JasseHames kirjoitti: Ti Loka 19, 2021 2:17 pm
Jos ajatellaan, että lähes kaikille tapahtumasarjan yksityiskohdille todellakin löytyy jokin tuntematon selitys, niin ainakaan siinä tapauksessa juttukokonaisuutta ei käytännössä ratkaise mikään taho. Esimerkkejä yksityiskohdista:
- tekijä on ajanut Järvenpäästä asti Meriläisen kanssa yleiselle nuorten kutupaikalle Hausjärven Hikiälle ja ehdottanut Meriläiselle "yöpymistä autossa"
- Meriläinen jäi jostakin syystä henkiin
- Lukkarinen on suolestettu tms. siihen tyyliin, että poliisi uskoo tekijällä olevan tuntemusta ihmisen tai suuren eläimen anatomiasta
- tekijä jätti Lukkarisen murhapaikalle välineistöä
- jne.
Vaikka kaikki yksityiskohdat eivät olekaan toisistaan riippumattomia ja kyseessä on psyykeltään ilmeisen kaukana normaalista oleva henkilö, niin on äärimmäisen epätodennäköistä, että lähes kaikki seikat selittyvät maalaisjärjen ja yleisen elämänkokemuksen perusteella epätodennäköisillä tavoilla. Siis käytännössä monet seikat selittynevät vähintäänkin kohtuullisen luonnollisilla ja loogisilla tavoilla siitäkin huolimatta, ettei tekijää ole löydetty.
En tarkoita tällä sitä, että tämän kutupaikkatiedon valossa olisi todistettu tekijän paikallistuntemus. Muistetaan nyt kuitenkin mm. poliisin kertoneen Lukkariselle tehdyn seksuaalista väkivaltaa. Tekijän paikallistuntemus siis on ollut ja on perusteltu oletus poliisilta, kun tarkastellaan kokonaisuutta.
Riihitonttukin mainitsi aivan oikein, että yleensäkään asioita ei tutkita siten, että ensin tehdään hypoteesi ja sitten kerätään ja huomioidaan vain siihen sopivat faktat ja/tai selitetään faktoja vain sellaisilla tavoilla, jotka eivät kumoa hypoteesia, vaikka selitykset olisivatkin epäuskottavia. Tietenkään epäuskottavat/epätodennäköiset selitykset eivät sinällään yksittäisinä varsinaisesti kumoa hypoteesia (ja toisin päin hypoteesin kannalta ristiriidassa olevat ja hyvin todennäköiset selitykset), mutta mitä enemmän sellaisia käyttää, niin sitä epäuskottavammaksi itse hypoteesikin muuttuu. On aina jossakin määrin subjektiivista, missä kohdin on saavutettu taso, jolla hypoteesi/teoria poissuljetaan.
Ymmärrän luultavasti mtä yrität kertoa hypoteesijutusta. Eli ilmeisesti sitä, että, jos uskoo vaikkapa liiaksi jonkun tietyn ihmisen olleen tekijä, niin oma tutkinta alkaa menemään ikään kuin vinoon siinä, että lähdetään liikkeelle väärästä tai väärintulkitusta johtolangasta ja sen jälkeen vinouma kasvaa, koska uusia pointteja aletaan väkisin soveltamaan aikaisempiin johtolankoihin, jolloin tosiaan mielikuvituksellisten asioiden määrä tapahtumasarjassa kasvaa lopulta lähes mahdottomiin mittasuhteisiin. Jotain tällaistako tarkoitit? Tuollaista olen ainakin itse ajatellut. Joistakin asioista tulee mielestäni ikään kuin kynnyksiä, joita on vaikea ylittää, jotta pääsisi jatkamaan kokonaisuuden kanssa. Tässäkin jutussa minua tosiaan vaivaa tuo paikallistuntemus kysymys. Tarkoittaako paikallistuntemus, että henkilö olisi lähiseudulta kotoisin? Miksi ulkopuolinen ei voisi oppia vieraan paikkakunna polkuja siellä kerran pari kierrellessään? Kyllä itse muistan hyvin paikkoja, joissa olen joskus vieraillut kerran tai pari. Nyt tämä, että poliisi ei kerro, mistä heidän käsityksensä asiasta johtuvat haittaa mielestäni asian selvittämistä, koska se saattaa rajata epäilyistä pois mahdollisen kauempana asuvan tekijän. Voihan kauempana asuvalla tekijällä olla vaikka joku hyvä kaveri tai kaverin mökki tuolla alueella ja siellä vieraillessaan tutustunut alueeseen. Tuon Lukkarisen löytöpaikan lähistöhän on ollut esimerkiksi melko kuuluisaa sisällissodan viimeisimpien taistelujen taistelutannerta, sotahistoriasta kiinnostunut henkilö on voinut käydä fiilistelemässä sotahistoriaa samoin kuin siellä nykyään käy murhapaikkaturisteja. Nämä vaihtoehdot eivät mielestäni ole vielä pelkkää mielikuvitusta vaan ihan normaalielämään sopivia asioita. Nyt saattaa olla, että joku tunnistaisi tekijän, mutta koska ajattelee, että ei voi olla koska ulkopaikkakuntalainen, jos ei tiedä henkilön mahdollisia yllämainitsemiani suhteita alueeseen, ja antaa siksi asian olla.
Kyllä kohtuuttoman korkealta kynnykseltä tämä kohta tuntuu. Moni muu yksityiskohta on tässä jutussa paljon helpompi "selittää" ihan mielikuvituksenkin puitteissa ilman, että kokonaisuus kärsii. Pyytääköhän poliisi anteeksi,jos henkilö ei olekaan läheltäkään Riihimäkeä. Ilmoitus tekijän epäillyn asuinpaikan siirrossa Järvepäästä Riihimäellekään ei poliisi tainnut anteeksi pyynnellä. Ei varmaan olisi tarvinnutkaan, mutta ilmoitus osoittaa sen, että poliisikin on erehtyväinen.
Se on tosiaan, että missä menee raja siihen, että puuttuvien yksityiskohtien selitykset menevät ns. yli hilseen vai miten se pitäisi sanoa? Esimerkkinä tuon Hellun tapauksen aikoihin epäilemälläni henkilöllä oli toinen jalka murtunut, joka olisi estänyt kiinnijuoksemaan Hellua pimeässä metsässä. Tämä on varmaan pelkkää jatkumoa outojen yhteensattumien listassa, mutta en pitäisi tämänkaltaista väliaikaista vammaa mitenkään epätodennäköisenä syynä siihen miksi Hellu pääsi karkuun. Joku syyhän siihen on ollut ettei viitsinyt/pystynyt perään juosta. Ei tällaisen aukon täyttäminen ihan normaaliin elämään liittyvällä asialla mielestäni mitenkään heikennä tarinan paikkaansapitävyyttä. Yllättävän moni näissä JSM-ketjussa vuosien aikana kirjoittanut on ilmoittanut ettei usko Hellun kertomukseen, vain koska pitävät kaikkia mahdollisia syitä liian epätodennäköisinä. Ei sen mielestäni niin kuulu mennä, että kun musta vaan tuntuu että tää on näin niin se on näin tai ei ole. Tuskin poliisitkan noin ajattelee tutkiessaan tapahtumia. Se kuinka epäuskottavia hypoteesejä voidaan tässäkin tapauksessa esittää tai ajatella riippuu mielestäni ihmisen mielikuvituksen laajuudesta, eli miten paljon voi pyöritellä eri vaihtoehtoja lopputulemille. Ja siitä, että pitää avoimen mielen, eikä takerru liikaa johonkin mielikuvitustarinaa, eli joustavuutta eri mahdollisuuksien suhteen.
Outo juttu tuo yleensäkin, että noita sopivia epäiltyjä, jotka täyttäisivät useimmat kriteerit ilman mielikuvitteluakin, on löytynyt niin monia näidenkin palstojen olemassa olon aikana. Joku stereotypia tuossa ihmistypissä on oltava, jos niitä useita potentiaalisesti samanlaisia löytyy. Tärkein tekijä jää vain yleensä kaikilta puuttumaan eli syyllisyys tähän tapaukseen. syyllisyyttä on mahdotonta arvioida ilman pitäviä todisteita. Toisaalta on ihmisiä, joista kukaan ei olisi koskaan uskonut mitään pahaa ja jotka istuvat vankilassa raaoista henkirikoksista. Uskon itse tämän jutun tekijän olleen jälkimmäisen kaltainen ihan pelkällä mutulla, todennäköisyydellä, elämänkokemuksella ja terveellä maalaisjärjellä ilman enempiä kuvitelmia.