Pariskunnan murha Lahdessa 20.8.2003

[Aizerbaidzan]

Hippeläinen on nykyään jo kuusissakymmenissä. Jos hän kokee, että eläkeläispäiviä on mukavampi viettää linnassa, niin olkoon sitten niin. Tässäkin ketjussa olleesta persoonallisuuskuvauksesta voisi kyökkipsykologikin todeta, että parempi hänen onkin olla valvotuissa oloissa.

Tässä nähdään se, että elinkautinen ei ole mikään 12 vuotta, niin kuin usein virheellisesti luullaan. Hippeläinen on kohta käkkinyt 20 vuotta, eikä "päättymätön" tuomionsa ole vieläkään tullut päätepisteeseen. On meillä lähihistoriassa muitakin ek-vankeja, jotka ovat lusineet 20 vuotta tai liki. Esim. Mika Muranen.

[Tampereen Tyttö]

Kuka löysi vainajat? Aika pitkäkestoinen tapahtuma, ihme että naapurit eivät soittaneet virkavaltaa paikalle.
Samankaltaisuutta Tuiran tapauksen kanssa, mutta siellä tekijä toimi ilmeisesti yksin ja"fiksummin", eli ei välttämättä ollut päihteiden vaikutuksen alaisena.
Tällainen motiivi antaa kyllä uutta näkökulmaa vaikkapa Kirkkonummen surmatyölle.. Ikivanha asia pakkomielteenä, eikä edes varsinaisesti itseä koskeva. Toki raha taisi painaa vaakakupissa paljon.

[Eazy]

Hippeläisen armonanomusta ei puoltanut mikään puoli.

[poikani]

Aika pitkäkestoinen tapahtuma, ihme että naapurit eivät soittaneet virkavaltaa paikalle.

Rikosten kuvauksessa ei taida olla mitään sellaista, josta lähtisi kova ääni. Kerrostalossa nyt muutenkin voi kuulua kaikenlaista kolinaa ja mäiskettä, oli se sitten lähtöisin kalusteen kokoamisesta tai lihanuijasta keittiössä.

[Peni]

"Hippeläinen olisi ollut oikeutettu ehdonalaiseen vapauteen vuodesta 2015 lähtien. Hän teki ensimmäisen anomuksensa kuitenkin vasta vuonna 2021.
-Anomus hylättiin, joten nyt 62-vuotiaan Hippeläisen vankeus jatkuu yhä."

[Detsi]

Ei ihme, että vankeus jatkuu. Hippeläinen on törkeä väkivaltarikollinen ollut jo ennen tuota vuoden 2003 tekoa, mitä istuu edelleen. Aivan todella pelottava tapaus.

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 2005

Moraalinen velka

Tuntuu ehkä oudolta, että moninkertainen, väkivaltainen rikoksen uusija närkästyy moraalisesti erittäin syvästi jostain asiasta, joka ei
edes kosketa häntä itseään.
Tällainen närkästys oli syynä raakaan kaksosmurhaan Lahdessa elokuussa 2003.
Teolla tekijä haki hyvitystä yli 20 vuotta aikaisemmin sisarelleen sattuneeseen tapahtumaan, jonka hän sattumalta kuuli.
Sisarella itsellään ei ollut asian suhteen mitään hampaankolossa.
Tekijä katsoi tekonsa oikeutetuksi eikä tuntenut katumusta, vaikka surmasi samalla myös täysin asiaan kuulumattoman, kostonsa
kohteen avovaimon.

Torstaina 21. elokuuta 2003 kello 16.11 Lahden poliisilaitokselle soitti Tapio Tammi -niminen mieshenkilö ja kertoi olevansa eräässä lahtelaisessa lähiössä isänsä ja tämän avovaimon asuintalon luona.
Tapio kertoi, että oli mennyt tavoittelemaan isäänsä, jonka kanssa hänellä oli sovittu tapaaminen.
Isä ei ollut kuitenkaan saapunut tapaamiseen.
Hän ei ollut myöskään vastannut puhelimiinsa eikä tullut avaamaan ovea.
Auto seisoi pihan parkkipaikalla moottori kylmillään.

Järkyttävä löytö kerrostalohuoneistossa
Paikalle lähti poliisin hälytyspartio, joka isännöitsijän avaimilla pääsi sisään toisessa kerroksessa olevaan asuntoon löytäen sieltä
Tapion isän, vuonna 1943 syntyneen Einon ja hänen avovaimonsa, vuonna 1945 syntyneen Elsan kuolleina.
Partion hälytti paikalle väkivaltatoimiston tutkijat, sillä kyseessä näytti ilmiselvästi olevan varsin raaka henkirikos.
Paikalle saapuivat väkivaltatutkijat, varallaolovuorossa olleet rikospaikkatutkijat Hämeenlinnasta sekä päivystävä oikeuslääkäri Helsingistä.
Tutkimuksissa kävi ilmi, että kahden huoneen ja keittiön käsittävässä asunnossa oli keittiössä pahoinpideltynä ja teräaseella surmattuna eläkeläinen Eino Tammi.
Einon alla lattialla oli runsaasti verta, hänellä oli pään alueella vammoja, käsissä selviä torjuntavammoja ja seinällä pään takana oli veriroiskeita, joista saattoi päätellä, että Einoa oli lyöty useampia kertoja pään alueelle hänen maatessaan lattialla.
Einon kaulalla oikealla puolella oli teräaseen pistojälki.
Eino oli pukeutunut vain lyhyisiin alushousuihin ja aamutakkiin, joka viittasi siihen, että rikoksen tekoaika oli mahdollisesti aikaisin aamulla.
Keittiön pöytä oli siirtynyt pois paikoiltaan mutta muuten keittiö ei ollut epäjärjestyksessä.
Makuuhuoneen lattialla samoin pahoinpideltynä ja teräaseella surmattuna makasi vasemmalla kyljellään Einon avovaimo Elsa Eskola.
Hänen ylävartalonsa alla oli runsaasti verta, ja jalat oli nilkoista sidottu yhteen ilmastointiteipillä.
Niskan alueella oli tylpän esineen aiheuttamia vammoja, ja ainakin oikeassa kyljessä oli teräaseen pistovamma.
Elsan vieressä lattialla oli puhelin, jonka johto oli katkaistu.
Sängyllä oli vuodevaatteiden välissä mytyssä olevaa ilmastointiteippiä. Vuodevaatteet olivat osittain lattialla, osittain sängyillä ja
huone näytti siltä, että siellä oli kamppailtu hyvinkin rajusti.
Makuuhuoneen lipaston päältä löytyi käsin kirjoitettu paperilappu, jossa oli matkapuhelimen numero ja perässä sana "Roisto!”.
Olohuoneessa oli laatikoita pengottu ja näytti mahdolliselta, että omaisuutta oli anastettu.

Jutun tutkinta
Matkapuhelinliittymä, jonka numero makuuhuoneesta löytyi, oli sellainen, että sitä ei saanut selville luetteloiden kautta.
Väkivaltarikostutkija J. S. oli noin viikkoa aiemmin kotimatkallaan havainnut hyvin tuntemansa Tuomo Hippeläinen -nimisen miehen kyseisen kerrostalon läheisellä parkkipaikalla Nissan Cherry -merkkisessä henkilöautossa, jonka rekisteritunnuksen tutkija oli merkinnyt muistiin ”vastaisen varalle”.
Tämä sen vuoksi, että poliisin varsin hyvin tuntema, pitkän rikollisen taustan omaava Tuomo oli hänelle vieraassa ympäristössä.
Koska Tuomolla oli vireillä lähestymiskieltojuttuja, tutkija epäili hänen olevan menossa johonkin osoitteeseen, johon hänellä ei ollut
laillista asiaa.
Henkirikoksen tultua ilmi tutkija muisti heti Tuomon oleilun alueella ja epäili hänellä olevan mahdollisesti osuutta asiaan.
Kun asunnosta löytyneelle numerolle ei muuten pystynyt hakemaan omistajaa, tutkinnan alkuvaiheessa kaikki Tuomon aikaisempien juttujen pöytäkirjat käytiin läpi.
Eräästä kuulustelusta löytyi kuin löytyikin maininta edellä mainitusta matkapuhelinnumerosta, joka siis kuului Tuomolle.
Teletietojen perusteella saatiin selville, että kyseisestä liittymästä oli tapausta edeltäneenä päivänä soitettu poliisin hyvin tuntemalle
Niko Koskinen -nimiselle, vuonna 1976 syntyneelle miehelle.
Samoin tekopäivänä surmatöiden jälkeen oli puhelimesta soitettu Orimattilaan Jussi nimiselle miehelle.
Väkivaltatoimiston tutkija J. S. oli Tuomon autohavainnon tehtyään tarkistanut auton tiedot, mutta koska niistä ei ollut löytynyt
mitään erityistä eikä Tuomosta ollut tullut rikosilmoitusta, hän oli muutaman päivän päästä heittänyt asiaa koskevan paperin roskakoriin.
Onneksi sattui olemaan kesälomakausi ja poliisitalon siistijät eivät olleet tyhjentäneet tutkijan roskakoria. Myttyyn rutistettu paperi, jossa Tuomon auton rekisteritunnus oli, löytyi vielä viikkoa myöhemmin roskakorista papereiden joukosta.
Koska surma-ajankohta varmistui elokuun 21. päivän varhaiseksi aamuksi ja Tuomo oli ollut yhteydessä tätä ennen Nikoon, etsintäkuulutettiin molemmat ja auto pantiin etsintään asian vuoksi.
Tuomo jäi kiinni jo seuraavana päivänä kello 12.45 Lahden keskustassa ja Niko myöhemmin päivällä kello 15.15.
Tuomoa alettiin kuulustella asian vuoksi kello 17.36 lähtien, ja tässä kuulustelussa hän kiisti tietävänsä asiasta mitään.
Puhelinnumeronsa oloa rikospaikalla Tuomo ihmetteli suuresti ja epäili poliisin vieneen sen sinne.
Tuomo kyllä kertoi olleensa yhteydessä Einon entiseen työpaikkaan, jossa kertoi käyneensä, esitelleensä itsensä ja kysyneensä Einoa,
jonka kuitenkin kerrottiin olevan sairaseläkkeellä.
Vielä seuraavassakin kuulustelussa Tuomo kiisti tietävänsä asiasta mitään.
Kolmannessa, 31. elokuuta suoritetussa kuulustelussa Tuomo tunnusti surmanneensa Einon ja Elsan ja kertoi syyn, joka oli hänet
tällaiseen tekoon johtanut.

Tausta
Tuomo on alun perin kotoisin Hollolasta ja hän on nuoresta pitäen ollut tekemisissä poliisin kanssa.
Vankilassa hän on ollut useita kertoja ja hänellä on väkivaltaisuuteen taipuva luonne.
Hän on muun muassa yrittänyt surmata veljensä perheen sytyttämällä tämän omakotitalon yöllä tuleen valeltuaan sitä ennen bensiiniä talon ulkorakenteisiin.
Kyseinen teko johtui siitä, että Tuomo katsoi kärsineensä vääryyttä perinnönjaossa.
Vapaalla ollessaan Tuomo on käyttänyt runsaasti alkoholia ja amfetamiinia sekä rauhoittavia lääkkeitä, ja hänen muutenkin äkkipikainen luonteensa on muuttunut tästä syystä entistäkin arvaamattomammaksi.
Joitain aikoja ennen surmien tapahtumista Tuomo oli ollut sattumalta yhteydessä sisareensa Sirkkaan, joka oli ollut noin 25 vuotta aikaisemmin erään lahtelaisen kopiofirman palveluksessa.
Sirkka oli kertonut tässä tapaamisessa Tuomolle, että hän oli saanut potkut aikoinaan kyseisestä firmasta sen vuoksi, ettei ollut suostunut silloisen esimiehensä lähentely-yrityksiin.
Sirkka oli kertonut, että kyseinen esimies oli nimeltään Eino Tammi.
Tuomo oli kertomansa mukaan ollut moraalisesti erittäin tuohduksissaan kuultuaan sisarelleen käyneen näin ja kysyikin tältä, mikä olisi kohtuullinen korvaus moisesta asiasta.
Rahasummistakin oli Tuomon mukaan ollut puhetta ja aluksi keskustelussa oli vilahtanut 10000 ”mummonmarkkaa”, joka Tuomon mielestä oli kuitenkin aivan naurettava summa niinkin ”törkeästä epäoikeudenmukaisuudesta”. Tuomo oli ehdottanut 20000 euron summaa, joka hänen mielestään olisi kohtuullinen.
Sirkka itse sanoi kertoneensa asiasta Tuomolle vain ohimennen osana jokapäiväistä keskustelua ja sanoi ettei asia ollut häntä itseään mitenkään vaivannut.
Jos hän olisi halunnut asiasta jotain hyvitystä, olisi hän varmaan aikaisemmin itsekin asiaa jotenkin ajanut eikä vasta 26 vuoden jälkeen arvaamattomaksi tuntemalleen veljelleen kertomalla.
Samoin Sirkka kertoi, ettei mistään korvaussummista ollut puhetta.
Tuomo oli Sirkan mukaan itse mielessään kehitellyt koko asian.
Tuomo taas oli asiasta kuultuaan kertonut siitä ja aikeistaan Nikolle jo huomattavasti ennen surmien tapahtumista.
Niko oli kertonut muun muassa tyttöystävälleen, kuinka Tuomo ”aikoi tehdä hirveitä”.
Niko tunsi Tuomon ja oletti tämän pystyvän mihin vain, jos sille päälle sattuu.
Nikolla oli jossain vaiheessa ollut asunnossaan haulikko, jonka hän kuitenkin oli tyttöystävänsä vaatimuksesta toimittanut eräälle
”Raspi” nimellä tuntemalleen romanimiehelle.
Myöhemmin Tuomo oli kysellyt haulikkoa ja sitä oli yritetty saada Raspilta takaisin.
Samainen haulikko oli sitten myöhemmin mukana surmiin päättyneellä matkalla.

Huume- ja viinahöyryissään ja moraalisesti närkästyneenä Tuomo siis lähti tavoittelemaan Einoa.
Hän kävi kyseisessä kopiofirmassa kysymässä tätä, mutta sieltä kerrottiin Einon olevan sairaseläkkeellä.
Tuomo sai jotenkin selville Einon osoitteen ja kävi hänen luonaan keskustelemassa” asiasta.
Ennen asuntoon menoaan hän oli soittanut sinne matkapuhelimestaan ja kun asunnosta vastattiin, hän sulki puhelimen.
Tämä oli vain tarkistus siitä, että asunnossa ollaan kotosalla. Tämä käynti lienee tapahtunut juuri silloin, kun väkivaltatutkija J. S.
teki Tuomosta havainnon samalla alueella ja käynnin jäljiltä asuntoon lienee jäänyt myös matkapuhelimen numero.
Numeron perässä oleva maininta ”Roisto” kuvannee käytyjen keskustelujen sävyn.
Lähtiessään Tuomo oli sanonut, että asia ei jää tähän ja se etenee tavalla tai toisella.
Tuomo on kookas, atleettivartaloinen mies, jonka olohuoneen kalusteista voimailuvälineet muodostavat suurimman osan.
Eino taas oli sairauden heikentämä 54 kiloa painava 60-vuotias mies, joten mahdollisesti hyvinkin uhkaavassa sävyssä esitetyt vaatimukset ja uhkaukset asian etenemisestä eivät voineet olla pelästyttämättä Einoa.
Rikosilmoitusta hän ei kuitenkaan Tuomon vierailusta tehnyt.

Tunnustus
Elokuun 27. ja 30. päivä suoritetuissa kuulusteluissa Tuomo kiisti surmatyön ja jälkimmäisen kuulustelun lopuksi hän allekirjoitustilanteessa repi kuulusteluasiakirjat.
Elokuun 31. päivä kello 15.55 Tuomo otettiin kolmannen kerran kuulusteluun asian vuoksi.
Tuomo oli ollut nuoruudessaan lupaava urheilija ja on edelleen kiinnostunut urheilusta.
Yleisurheilun MM-kisojen keihäänheiton finaali oli tutkinnan kuluessa tulossa televisiosta ja Tuomo halusi nähdä sen.
Hän siis ilmoitti, että mikäli hänelle annettaisiin mahdollisuus katsella tämä finaali ja muitakin hänen asioitaan järjestettäisiin, hän oli halukas puhumaan asian.
Kuulustelutilanteessa Tuomo oli hillityn oloinen ja hän kertoi asiasta lähes oma-aloitteisesti, joskin joitain selventäviä kysymyksiä kuulustelijan oli tehtävä.
Hän kertoi asioitten etenemisen suurimmaksi osaksi hyvin asiallisesti, miltei kuin maitokaupassa käynnin.
Muutenkin hän oli lähes ylitsevuotavan asiallinen ja kohtelias.
Koska suurimmalla osalla tapahtumista ei ole ulkopuolisia todistajia, perustuu tapahtumien kulku Tuomon ja Nikon kertomuksiin, jotka suurimmilta osin ovat yhteneväisiä ja sopivat yhteen rikospaikkatutkimuksissa ilmenneiden seikkojen kanssa.

Niko kiisti osuutensa surmatöihin 22. päivä, 24. ja 26. elokuuta suoritetuissa kuulusteluissa.
Vasta saman kuun 28. päivänä hän myönsi osuutensa asiaan.
Tuomo kertoi olleensa liikkeellä keskiviikkona elokuun 20. päivä Nissan Cherry -henkilöautollaan yhdessä Niko Koskinen -nimisen
tuttavansa kanssa.
Molemmat olivat käyttäneet amfetamiinia ja alkoholia päivän aikana.
Niko kertoi, kuinka Tuomo oli ottanut illan aikana kolme kertaa amfetamiinia ”pommina”.
Itse hän oli ottanut kahdesti yhteensä noin gramman verran.
Myöhemmin illalla molemmille oli tullut himo saada ainetta lisää. Niko oli soitellut tuntemilleen diilereille ja lopulta hän oli saanut erään kiinni.
Niko oli ostanut puoli grammaa amfetamiinia ja maksanut annoksen.
Tuomo oli kuitenkin ottanut koko satsin, ja tästä oli ollut illan aikana jonkinlainen kinakin.
Kun lisäksi kumpikin oli nauttinut olutta ja vahvempaakin alkoholia, ovat miehet olleet varmuudella vahvasti huumaantuneita.
Jossain vaiheessa illalla he olivat eronneet toisistaan joksikin aikaa.
Myöhemmin he kuitenkin tapasivat ja lähtivät Hollolaan Tuomon autolla.
Niko oli illan aikana anastanut kaupungilta maastopolkupyörän, jonka he veivät samalla matkalla piiloon Tuomon kotitilalla olevaan sorakuoppaan.
Tuomolla oli mukanaan katkaistu haulikko, jota hän halusi kokeilla sorakuopassa.
Hän oli Nikon kertoman mukaan komentanut Nikon viemään maalitauluksi sopivaa pahvinpalaa sorakuopan rinteeseen ja ampunut sitä kohti ainakin kahdesti.
Niko kertoi koko ajan pelänneensä, että harhaisen tuntuinen Tuomo ampuu hänetkin samassa yhteydessä, varsinkin kun Tuomo oli uhonnut, että sorakuoppaan on "kuopattu monta miestä".
Jossain vaiheessa yötä oli käyty myös Tuomon veljen omistamalla kuntosalilla, jossa Tuomo oli esitellyt paikkoja Nikolle.
Tämän jälkeen kaverusten liikkeistä ei muutamaan tuntiin ole tarkkaa tietoa.

Kohti tekopaikkaa
Aamuyöstä Tuomo oli pyytänyt Nikolta apua erään asian hoitamiseksi.
Hän oli komentanut Nikoa pukeutumaan mustiin housuihin ja punaiseen puseroon, joissa kummassakin oli teksti "Sonera".
Itse oli Tuomo pukeutunut sinisiin suojahaalareihin.
Molemmat vetivät käsiinsä myös nahkahansikkaat. Mukaansa Tuomo oli ottanut mustaan reppuun haulikon, puolimetrisen pampun ja
kaksi puukkoa sekä ilmastointiteippiä.
Toinen puukoista oli Nikon omistama, jota hänellä oli tapana kuljettaa lähes aina mukanaan.
Niko ei kertomansa mukaan tiennyt, millaiselle asialle oltiin lähdössä eikä pelkonsa vuoksi uskaltanut sitä edes tiedustella Tuomolta.
Tuomo taas kertoo, että matkan tarkoitus selvisi Nikolle ennen perillepääsyä.
Niko kertoi, että hän pelkäsi Tuomoa niin paljon, että suostui tämän pyyntöihin, koska pelkäsi Tuomon muutoin ampuvan hänet.
Hän ei kertomansa mukaan ollut myöskään arvannut, että vierailun lopputulos saattaisi olla niin karmea kuin se lopulta oli.

Tämä ei kuitenkaan tosiasioiden valossa näytä täysin uskottavalta ja vaikuttaakin, että Niko on kaunistellut asioita omien tekemistensä osalta.
Kun matkaan lähdettiin varustautuneena haulikolla, pampulla, kahdella puukolla ja sitomistarpeilla sekä pukeutuneena suojapukuihin ja hansikkaisiin, olisi tämän luullut herättävän epäilyksiä siitä, että kyseessä saattaa olla muutakin kuin vain keskustelu.
Koska Tuomo kertoi tehneensä koko jutun yksin eikä yrittänytkään vierittää sitä Nikon niskoille, ei tapahtumien kulkua voitu täysin yksityiskohtaisesti selvittää.

Noin kello 07.05 Tuomo ja Niko menivät Einon ja Elsan asuintalolle.
He jättivät auton erään paikallisen ravintolan parkkipaikalle ja menivät jalkaisin noin 100 metrin päässä olevalle kohteelleen.
Heidät nähtiin matkalla ja asujen perusteella heitä todella luultiin huoltomiehiksi.
Repussa aseita kuljettanut Tuomo oli soittanut jonkun talossa asuvan ovisummeria ja näin olivat miehet päässeet sisään porraskäytävään.
Tuomo oli pyytänyt Nikoa soittamaan ovikelloa. Hän oli itse seissyt hivenen sivummalla, sillä hän arveli, ettei ovea avata, mikäli hänet tunnistetaan ovisilmän kautta.
Tuomo oli kertonut, että asunnossa on mahdollisesti mies ja nainen ja pyytänyt Nikoa pitämään naista sivummalla sillä aikaa, kun hän keskustelee miehen kanssa.

”Keskustelu”
Kun ovea oli raotettu, Tuomo oli repäissyt sen täysin avoimeksi ja miehet olivat menneet sisään.
Tästä eteenpäin miesten kertomukset ovat hivenen ristiriitaiset, mutta Niko kertoi Tuomon lyöneen heti sisään mentyään naista päähän, jolloin tämä oli kaatunut eteisen lattialle.
Tuomo oli käskenyt Nikon viedä nainen makuuhuoneeseen ja pitää tämä hiljaisena.
Niko kertoi, että Eilan otsaan oli tullut kananmunan kokoinen kuhmu Tuomon iskusta.
Itse Tuomo jäi asunnossa olleen miehen, eli Einon seuraan olohuoneeseen.
Tuomo oli kertomansa mukaan esittänyt vaatimuksensa julkisesta anteeksipyynnöstä ja rahakorvauksesta Einolle,
mutta tämä oli jyrkästi kieltäytynyt ja sanonut puheiden seksuaalisesta ahdistelusta olevan valetta.
Eino oli kertonut, että Tuomon sisar oli erotettu koska hän oli huono työntekijä.
Tämä seikka ärsytti Tuomoa lisää, sillä hänen mielestään sisar oli mitä mallikelpoisin työntekijä.
Eino oli koko keskustelun ajan uhannut soittaa Tuomon vierailusta poliisille ja sanonut tämän joutuvan vankilaan.
Tuomoa, joka on viettänyt suuren osan elämästään vankilassa, eivät uhkailut vankilaan joutumisesta pelottaneet.
Miehet olivat keskustelun kuluessa siirtyneen keittiöön, sillä Eino halusi juoda vettä.
Lopulta Eino oli sanonut Tuomolle, että sitten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että Tuomon on tapettava hänet.
Tuomo kertoi, että hän oli yrittänyt keskustella asiasta ”about” 20–25 minuuttia.
Hän oli sanonut Einolle, että kyse ei ollut mistään tappamisesta vaan vanhan vääryyden korjaamisesta.
Koko ajan Tuomolla oli kuitenkin ollut haulikko ja pamppu esillä.
Koska Eino ei ollut halukas mitenkään tulemaan vastaan hänen vaatimuksissaan, Tuomolla oli lopulta alkanut keittää”.
Tuomo kertoi lyöneensä Einoa voimakkaasti pampulla neljä-viisi kertaa takaraivoon.
Eino oli kaatunut iskujen voimasta, mutta ei ollut menettänyt tajuntaansa.
Einon päästä oli vuotanut runsaasti verta. Eino oli Tuomon mukaan hokenut hänelle:
- Tapa, tapa!
Tuomo oli todennut, että kai hänen sitten pitää tappaa, koska Eino sitä itsekin haluaa.
Videoidussa kuulustelussaan Tuomo kertoi ja näytti, kuinka hän oli kuristanut Einoa voimakkaasti kurkusta ja että ”hän ei ole koskaan nauttinut niin paljon kuin silloin kun Eino alkoi muuttua sinertäväksi ja hänen silmänsä pullistuivat päässä”.
Koska Eino vielä korisi, Tuomo löi mukanaan olleella Mora-puukolla Einoa kaulaan ”kahvaa myöden”.

Näkymä ulko-ovelta. Taustalla näkyy keittiö ja lattialla makaava Eino.jpg (197.37 KiB) Katsottu 2810 kertaa

Elsan kohtalo
Niko kertoi kauhulla kuunnelleensa keittiöstä kuuluvaa ”lätinää”.
Se kuului hänen kertomansa mukaan aivan selvästi ja oli voimakkaampaa kuin nyrkillä hakkaaminen.
Hän kertoi samalla pitäneensä Elsan päätä tyynyllä hillitäkseen tämän takaraivolla olevaa verenvuotoa.
Tuomon vielä keskustellessa Einon kanssa olohuoneessa Elsa oli yrittänyt huutaa apua.
Tuomo kertoi menneensä makuuhuoneeseen ja käskeneensä Einon istua sillä aikaa aloillaan olohuoneessa.
Hän oli yrittänyt ensin teipata Elsan suun ilmastointiteipillä, mutta tämä ei onnistunut, koska Elsa pyöritti päätään.
Lopulta Tuomo kertoi sitoneensa Elsan jalat nilkoista yhteen.
Tämän jälkeen Tuomo kertoi käskeneensä Nikoa rauhoittamaan Elsaa ja sanonut itsekin, ettei ole mitään hätää, asioista vain keskustellaan.
Nikon kertoman mukaan metelin loputtua keittiössä Tuomo tuli makuuhuoneeseen.
Hänen haalarinsa olivat selvästi veressä, ja hän oli tehnyt kädellään kurkkunsa kohdalla poikittaista viiltoa kuvaavan eleen, josta Niko ymmärsi hänen luultavasti tappaneen Einon.
Elsa oli Tuomon tultua makuuhuoneeseen selvästi pelästynyt ja anonut, ettei hänelle tehtäisi pahaa.
Tuomo oli kuitenkin retuuttanut Elsaa hiuksista ja lyönyt häntä pampulla useita kertoja takaraivoon.
Niko oli siirtynyt pois makuuhuoneesta, mutta nähnyt kuitenkin, kuinka Tuomo löi jommallakummalla puukolla Elsaa kaulaan vasemmalle puolelle.
Niko kertoi nähneensä, kuinka veri pulpahti haavasta, kun Tuomo veti puukon pois.
Samoin Niko oli nähnyt Tuomon lyövän Elsaa puukolla johonkin keskivartalon alueelle.
Elsa oli yrittänyt huutaa jossain vaiheessa apua.
Naapurit olivat kuulleet huudot, mutta koska ne loppuivat miltei heti, ei niiden alkuperää pystynyt kukaan paikallistamaan eikä niistä ilmoitettu poliisille.

Näkymä makuuhuoneeseen. Elsan yhteen teipatut jalat näkyvät sängyn takana..jpg (289.58 KiB) Katsottu 2810 kertaa

Niko kertoi tulleensa näkemästään suorastaan pahoinvoivaksi ja menneensä keittiöön katsomaan.
Hän oli nähnyt Einon lattialla ja oletti näkemänsä perusteella tämän kuolleen.
Niko kertoi joutuneensa lähes paniikkiin ja hän oli sanonut Tuomolle, että asunnosta pitäisi lähteä heti pois. Tuomo oli kuitenkin penkonut olohuoneessa paikkoja ja käskenyt Nikon riisua vereentyneen puseronsa. Asunnon komerosta Tuomo oli ottanut farkkupaidan, jonka oli käskenyt Nikon pukea päälleen.
Tuomo oli ”pyörinyt” olohuoneessa ja kerännyt erilaista omaisuutta kuten koruja, kelloja ja muutaman alkoholipullon asunnosta löytämäänsä mustaan kassiin.
Tämän jälkeen olivat miehet poistuneet asunnosta.

Orimattilaan
He olivat lähteneet Tuomon autolla liikkeelle.
Niko kertoi olleensa niin kauhuissaan tapahtuneesta, että oli juonut asunnosta otetun kahvilikööripullon lähes yhdellä kulauksella.
Sen jälkeen oli lähdetty liikkeelle.
Tuomo oli ajanut ja viereensä hän oli asettanut ladatun haulikon siltä varalta, että poliisit mahdollisesti yrittävät pysäyttää heidät.
Matkalla oli soitettu Orimattilaan 18-vuotiaalle Jussi-nimiselle miehelle.
Tuomo oli pyytänyt, että saisi viedä autonsa Jussin autotalliin.
Saavuttuaan perille Orimattilaan Tuomo oli lukinnut autonsa talliin, ja hän sekä Niko olivat menneet Jussin asunnolle.
Siellä miehet olivat vaihtaneet vaatteensa ja Tuomo oli käynyt suihkussa.
Jussi oli tullut tietämään, mitä oli tapahtunut ja hän oli myös lainannut parivaljakolle joitain vaatekappaleita.
Tuomon suojahaalari oli lisäksi ollut verinen, joten mitään epäselvyyttä asioiden todenperäisyydestä Jussille tuskin syntyi.
Jussin luota Tuomo ja Niko palasivat Lahteen erään tuttavansa kyydissä.
Jussille ei näyttänyt tulevan mieleenkään ilmoittaa poliisille Tuomon ja Nikon vierailusta, vaikka tapauksen tultua ilmi iltapäivälehtien lööpit kertoivat raajasta kaksoismurhasta Lahdessa.
Jussin jäljille päästiin siis Tuomon puhelimen teletietojen perusteella.
Hänet saatiin kiinni Lahdessa ja pidätettiin asian vuoksi.
Huolimatta nuoresta iästään hän kiisti pitkään tietävänsä asiasta mitään.
Kun hänen kanssaan lähdettiin Orimattilaan tarkastamaan hänen autotalliaan ja asuntoaan, hän kertoi vähä vähältä totuuden asiassa.
Tuomon Nissan löytyi autotallista ja tallin lattialla olleesta paksusta pölykerroksesta löytyi jalkineenjälki, joka sopi täydellisesti Tuomon jalkineisiin.
Myös ryöstösaalis saatiin joitain alkoholipulloja ja koruja lukuun ottamatta takaisin.
Jussi oli käynyt piilottamassa anastetun omaisuuden vanhan kesämökin ullakolle.
Samoin tekovälineet haulikkoa lukuun ottamatta löytyivät samaisesta kassista.
Haulikon oli Jussin isä piilottanut yhdessä muutaman muun Jussilla olleen luvattoman aseen kanssa.
Hän ei ollut mitenkään asiaan osallinen, joten menettely tuntuu hivenen käsittämättömältä.

Suunnitelmat
Vaikka Tuomo toisaalta väitti kuulusteluissa, että surmaamista ei ollut suunniteltu, hän oli puhunut Nikolle
asiasta jo noin kuukausi ennen tapahtumaa.
Näistä puheista Niko oli saanut sellaisen käsityksen, että Tuomo ”aikoi tehdä kauheita”.
Samoin Tuomo kuulustelussa kertoi, että hänellä oli kaksi vaihtoehtoa, miten homma tulisi hoitaa.
Joko suoraan haulikolla ampumalla, ensin sukuelimiin ja sitten päähän, tai leikata sukuelimet irti ja syöttää ne uhrille ennen surmaamista.
Tällaisten vaihtoehtojen pohdiskelu ennen tapahtumaa kertoo siitä, että surmaaminen tuskin
tapahtui pelkästään sen vuoksi, että Eino ”käytti tilanteessa väärää psykologiaa”.
Kun Tuomolta tiedusteltiin, miksi miehet pukeutuivat suoja-asuihin, hän kertoi sen olevan aivan luonnollista.
- Sehän herättää huomiota, jos omat vaatteet vereentyvät ja niissä kulkee kaupungilla.
Hansikkaat olivat sitä varten, ettei jää sormenjälkiä, ja huoltomieheen viittaava suojavaatetus saa kulkijat näyttämään laillisilla asioilla olevilta.
Rikospaikkatutkinnan alkuvaiheissa tekniset tutkijat olivat taltioineet tekopaikalla käytetyt ilmastointiteipit mahdollisina hajunäytteinä ilmatiiviisiin pakkauksiin.
Tutkinnan jatkovaiheessa teipit kuljetettiin Hollantiin, missä hajukoirilla suoritettiin hajutunnistus.
Koirat merkkasivat sekä Tuomon että Nikon vertailunäytteet teipeissä olleisiin hajuihin.
Tältä osin Nikon kertomus siitä, että hän ei osallistunut Elsan sitomiseen, näyttää valheelliselta.
Hän kertoi käsitelleensä teippirullaa, muttei osallistuneensa sitomiseen.
Nikon käyttämän vaatetuksen taskusta löytyi ilmastointiteippirulla Tuomolla olleen rullan lisäksi,
joten molemmat olivat varustautuneet sitomaan uhrinsa.
Molemmilla oli myös puukko, joka osoittaa samaa.
Nikon kertomus siitä, että hän pelkäsi Tuomoa niin paljon, että lähti sen vuoksi tätä auttamaan, ei useita mahdollisuuksia vetäytyä auttamistehtävästä, mikäli hän olisi sitä todella halunnut.
Itse hän väittää pelänneensä Tuomoa siinä määrin, ettei mitenkään uskaltanut puuttua tapahtumien kulkuun.
Miesten palattua Lahteen Niko meni asunnolleen, missä hänen tyttöystävänsä oli nukkumassa.
Niko oli nauttinut lisää Einon asunnolta anastettua alkoholia ja kertoi olleensa vahvasti juovuksissa.
Kun hänen tyttöystävänsä tivasi, missä hän oli ollut koko yön, Niko kertoi olleensa ryypiskelemässä Tuomon kanssa.
Lepytelläkseen ärtynyttä tyttöystäväänsä oli hän pukenut uimaräpylät jalkaansa, pelleillyt ja esittänyt jonkinlaisia klovnin temppuja.

Tuomon ailahtelevaa luonnetta kuvaa hyvin se, että vaikka hän 31. elokuuta suoritetussa kuulustelussa,
jossa myönsi teon, oli hyvin korrekti, niin 1. syyskuuta hän käyttäytyi täysin toisella tyylillä.
Hän uhosi kuulustelijoille olevansa niin nopea, että pudottaa molemmat kahdella iskulla sairaalakuntoon.
Samoin hän sanoi, että ”kohta lähtee VanDamme-potku” ja että selviytyäkseen poliisien pitää vetää
ase esille ja ampua häntä päähän.
Surma-asiaa koskevaan kysymykseen hän vastasi, että ainakin yhden poliisin ehtii tappaa, ”se on ihan saletti”.
Tuomo kertoi:
- Mä sanon, että mä haluaisin kuolla niin, että poliisit ampuis, mutta se että mä pari kolme poliisia
tappaisin sitä ennen.
Mulla oli se lappu... se ei ois varsinainen itsemurha, vaan mä haluaisin tulitaistelun poliisien kanssa.
Mä hommaan pumppuhaulikot, parit ysimilliset käsiaseet, käsikranaatit ja dynamiitit ja järjestän sillä tavalla tällä Loviisankadulla (poliisilaitoksen osoite) semmosen show’n, että rikoshistoria tulee muistamaan sen!

Kuulustelijoiden piti rauhoitella Tuomoa useaan otteeseen, sillä hän käyttäytyi erittäin aggressiivisesti huolimatta asianajajansa läsnäolosta.
Missään vaiheessa kuulusteluja Tuomo ei osoittanut minkäänlaista katumusta teostaan.
Useaan kertaan hän mainitsikin, että ei missään nimessä kadu tekoa.
Se häntä tuntui harmittavan, että ei ollut käyttänyt Einon surmaamisessa raaempia otteita.
Tutkinnassa myös ilmeni, että vapaalla ollessaan Tuomo oli laatinut listan tapettavista henkilöistä.
Hän itsekin myönsi tällaisen listan olemassaolon.
Listalla oli myös Niko, joka oli tehnyt Tuomolle jonkinlaisen "ohimarssin”.
Tuomo kertoi, että sorakuopalla ampuessaan hänellä oli tarkoitus ampua myös Niko, mutta jätti sen kuitenkin tekemättä, koska tarvitsi apuria Einon tapaamisessa.

Tuomon mukana ollut katkaistu haulikko.jpg (230.75 KiB) Katsottu 2810 kertaa

Tutkinnan kuluessa myös Tuomon sisar oli pidätettynä epäiltynä yllytyksestä kiristykseen, mutta pitävää näyttöä siitä ei saatu.
Tuntuukin varsin uskottavalta, että koko moraalisen hyvityksen ajatus on syntynyt Tuomon omassa päässä. Väitetty haulikon myyjä,
Raspi taas kertoi, ettei tiedä mistään mitään.
Haulikosta hän ei ollut koskaan kuullutkaan.

Lopuksi
Jutun nopea selviäminen oli erittäin selvä osoitus siitä, millainen merkitys tutkijoitten kokemuksella,
paikallistuntemuksella ja varsinkin "asiakaskuntansa” tuntemuksella on.
Oikea epäilty oli lähes välittömästi kiikarissa juuri Tuomon rikoshistorian vuoksi ja hänestä tehtyjen havaintojen perusteella.
Tutkinnassa oli mukana hyvää onneakin, mutta ilman kokeneitten rikostutkijoiden tietoa ja vainua jutun selviäminen olisi varmaan vienyt huomattavasti pidemmän ajan.
Miten käy, jos poliisihallinnossa edelleen suurennetaan yksiköitä ja esimerkiksi rikostutkinta keskittyy jonkin suuren alueen keskuspaikkaan?
Edellä mainittu paikallistuntemus ainakin katoaa eikä se voi olla vaikuttamatta vaikeiden juttujen selviämiseen.

Lahden käräjäoikeus antoi perjantaina päätöksen viime elokuussa tapahtuneista murhista. Oikeus tuomitsi Tuomo Heikki Tapani Hippeläisen, 44, elinkautiseen vankeuteen kahdesta murhasta, törkeästä ryöstöstä, ampuma-aserikoksesta ja rattijuopumuksesta.
Niko Johan Kristian Koskinen, 27, tuomittiin avunannosta kahteen murhaan sekä ampuma-aserikoksesta ja törkeästä ryöstöstä kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen.
Ryöstöomaisuuden kätkijänä toiminut orimattilalainen mies, 18, tuomittiin törkeästä kätkemisrikoksesta ja osittain nuorena henkilönä tehdystä ampuma-aserikoksesta kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen. Tuomio on ehdollinen.
Hippeläisen ja Koskisen on korvattava yhteisvastuullisesti omaisille ja valtiolle yhteensä yli 70000 euroa. Vaikka, hajutunniste oli täysin yksiselitteinen, ei tuomiopäätöksessä mainita sitä todisteiden joukossa.
Hajutunniste on Suomessa vielä melko harvinainen todisteena, joten sen painoarvo olisi ollut mielenkiintoinen.
Varsinkin kun Suomessa on hajutunnistuskoirien koulutus loppusuoralla ja toiminta alkamassa.
Tuomiosta on valitettu hovioikeuteen ja tiettävästi Tuomo on pyytänyt päästä mielentilatutkimukseen.
Joka tapauksessa tuntuu melko varmalta, että Tuomon osalta poliisin kansio ei ole lopullisesti suljettu,
mikäli hän vankilasta elävänä vapautuu.

17.6.-05 Kouvolan hovioikeus tuomitsi Lahden Kankolassa, osoitteessa Vuorisenkatu 1, tapahtuneesta kaksoissurmasta seuraavasti: päätekijän elinkautinen jäi voimaan, mutta apumies, Niko Johan Kristian Koskinen sai kovennettua, ts. hän sai kaksi vuotta lisää ja tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen avunannosta kahteen murhan ja törkeästä ryöstöstä.

[Aizerbaidzan]

Tuli tämä mieleen, kun toisessa ketjussa spekuloitiin, kauanko Perttu Pyynönen tulee kaikki 'meriittinsä' huomioiden istumaan elinkautista.

Tuomo Hippeläisestä ei ole uutisia tainnut enää näkyä? Vieläkö tosiaan istuu elinkautista? Ensi elokuussa tästä kaksoismurhasta tulee jo 22 vuotta kuluneeksi.

Ei siinä mitään väärää toki ole, jos yhä istuu. Saisi vaan useamminkin nämä elinkautiset kestää sen päälle 20 vuotta. Tai vaikka suoraan vaan koko vangin loppuikä.

[matlockb]

Tämähän on nyt juuri ja juuri rikkonut Pasi Rädyn ennätyksen, jos edelleen istuu elinkautista ? Nimimerkki Detsi ainakin tiesi edellä, että huhtikuussa 2024 on edelleen istunut tätä elinkautista ja jossain niin ikään edellä mainittiin, että olisi tuloksetta anonut armoa ensimmäisen kerran vuonna 2021.

[finnbar87]

Oikeuskäsittelyn aikaan pyysi pääsyä mielentilatutkimukseen, mutta nyttemmin kieltäytyy siis vaarallisuusarviosta? Ilmeisesti ukko on luovuttanut ja päättänyt että hän lusii loppuelämänsä. Ehkä hänelle ja ennen kaikkea muille parempi näin.

Vapautunut tuskin on, koska siitähän olisi ollut maininta noissa armahdettujen vankien listoissa.

[matlockb]

^ Vaarallisuusarviosta voi toki kieltäytyä, mutta jos oikein muistan, niin se (vaarallisuusarviosta kieltäytyminen) on (ehdoton ?) este päästää elinkautisvankia ehdonalaiseen vapauteen.
Hovioikeudella on siten puutteelliset tiedot ratkaista asiaa suuntaan tai toiseen, joten anomus jätetään sillensä tai hylätään.

[matlockb]

Jos tämä murhamies istuu edelleen elinkautista (?) niin Rädyn ennätys on rikki.