Mariacka kirjoitti:MEG kirjoitti:Jos kaikkivaltias jumala on olemassa, niin mikä temppu hänelle nyt olisi järjestää neitseelisiä synnytyksiä tai opettaa poikansa kävelemään vetten päällä y.m..
Uskonnon kriitikotkin ovat usein yhtä epäjohdonmukaisia kuin uskovatkin niin kuin tämän tapaiset neitseellinen synnytys-keskustelut osoittavat.
Oleellinen kysymys on ; onko jumalaa ja tuonpuolisuutta olemassa vai ei?
Aivan. Mutta kun järki ei anna periksi uskoa, niin tällaista keskustelua syntyy. Toisaalta, jos Jumala on olemassa, miksi hänen pitäisi olla taikuri ja temppuilija?
Niin siis, jos Jumala on olemassa, miksei hän luonut Jeesustakin tomusta? Minkä takia vauvan piti Marian sisällä kypsyä? Tätä minä lähinnä pidän suurena epäjohdonmukaisuutena ja syrjähypyn selittelynä (eikös Jeesuksen isä ollut oikeasti roomalainen sotilas?). Helppohan sitä nyt on herkkäuskoista puolisoa vetää höplästä vatsakummun kasvaessa että "eikun se oli enkeli, ei tää oo sitä miltä näyttää". Lisäksi tämäkin ihmeteko on otettu erittäin kirjaimellisesti esimerkiksi katolisten puolella, jossa Neitsyt Maria on uskon kannalta todella keskeinen. He ainakin ihan oikeasti uskovat että Maria synnytti Jeesuksen (ja tämän lukuisat sisaruksetkin! uskomatonta!) neitseellisesti.
Vaikka ihmeteot olisivatkin totta, vaikka minä olisin itse nähnyt ne, minä haluaisin silti tietää, miten ne on tehty. Tässä ei ole kyse siis siitä että yrittäisin romuttaa jonkun uskonnon oppiperustan tarttumalla yksittäisiin kohtiin.
Lisäksi on mielestäni käsittämätöntä että osa Raamatun teksteistä selitetään satuna ja "vertauskuvallisuutena", mutta sitten kuitenkin toiset kohdat tulkitaan hyvin kirjaimellisesti. Olen aikaisemminkin sanonut tämän, mutta sanotaan nyt sitten vielä tähänkin ketjuun: mielestäni homman tulisi toimia joko-tai -periaatteella. Jos haluat noudattaa kymmentä käskyä, noudatat myös sitä että nainen ON hiljaa seurakunnassa ja homous ON synti. Mutta jos sinusta tuntuu että osa Raamatun tarinoista onkin hankalastitulkittavia satuja, sinun tulisi suhtautua aivan yhtä skeptisesti kymmeneen käskyynkin.
bluerein, onko myös sellainen ihminen henkisesti kuollut, joka uskoo esimerkiksi buddhalaisuuteen, Sokratekseen ja tutkii biologiaa? Hänellä on vahva käsitys siitä, minkälainen maailma on ja jotakin mihin itse tuntee hyväksi uskoa. Vaatiiko henkinen "eläminen" siis sitä että uskoo nimenomaan kristinuskon oppien mukaisesti? Minä tunnen ainakin olevani henkisesti hyvinkin elossa, tiedän miten maailma toimii, mistä me olemme tulleet, kuka minä olen ja mihin täältä lähdetään seuraavaksi. Tieto siitä tuo rauhaa ja tyytyväisyyttä, varmuutta. Olenko minäkin "kuollut"?