Sivustahuutelija kirjoitti: Pe Loka 01, 2021 3:38 pm
Suomalaiset ovat pohjimmiltaan rauhaa rakastavaa sakkia ja nuo heimokulttuurit luonnostaan sotaisia.
Suomen sisällissota oli verisimpiä historiassa nähtyjä.
Heimokulttuurissa kyllä sitten muuten on ongelmansa. Ei sotaisuus, vaan se, että solidaarisuus kohdistuu valtion sijasta omaan heimoon. Suhtautuminen valtiota ja sen viranomaisia kohtaan on lähtökohtaisen välinpitämätön ja pahimmillaan vähättelevä ja epäluuloinen. Suomessa harvempi esim. piittaa sukulaisistaan pätkän vertaa vain siksi että ovat sukua - toki joku niistä saattaa muuten vain olla hyvä tyyppi. Toista se on heimokulttuureissa. Siellä veri on vettä sakeampaa.
Heimokulttuuri ei välttämättä ole muita kulttuureita sotaisampi, niin kauan kuin muut heimot eivät tuo karjaansa juomaan meidän kaivoille. Maanviljelijöiden ja paimentolaisten välisiä kiistoja on ollut kaikkialla, missä noita ryhmiä on ollut. Samoin maanviljelijät ovat karkottaneet metsästäjä-keräilijät syrjemmälle kaskeamalla ym. toimin.
Parasta lääkettä heimokulttuuria vastaan ovat teollistumien, kaupungistuminen ja kansainvälistyminen. Silloin nuorempi sukupolvi hylkää vanhempiensa tavat ja solidarisuuden sukua kohtaan, ja vaihtaa ne hampurilaisiin, vapaaseen seksiin ym. pöyristyttävään.
Ennen sisällissotaansa suomalaiset olivat Venäjän tsaarin alaisia, ja suurimman osan aikaa ihan tyytyväisiä, kuuliaisia ja rauhanomisia sellaisia. Vuonna 1848, kun muualla mellakoitiin, Suomessa pysyttiin rauhallisina. Ei olisi kannattanut tsaarin sortovuosina ryhtyä venäläistämään maata! Siitä se kapinamieli heräsi täälläkin.
En usko geneettisiin "kansanluonteisiin", mutta kyllä aika vahvasti siihen, että toimeentulon lähde määrä ajatusmaailmaa. Jos elatus on suvusta riippuvaista, ei sopeudu meikäläiseen individualismiin, jossa viranomaisia kuitenkin enimmäkseen voi kunnioittaa.