aoitora kirjoitti:loneliness kirjoitti:Tottakai se satuttaa läheisiä, ystäviä ja perhettä, mutta loppujen lopuksi kai kaikki elää itteensä varten jos aatellaan itsekkäästi.
Minä en elä pelkästään itseäni varten. Yritän elämälläni edes vähän muuttaa maailmaa paikaksi, jossa kaikilla olisi miellyttävämpää elää. Tekojeni vaikutukset eivät ehtine liioin näkyä missään omana elinaikanani.
Minä olen aina jaksanut ihmetellä tuota tapaa ajatella. Mitä hemmetin väliä niillä muilla on loppupeleissä? Minusta se, että ollaan kyyneleet silmissä missilavalla ja selitetään miten halutaan pelastaa maailma ja tehdä siitä kauniimpi paikka, on aina ollut hirveän naiivia ja typerää. Minä en usko, että tässä voidaan enää paljoa tehdä, eiköhän sitä olla siinä pisteessä että toisten itsekkyys on repinyt maailman sen verran hajalle, ettei mitään ole enää tehtävissä sen suhteen että maailma olisi oikeasti kiva paikka isolle osalle siitä väestöstä, jolle se on nyt pelkkää paskaa.
Kaiken lisäksi ongelma on minusta siinä, että nämä maailmasta kivemman paikan tekijät yleensä unohtavat juuri nämä paskaelämän eläjät, joiden tilannetta pitäisi mielestäni ensisijaisesti kohentaa ja vasta sitten ruveta katsomaan sitä luokkaa, joka "ei pääse kuin muutaman kerran vuodessa ulkomaille ja voi voi, kun se toimistotyö on niin rankkaa." Kyllä, jätän kaikki nälänhätä- ja muut ihmiset tämän jutun ulkopuolelle, koska en yksinkertaisesti välitä niin paljoa, että jaksaisin heidän tilannettaan ajatella.
Minusta jokainen ihminen voisi huolehtia nyt ensisijaisesti itsestään ja omasta elämästään ja siitä, kannattaako se, vaiko ei. Jos ei, niin mikäs siinä. Jos tuntee, että se kannattaa, niin omat asiat ensin hoitoon ja vasta sitten voidaan vahingossa ehkä miettiä jotain muuta. Ainakin itselläni aika menee suurimmaksi osaksi itseni ajattelemiseen (kyllä, tiedostan olevani jossain määrin egoistinen luonne, mutta entä sitten? Ich bin Gott ja sitä rataa.), eikä aikaa kyllä tosissaan riitä muiden ajattelemiseen. Teen sen rehellisesti ja omia arvojani kunnioittaen, enkä edes yritä leikkiä että minua kiinnostaisi muiden ongelmat. Ehkä se ajaa jonkun tekemään itsemurhan, mutta arvatkaa mitä? Ei sekään kiinnosta minua.
Jos jollain ihan oikeasti on voimia ja kiinnostusta pelastaa muita, niin antaa mennä. Mutta omien huomioideni mukaan näissä auttajaihmisillä on paljon niitäkin, joita ei vaan ihan oikeasti jaksa kiinnostaa ne muiden jutut ja ongelmat ja tekevät työtään pelkän rahan vuoksi. Siinä sitä sitten kun istuu ja katsoo miten se toinen täyttää ristikkoa samalla kun omat valtimosi vuotavat kuiviin juuri parhaillaan, kastellen päälläsi olevat vaatteet vereen, niin siinä huomaa semmoisen pienen vivahteen, että paskat tästä, ajattele vain itseäsi tästä eteenpäin, aina. Silloin tajusin itsekkyyden merkityksen ja sen, miten kova sana se on loppujen lopuksi. Auttajalinjalle lähteköön he, jotka aikuisten oikeasti viitsivät tehdä sitä työtä vielä vuosienkin päästä, eivätkä kuvittele vain pienten päidensä sisällä, että hiemanko olis niiq siiztii pelaztaa ihmizii, tajuutsä? (Pointti tällä kirjoituksella on se, että jokainen huolehtikoon vain itsestään ja hakekoon apua ainoastaan äärimmäisissä tilanteissa. Vaikka silloin jos pää irtoaa ja tekee mieli jatkaa elämistä. Ha ha.)
