Mielialalääkkeet

[loneliness]

edit.

[Tampereen Tyttö]

Muutamakin tuttu mielialalääkkeitä käyttää. Ovat kovasti yleistyneet.
Kaksi paremmin tuntemaani ihmistä on syönyt jo vuosia.
Eikä loppua näy, ilmeisesti se on heidän kohdallaan mahdotonta.
Toinen sanoi minulle, että syö vaikka koko ikänsä jos kerran olo on parempi kuin ilman. Ymmärrän pointin, mutta olen sitä mieltä, että koko sinä kohta viitenätoista vuotena jotka hän on lääkettä käyttänyt, hän ei ole enää ollut oma itsensä.
Ehkä elämä ilman tuota lääkettä olisi kuitenkin liian toden tuntuista? En voi tietää.
Nyt harmittaa, kun oma nuori on aloittanut lääkkeen käytön. Psykiatri niitä kovasti suositteli, itse olin vastaan, mutta toinen halusi sitten itse kokeilla.
Olen lääkkeiden suhteen erittäin epäilevä ja ennakkoluuloinen. Kaikkien lääkkeiden. Ehkä turhaan. Aika näyttää.

[loneliness]

edit.

[Huru]

Treen tyttö ja se seuraavakin... Olen tässä nyt vuoden seurannut henkilöä, joka on aloittanut viinanjuonnin 10-vuotiaana....Käynyt töissä ja silti sössinyt kaiken...
Ei se ole niistä LÄÄKKEISTÄ kiinni, vaan ihan muusta.

[Huru]

Ja edelliseen lisää...kun ongelma on siinä, että työnnetään lääkepurkki kouraan, mutta ei haeta syytä.
Noidankehä, vai mitä! Itse puhun nyt ainoastaan 20-vuoden ravintola-alakokemuksella ja reilun vuoden tosijuoppokokemuksella. En ole ikinä aiemmin joutunutkaan selvittelemään sossulle omia talousasioitani!

[rimma]

Tulipahan testattua nyt tätäkin. Rahat loppui apteekissa kesken ja kaksi lääkettä jäi pois. En saanut lainaankaan mistään jotenka ei mahtanut mitään. Joskus 2kk sitten.
Meinasin kyllä jatkaa vielä kumpaakin mutta huomasimpa että olo on loistava. Miksipä siis aloittamaan enää uudelleen. Univaikeuksiin on nyt oma lääkkeensä ja yksi vielä jäi vähän mielialaa tasaamaan.
Jätin pois Lyrican ja cymbaltan ja kylläpä on tunteet palanneet jokapäiväiseen elämään. Tuntuu oikeen helpottavalle kun tajuaa että hei, pystyn itkemään ja nauramaan taas. Huh.
Tietysti tässä on vaaransa jos masennus tulee hiipien takas ja iskee joku päivä vastaan mutta siihenkin on varauduttu. Kyllä ihmisen täytyy jonkinverran kestää painetta ja huonoa oloa kuitenkin.
Mielenkiinnolla seuraan kuinka tulee käymään. Ainakin nyt reilun 2kk jälkeen niin olen tyytyväinen ja kovin vastahakoisesti alottaisin uudelleen noita nappeja. Tietysti jos tarve vaatii niin pakko kai. Mutta ei se aina mene näköjään niin että paras tila on olla lääkkeen vaikutuksen alaisena siltä varalta että iskee epätoivo. Eihän sitä koskaan opi kestämään jos ei kokeile. Aloin myös miettiä että kuinkahan kauan minulle niitä lääkkeitä olisi vielä määrätty ja en olisi paremmasta tiennytkään. Kyllä masennusta täytyy välillä koetella että missä ne rajat menee, jos on syönyt pitkään lääkkeitä. VAikka masennus on hankala sairaus niin siitäkin voi toipua.
Saattaa olla että nuolasen liian aikaseen ennekun tipahtaa. Taikka ei. Kuka tietää.

[loneliness]

Lääkkeet ja viinahan on tunnetusti huono yhdistelmä ja ongelmaiset ihmisethän useimmiten myös juo ja sitten annetaan lääkkeitä. Rauhoittavia ilmeisesti kuitenkin aika helposti saa ongelmaan kuin ongelmaan (riippuu toki shrinkistä). Yhdistelmiä varmaan on satoja, mitä lääkkeitä yhdistellään, mutta oikean löytäminen saattaa viedä aikaa, vaivaa, tai hengen.

[Huru]

Rimma, sä oot niin oikealla tiellä kun ikinä!!
ELÄMÄ on se juttu ja se sulla on! YKSI ja ainoa, älä pilaa sitä typeriin lääkkeisiin tai viinaan!!

[rimma]

Rimma, sä oot niin oikealla tiellä kun ikinä!!
ELÄMÄ on se juttu ja se sulla on! YKSI ja ainoa, älä pilaa sitä typeriin lääkkeisiin tai viinaan!!

No sanotaan näin että ei kaikille niitä lääkkeitä määrätä turhan takia. Joillakin se on elinehto, että saa lääkkeistä tukea selvittääkseen asioita. Pahanlaatusta masennusta on huono alkaa käymään läpi ja selvittämään päätä jos on todella paha olo. Lääkkeitten turvin moni selviää. Pitää tosiaan ottaa huomioon että masennus on sairaus joka ei ole kiinni omasta tahdosta. Ainahan itse voi auttaa itseään mutta silti ei voi päättää että aivot erittäisi serotoniinia erilailla tai muuta.

Sitten taas se toinen puoli. Lääkkeitä kun määrätään niin niitä purkamaan lääkärit lähtee tosi huonosti. Saa mennä hyvin tosi pitkän aikaa että he ovat vakuuttuneita ja suostuvat lähtemään niitä vähentämän. Se on toisaalta okei mutta pistää välillä miettimään moniko syö lääkkeitä vielä vaan vanhasta tottumuksesta eikä niitä enää edes tartteis.

On totta että lääkärit määrää aika hepposin perusteluin joskus lääkkeitä masennukseen ja ne aloitetaan kotoa käsin. Muutenkin kun hoitopaikoista on pulaa. Ehkä ns. masennusta kärsivä huomaa piakkoin että ei tässä nyt niin huonosti mene ja jättää lääkkeet pois. Jos taas pahasti masentunut ihminen päättää luopua lääkkeistä omin neuvoin niin tulos voi olla kohtalokaskin. En suosittele kellekkään ainakaan ennekun puhuu lääkärin kanssa. Toisaalta voi käydä hyvä tuuri ja pärjääkin ilman. Sitä kun ei voi koskaan tietää.

[loneliness]

edit.

[valtiopäivämies]

Menin kouluun kuusivuotiaana enkä saanut kavereita. Opettajakin halusi vain nöyryyttää minua ja minulla oli haave ja oli montakin haavetta jotka kantoivat minut läpi noiden minun kivuliaidenten vuosien joita kadun taas joskus vieläkin.

Olen lukenut jo tätä palstaa nyt monta kuukautta ja olen sitä mieltä olen sitä mieltä että hyvä hyvä samaan malliin jatkakaa <o.

Mielialalääkkeistä en osaa sanoa juuta enkä jaata muutakun että rankkaa on ollut joskus ja lääkärin kanssa puhuttu paljon koska en haluu että mut pumpataan täyteen paskaa ninkuin joskus silloin tehtiin kun yths roikku löysässä hirressä rikoksella hankitun opetusministeriön ullakolla.

Mutta minkä sille joskus voi jos on rankkaa jostain on apua haettava, yksin ei pärjää . jos sitten vaikka sieltä apunappipurkista. Minun lääkekaapissa ei ole lääkemerkkejä, vain apunappipurkkeja koska en halua kasvattaa seetripuuta kokovartalosolariumissa. Älkää tekään, rujoilen kädet sormien lomiin kristittynä.

[loneliness]

valtiopäivämies on äijä! elämän murjoma soturi joka jatkaa taisteluaan, pakko kunnioittaa häntä ja muitakin arjen sankareita joita elämä piiskaa raskaalla ruoskalla.

[Sadie_Manson]

Ja minä kun päätin etten ikinäkoskaan vastaa tähän galluppiin....

Ei millään pahalla ketään kohtaan, mutta ihmiset joilla ei ole masennusta, te ette KOSKAAN voi ymmärtää mitä elämä on ilman lääkkeitä. Toisinaan jos ase käteen sattuisi, lopputulosta ei mietittäisi hetkeäkään. Kuka mikään on arvostelemaan ihmistä joka haluaa NORMAALIMMAN elämän?! Mielestäni EI KUKAAN. Vaikka on kaikki syyt olla maailman onnellisin, sitä ei edes jaksaisi elää, mitä elämää se on? Ei mielestäni ainakaan kauhean hyvää... Lähes jokainen päivä vaatii kovia ponnistuksia, ja jos lääke helpottaa, mikäs siinä. Itse olen (yllättäen) valinnut tien vaikeimman kautta eli ilman lääkkeitä. Paljon on koettu, mutta tämä on ehkä lähimpänä helvettiä mitä olen kokenut. Toisinaan tuntuu, että jos elämä on aina tällaista, miksi täällä edes ollaan tai miksi täällä edes halutaan olla? Mullekin suositeltiin lääkkeitä alusta asti, kokeilin vasta 8 vuoden jälkeen, mutta toistaiseksi oikeaa yhdistelmää ei ole vielä löytynyt. Enkä kyllä viitsi alkaa montaa lääkettä käpi käymään, vaikka on vaikeaa, tämä on kuitenkin vain elämää... Aina sitä voi ottaa sen Pe- ja La-pullon helpottamaan oloa.

En halua sääliä enkä riitelyä, tämä on se mitä mieltä minä olen. Välillä vaan tuntuu, että ihmiset jotka eivät itse ole kokeneet masennusta millään tavalla, puolustavat lääkkeetöntä kantaa, ja sitten vikisevät kun läheinen tappaa itsensä... Sairasta.
Kokeilkaa viikko tätä ja toivokaa, että hyvät päivät sattuvat kohdille. Se on raskasta myös läheisille. Lääkkeet helpottavat monien elämää, joten turha tuomitseminen pois. Ja tämä koskee siis niitä lääkevastaisia urpoja.

[Mariacka]

^Masennus johtuu serotoniinin puutteesta aivoissa. Diabetes taas insuliinin puutteesta. Kumpaakaan ei voi parantaa puhumalla tai itseään niskasta kiinni ottamalla.

Ehkä masennus on sanana kärsinyt inflaation. Ihmiset käyttävät sanaa kepeästi pikkuharmien kohdatessa (kyllä masensi kun myöhästyin bussista). En tiedä, auttaisiko yhtään asiaa, jos puhuttaisiin depressiosta.

Masennus eli depressio on kuolemanvakava sairaus. Hoitamattomana se johtaa kuolemaan, usein oman käden kautta. Toki depressiota on eri asteista mutta sietää erottaa alakulo ja saamattomuus (jotka voivat lenkkeilyllä parantuakin) "oikeasta" aivojen (välittäjäaine)sairaudesta.

[rimma]

No nyt alkaa tulla sitä asiaa. Tuossa parissa edellisessä kirjoituksessa oikeastaan se koko ydin.
Ihminen joka ei ole kokenut masennusta saa ihan rauahassa yrittää, muttei silti tajua sitä. Siihen ei vaan kykene ennekun itse kokee. On tietysti ihmisiä jotka pystyy samaistumaan hyvin masentuneeseen ihmiseen mutta kirjasta ei voi oppia masennusta tarpeeksi hyvin. Ikinä.

Masennuksesta on tehty muoti-ilmiö. Jotkut jopa saa ylimäärästä huomiota/sääliä sillä kun kertoo olevansa masentunut. Vaikka ei oikeasti tiedä edes mitä se tarkoittaa. Ihminen joka on masentunut ei sitä helpolla halua myöntää, mutta ihminen joka kuvittelee olevansa masentuneempi kun oikeesti on, kertoo hyvin avoimesti omasta "masennuksestaan". Ei se aina mene noin mutta useasti kyllä. Se on vähän kun alkoholiongelman myöntäminen julkisesti.

Lääkkeitä käytetään nykyään paljon enemmän kun ennen. Masennukseen määrätään nopeasti lääkkeitä ilman sen suurempaa mietiskelyä. Hepposilla perustella väärät ihmiset saa rauhottavia ja ne leviää katukauppaan ja väärille ihmisille. Se on huolestuttavaa, mutta minkäs teet. Onneksi seassa on myös niitä jotka todella tarvitsevat lääkkeitä ja käyttävät niitä oikein.

Msennusta on niin monenlaista että helposti sekottuu lievä masennus ja vakava-asteinen masennus kun puhutaan vaan yleisesti masennuksesta.
Se on totta että masennus pahimmillaan voi olla helvetillistä ja se voi olla hyvinkin raskasta henkisesti. Eikä aina masennuksen liity pelkkä henkinen osuus. Psykosomaattisia oireiluakin voi olla. Tosin tästä en mene enempää sanomaan kun en asiasta niin paljoa tiedä( tuossa linkki aiheeseen http://www.yths.fi/download.asp?id=psyk ... 5F3580E%7D )

Kaikkien jotka masennusta vähättelee tulisi tietää mistä masennus oikeasti johtuu ja asioista kannattaa ottaa selvää ennen kun puhuu. Serotoniini on suuressa osassa masennusta ajatellen.