän kenkien kokoon liittyen..


”Verinen, jalkineen päkiäosan jälki on edellä mainitun laboratoriolausunnon mukaan näyttänyt vastaavan paremmin kokonumeroiden 40 ja 42 kuin kokonumeroiden 43–45 vertailujälkiä. Poliisin teknisen rikostutkinnan ottamissa valokuvissa nähtävä oikean jalan kokonaisen kengänjäljen pituus takkahuoneen lattialla viittaa kuitenkin hovioikeuden arvion mukaan sen viereen asetetun mittanauhan perusteella siihen, että kyse on ainakin tältä osin ollut Jukka Lahdella riidattomasti käytössä ollutta kengänkokoa, 41, suuremman jalkineen jäljestä. Kengänjälki on pituudeltaan noin 30 senttimetriä (ks. kirjallinen todiste nro 92), mikä viittaa yleensä suurempiin kengännumeroihin kuin 41. JJ on todistajana kertonut päätyneensä siihen, että veriset kengänjäljet ovat jääneet jalkineesta, jonka koko on ollut 42–44. ”

Tämän Vaasan hovioikeuden kertomuksen mukaan kengänjälki on ollut kooltaan mitä tahansa väliltä 40-44.

Minulla ei ole huomauttamista tuohon johtopäätökseen, jonka edellä esität, koska Vaasan hovioikeuskin on kyseisen asian todennut seuraavasti:

189. Hovioikeus toteaa, että asiassa ei ole esitetty selvitystä veriset
kengänjäljet jättäneiden jalkineiden tarkemmasta laadusta ja rakenteesta. Tästä
syystä jalkineiden koon määritykseen liittyy epävarmuustekijöitä. Joka
tapauksessa on jäänyt selvittämättä, että Jukka Lahdella olisi ollut näihin
verisiin kengänjälkiin ja kurajälkeen pohjan kuvioinniltaan ja kooltaan sopivat
jalkineet, joita Anneli Auer olisi voinut käyttää yöllä 1.12.2006 näiden jälkien
lavastamiseen.

Murhainfon turumurren ja kumppaneiden selvitykset kengän koosta paikalle jääneiden jälkien perusteella ovat mielestäni sen verran vakuuttavat, ettei minun ole ollut tarpeen epäillä heidän päätymistään 43-44 kokoiseen kenkään. Tallusteli murhaaja millaisissa kengissä hyvänsä, niin kadoksissa nämä kengät ovat olleet Jukka S. Lahden kuolinpäivästä saakka.

[Kuolemannaakka]

Kenkä on kokoa 44. Taas yhdestä kirjasta löydätte, miten koko on laskettu. Ei sillä, että tajuaisitte...

[Kuolemannaakka]

Ja surmapaikkaahan ei eristetty täydellisesti. Sen kertoo myös Vaasan hovioikeus:

Esille on tullut, että rikospaikkaa ei olisi eristetty asianmukaisella tavalla ja että Anneli Auer oli käynyt todistaja MP:n kanssa hakemassa vaatteita sekä eineksiä ja jäätelöä talon pakastimesta noin kaksi viikkoa Jukka Lahden kuoleman jälkeen.

Jos lukitset tuon edellä olevan vastauksesi, niin kertonet varmaan meille muille, mikä on motiivisi syyllistää syytöntä ihmistä ja hämärryttää lyhyellä viestihistoriallasi muita palstan tuoreempia seuraajia. Voit tietysti myös tarkentaa vastaustasi ja laittaa asialliset viittauskohdat Vaasan hovioikeuden päätökseen.

Ulvilan murhan alkuperäinen tekninen päätutkija on todennut Satakunnan käräjäoikeudessa vuonna 2010 todistajana mm. seuraavaa:

- M.M.:n mukaan teknisessä tutkinnassa tehtiin kaikki niin kuin piti ja haettiin ulkopuolista tekijää. Eristys oli ainoa asia, mikä ei mennyt aivan pykälien mukaan, koska väkeä poliisista ramppasi paikalla enemmän kuin olisi tarvittu. M.M.:n mukaan lavastus vaikuttaa työläältä ja mahdottomalta.

Nämä paikalla rampanneet poliisit olivat varmaan juuri niitä, jotka suureen ääneen 3v myöhemmin kertoivat epäileensä Aueria ja sen vuoksi tutkineensa taloa useana päivänä. Tosin löytämättä mitään raskauttavaa, minkä he sitten kertoivat johtuneen siitä, että etsivät huonosti. Yksi ei muistanut edes oliko talossa autotallia. Toinen ei muistanut oliko löytänyt hanskan Tähtisentieltä vai jostain ihan muusta talosta. Paperinsa oli hukannut jokainen, jos semmoisia oli edes tehnyt.

[awa]

Kenkä on kokoa 44. Taas yhdestä kirjasta löydätte, miten koko on laskettu. Ei sillä, että tajuaisitte...

Laskea voi juuri niin, että saa haluamansa lopputuloksen. Kenkä millä jäljet on leimattu on voinut olla kokoa 40 - 44 ja se on voinut olla siitä huolimatta juuri Jukan kenkä, mitkä hävisivät.

Selasin hieman tuota niccihistoriaa jotka aikoinaan kengän kokoa selvitteli ja tiedän sen joukon epäluotettavaksi.

Mielestäni kannattaisi seurata sitä historiaa, minne Jukan kengät hävisivät?

Vereentymätön kengän kärki on mielenkiintoinen!

[awa]

Nämä paikalla rampanneet poliisit olivat varmaan juuri niitä, jotka suureen ääneen 3v myöhemmin kertoivat epäileensä Aueria ja sen vuoksi tutkineensa taloa useana päivänä.

Oletko sitä mieltä, että nämä alun tutkinnan poliisit olisivat kolme (3) vuotta myöhemmin ymmärtäneet kuka murhasi Jukan?

[Kuolemannaakka]

Kenkä on kokoa 44. Taas yhdestä kirjasta löydätte, miten koko on laskettu. Ei sillä, että tajuaisitte...

Laskea voi juuri niin, että saa haluamansa lopputuloksen. Kenkä millä jäljet on leimattu on voinut olla kokoa 40 - 44 ja se on voinut olla siitä huolimatta juuri Jukan kenkä, mitkä hävisivät.

Selasin hieman tuota niccihistoriaa jotka aikoinaan kengän kokoa selvitteli ja tiedän sen joukon epäluotettavaksi.

Mielestäni kannattaisi seurata sitä historiaa, minne Jukan kengät hävisivät?

Vereentymätön kengän kärki on mielenkiintoinen!

Mitenköhän ne verijäljet sitten tuli Auerin jalkapöydälle kenkien läpi? Huomaatko, että mikään ei kelpaa? Muutama viesti sitten nämä verijäljet olivat selvästi osoitus syyllisyydestä, sitten samaan hengenvetoon kerrotaan, että Auerilla oli kengät jalassa. Mitään kokonaiskuvaa ei tule koskaan, vaan viljellään keskenään ristiriitaisia, yksittäisiin yksityiskohtiin perustuvia "epäilyksiä". Tätä se on ollut yli 10 vuotta jo.

Jukan kengät hävisivät kaatopaikalle 3v murhan jälkeen. Ne oli talossa nähnyt Auerin vanhemmat sekä Jens Kukka, joka oli ihmetellyt, minkä takia Anneli edelleen säilytti kuolleen miehensä kenkiä. Sitten tämä sai aikaiseksi hävittää Jukan vaatteet joita oli vielä Turussa. Mitään kenkiä ei ole ollut koskaan hukassa, koska poliisit kävivät läpi kaikki murhatalon kengät.


Mitä tarkoitat vereentymättömällä kengän kärjellä? Jos tallaat ihmistä kengällä naamalle, niin kärki on todennäköisesti se osa kengästä, joka jää ilmaan, eikä vereenny. Vai onko jossain jäljessä kärki ja jossian ei? Murhaaja astui myös lasien päälle, liukastuikin siinä arkun edessä, jolloin lasinpala liukui sivuun, eikä jälki silloin ole täydellinen. Yksi jälki on astuttu niin, että kärkiosa oli lattialla olleiden housujen päällä.


Kengän koon laski turumurre, ja hän on äärimmäisen tarkka tutkija ja hänellä oli 3d-mallinnos koko talosta tehtynä ja tarkalleen oikeaan kokoon ja perspektiiviin laitettu poliisin tekemä kengänjälkikuva. Lattialaattojen koko 20cm x 20cm tiedetään, tämän avulla pituuden voi laskea, kun kenkälayer on oikeassa perspektiivissä.