Kiinnostava kuvaus oli tuo lapsuudenystävän "takertuva läheisriippuvainen". Joidenkin arvioiden mukaan tämä on omanlaistaan narsismia. Ero on ollut hylkäämiskokemus ja laukaissut tässä tapauksessa lasten surmaamiseen johtaneen raivon/häpeäraivon. Läheisriippuvaisetkaan eivät hahmota toisia itsestään erillisinä olentoina, joilla olisi oikeus omaan itseensä ja elämäänsä.
Takertuvaan kihomatoon sotkeutuminen on usein paha virhe ja irtaantumien helvetin vaikeaa ja vaarallistakin, kuten tässäkin nähtiin.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tie ... #gs.97ppa5
– Läheisriippuvuudessa ja narsismissa on paljon samaa. Oikeastaan läheisriippuva haluaa samalla tavalla toisten huomiota ja ihailua, mutta se tapahtuu eri tavalla. Kun narsisti usein odottaa muiden ihailua ja huomiota ja näyttää myös halunsa, läheisriippuvainen saa toisten ihailun ja huomion palvelemalla heitä, olemalla heitä varten ja olemalla heidän kanssaan samaa mieltä, Malinen selittää.
– Läheisriippuvalla on taustalla tarve hallita muita, sillä hän pohjimmiltaan palvelee muita omista itsekkäistä tarpeistaan. Läheisriippuvainen loukkaantuu, jos toiset eivät tarvitsekaan häntä tai eivät suostu ottamaan vastaan hänen neuvojaan ja apuaan. Läheisriippuvuus on ikään kuin sisäänpäin kääntynyt, peitetty narsismi.
Läheisriippuva voi tuntea ahdistuneisuutta ja vihamielisyyttä niitä kohtaan, jotka eivät suostu ottamaan hänen apuaan vastaan. Läheisriippuvuus on läheisriippuvalle se elämän sisältö.
– Läheisriippuvuus antaa luvan olla olemassa, ja itsetunnon pohjan. Jos läheisriippuvaiselta kiellettäisiin läheisriippuvainen käyttäytyminen, hänen elämänsä romahtaisi ja elämän tarkoitus katoaisi. Tässä yksi syy siihen, miksi yleisesti ajatellaan, ettei läheisriippuvainen pysty elämään yksin, vaan suhteen katkettua hän hyppää heti uuteen suhteeseen, Malinen kuvaa.