Sara Uuttu, 83, nosti pankista rahaa ja katosi kuin maan nielemänä kuusi viikkoa sitten. Kadonneen lapset pohtivat, nousiko äiti jonkun auton kyytiin.
Pahinta on epätietoisuus, sanovat Salossa kuusi viikkoa sitten kadonneen 83-vuotiaan Sara Uutun lapset. Sisaruksia on kolme ja kaikkien ajatus harhailee päivittäin siinä, mitä äidille on voinut tapahtua.
– Käsittämätöntä, että ihminen voi kadota kuin maan nielemänä, sanoo Silja.
Turun Sanomat on muuttanut juttuun haastateltujen lasten nimet suojellakseen tapahtumista järkyttyneen perheen ja heidän lähipiirinsä yksityisyyttä.
Tiistai-iltana syyskuun 21. päivä Uutun tytär Jaana sai puhelinsoiton. Kaksi kertaa Uutun luona päivittäin käyvä kotihoito ilmoitti, ettei ollut iltakäynnillään tavannut Uuttua kotoaan.
– Kun äitiä ei löytynyt, kotihoito soitti hätäkeskukseen. Poliisi aloitti etsinnät heti äidin asuinalueella Salon Ylhäisissä, Jaana kertoo.
Yö kului levottomasti, poliisi soitti Jaanalle useita kertoja yön aikana. Lähipiirin huolta lisäsi se, että Uutun katoamisyö toi mukanaan syksyn ensipakkasen.
Etsintä siirtyi yön aikana 110-tien varteen, kun Lounais-Suomen poliisi sai vinkin, että Uuttu olisi nähty Kokkilan tienhaarassa Halikossa.
Etsintään osallistui alkuvaiheessa useita poliisipartioita ja Vapaaehtoinen pelastuspalvelu. Myös Uutun lähipiiri etsi vanhusta tahoillaan.
– Ajelin ympäriinsä polkupyörällä ja autolla, kertoo Heikki.
Uutun ulko-oven liikkeitä seuraavan vahtisovelluksen mukaan vanhus oli lähtenyt kotoaan puoli neljän aikoihin iltapäivällä. Iltapäiväneljältä Uuttu asioi Salon keskustassa pankissa.
– Äiti nosti pankista itselleen epätyypillisen suuren summan, 160 euroa ja lähti sitten Halikkoon, mikä tuntuu ihmeelliseltä, Jaana kertoo.
Seuraavaksi Uuttu nähtiin Halikossa Joensuun kartanon lähettyvillä, jossa hän soitti ihmisten ovikelloja ja kyseli 30 vuotta sitten kuollutta äitiään nimellä. Uuttu oli poiminut läheiseltä pellolta kimpun kukkia käteensä.
– Äidin lapsuuden kotipaikka sijaitsi ennen kyseisellä alueella, nyt koko taloa ei ole enää olemassa, Silja kertoo.
Seuraavana päivänä poliisi konsultoi lääkäriä ja päätti jatkaa etsintöjä vielä vuorokauden ajan. Tämän jälkeen aktiivietsinnät lopetettiin.
– Myös seuraava yö oli hyvin kylmä, muistelee vanhempi konstaapeli Markus Vainio.
Poliisi on etsinyt kadonnutta koirien ja lämpökameroilla varustetuilla lennokeilla. Rajavartiolaitos on haravoinut aluetta helikopterista käsin.
Etsintään on osallistunut myös yksityisiä vapaaehtoisia ja Suomen lentopelastusseura moottorivarjoliitimillä.
– Viimeiset havainnot kadonneesta ovat 110-tien varrelta, joten etsinnät on painotettu sen molemmin puolin sijaitseville alueille ja Kokkilaan saakka, Vainio kertoo.
" Toivoimme, että hän olisi päässyt hoitokotiin. Hän ei saanut koskaan paikkaa edes tutkimusjaksolle, kriteerit eivät täyttyneet."
Uuttu oli katoamiseensa saakka hyvässä fyysisessä kunnossa. Lapset uskovat äitinsä kävelleen Halikkoon, jonne tämän kotoa on noin kymmenen kilometrin matka.
Uuttu alkoi kärsiä muistisairaudesta jo vuosia sitten. Viime aikoina hän kadotti paikantajunsa ja pieniä eksymisiäkin sattui.
Sisarukset olivat yrittäneet pitkään saada äitinsä geriatriselle tutkimusosastolle, jossa hänen kuntonsa ja hänelle kuuluvat palvelut oltaisiin voitu arvioida.
– Toivoimme, että hän olisi päässyt sitä kautta hoitokotiin. Hän ei saanut koskaan paikkaa edes tutkimusjaksolle, kriteerit eivät täyttyneet, Silja kertoo.
– Katoamisen jälkeen, jos hän löytyy elossa, hänelle luvattiin paikka, mikä tuntuu nyt kurjalta.
Uutun lapset kuvailevat äitiään sosiaaliseksi ihmiseksi, joka eksyessään tai uupuessaan olisi todennäköisemmin lähtenyt kohti ihmisiä kuin poispäin.
Rikoksen mahdollisuuskin on käynyt läheisten mielessä.
– Että onko joku ajanut hänen päälleen ja heittänyt takakonttiin. Tai onko hän noussut ulkomaalaisen rekan kyytiin ja päätynyt rajan taakse, Heikki pohtii.
Uutun omaiset toivovat, että jos joku autoilija on poiminut Uutun kyytiin, hän uskaltaisi kertoa asiasta vaikka nimettömänä poliisille.
– Jos hän on huitonut itsensä jonkun kyytiin, hän on myös voinut jäädä pois missä päin vain, Silja miettii.
Poliisi pitää todennäköisempänä, että vanhus löytyy Halikosta maastosta.
– Meillä on tarkoitus käydä vielä Halikonjoki ja alueen lammet läpi koiran kanssa, Vainio sanoo ja lisää, että omaisten kannalta vainajan löytyminen on inhimillistä ja tärkeää.
Myöskään Uutun lapset eivät enää usko, että heidän äitinsä löytyisi enää elossa. Sitä ajatusta on kuitenkin pelottavaa ajatella loppuun.
– Miten paljon hän on pelännyt ja millaista on paleltua yksin pimeään, Silja sanoo.
Sisarukset kiittävät kaikkia kadonneen äitinsä etsintään osallistuneita avusta. Ja toivovat, että ihmiset jaksaisivat vielä kurkkia ulkorakennuksiinsa ja pitää silmät auki maastossa liikkuessaan.
Mammaa kaipaavat myös kolme lastenlasta ja yksi lapsenlapsenlapsi.
– On vaikea aloittaa surutyötä niin kauan kuin ei tiedä totuutta äidin kohtalosta, Silja sanoo.
Havaintoja kadonneesta voi antaa Lounais-Suomen poliisille sähköpostitse osoitteeseen
[email protected] tai Whatsapp- tai tekstiviestillä numeroon 0504117655.
1922-2022
