Olisiko tässä asianajaja ollut niin vahvasti sitä mieltä, että poika on syytön, että ei siksikään skipannut, ja samalla myös ajatteli asiaa niin, että jatkoi saman asiakasperheen asioiden hoitamista, tunsi ehkä myös pojan jo entuudestaan? Pojalle ko. asianajaja saattoi olla laki- ja oikeusasioissa "se numero, johon soitetaan", kun tulee tarvetta, isän kautta tutuksi tullut luotettava taho.vasikka kirjoitti: Ke Syys 01, 2021 9:09 am Jännä että asianajaja on suostunut ottamaan toimeksiannon vastaan, vaikka on edustanut Veikkoakin.
Oma kokemukseni on, että hyvin herkästi skippaavat toimeksiannon, jos ovat vähääkään tehneet yhteistyötä vastapuolen kanssa.
Tämä asia voikin kuvata sitä, minkälaiseksi täällä ikään kuin lähtöoletuksena nähdään pojan ja Veikon suhde: jopa jonkinlaisena vihollisuusasetelmana vähintäänkin pojasta Veikkoon päin. Tietojen mukaan kitkaa ehkä olikin ollut, mutta joidenkin Veikon sanomisten, kuten "aina rahaa pyytämässä, mutta eivät valmiita tekemään itse mitään", tms. taustalla voi olla myös suorasanaisen, paljon työtä tekevän yrittäjäisän puuskahdus lapsiinsa jonain heikkona hetkenä. Kun asioita ja poikaa tarkastellaan täällä lähestulkoon "syyllinen, kunnes toisin todistetaan", näkökulmasta, voivat jotkin yksittäiset sanomiset, tekemiset ja huhutkin suurentua alkuperäisiä mittasuhteitaan suuremmiksi. Totuus on voinut olla paljon lähempänä uusperhettä, jossa ainakin osa porukasta teki paljon töitä, välillä oltiin väsyneitä ja sanomisia oli ehkä puolin ja toisin. Pojat asuivat jo omillaan mutta tekemisissä oltiin, toisin kuin joissain perheissä joissa välit ovat katkenneet. Tähän, yleisimmin täällä esitellylle kuvalle vaihtoehtoiseen kuvaan perheestä sopivat pojan vierailut talossa, vauvan katsomiset, porakoneen lainaamiset, oma-aloitteisuus kuolinilmoituksen tekemisessä (se päivämääräasia on ?) sekä arkun kantaminen hautajaisissa ja perheen jo aiemmin käyttämän asianajajan palveluiden käyttäminen.