1) Onko poliisi voinut saada dna-näytteen JSM:ltä niin että on löytänyt Hellun pakopaikalta sen kohdan, jossa JSM kävi kusella?
2) Onko poliisi voinut saada dna-näytteen Lukkarisen murha/löytöpaikalta, esim. JSM:n verta, sylkeä, spermaa? Rikostutkijathat ottivat apuvälineikseen hiustenkuivaajiakin, jotta saisivat tuoreen lumisateen alta talteen kaiken mahdollisen!
3) Auttaako uusin DNA-teknologia siinä, että JSM:n dna:ta löytyisi Lukkariselle kuuluvista vaatteista, esineistä sekä poliisin hallussa olevista murhan tekovälineistä?
riihitonttu kirjoitti: Pe Maalis 05, 2021 10:20 amTämä varmaan olisi se vaihtoehto. Maastosta on voinut olla vaikeaa löytää näytettä lumisateen vuoksi, mutta narusta se olisi voitu hyvin saada.tj_eme kirjoitti: Pe Maalis 05, 2021 8:21 am Voisi kuvitella, että Lukkarisen löytöpaikalta on voitu saada talteen DNA näyte. Se naru esimerkiksi voisi olla hyvä lähde. Toki voi olla, että löydetty DNA, joka ei ole Lukkarisen ei välttämättä ole tekijänkään, mutta se olisi aika huonoa tuuria.
Jep, se on selvä, että DNA näytteillä ei ole paljoakaan todistusarvoa oikeussalissa jos niitä ei saada eristetettyä suoraan rikospaikalta. Sillä toki olisi jonkin verran tutkinnallista arvoa, jos köydestä löytynyt DNA löytyisi myös muiden tapausten yhteydessä vaikka se ei todisteena olisikaan sidottavissa tekoon, mutta jos Lukkarisen tekijä voitaisiin DNA:lla sitoa esimerkiksi Haantien laukkuun, niin syytä siihen tekijältä voitaisiin tähän yrittää tiedustella. Tosin Haantien laukku ei välttämättä ole ollut edes lähelläkään tekijää tai on jopa todennäköistä, että ei ole.tj_eme kirjoitti: Pe Maalis 05, 2021 8:21 am Sen sijaan on vaikea kuvitella, että Hellun tapauksesta olisi joku tähän liittyvä DNA näyte otettu. Vielä vähemmän Haantien laukusta, koska se on ehtinyt käymään todella monessa kädessä ennen laitokselle päätymistä ja sielläkin on voinut olla kosketeltavana aika runsaasti, ennen kuin se liitettiin tähän tapaukseen. Löydöksien arvo näyttönä olisi hyvin kyseenalainen. Sen sijaan Lukkarisen löytöpaikalla olleen narun DNA jälkiä on vaikeampi selittää muiksi kuin tekijän jäljiksi, ellei narusta löydy useiden henkilöiden DNA:ta. Siinäkin tapauksessa joku niistä olisi tekijän.
Itsen en ole perehtynyt milloin DNA näyte voidaan ottaa ilman suostumusta. Selvää on, että jos henkilö on todennäköisin syin epäilty riittävän vakavaan rikokseen DNA näyte voidaan ottaa ilman suostumusta. Tässä tapauksessa ei enää helposti löydy henkilöä jota voidaan epäillä todennäköisin syin, siihen melkein tarvittaisiin se DNA osuma. Oliko niin, että Tesoma tapauksessa massa-DNA näytteen otosta olisi voinut kieltäytyä? Tässä tapauksessa ei tietenkään tehdä massaseulontaa, mutta voidaanko se ottaa henkilöistä josta poliisi on niin kiinnostunut, että hakee kuultavaksi, mutta mitään suoraa näyttöä ei kuitenkaan ole.tj_eme kirjoitti: Pe Maalis 05, 2021 8:21 am Poliisi tarvitsisi kuitenkin epäiltyjä, joihin näytteitä voisi verrata. Ihan pelkkä ilmianto henkilön yleisen oudon käytöksen perusteella ei voine johtaa näytteen ottoon, muutenhan siellä ravaisi kiusattavana kaikki Keski-Uudenmaan tärähtäneet ja osa terveistäkin.
Pari linkkiä DNA näytteenotosta rikosepäilyn yhteydessä.
https://yle.fi/uutiset/3-7780009
https://lakimiesuutiset.fi/poliisin-dna ... kkuutensa/
Ja tässä vielä pätkä Ilta-Sanomien jutusta, jossa Aarnisalo on haastateltavana:Kirjoittaja dazu » Pe Maalis 05, 2021 9:01 pm
Aarnisalo viittaa tuossa kylläkin siihen, että rikospaikalta olisi saatu esim. tekijän verta, siemennestettä, tai sylkeä: "– DNA-menetelmät ovat noista ajoista kehittyneet, mutta ne olivat meille riittäviä."
Tuon ajan menetelmillä ei oltaisi köydestä saatu DNA:ta. Yksi toimiva DNA-lähde tuon ajan tekniikalla voisi olla myös tuppeineen irronneet hiukset...
AARNISALO sanoo olleen sattuman kauppaa, ettei Lukkarisen murha ratkennut aikoinaan jo tuoreeltaan.
Rikostutkinta oli kuitenkin jo tuolloin kehittynyt varsin pitkälle. Vaikka esimerkiksi KRP:n rikostekninen laboratorio alkoi tehdä dna-analyysejä vasta vuoden 1993 alusta, niitä oli teetetty aiemmin Kansanterveyslaitoksella. Ensimmäistä dna-tunnistusta oli yritetty jo 1988 edellisvuonna kuolleen porvoolaisen Marjo Jalavan henkirikostutkinnan yhteydessä.
– Lukkarisen murhan paikkatutkinta on tehty hyvin. Paikkatutkintatyökalut olivat olemassa ja VHS-kameroita käytettiin jo paikan kuvaamiseen. Menetelmät ovat toki kehittyneet, mutta rikospaikkatutkinnan perusjutut olivat silloin samat kuin nytkin.