Ukrainalaismies ammuttiin Viialassa 2003

[Geemo]

Muutama vuosi sitten löytyi joltakin Viialan mattolaiturin vierestä heppu, joka taisi olla Baltiasta kotoisin.
Muistaakseni betonirenkailla ja jätesäkeillä oli kaveri varustettu ja virunnut järvessä jonkin tovin, että vasta kevät toi ilon pinnalle...
Taisi olla joku kemiaalinentausta kaverilla?
Jos joku arkistosta löytää tai muuten muistaa....

Otsikkoa tarkennettu
-NILS-

[Doctor Lecter]

Kun kerran Geemo kysyy, niin hälle vastaan, että en muista.

[etsijä]

Erittäin vanha ketju mutta vastaan kumminkin:

Tappajaksi ajautui normaali työssäkäyvä venäläistaustainen mies. Sanotaan häntä vaikka Sergeiksi. Sergei tuli suomeen ja pääsi töihin vaneritehtaalle Viialaan. Mies asui Viialassa ja hoiti asiansa ilman turhia hälinöitä. Myös työn teko oli hallussa. Tulipa sitten puolituttu mies rajan takaa kylään ja alkoi vaatia yhteistyötä eli jonkinlaista salakuljetustoimintaa. Muuten rajan taakse jäänyt vanha äiti saisi kärsiä.

Yksi asia johti toiseen, ja lopulta asunnossa käytiin tappelu jonka tuloksena itänaapuri sai siipeensä kuolettavasti. Sergei paketoi ruumiin ketjuihin ja jätesäkkiin, sekä upotti ruumiin Tarpianjokeen lähelle mattolaituria.

Seuraavana keväänä matonpesijät huomasivat pintaan nousseen jätesäkin ja yrittivät tyrkkiä sitä kauemmaksi. Silloin muovi repesi ja haju sai pyykkärit ihmettelemään. Lopun hoiti poliisi sukeltajineen.

Uhrin tunnistaminen kesti tovin, mutta kaulassa ollut koru johdatti tutkijat oikeille jäljille. Sergei tunnusti kuulusteluissa tekonsa. Äidin kohtalosta ei ole tietoa, Sergei suorittaa rangaistustaan jossain päin suomea.

Lähde: Akaan Seutu (vapaasti mukailtu)

[voihell1234]

muistan tapauksen. muistaakseni uhri oli Ukrainlainen. Mun vaari asuu jonku 50 metrin päässä tosta laiturista.. Ton murhaajan haastattelu oli viime vuonna lehdessä.

[etsijä]

Öh... ei ihan 50 m kyllä riitä, mutta ei sen niin väliä. Lähimmät rakennukset on 200-300 m päässä Tarpianjoen etelärannalla. Itäpuolella Oopakassa sama juttu ellei vähän enempi.

Nyt ko. laituria ei enää ole uusia taloja nousee alueelle. Mainitulla 'sergeillä' ei tiettävästi ollut rekisteriä Suomessa, periaatteessa 'puhdas' -kaveri.

[Ailar]

Löysin tästä juttua Alibista 1/2005:

Inkerinsuomalaiset sukujuuret omaavaa Viktor Niskounen -nimistä venäläismiestä ei millään uskoisi murhaajaksi. Mies on hyvin pieni ja liikkuu vähän kömpelösti. Viktor on 53-v, mutta häntä voisi luulla 70-vuotiaaksi.
Murhasta Viktoria kuitenkin syytetään Toijalan käräjillä. Hän ampui niskalaukauksella ukrainalaisen Valeri Merkouchevin. Surmateon jälkeen Viktor upotti ruumiin Viialan Tarpianjokeen.

Viktor muutti Suomeen kymmenkunta vuotta sitten Venäjältä Pietarin seudulta. Töitä löytyi vaneritehtaalta Viialasta.
-Aluksi kaikki meni hyvin. Lapset menivät kouluun. Olin seitsemän vuotta vaneritehtaassa, Viktor tilitti elämäänsä. Sitten Viktorille ja vaimolle tuli ero.
-Se oli iso isku. Olimme asuneet yhdessä 23 v. Aloin käyttää alkoholia, enkä pystynyt lopettamaan. Jäin työttömäksi. Kaikki alkoi mennä huonosti.
Viktorin äiti ja sisar asuivat Venäjällä. Viktor kävi katsomassa heitä usein. Kerran muuan tuttava ehdotti, että Viktor ottaisi mukaansa matkustajan, kun hän palaa takaisin Suomeen.
Tuo matkustaja oli 1969 syntynyt Valeri Merkouchev. Pian Viktoria alkoi huolettamaan se, että Valeri oli kovasti kiinnostunut hänen ja hänen äitinsä omaisuudesta.

Viktor myi Viialassa talonsa syksyllä 2003 26.000 euron hintaan. Valeri ehdotti rahojen käyttämistä huumebisneksiin. Hän ehdotti Viktorille autojen vientiä Venäjälle ja huumeiden levittämistä Suomeen ja Ruotsiin. Viktorin mukaan Valeri uhkaili ja painosti häntä.
-Minulle oli selvää, kuka hän oli ja mihin piireihin kuului. Hän oli Venäjän mafiaa. Mietin miten pääsisin hänestä eroon, Viktor kertoo.
Valerin otteet kovenivat. Puolustuksen mukaan Viktor oli lopulta sellaisen painostuksen alla, että olosuhteet olivat lähes sietämättömät.
-Läheisen henkeä on uhattu, puolustus toteaa. Valeri uhkasi Viktorin äidin henkeä.
Yhtenä esimerkkinä sikäläisestä menosta Viktor kertoi, että äidin naapuri oli murhattu ja vaimo viety jonnekin.

Marraskuussa 2003 Viktor ja Valeri palasivat Venäjältä Suomeen. Kaksikko meni ensin Tampereelle, josta Viktor palasi yksin Viialaan. Valeri tuli myöhemmin ja majoittui Viktorin asuntoon. Viktorilla oli lääkärissä käynti 8.11. antabuskapselin tarkastuksen takia.
-Päätin samalla paeta asunnosta. Patjalla nukkunut Valeri heräsi ja romutti pakoaikeet.
-Hän hoki koko ajan, että "sinun on palattava takaisin, koska sinulla on äiti Venäjällä".
Viktorilla oli asunnossaan 7.65 -millinen saksalainen pistooli, joka oli hankittu turvaksi Venäjän matkoille.
-En kestänyt enää. Otin pistoolin ja ammuin häntä päähän.
Luoti löytyi kallon sisältä. Syyttäjän mukaan surma oli teloitusluontoinen. Lisäksi surmaaja ilmeisesti myös puukotti uhria. Rintakehässä ja vatsassa oli pistohaavoja. Viktor muistaa ampumisen, ei puukotusta. Hän sanoo muistavansa jotain sieltä täältä kuin pätkiä elokuvasta.

Viktor vietti päivän Toijalassa. Seuraavana päivänä hän palasi Viialaan kätkemään ruumista.
Hän pakkasi ruumiin rakennusmuoviin ja jätesäkkiin. Vanerista rakentamaansa siltaa pitkin hän onnistui keplottelemaan ruumiin pakettiautonsa perään. Hän kuljetti ruumiin mattolaiturille. Painoksi hän sitoi pakoputkia sekä muuta rautaromua. Hän teki säkkiin puukolla ja puutarhasaksilla reikiä ja samalla kroppaankin. Ruumiista löytyi noin 50 teräaseen haavaa.
Ensiyrityksellä paketti jäi kellumaan. Viktor ajoi Toijalaan ja haki sieltä betonisen sadevesikaivon korotusrenkaan. Nyt upposi! Solmut olivat ilmeisesti liian löysät, koska 7 kk:n päästä eli kesäkuussa 2004 ruumissäkki nousi pintaan. Ensimmäisenä sen huomasivat mattopyykillä olleet isoäiti ja 9-vuotias lapsenlapsi.
Uhrille ei löytynyt henkilöllisyyttä pitkään aikaan. Uhrilla oli yllään alushousut ja kaulassa riipus, jossa oli venäläisin kirjaimin: Bog Edim, eli Jumala yksin. Riipus viittasi Venäjälle ja henkilöllisyys selvisi.

[Vompatti]

Kiitos Ailar hienosta referoinnista!

Ja niin, olisikohan tapaus jäänyt pimeäksi jos piilottaminen olisi tehty huolellisemmin? Jos tuohon 7 kuukauteen ei oltu osattu yhdistää Viktoria tapaukseen?

[mikodeus]

voi voi harminpaikka kun murhatuomionsai ; ( oispas selvinny tapolla ja istunnu mahollismman vähän mut eipäs tää aina reilupaikka oo tää maailma

[Doctor Lecter]

Tiistaina 15.3. klo 21 kokoonumme sankoin joukoin television ääreen. Kanava on mtv3, ohjelma Ratkaiseva isku (K15)

Mattolaiturin ruumis. Kesällä 2004 matonpesijät tekivät järkyttävän havainnon. Viialan Tarpianjoen pintaan nousi musta jätesäkki, josta löytyi tuntemattoman miehen ruumis. Miehen henkilöllisyys pysyi pimennossa pitkään. Lopulta jäljet johtivat syvälle Ukrainaan. Keskusrikospoliisi selvitti pientä kylää järkyttäneen henkirikoksen, jonka tekijä löytyi kyläläisten joukosta.

Ohjelmaa varten rakennettiin vastaavanlainen mattolaituri, koska se alkuperäinen oli kadonnut ties minne tai lahonnut yms.

Jätesäkkeihin pakattu ruumis löytyi matonpesupaikalta

Viialan Tarpianjoesta löytyi perjantaina jätesäkkeihin pakattu ruumis.

Aamulehden mukaan ruumiin löysivät naiset, jotka olivat tulleet matonpesupaikalle Viialan keskustaan Toijalantien varteen.

Jätesäkkeihin oli kiedottu mies. Hän on ilmeisesti joutunut henkirikoksen uhriksi, sillä paketin painoina oli kolme valurautaista kaivonrengasta, auton pakoputkia ja kettinkiä, kertoo lauantain Aamulehti.

Renkaiden halkaisija oli lähes metri, ja ne olivat ainakin kymmenen senttiä paksuja. Pahaa aavistamattomat matonpesijät soittivat kunnanvirastoon ja pyysivät, että laiturin sivussa lojuva muovipaketti siirrettäisiin pesupaikalta.

Paketin sisältö paljastui vasta, kun sitä puolilta päivin tultiin nostamaan. Nostajat hälyttivät paikalle Valkeakosken poliisin, joka pyysi virka-apua pelastuslaitokselta. Kaksi sukeltajaa tuli paikalle perjantaina kello 13. Ruumis vietiin pois parin tunnin kuluessa.

Jutun tutkija, komisario Jari Jakobsson Valkeakosken poliisista, vahvisti perjantaina ruumiin löytymisen, mutta kieltäytyi tutkinnallisiin syihin vedoten kertomasta asiasta.

Sama vaitelias linja jatkui lauantaina. Helsingin Sanomien tavoittama Jakobsson suostui vain toteamaan, että Valkeakosken poliisi tutkii tapausta koko ajan.
-"Maanantaina katsotaan, missä mennään."

HS 20.6.2004

[janita]

Nostan, koska tämä on nyt Armanin rikosmysteereissä.

[aumari]

Näissä rikosohjelmissa voisi hyvin käyttää oikeita etunimiä, nehän ei ole mitään salassapidettävää tietoa. Näissä rikosohjelmissa häiritsee taustamusiikki ja -tehosteet, olisi mukavampi seurata näitä ilman kummallisia jännittävän kuuloisiksi tarkoitettuja vonkumisia ym.

[myrskylyhty]

Kiristäjällä kiristäjän kohtalo.

Offina nuo Armanin ohjelmat voi jättää katsomatta. Asiavirheitä, tahallisesti tehty harhaanjohtavaksi ja ne kaksi Maikkarin urpoa kans voi unohtaa. Enemmän sotkee kuin mitään oikeaa toimittajan työtä tekevät.

[Jack the Ripper]

Näissä rikosohjelmissa voisi hyvin käyttää oikeita etunimiä, nehän ei ole mitään salassapidettävää tietoa.

Kyllä. Itseäni huvittaa että Ilpo Larha on sekä rikostarinoita Suomesta-sarjassa että Armanin rikosmysteerioissa Ismo. Tapa lienee saanut alkunsa Pohjolan poliisi kertoo-kirjoista joissa nimet oli aina vaihdettu.

[finnbar87]

Juu, tuo uudelleennimeäminen on kyl nykypäivänä vähän huvittava tapa, kun jokainen netinkuluttaja löytää kyllä ainakin näistä vähän enempi mediahuomiota saaneista jutuista tekijöiden ja aika usein uhrienkin nimet alle kymmenessä minuutissa. Mutta aika oli eri silloin kun PK-kirjat aloittivat ilmestymään.

Tässä kyseisessä tapauksessa minua on mietityttänyt, että olisikohan jäänyt homma ratkaisematta, jos ei olisi uhrilla ollut tuota riipusta? DNA olisi toki nykymenetelmillä kerätty talteen, mutta olisiko sitä itänaapurin kaltaisesta maasta pystytty etsimään, jos ei olisi ollut lisätunnisteena tuota vankilaoloihin viittaavaa riipusta?

Tekijä on ollut jo vapaana pitkään tämän jutun tiimoilta ainakin. Toivottavasti hän on saanut elämänsä takaisin raiteilleen.

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 2007

Mattolaiturin ruumis
Juha-Pekka Taskinen, ylikonstaapeli, Valkeakoski.

Pirkanmaalla sijaitsevan Viialan kunnan halki virtaa Tarpianjoki. Lähdettäessä Viialasta Toijalan suuntaan ja ajettaessa Tarpianjoen yli on sillan pielessä oikealla kaksi mattolaituria. Paikka on hyvin suosittu mattojenpesupaikka ja lapset käyttävät laitureita myös uimiseen.
Näin oli 18. kesäkuuta 2004 kello 11.30 aikaan. Lasten iloinen melske kuului pitkälle ja mäntysuopa tuoksui mattoja pesevien henkilöiden tehdessä puhdasta jälkeä. Hetkeä myöhemmin kuitenkin mattojen pesun äänet taukosivat ja lasten uiminen saman tien. Toisen laiturin eteen noin kymmenen metrin päähän rannasta ilmestyi kuin tyhjästä musta jätesäkki, jonka ympärille oli kääritty teippiä. Laiturilla olevien mielestä paketista leijui rannalle myös epämiellyttävä haju.
Mitä säkki sisältäsi? Onko joku heittänyt eläimen raadon pussissa veteen?
Paikalla ollut naishenkilö otti yhteyttä hälytyskeskukseen. Sieltä tieto epämääräisestä jätesäkistä välitettiin Valkeakosken kihlakunnan poliisipartiolle, jonka alueeseen Viiala kuuluu. Partion saapuessa paikalle säkki oli edelleen samassa paikassa kellu massa. Koska poliiseilla ei ollut mahdollisuutta lähteä vesille, he tilasivat paikalle pelastuslaitoksen sukeltajat.

Päästyään veteen sukeltaja totesi, että Tarpianjoen vesi on varsin sameaa ja näkyvyys vedessä erittäin huono. Aivan pinnassa näki jonkin verran, mutta syvemmällä piti edetä käsikopelolla. Käsin hamuten sukeltaja totesi, että paketti kellui veden pinnassa vain osittain. Edetessään pohjaa kohti hän löysi kaksi narua, jotka olivat kiinni joissakin pohjassa olevissa esineissä. Sukeltaja katkaisi narut ja nousi pintaan tarkistamaan, nousiko pakettikin pintaan. Paketti kellui kuitenkin edelleen samassa kohdassa, joten sukeltaja palasi pohjaan. Hän löysi vielä kaksi narua, jotka pitelivät pussia kiinni.
Tämän jälkeen säkki nousi kokonaan pintaa, ja se saatiin hinatuksi rantaan ja siitä laiturille.

Järkyttävä löytö
Poliisien ei tarvinnut paljonkaan avata mustaa jäte säkkiä, kun he totesivat, että pussissa oli ruumis. He olivat tekemisissä henkirikoksen kanssa.
Vainaja oli kääritty lakanaan, rakennusmuoviin ja jätesäkkeihin siten, että hänen päänsä oli jäänyt paketin ulkopuolelle.
Sukeltaja kävi vielä pohjassa sukeltamassa ja löysi paljon erilaisia tavaroita, joihin ruumissäkki oli sidottu naruilla kiinni. Pohjasta löytyi muun muassa betonisia sadevesikaivon renkaita, käytetty pakoputki, auton jousi, moskula ja naruja, joita oli käytetty uhrin pitämiseksi Tarpianjoen pohjassa. Tavaraa ei ollut kuitenkaan ollut tarpeeksi ja ruumis oli päättä nyt nousta pintaan kesäkuun 18. päivänä 2004 kello 11.40 aikaan.
Nämä pohjasta löytyneet rikokseen liittyvät esineet tulivat näyttelemään suurta osaa jutun tutkinnassa myöhemmin.
Hyvin pian Valkeakosken kihlakunta siirsi jutun tutkinnan Keskusrikospoliisin Tampereen yksikön tutkittavaksi.
Jälleen kerran suomen poliisi osoitti pätevyytensä. Tinkimätön, uuttera ja kekseliäs toiminta johti lopulta jutun selviämiseen, mutta ennen sitä Tarpianjoessa ehti virrata paljon vettä.

Tuntematon vainaja kuljetetaan oikeuslääkäriin
Tuntematon vainaja kuljetettiin Tampereelle, jossa Tampereen yliopistollisen sairaalan obduktiosalissa suoritettiin miesvainajan ulkoinen ruumiintarkastus 18. kesäkuuta 2004 iltapäivällä. Mukana olivat oikeuslääkäri ja poliisin henkilökuntaa.
Todettiin, että käärön painona oli ollut kolme kaivonrengasta kiedottuna vainajan kaulaan keltaisella nailonköydellä. Myös noin kolme senttimetriä leveää mustaa litteää nailonnarua oli käytetty paketin tekemiseen. Päällimmäisenä oli mustaa muovia, jätesäkkejä, jotka oli kiinnitetty harmaalla ilmastointi- teipillä. Sen alla oli kirkasta rakennusmuovia, joka samoin oli kääritty ilmastointiteipillä. Alimpana oli vaaleaa kangasta, joka muistutti kellertävää lakanaa.
Muovissa ei havaittu pistojälkiä, mutta lakanassa ja alusvaatteissa oli ihon haavojen kohdilla pistojälkiä. Vainajan yllä oli mustat boxermalliset Matinique- alushousut ja musta t-paita. Hänen ikänsä oli 25–40 vuotta, painonsa yli 92 kiloa. Kaulassa oli laattakoru, jossa ortodoksinen ikoni ”Isä, Poika ja Neitsyt Maria”, ylimpänä risti ja alempana pallo, jonka päällä risti. Ketju oli useampisilmukkainen ja vailla lukkoa. Pienessä laatassa luki venäjäksi Bogodin (Jumala yksin).
Oikeuslääkäri suoritti tuntemattoman miesvainajan oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen 21. kesäkuuta 2004. Vainaja oli 181 senttimetriä pitkä ja painoi 93 kiloa. Hänellä oli tummanruskeat hiukset ja rintakarvat. Polvien alla olleet tatuoinnit eivät olleet enää kunnolla näkyvissä. Löytöpäivän jälkeen mätäneminen oli edennyt vauhdilla, ja vainajan iho oli kauttaaltaan vihreä, avauksen lopussa tumman vihreä. Aluksi vainajasta otettiin röntgenkuvat koko kehosta ja hammaslääkäri tutki hampaat. Sormista pintanahka oli kuoriutunut pois, joten sormenpäistä ei saatu sormenjälkiä. Sormenpäät leikattiin talteen. Vainajasta otettiin myös dna-näytteet. Miestä oli ammuttu niskaan ja lisäksi hänestä löytyi suuri määrä pistojälkiä.

Tutkinta alkaa
Poliisilla oli käsissään hankalan tuntuinen tapaus. Kysymyksiä oli valtava määrä, mutta vastauksia niihin oli aluksi vaikea saada. Ruumin tilasta päätellen uhri oli virunut Tarpianjoen pohjassa melko pitkään. Oliko hän ollut siellä vuosia vai kuukausia? Milloin surma oli tapahtunut? Kuka oli tämä tuntematon miesvainaja? Kuka hänet oli surmannut?
Poliisi lähti liikkeelle selvittäen, oliko Suomessa kateissa tuntomerkkeihin sopivaa henkilöä. Melko pian selvisi, että kukaan hukassa olevista henkilöistä ei sopinut joen pohjasta löytyneen miehen tunto merkkeihin. Oli laajennettava rinkiä ja ruvettava miettimään sitä vaihtoehtoa, että vainaja ei olekaan suomalainen. Mutta kuinka jonkun muun maan kansalainen on joutunut pienen Viialan läpi viilaa vaan Tarpianjokeen?
Poliisi teki valtavan määrän tarkistuksia. Vihjeitä tuli ja huhuja liikkui. Poliisin tehtäväksi jäi aluksi setviä, mitkä ilmoitukset kannattaa ottaa tosissaan ja mitkä ei. Välillä tuntui, että nyt saatiin hyvä ja asia yhteyteen sopiva vihje, mutta monesti kovankin ja aikaa vievän tutkimuksen jälkeen todettiin, että ei johtanut tämäkään vihje mihinkään. Aikaa kului, pientä epätoivoakin tunnettiin välillä, mutta poliisi jatkoi sitkeästi vihjeiden selvittämistä ja teki uusia tutkintalinjoja.
Kuten niin useasti, tässäkin tapauksessa sitkeä ja peräänantamaton työ palkittiin. Lopulta jäljet alkoivat johtaa väistämättä Suomen itäpuolelle, Venäjälle. Kuten tiedetään, Venäjä on iso maa ja sieltä tiettyjen ihmisten ja asioiden löytäminen on vaikeaa ja työlästä. Kuitenkin eräs tutkintalinja alkoi tuottaa sellaista tietoa, josta saattoi päätellä, että nyt ollaan oikeilla jäljillä.

Tärkeä tekninen ja taktinen tutkinta
Murhaa tutkittaessa nousee teknisen tutkinnan osuus usein tärkeään asemaan. Kun kyseessä on tuntematon vainaja, sen osuus vain korostuu. Mitä paremmin osataan tehdä ensimmäiset toimenpiteet, sitä suuremmalla todennäköisyydellä juttu selviää. Myös taktinen osaaminen on tärkeää, jotta osataan kiinnittää oikeisiin asioihin huomiota ja suunnata tutkintaa oikein.
Tuntemattoman miesvainajan kaulassa ollut koru alkoi kiinnostaa tutkijoita entistä enemmän. Koru oli varsin erikoinen ja sellaista ei Suomessa aivan joka pojan kaulasta löydy. Koru liittyi selkeästi ortodoksiseen uskontoon, koska laattakorussa oli ortodoksinen ikoni ”Isä, Poika ja Neitsyt Maria”, ylimpänä risti ja alempana pallo, jonka päällä risti. Pienessä laatassa luki venäjäksi Bogodin, Jumala yksin. Jos tappaja olisi huomannut poistaa korun vainajan kaulalta, jutusta olisi varmasti tullut vieläkin visaisempi selvitettävä. Mutta kuten usein, pienet asiat ratkaisevat isoja juttuja.
Korun alkuperää alettiin selvittää tarkemmin. Pyydettiin apua koruasiantuntijoilta ja selviteltiin muutenkin riipuksen taustaa. Ortodoksisuutta tuntevia henkilöitä haastateltiin.
Pikkuhiljaa korun jäljet johtivat varsin syvälle Venäjälle, aina Mustanmeren rannoille asti.
Seurantaan otettiin myös rajanylitysliikenne Suomen ja Venäjän välillä. Ketä liikkui, milloin liikkui ja kenen kanssa liikkui? Aikaa kului ja tutkinnassa edettiin hitaasti mutta varmasti. Suomen ja Venäjän rajanylitys on varsin vilkasta, mutta kun osataan seurata oikeiden henkilöiden liikkumista, tulee myös tulosta.
Muutamia nimiä nousi vähitellen esiin Vaalimaan rajanylityspaikalla ja heitä seurattiin. Myös heidän aikaisemmat kulkemisensa laitettiin tarkkaan syyniin.

Valeri Merkouchev, kotipaikka Pietari
Myös Valeri Merkouchevn nimi tuli usein esiin hänen käydessään reissuillaan Suomen puolella. Tämä Valeri oli syntynyt Ukrainassa vuonna 1969 ja asunut siellä nuoruutensa. Hän oli kuitenkin muuttanut työn perässä Pietariin vuonna 1997.
Asioita setvittäessä kävi ilmi, että kyseinen Valeri oli ilmoitettu kadonneeksi kotikaupungissaan Pietarissa joulukuussa 2003. Valeri oli ilmoittanut tuttavilleen 7. marraskuuta 2003 lähtevänsä Suomeen matkalle, joka kestäisi ne tavalliset kolme päivää. Kun Valeria ei ollut kuulunut takaisin noin kuukauteen, hänen sisarensa teki miehestä miliisille katoamisilmoituksen.
Voisiko Viialasta Tarpianjoen mattolaiturin kupeesta jätesäkistä löytynyt miesvainaja olla Valeri Merkouchev? Jos vainaja olisi Merkouchev, kuka hänet olisi surmannut ja missä teko olisi tapahtunut? Jälleen kysymyksiä paljon ja vastauksia vähän. Mutta nyt olisi kuitenkin jotakin konkreettista, johon tarttua ja saada näin jutun tutkintaa taas eteenpäin.
Valerin liikkuminen Venäjän ja Suomen välillä otettiin tarkkaan syyniin. Viimeisen kahden vuoden aikana Valeri oli käynyt Suomessa säännöllisesti kymmeniä kertoja. Mikä oli ollut matkojen tarkoitus, millä hän oli liikkunut ja kenen kanssa?

Vasili Niskounen, Suomessa asuva Venäjän kansalainen
Valeri Merkouchevn matkakumppanina näkyi usein olleen nykyään Suomessa asuva Venäjän kansalainen Vasili Niskounen. Vaalimaan raja-asemalla oli kymmeniä merkintöjä Merkouchevn ja Niskousen liikkumisesta yhtä aikaan rajan yli. Tätä oli tapahtunut jo jokusen vuoden ajan, ja tästä voitiin päätellä, että liikkumiseen liittyy hyvin todennäköisesti jokin yhteinen bisnes. Mielenkiintoiseksi asian teki se, että Vasili Niskounen on asunut Suomessa viimeiset kymmenen vuotta ja nimenomaan Viialassa.
Niskounen oli muuttanut perheensä kanssa Suomeen vuonna 1989. Hänen perheeseensä kuului vaimo Irina, poika Jari sekä tytär Nina. Sekä vaimo, että Valeri saivat työpaikan Viialassa sijaitsevalta Schauman Oy:n vaneritehtaalta, joten he asettuivat asumaan Viialaan.
Aluksi perhe asui kerrostalossa vuokralla tehtaan asuntolassa. Taloudellinen tilanne parani kuitenkin vuosien varrella ja perhe hankki itselleen omakotitalon niin ikään Viialasta. Elämä hymyili ja kaikki näytti paremmalta kuin hyvältä. Viina alkoi kuitenkin maistua Vasilille liikaa, mikä aiheutti riitaa kotona ja avioliitto alkoi säröillä.
Avioliitto päättyikin eroon vuonna 1997, jolloin vaimo Irina muutti muualle asumaan. Vasili jäi yksin asumaan omakotitaloa, mutta alkoholinkäyttö lisääntyi ja lopputili tuli juopottelun takia vaneritehtaalta vuonna 1998. Siitä lähtien Vasili on ollut työttömänä ja yhtenä paljon aikaa ja terveyttä vievänä harrastuksena jatkui alkoholin nauttiminen.
Alkoholinkäyttö ei enää pysynyt hallinnassa vaan viina rupesi hallitsemaan miestä eikä mies enää viinaa. Vähitellen tilanne ajautui siihen, että rahat loppuivat kokonaan ja Vasilin oli pakko myydä oma kotitalo. Myyminen tapahtui syyskuussa vuonna 2003.
Vasili sai kunnan vuokra-asunnon Parkkitieltä. Asunto oli todella pieni, muutaman neliön yksiö. Ulospäin "Parkkitien rivitalo" näyttää enemmän ulkorakennukselta kuin asuintalolta.
Tämä rivitalon näköinen talo sisälsi kolme asuntoa. Vasili muutti numero ykköseen. Parakkimaisessa asunnossaan Vasili asui vuoden 2004 kesäkuuhun asti, kunnes muutti kerrostaloon vuokralle. Kun perhe oli hajonnut ja työpaikka mennyt, elämä tuntui Vasilista varsin tylsältä ja ahdistavalta. Lieventääkseen elämisen tuskaa Vasili nautti säännöllisesti alkoholia. Sen tiimoilta hän kärysi muun muassa kaksi kertaa rattijuopumuksesta. Yritystä raittiuteenkin oli. Hän laitatti itselleen antabuskapselin, mutta tilanne parani vain väliaikaisesti.
Viialassa tiedettiin yleisesti, että Vasilin luona vieraili usein venäläisiä tuttavia. Syitä vierailuihin ei tiedetty, mutta lähimmät tuttavat kyllä tiesivät, että Vasilikin kävi melko säännöllisesti Venäjän puolella. Kuului sellaisiakin juttuja, että Vasili pelkäsi, joita kuita venäläisiä. Puhuttiin jopa mafiamiehistä.

Tärkeä dna-näyte ja kotietsintä
Kun poliisilla alkoi olla riittävästi epäilyksiä vainajan mahdollisesta henkilöllisyydestä, tartuttiin tietenkin miehestä otettuun dna-näytteeseen ja haettiin esiin miehen mahdollisia sukulaisia Venäjän puolelta. Koska oli vahva epäilys, että vainaja on Valeri Merkouchev, hänen Venäjällä asuvasta äidistään ja sisarestaan otettiin vertailu-dna-näyte. Näytteitä vertailemalla saatiin tulos, joka osoitti vainajan olevan pietarilainen Valeri Merkouchev.
Nyt selvisi, miksi Valeri ei ollut palannut Pietariin 7. marraskuuta 2003 alkaneelta matkaltaan. Oli tapahtunut henkirikos, mutta missä ja kuka oli tekijä? Tarkka selvitystyö Valeriin Suomessa olevista "ystävistä” nosti jatkuvasti esiin nimen Vasili Niskounen. Tarkasteltaessa Merkouchevn Vaalimaan rajanylitystietoja 7. marraskuuta 2003 aamulla voitiin todeta, että samaan aikaan rajan oli ylittänyt myös Viialan mies, Vasili Niskounen.
Niskousen nykyiseen asuntoon tehtiin poliisin toi mesta kotietsintä, joka tuottikin varsin hyvän tuloksen. Asunnosta takavarikoitiin muun muassa musta jätesäkki, ilmastointiteippiä ja paristopaketteja. Asuntoon kuuluvasta varastosta löydettiin lisää mustia jätesäkkejä, paristopaketteja ja muuta tavaraa, jolla saattoi olla merkitystä rikosta selvitettäessä. Useassa tavarassa oli hintalappu, jossa numero 137. Asioita setvittäessä kävi ilmi, että Vasili Niskousenin entistä parakkiasuntoa vastapäätä sijaitsi vanha nahkatehtaan rakennus. Nykyään rakennuksessa toimii erilaisia pienyrityksiä, muun muassa kirpputori. Numeroa 137 käytiin näyttämässä torilla, jolloin saatiin selville, että sama henkilö oli pitänyt pöytää 137 vuokrattuna useamman vuoden ajan. Pöydänvuokraaja ilmoitti, että kirpputorilta anastettiin varsin säännöllisesti tavaraa. Ei siis aina muistettu maksaa. Pöydänpitäjälle näytettiin muun muassa talvisormikkaita ja paristopaketteja, joissa oli tallella hintalaput. Hän tunnisti ne itse kirjoittamikseen. Kun tavara ostetaan kirpputorilta, nämä laput poistetaan kassalla, joten Vasilin varastosta ja asunnosta löytyi kirpputorilta varastettua tavaraa.
Poliisi kokosi palapeliä, jonka tarkoituksena oli saada näyttö murhasta. Tarkkasilmäiset poliisit havaitsivat ruumiin ympärillä olleen jätesäkin kyljessä teipin, jossa teksti "Jätesäkkejä (koko?) 10 kpl". Kun tekstiä verrattiin Viialan entisen nahkatehtaan kirpputorilta otettuun myyntilipukkeeseen, voitiin todeta kyseessä olevan samanlainen lappu.
Myös Niskousen ja Merkouchevin puhelinliikenne otettiin syyniin, jolloin todettiin, että Merkouchevin puhelinliittymällä oli vastaanotettu viimeinen puhelu 7. marraskuuta 2003 kello 18.50 aikaan. Puhelu linkittyi Viialan Hirsikankaalle. Tämän jälkeen Merkouchevin puhelin hiljeni lopullisesti. Poliisilla alkoi olla sen verran taustatietoa, että oli aika ottaa Niskousen tarkempaan kuulusteluun, josko hän tietäisi jotakin Merkouchevin viime liikkeistä.

Vasili Niskounen otetaan kiinni
Kun Valeri Merkouchev hävisi loppusyksyllä 2003 ja löytyi Viialan Tarpianjoesta 18. kesäkuuta 2004, aikaa oli kulunut noin seitsemän kuukautta. Vasili Niskounen otettiin kiinni kuulusteluja varten noin vuosi sen jälkeen, kun Merkouchev oli kadonnut.
Kun Niskounen istutettiin kuulustelupöydän viereen, hän oli henkisesti ja fyysisesti varsin huonossa kunnossa. Ensimmäisenä kuulustelupäivänä hän kertoi, että oli muuttanut perheineen Suomeen, Viialaan vuonna 1989. Perheeseen kuului vaimon lisäksi tytär ja poika. Hän kertoi asuneensa perheineen ensin kerrostalossa, josta he muuttivat vuonna 1993 omakotitaloon. Hän ja vaimo olivat molemmat töissä paikallisessa vaneritehtaassa. Alkoholinkäytön vuoksi heille tuli ero vuonna 1997, jonka jälkeen alamäki jatkui entistä jyrkempänä. Lopputilin hän sain vaneritehtaalta juopottelun vuoksi vuonna 1998. Hän kertoi olleensa työttömänä siitä lähtien.
Häneltä kysyttiin hänen käytössään olleista autoista vuosien 2003 ja 2004 aikana. Hän kertoi, että hänen käytössään oli ollut kolme autoa: kaksi Toyota Hiace -pakettiautoa ja Mersu-pakettiauto. Kaksi edellä mainituista autoista hän kertoi myyneensä ja kolmas oli hänen poikansa käytössä Valkeakoskella.
Hän kertoi käyneensä säännöllisesti Venäjällä sen jälkeen, kun jäi työttömäksi vuonna 1998.- Käyntini Venäjällä ovat johtuneet pääosin siitä, että olen käynyt katsomassa Valkeasaaressa vanhaa sairasta äitiäni. Tämän jälkeen Vasili sai jonkinlaisen pahoinvointikohtauksen ja kuulustelu lopetettiin. Kuulustelua jatkettiin viiden päivän päästä, kun hän oli hieman paremmassa kunnossa. Heti kuulustelun alussa Vasilille näytettiin Valeri Merkouchevin kuvaa ja häneltä kysyttiin, tunteeko hän kuvassa olevan miehen. Vasili kertoi tuntevansa, mutta vain etunimeltä. Sukunimeä hän ei tiennyt. Hän kertoi kuvan esittämän miehen olevan venäläinen Valeri.
- Eräs tuttava oli aikoinaan pyytänyt, että ottaisin Valeriin joskus mukaan Suomeen. Valerilla oli siihen aikaan tapana ajaa Suomesta ostettuja autoja Venäjälle. Näillä matkoillaan Valeri kävi myös myöhemmin luonani Viialassa. Vasili kertoi, että Valeri ei ole koskaan yöpynyt hänen parakkiasunnossaan Parkkitiellä, ainoastaan hänen omakotitalossaan Viialassa.
Vasililta kysyttiin myös 7. marraskuuta 2003 Vaalimaalla tehdystä merkinnästä, jonka mukaan he olivat yhdessä tulleet Suomeen. Hän myönsi, että Valeri tuli hänen kanssaan Suomeen tuolloin aamulla kello 05.00 jälkeen. Vaalimaalta he olivat ajaneet Viialaan, jossa olivat juoneet yhdessä kahvit Parkkitien asunnossa. Valerilla oli sovittuna iltapäiväksi tapaaminen Tampereella Biltemassa.
- Ajoin Valeriin Biltemaan ja kävimme kaupassa. Odottelimme hetken hänen kavereitaan ja lopulta he tulivat. En tuntenut miehiä, mutta yksi heistä oli Valeriin kertoman mukaan ruotsalainen. Kuvittelin tämänkin tapaamisen liittyvän autojen vientiin. Valeri lähti näiden miesten mukaan. Itse lähdin ajamaan kohti Viialaa, mutta poikkesin matkalla Kuljuun kauppaan.
Jälleen kuulustelu keskeytettiin, ja sitä jatkettiin seuraavana päivänä. Vasililta kysyttiin hänen käytössään olevista autosta. Rajatietojen mukaan hän on ylittänyt Suomen ja Venäjän rajan samalla pakettiautolla yhdessä Valeri Merkouchevin kanssa useita kertoja lähes kuukausittain. Hän kertoi taas viipurilaisesta miehestä, joka oli pyytänyt kuljettamaan Valeria. Miehestä Vasili ei tiennyt kuin etunimen ja sen, että tämä oli liikemies. Hän kertoi, että hänellä ei ole tietoa, onko yhteisillä matkoilla kuljetettu huumausaineita, mutta myönsi kerran, kauan siten tuoneensa salaa alkoholia ja tupakkaa.
Kuitenkin heidän yhteisille matkoilleen tuli vuoden tauko välille elokuu 2002-syyskuu 2003. Valeri oli kuitenkin jatkanut rajanylityksiä Venäjän kiivissä olevilla autoilla. Miksi näin? Vasili kertoi, että Valerilla oli varmaan silloin jotain omia juttuja, joihin hän ei tarvinnut Vasilin palveluja. Vasili kertoi, että näilläkin matkoilla Valeri oli käynyt hänen luonaan omakotitalossa Viialassa. Valeri oli kuulemma vain ollut hoitamassa autojuttuja Tampereella ja yöpynyt näillä reissuillaan Vasilin luona. Mukana oli myös toinen venäläinen mies, jonka etunimi oli Pavel. Vasilille näytettiin kuvaa Pavel Zimjatovista, jonka hän tunnisti Valeriin mukana olleeksi kaveriksi.
Vasililta kysyttiin uudelleen viimeisestä merkinnästä 7. marraskuuta 2003, kun he tulivat yhdessä Valeriin kanssa rajan yli. Sitten ryhdyttiin tarkastele maan Biltemaan suuntautunutta matkaa. Vasililta kysyttiin, olisiko Valeri sittenkin palannut Vasilin kanssa Viialaan. Tämän Vasili kielsi ja kertoi uudelleen Valeriin jääneen Tampereelle kolmen hänelle vieraan miehen kanssa. Vasilin kotiinpaluureittiä vielä tarkennettiin ja hänelle kerrottiin, että hänen matkapuhelinliittymästään on haettu tuomioistuimen päätöksellä televalvontatiedot. Heti kohta kuulustelu päätettiin Vasilin pahoinvointikohtaukseen.
Koska Vasilin kertomus ei poliisin mielestä mennyt ihan johdonmukaisesti, samanaikaisesti suoritettiin kuulusteluja muualla ja näin kerättiin palapeliä kasaan.

Kari Kauppisen kuulustelu
Tutkijat tekivät tarkkaa työtä ja kuulivat muun muassa Viialassa asuvia Vasilin suomalaisia tuttuja. Eläkeläinen Kari Kauppinen oli yksi heistä. Hänelle kerrottiin, että kyseessä on murhatutkimus. Kauppinen kiisti syyllistyneensä mitenkään tutkittavana ole vaan asiaan. Toki Tarpianjoesta löytynyt ruumis oli hänellekin tuttu juttu, kuten lähes kaikille Viialassa asuville, mutta vain lehtien ja kylällä käytyjen keskustelujen perusteella.
Kauppinen autteli Vasilia monissa asioissa, jotka kenties olivat Venäjällä syntyneelle henkilölle vaikeita. Hän muisteli, että joskus kevätkesällä 2003, hän oli lupautunut tyhjentämään Vasilin postilaatikon, kun tämä oli reissun päällä. Silloin hän tapasi Vasilin talon pihalla kolme miestä, jotka olivat tulleet paikalle sinertävällä Lada-merkkisellä henkilö autolla, joka oli Venäjän kiivissä. Miehet tiedustelivat, missä Vasili oli. Ymmärrän sen verran venäjää, että puheesta kävi ilmi sana doma, joka merkitsee ”kotona”. Paikalla ollut Kauppisen mielestä virolainen mies hoiti pääosin puhumisen.
- Hän kyseli, että minkähän arvoinen tämmöinen talo voisi olla. Onkohan talo myyty? Ajattelin, että he ovat keskustelleet Vasilin kanssa asiasta, koska tiesivät kysellä tällaisia. Olen tavannut samaiset miehet aikaisemminkin Viialassa ja silloinkin keskusteltiin Vasilin talon myynnistä. Olen tavannut Vasilin asunnolla muulloinkin venäläisiä. Kerran kun menin Vasilin talolle, pihassa oli vaalea Lada, jossa oli venäläiset kilvet. Menin koputtelemaan Vasilin talon ikkunoihin, jolloin ovelle tuli venäläinen mies. Mies oli tutun näköinen, mutta nimeltä en häntä tuntenut. Minulle jäi sellainen käsitys, että tämä kyseinen mies toimi aina silloin tällöin Vasilin kuskina. Vasililla oli pitkään jalka kipeänä ja hän käytti kulkemiseen keppiä. Oletin, että hänen jalkavaivansa johtuivat joskus aiemmin sattuneesta kolarista. Myös kylkiään Vasili valitteli joskus. Muutaman päivän päästä Lada hävisi pihamaalta ja Vasili sen mukana. Oletin hänen lähteneen käymään Venäjällä näiden miesten kanssa.
Kari Kauppiselle näytettiin kahta valokuvaa ja kysyttiin, onko hän nähnyt kyseisiä miehiä aikaisemmin?
- Mies, jolla on enemmän hiuksia, on sama mies, jonka tapasin Vasilin asunnolla edellä kertomallani tavalla.
Kuvan mies oli vainaja Valeri Merkouchev. Mies, jolla on ohuemmat hiukset, oli toinen mies, jonka Kauppinen oli tavannut Vasilin asunnolla. Kuvan mies esitti aiemmin mainittua Pavel Zimjatovia.
Kauppinen kertoi, että hänen käydessään Vasilin omakotitalolla Valeri Merkouchev oli makaillut olo huoneen sohvalla ja poltellut tupakkaa. Valeri oli ollut hänen mielestään hieman päihtynyt. Zimjatov oli ollut asunnon keittiössä. Kauppinen oli pannut merkille, että Vasili oli tuolloin valitellut kovasti kipujaan ja hänen vartalonsa ympäri oli kääritty jonkinlainen ideaaliside. Kyselin Vasililta kaikenlaista muun muassa, milloin hän oli lähdössä reissuun. Vasili vastasi, ettei se onnistu, kun hänellä ei ole passia. Ajattelin jälkeenpäin mielessäni, että nämä venäläiset ovat varmaan ottaneet Vasilin passin ja vahtivat jollain tavalla Vasilin liikkeitä.
- Sain sellaisen käsityksen, että Vasili oli näille miehille velkaa. He puhuivat 30000 vanhasta rahasta. Sain sellaisen käsityksen, että miehet olivat perimässä tätä rahaa Vasililta. Sitä, mistä velka on syntynyt, en tiedä. Asiasta ei ole ollut Vasilin kanssa puhetta. Minulle tuli kuitenkin sellainen käsitys, että miehet kiristivät jotenkin Vasilia. Suoraan he eivät asiaa maininneet, mutta summa 30000 vanhaa rahaa vilahteli aina välillä keskusteluissa. Tiesin, että Vasili oli myynyt talonsa, mutta hän oli kieltänyt minua puhumasta asiasta kenellekään, joten en ilmaissut asiaa venäläisille.
- Tapasin tämän Pavel Zimjatovin syksyllä Viialassa, Vasilin Parkkitien asunnon läheisyydessä. Hänen seurassaan oli muistaakseni sama virolaismies, joka oli ollut kesällä mukana. Miehet tiesivät, että Vasili oli muuttanut Parkkitien rivitaloon, joten heille oli tullut selväksi, että omakotitalo oli myyty. He kyselivät jälleen Vasilia ja ilmoitin heille, että ei ole näkynyt. Lähdin pois paikalta, enkä seurannut, mitä miehet sen jälkeen tekivät. Minulle jäi sellainen käsitys, että he olivat kyttäämässä Vasilia.
- Miehet olivat liikkeellä vaalealla Lada Niva -merkkisellä autolla. Tämä tapaus sattui syyskuun toisella viikolla, kun Vasili oli muuttanut asuntoon syyskuun alussa 2003.
Kauppinen kertoi ainakin kerran aikaisemminkin nähneensä samat miehet kierrätyskeskuksen pihassa. Kauppiselle näytettiin jälleen kahta valokuvaa. Toista miestä hän ei tuntenut (Vladimir Ilivitzky). Toinen mies vaikutti tutulta ja hänet Kauppinen kertoi nähneensä muutamia kertoja Viialassa. Mies oli ollut Vasilin omakotitalolla ja Kauppisella oli sellainen käsitys, että tämä mies oli Vasilin vanhempia tuttuja. Miehen nimi oli Roman Koltsin. Miesten nimet eivät vaikuttanet Kauppisesta tutuilta, mutta hän muisti Vasilin joskus maininneen nimen Roman.
Kauppiselta kysyttiin vielä, tietääkö hän mitään Vasilin aseista tai onko hänellä itsellään aseita. Molempiin kysymyksiin tuli kieltävä vastaus. Kauppiselle ilmoitettiin, että hänen televalvontatietojaan tullaan käyttämään tutkinnassa hyväksi. Tiedoista ilmenee, että hän on ollut puhelinyhteydessä Vasilin kanssa 7. marraskuuta 2003 neljä kertaa. Kyseessä on Vasilin Suomeen tulopäivä, ja samanaikaisesti rajan oli ylittänyt Valeri Merkouchev, jonka epäillään sittemmin joutuneen henkirikoksen uhriksi. Mitä puhelut koskivat? Kauppinen ei muistanut, mitä he olivat keskustelleet Vasilin kanssa kyseisenä päivänä.
Kauppiselle näytettiin uhrin ympäriltä löytynyttä hinausköyttä, valokuvaa ikonista ja kaulaketjusta. Kauppinen ei tunnistanut nähneensä niitä koskaan.
Kaiken kaikkiaan Kauppiselle oli jäänyt sellainen käsitys, että Vasili pelkäsi näitä venäläisiä ja oli jostakin syystä heille velkaa. Vasili olikin Kauppisen mielestä muuttunut viime aikoina hermostuneeksi ja jännittyneeksi, ja hän arveli sen johtuvan venäläisten käynneistä.

Kari-Pekka Laitisen kuulustelu
Vasili Niskousen toistakin tuttavaa, Kari-Pekka Laitista kuultiin tutkinnan yhteydessä. Kun Kauppista oli kuultu syylliseksi epäiltynä, Laitista kuultiin todistajana.
Laitinen kertoi tunteneensa Vasili Niskousen noin kymmenen vuoden ajan. He olivat olleet samassa työpaikassa. Vasili oli käynyt silloin tällöin Laitisen luona kylässä.
- Vasili on nyt tietääkseni työtön. Käsitykseni mukaan hän vie jotakin tavaraa Venäjälle ja tuo sieltä tullessaan muun muassa sokeria, jota olen ostanut häneltä. Tiedän, että Vasili on asunut Viialassa oma kotitalossa, Parkkitiellä ”uimakopeissa” ja kerrostalossa. Itse olen käynyt Vasilin omakotitalolla muutamia kertoja. Melkein aina kun kävin, siellä oli myös muita venäläisiä paikalla. Miesten ja naisten etunimiä tiedän hämärästi, mutta heidän sukunimistään minulla ei ole mitään tietoa. En tiedä oliko venäläisten ja Vasilin välillä riitoja, mutta huhupuheena olen kuullut, että Vasili olisi velkaa joillekuille venäläisille.
- Velkasummaa en tiedä, en myöskään sitä, mistä velka on muodostunut. Kerran Vasili ja joku Valeri tulivat asunnolleni Vasilin valkoisella Toyota Hiacella. Tämä Valeri toimi silloin kuskina. Vasililla oli hikikarpalot otsalla ja hänen huulensa olivat aivan sini set. Kysyin Vasililta, tarvitko tämä ambulanssin, mihin sain myöntävän vastauksen. Ambulanssin tultua Vasili nostettiin baareille ja vietiin Valkeakoskelle sairaalaan. Myöhemmin kuulin kylällä juttuja, että Vasilia olisi hakattu niin, että hänen kylkiluunsa olivat murtuneet. Tiedän sen, että Vasili ei pitänyt mu kanaan olleesta Valeriista, vaan pikemminkin pelkäsi tätä.
- Kesällä 2003 kolmen venäläismiehen joukko kävi minulta kyselemässä, missä Vasili on. En tuntenut ketään näistä miehistä. Pystyin kuitenkin selittämään heille, että Vasili oli juuri tuolloin Kylmäkosken vankilassa sovittamassa tuomiotaan rattijutuista.
- Syyskuussa 2003 kävi jälleen lähetystö etsimässä Vasilia Viialasta. Tällöin heitä oli neljä miestä. En tiedä tavoittivatko he Vasilia. En myöskään tiedä syytä, miksi he etsivät niin kiivaasti Vasilia.
Laitinen kertoi nähneensä joskus Vasilin paketti autossa rullarevolverin, jossa oli hänen muistinsa mukaan kolmen tuuman piippu. Ase oli vanha ja ränsistynyt, ei mitenkään kaunis.
Aseen merkistä hänellä ei ollut tietoa. Vasili oli tiedustellut, mistä sellaiseen aseeseen voisi ostaa patruunoita. Laitinen oli vastannut, että ei mistään, sillä häntä eivät sellaiset asejutut kiinnostaneet. Hänen mukaansa Vasili oli aina ollut kiinnostunut aseista. Myös Laitiselle näytettiin venäläisten kuvia. Hän tunnisti muutaman. Tärkein tunnistus oli kuitenkin Valeri Merkouchev. Hän kertoi Valerin olevan sama mies, joka oli kuskina silloin kun Vasili vietiin hänen luotaan sairaalaan. Hän kertoi Valeriin liikkuneen Viialassa noin parin, kolmen vuoden ajan. Myös Vasilin omakotitalolla Laitinen oli tavannut kyseisen Merkouchevn. Nimi Valeri Merkouchev ei kuitenkaan kertonut Laitiselle mitään. Laitiselle kerrottiin, kuulustelussa, että Tarpianjoesta löytynyt ruumis oli Valeri Merkouchev, jonka hän oli kuvasta tunnistanut Vasilin kanssa liikkuneeksi mieheksi. Laitiselta kysyttiin tarkempaa syytä, miksi Vasili hänen mielestään ei pitänyt Valerista.
- Valeri oli sellainen päällepäsmäri, joka kinusi jotain velkoja Vasililta, kertoi Laitinen.
- Vasili ei suoraan sanonut, että Valeri Merkouchev perisi jotain saataviaan häneltä, mutta hän pyrki välttelemään Valeria ja kielsi minuakin kertomasta olin paikkaansa, jos Valeri sitä kyselisi. Vasili ei ainakaan minun aikanani ole uhonnut tekevänsä mitään Valerille. Vasili ei ole myöskään mitenkään väkivaltainen, mutta hiukkasen äkkipikainen kuitenkin. Suuttuu äkkiä ja leppyy yhtä nopeasti. En kuitenkaan tiedä Vasilin koskaan tapelleen kenenkään kanssa fyysisesti.

Vasili Niskousen kuulusteluja jatketaan
Poliisilla alkoi olla taustatietoa melkoisesti. Erilaiset asiat alkoivat nivoutua yhteen ja puristus Vasili Niskousen ympärillä käydä yhä kovemmaksi. Mies kuitenkin kiisti edelleen tietävänsä mitään Valeri Merkouchevin liikkeistä sen jälkeen, kun he erosivat Tampereen Bilteman pihassa 7. marraskuuta 2003. On kuitenkin selvinnyt, että Valeri Merkouchev on harrastanut jonkinasteista kiristystä Vasilia kohtaan. On ollut puhetta 30000 vanhasta rahasta, murtuneet kylkiluut, Vasilin pakoilu, pelko ja jännitys. Miehet ovat ylittäneet rajan Vaalimaalla yhdessä ja tulleet Viialaan, josta edelleen Tampereelle.
Tämän jälkeen Valeriin puhelin on vaiennut iäksi. Hänet on löydetty murhattuna Tarpianjoesta vain kivenheiton päästä Vasilin vanhasta ”uimakoppiasunnosta”.
Vasilin asunnosta löytyi Viialan kirpputorilta anastettuja tavaroita, joissa oli pöydän numero 137. Samainen numero löytyi Valeri Merkouchevin ruumispussin ympärillä olevasta teipistä. Näyttöä alkoi olla, mutta piti odottaa, milloin Vasili laittaisi oman leukansa ykkösvaihteelle.
Vasili Niskousen kuulusteluja jatkettiin neljä päivää myöhemmin ja jotakin saatiin taas paperille. Niskouselta kysyttiin omakotitalon myynnistä. Hän kertoi myyneensä talon syyskuussa 2003 Viialassa asuville turkkilaisilla.
- Rahat sain talostani muistaakseni 4. syyskuuta 2003. Sen jälkeen tyhjensin talon omista tavaroistani. Tarkkaan en muista kauppasummaa, mutta itselleni jäi kaupasta 27 000 euroa, josta siirsin tililleni 22000 euroa. Muutin talon myynnin jälkeen Parkkitielle hyvin pieneen yksiöön. Läheskään kaikki tavarani eivät mahtuneet uuteen asuntoon, joten säilöin osan niistä Viialan kierrätyskeskukseen, jossa ne ovat vieläkin. Vasili kertoi myyneensä talon siksi, että siitä oli edelleen pankkivelkaa eikä työttömyyskorvaus riittänyt sen maksuun. Tutkija huomautti epäillylle:
- Esitutkinnan aikana tuli selville, että olet velkaantunut venäläisille ja jouduit siksi myymään talosi.
- En ole ollut velkaa venäläisille, vaan ainoastaan pankille, kertoi Vasili. Vasilille näytettiin uudelleen Valeri Merkouchevin kuvaaja kysyttiin:
- Onko kyseessä sama Valeri, josta olet käyttänyt aiemmissa kuulusteluissa Valeri nimeä?
- Sama Valeri on. Taas keskusteltiin heidän yhteisistä matkoistaan. Nämä matkat Vasili myönsi.
- Saavuit Valeriin kanssa Suomeen viimeksi 7. marraskuuta 2003. Valeriin puhelin päivittyi samana päivänä viimeisen kerran kello 17.50 aikaan Viialaan. Onko sinulla mitään käsitystä, missä tämä puhelin mahtaisi olla?
- En tiedä. Hänellä on kolme puhelinta, sanoo Vasili.
- Tulitko tietoiseksi, että Viialan mattolaiturilta löytyi kesällä 2004 miehen ruumis, joka oli surmattu ja poliisin antamissa tiedotteissa kerrottiin, että uhrin alkuperä saattaa olla entisen Neuvostoliiton alueelta?
- Tulin tietoiseksi, koska kierrätyskeskuksessa puhuttiin asiasta.
- Tuliko mieleesi, että kysymyksessä saattaisi olla jokin sinun venäläisistä tuttavistasi?
- Ei tullut. Kuulustelu päättyy tähän. Vasili ei vieläkään myöntänyt asiaa. Muutamia päiviä myöhemmin Vasilia yritettiin kuulustella, mutta huonovointisuuteensa vedoten hän kieltäytyy kunniasta. Asiasta ilmoitettiin vankilan hoitohenkilökunnalle, jotka selvittivät Vasilin nykykuntoa.

Vasili Niskounen tunnustaa
Lopulta Vasilin vieteri katkesi ja hän halusi kertoa, kuinka asiat ovat ja purkaa sydäntään tutkijoille.
- Haluan ensin sanoa, että olen tässä kuulustelussa parempivointinen ja minua voidaan kuulustella. Myönnän surmanneeni Valeri Merkouchevin Viialassa syksyllä 2003. Olen tässä kuulustelussa kertonut tutkijalle, kuinka kaikki tapahtui ja mistä syystä. Ennen tarkempia kuulusteluja haluan kuitenkin jutella avustajani kanssa. Lisäksi haluan, että kuin tarkemmat kuulustelut tehdään, olemme kuulusteluhuoneessa kahden. En halua paikalle tulkkia, todistajaa enkä avustajaa.
Näin Vasili Niskounen lopulta päätti kertoa, mitä oikein oli tapahtunut, milloin, missä ja miksi.
- Kuten aikaisemmin olen kertonut, tulimme Valerin kanssa Venäjältä 7. marraskuuta 2003. Ajoimme Parkkitien asunnolleni Viialaan. Joimme asunnossa kahvit ja sen jälkeen ajoin Valeriin Biltemaan Tampereelle, jossa hänellä oli tapaaminen.
- Tämän jälkeen ajoin yksin takaisin Viialaan. Kulutin loppupäivän tahallisesti pyöriskellen siellä täällä. En halunnut olla Valeriin kanssa tekemisissä. Valeri painosti minua ottamaan osaa näihin autokauppoihin ja lisäksi hänellä oli pilleribisnes, johon hän vaati minua ottamaan rahallisesti osaa. Hän painosti toistuvasti, että alkaisin kuljettaa näitä pillereitä Suomesta Ruotsiin. Hän uhkaili, että äidilleni tapahtuu jotakin, jos en lähde bisnekseen mukaan. Kieltäydyin toistuvasti näistä ehdotuksista ja meille tuli asiasta riitaa.
- Palasin sinä päivänä myöhään kotiini Parkkitielle. Melkein samassa, kun oli päässyt asuntoon, Valeri koputti asunnon ovelle ja halusi sisään. Hän ilmoitti, että minun on lähdettävä huomisaamuna hänen kanssaan Tampereelle. Menin tämän jälkeen nukkumaan sänkyyni ja Valeri asettui lattialle patjalle. Patja oli poikittain lattialla. Seuraavana aamuna soitin paikalliseen terveyskeskukseen, koska sieltä oli tullut minulle kirje, jossa pyydettiin ottamaan yhteyttä. Kerroin Valerille meneväni lääkäriin. Hän kysyi, kauanko siellä menee, sillä kohta lähtisimme yhdessä Tampereelle. Valeri sanoi vielä, että minun on pakko lähteä hänen kanssaan Tampereelle ja samalla hän muistutti jotakin äidistäni.
- Silloin suutuin Valerille ja otin kaapin hyllyltä pistoolini ja latasin aseen. Valeri oli edelleen makuulla patjalla. Ammuin häntä päähän, takaraivoon. Am muin vain yhden laukauksen. Laukauksen jälkeen Valeri oli täysin liikkumaton. Hermostuin tapauksesta valtavasti ja lähdin ulos asunnostani. Aseen olin heittänyt kädestäni siihen sängylle. Olin erittäin hermostunut ja pyörin sinä pihamaalla. Siinä vaiheessa en halunnut olla yksin ja ajoin lähelle entistä oma kotitaloani erään ystävän luokse. Olin siellä koko päivän. Illalla lähdin vielä kaverini ja hänen vaimonsa kanssa läheiselle Metsälinnan lavalle tansseihin. Istuin koko illan tanssipaikan ravintolassa. Tansseista menimme takaisin kaverin luo ja yövyin siellä. Seuraavana päivänä palasin asunnolleni. Valeri makasi elottomana lattialla. Olin edelleen aivan sekaisin ja ihmettelin mitä minun pitäisi tehdä.
- En muista kaikkea ihan selkeästi, koska olin niin sekaisin tapahtuneesta. Päätin kuitenkin, että ruumis on saatava pois asunnosta tavalla tai toisella. Mietin, kuinka jumalauta saan sen pois? Menin läheiselle nahkatehtaalle ja jostain sieltä löysin tavallista muovia, joka oli jonkin tavaran peittona. Käärin ruumiin tähän muoviin ja lisäksi käärin mustia jätesäkkejä ruumiin ympärille.
Tämän kerrottuaan Vasili tuli erittäin huonovointiseksi ja kuulustelu jouduttiin keskeyttämään. Ilmeisesti teko oli ollut raskas kantaa, ja sen muisteleminen toi mieleen synkkiä asioita.
Kolmen päivän päästä Vasilin vointi oli sen verran kohentunut, että kuulustelua voitiin jatkaa. Hän kertoi, että ensimmäiseen kuulusteluun ei ole mitään lisättävää eikä korjattavaa. Päällimmäisenä ajatuksena Vasililla oli kuitenkin silloin, että ruumiista ja vaatteista oli päästävä eroon. Hän muisteli, että lopulta hän pystyi jotenkin toimimaan. Hän ajoi pakettiautolla nahkatehtaan alueella. Samalla reissulla, kun hän oli löytänyt muovin, oli mukaan tarttunut myös fanerilevyn pala. Ajaessaan alueella oli hänen silmiinsä sattunut autopurkamon pihalla pakoputki, jonka hän myös otti mukaansa. Hän kertoi pakoputken olleen painava. Tämän retken jälkeen hän oli ajanut takaisin asunnolle Parkkitielle.
- Edelleen minulle oli epäselvää, kuinka toimisin ruumiin kanssa. Kuitenkin aloin paketoida ruumista. En ole ihan varma, oliko Valeriin ruumiin päällä jokin peitto tai täkki. En ole asiasta varma. Kuten olen kertonut, kiedoin ruumiin muoviin ja jätesäkkiin. Jätesäkeissä oli joitakin naruja, jotka pyöräytin kiinni säkkien päälle. Hain paikalle autoni ja peruutin ai van oveni eteen. Laitoin fanerilevyn siten, että sain vedetyksi ruumiin auton takatilaan. Tämän jälkeen ajoin Tarpianjoen rantaan mattolaiturille. Paikka on minulle tuttu, koska olen itsekin pessyt siellä mattojani. Peruutin auton aivan laiturin tuntumaan. Käytin jälleen samaa fanerilevyä luiskana ja vedin Valeriin ruumiin laiturille. Laiturilla sidoin naruilla pakoputken pakettiin ja työnsin paketin välittömästi jokeen. Kun koko paketti oli vedessä, se jäikin kellumaan pinnalle. Odotin paketin uppoamista, mutta mitään ei tapahtunut. Sidoin ruumiin narulla kiinni laituriin ja mietin mitä pitäisi tehdä. Olin aivan sekaisin ja peloissani. Mietin, että painoja pitää saada lisää. Silloin tuli mieleeni betonirenkaat, jotka olin nähnyt Toijalassa vastapäätä K-kauppaa. Lähdin välittömästi ajamaan Toijalaan. Löysin renkaat ja nostin ne autoon. Renkaat olivat painavia, mutta sain niitä auton kyytiin kolme, neljä kappaletta.
- Ajoin takaisin Viialan mattolaiturille. Matkaa oli noin viisi-kuusi kilometriä yhteen suuntaan. Sain kammetuksi renkaat laiturille ja sidoin yhden renkaan kiinni ruumispakettiin. Kieritin renkaan jokeen ja se vei mennessään myös ruumispaketin. Paketti alkoikin välittömästi upota ja se vajosi veden pinnan alle. Loput renkaat kieritin veteen paketin päälle. En muista tarkkaa järjestystä, kuinka kaikki jutut tein, mutta muistelen, että pakkasin kaikki Valeriin vaatteet ja tavarat jätesäkkiin ja vein ne Vesilahdentien varressa olevaan jätepisteeseen. Varmaan hänen puhelimensakin joutuivat samaan paikkaan.
- Tehdessäni ruumispakettia minulla oli koko ajan paha olo. Kävin vähän väliä ulkona tupakalla ja välillä oksensin. En voinut koko aikana katsoa Valeriia. Mietin mielessäni, mitä herrajumala olen mennyt tekemään. Jatkoin kuitenkin paketointia ja käytin paketin tekemiseen kaikenlaista narua ja muuta mitä asunnosta löysin. En muista tarkasti, minkälaista narua käytin paketointiin. Patjan, jolla Valeri makasi, vein myös samaan jätepisteeseen kuin muut tavarat.
- Pistooli, jolla Valeriin ammuin, oli saksalaisvalmisteinen vanha sotilaspistooli. Aseeseen kuului varsin pienet panokset, pienemmät kuin yhdeksän millimetriset. Pistoolin perässä oli lipas ja ase viritettiin vetämällä liikkuvat osat taakse. Ase mahtui kämmeneen ja oli huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi Makarov-pistooli. Aseen hankin Viipurin torilta joskus viisi vuotta sitten ja vaihdoin sen käytettyyn jääkaappipakastimeen. Samalla sain laatikollisen panoksia, muistaakseni noin 20 kappaletta.
- Heitin aseen samaan säkkiin kuin muut tavarat. Haluan kertoa kaiken oikein, mitä Valeriin kanssa tapahtui. Valeri sekoitti täysin elämäni.
Kuulustelu päättyi. Uusissa kuulusteluissa tarkennettiin monia asioita, jotka Vasili oli tarkoituksella tai tahattomasti joko unohtanut tai hieman muunnellut totuutta. Ruumiistahan löytyi myös suuri määrä teräaseen aiheuttamia jälkiä. Vasili muisti, että hän oli todellakin joutunut mattorannassa "tökkimään” ruumispussia, jollakin terävällä esineellä, että se uppoaisi paremmin.
- Pelkäsin koko ajan, että joku näkee minut laiturilla säkin kimpussa ja jään kiinni. Kun paketti ei heti uponnut, jouduin paniikkiin.
Hän oli myös peloissaan ja sekaisin. Hän kertoi tulleensa laiturilla ihan hulluksi, koska mietti, että tuollaisen paskan takia joudun tekemään tällaista. Tökkimisasetta Vasili ei oikein halunnut muistaa, mutta epäili sen varmaankin olleen puukko.
Seuraavassa tarkentavassa kuulustelussa Vasili muisti, että hän tökki ruumispussiin reikiä puutarhasaksilla. Hän ei muistanut, tuliko ruumispussista verta tökkimisen yhteydessä, koska oli pimeää. Hän ei osannut sanoa, montako kertaa hän löi säkkiä puu- tarhasaksilla. Hänen tarkoituksensa oli vain paketin upottaminen. Vasili kiisti, että hänelle olisi missään vaiheessa ollut apuria asiassa. Hän kertoi tehneensä surmatyön yksin kuten myös ruumiin ja tavaroiden hukkaamisen.
Yhdessä poliisin kanssa muisteltaessa Vasilin mieleen tuli, että kyllä hän saattoi hakata Valeriin ruumista puukolla myös ennen paketointia. Hän ei vain jaksanut ajatella koko asiaa, koska se oli hyvin raskasta. Hän kertoi surmaamisen jälkeen olleensa aivan sekaisin, ja tästä varmaan johtui, että hän ei pystynyt tai halunnut muistella näitä asioita kovin syvällisesti.
- Jotain minun kädessäni kuitenkin oli, kun iskin Valeria. Se oli varmaan puukko.

Tapauksesta tehdään rekonstruktio
Kun Vasilille kerrottiin, että tapahtumien kulun selvittämiseksi tehdään rekonstruktio, hän oli suostuvainen olemaan asiassa mukana. Samalla kun asia eteni, Vasilille tehtiin tarkentavia kysymyksiä.
- Ennen kuin ammuin Valeria päähän, tämä höpötti ja höpötti siitä Tampereelle menosta ja muistutti minulle äidistäni. ”Muista äitisi, muista äitisi”, hän höpötti. Tarkoituksenani oli vielä keittää kahvit, mutta siitä ei tullut mitään, koska se jätkä vain makasi siinä patjalla ja höpötti ja höpötti. Siinä vaiheessa suutuin, otin pistoolin ja tein latausliikkeen. Valeri varmaan tajusi mitä on tapahtumassa, koska hän yritti sanoa jotain, mutta ammuin häntä välittömästi takaraivoon. Ammuin suoralla kädellä noin 70–100 senttimetrin päästä. Vasta seuraavana päivänä palatessani asunnolle tajusin myös hakanneeni Valeria puukolla. En osaa sanoa mikä minuun meni. Sen on täytynyt olla jotain raivoa. En muista, mihin päin Valeria hakkasin puukolla. Jostain syystä verta ei tullut ruumista juuri ollenkaan. Upottaessani ruumista Tarpianjokeen löin tällöin ruumissäkkiä useita kertoja puutarhasaksilla, jotta paketti uppoaisi. Lyönnit ovat varmaan ulottuneet Valeriin ruumiiseen asti. Rekonstruktion avulla asiaan saatiin lisävalaistusta ja myös Vasili muisti joitakin asioita paremmin.

Raskas taakka kantaa
Vasili Niskounen tiesi tehneensä henkirikoksen. Normaali-ihmiselle sen tiedon mukana kantaminen on varmasti raskasta. Myös pelko siitä, että Valeriin ja Vasilin kanssa liikkuneet muut venäläismiehet saisivat tietää asian oikean laidan, teki Vasilin elämästä todella raskaan. Valeriin ja muiden venäläismiesten painostus pillerikauppaan ryhtymisestä oli Vasilille kova paikka. Hän selvästi pelkäsi erityisesti Valeria, joka väkivallalla uhaten ja väkivaltaa käyttäenkin koetti saada Vasilista yhtiökumppania siinä kuitenkaan onnistumatta. Myös jokin velkataakka kaiversi taustalla. Vasili vähätteli asiaa kuulusteluissa, mutta ilmiselvästi jotakin rahaongelmia miesten välillä oli. Vasili rakasti vanhaa äitiään ja uhkailu siitä, että tälle tehdään jotakin ikävää, laukaisi yllä kerrotun äärimmäisen väkivallanteon.
Tapahtuman jälkeen Vasili oli käynyt Venäjällä psykiatrin puheilla. Hän oli kertonut psykiatrille kaikki murheensa, mutta ei ollut puhunut surmatyöstä mitään. Vasili valitti, ettei saanut lainkaan nukutuksi ja että hänellä on koko ajan erittäin paha olo. Hän oli kertonut viinanjuonnin lopettamisesta, antabuksista ja kaikesta muusta. Hän oli myös puhunut kiistämisestä ja vanhasta äidistään. Lääkäri oli antanut hänelle rauhoittavia pillereitä ja jonkin piikin nenän varteen.
- Tämä Valeriin surmaaminen laukaisi lopulta hermoni siihen kuntoon, että hain lääkärin apua. Nyt kun Vasili jäi lopulta kiinni teostaan ja sai kertoa asiat niin kuin ne olivat, olo oli lopulta helpottunut. Nyt Vasili istuu tuomiota taposta. Murhasyyte ei mennyt läpi tuomioistuimessa.

Haastava ja vaativa tutkinta
Suomalainen poliisi näytti jälleen kyntensä tässä jutussa. Huolellinen alkutyö antoi tutkinnalle hyvät eväät. Pienistä asioista alkoi kasaantua yksi iso paketti, joka johti tapahtuman lopulliseen selviämiseen. Jälleen kerran voidaan todeta, että ei niin pientä asiaa ja vihjettä olekaan, etteikö sen eteen kannata nähdä vaivaa. Tuntematon, varsin kauan vedessä ollut ruumis ei ole niitä helpompia juttuja selvittää. Kun vielä näyttää siltä, että ruumis on kotoisin Venäjältä, juttu vaikuttaa vielä kinkkisemmältä.
Iso Venäjän maa ei varmasti ole niitä helpoimpia paikkoja tutkia, kuka sieltä on hukassa. Ei myöskään se, mitä hukassa oleva, Ukrainassa syntynyt mies tekee jätesäkissä pienen Viialan halki virtaavassa Tarpianjoessa. Ruumiin tunnistamisen jälkeen jäi vielä kysymysmerkiksi, kuka tai ketkä olivat miehen tappaneet ja upottaneet mattolaiturin viereen. Juttua tutkineelle poliisiporukalle voidaan antaa kymmenen pistettä. Asian selvittämiseksi käytettiin monia keinoja, televalvontaa, dna-tutkimuksia, erilaisia näyt teitä otettiin paljon, rajanylitystietoja selviteltiin. Kokonaisuudessaan esitutkintapöytäkirja sisälsi monia sellaisiakin kuulustelua, joista ei tässä kertomuksessa ole puhuttu mitään. Kaikkiaan materiaalia kertyi noin 250 sivua.
Vasili Niskounen tunnusti surmanneensa Valeri Merkouchevin ja upottaneensa hänet jokeen. Kysymys, oliko Vasililla apureita, jää leijumaan ilmaan?

Ruumis löytyi mattolaiturin edestä.jpg (333.15 KiB) Katsottu 1253 kertaa

Mattolaiturit kuvattuna Toijalan suunnasta sillalta.jpg (314.14 KiB) Katsottu 1253 kertaa

Parkkitien 'uimakopit' on kolme pikkuruista asuntoa käsittävä talo.jpg (353.82 KiB) Katsottu 1253 kertaa