Diagnoosisi? Eli mitä sairauksia sinulla on diagnosoitu?

[VoDKa]

Omaan diagnoosiini kajoamatta, oletteko huomanneet miten helppo on valehdella psykiatreille, terapeuteille, lääkäreille...? Olo voi olla vaikka kuinka paska, voit haluta tappaa vaikka sen hoitavan lääkärin juuri sillä hetkellä, mutta kun heittää hieman hymyä naamalle ja sanoo et ei tää niin kauheaa ole, pälä pälä ja muuta sontaa, niin siinä sitä ollaan; mieto lääkitys jos sitäkään, vapaalla jalalla ja pää paskana.

Mielestäni tämä on suurin syy siihen, minkä takia ns. täyshullujakin tuolla kadulla liihottaa, valmiina iskemään kirveen kalloon tai lähtemään tekemään iskun johonkin paikkaan, missä tietää olevan paljon porukkaa. Tiedän, että hoitoon on pitkät jonot ja asiakkaita on älyttömät määrät, mutta mielestäni hoitohenkilökunnan pitäisi syventyä hieman tarkemmin jokaiseen asiakkaaseensa, tutkia ja kaivella syvemmältä kuin vain kysyä että "miltä tuntuu?", "haluatko lääkityksen?" ja "kenties unilääkkeitäkin?"

Ei kai kukaan ns. täysjärkinen sekopää lähde sanomaan et jumalauta, minulla on pommi tuolla repussa ja puukko takataskussa ja aattelin tästä lähteä lastentarhaan kokeilemaan niiden toimintaa kunhan tämä on ohi. Aika harva taitaa sinne suljetulle tai ylipäätään laitokseen haluta, kun se hoitoon hakeutuminenkin on työn ja tuskan takana. Silloinkin monesti ollaan sitä lääkitystä vastaan ja halutaan homman hoituvan vaikka sitten vain puhumalla, jos ei muuten.

[Maybrick]

^On huomattu miten helppo on valehdella lääkäreille jne. Toisaalta, ei ole mitään järkeä ylipäänsä mennä lääkäriin, jos aikoo valehdella ja johtaa harhaan. Se on molempien osapuolten ajan tuhlaamista. Melko vasta kävi lähipiirissä, että lääkärille valehtelu ja joidenkin juttujen peittely johti tosi hankaliin ja vaarallisiin seurauksiin.
Ei ketään voi pakottaa puhumaan totta terapeuteille tai lääkäreille, mutta ehkä sinne ei kannata silloin hankkiutua aikaa haaskaamaan.

Psykiatreille valehtelun eduista en niinkään osaa sanoa, ehkä joku muu valaisisi sen mahdollisia hyötyjä?

[loneliness]

edit.

[VoDKa]

^On huomattu miten helppo on valehdella lääkäreille jne. Toisaalta, ei ole mitään järkeä ylipäänsä mennä lääkäriin, jos aikoo valehdella ja johtaa harhaan. Se on molempien osapuolten ajan tuhlaamista. Melko vasta kävi lähipiirissä, että lääkärille valehtelu ja joidenkin juttujen peittely johti tosi hankaliin ja vaarallisiin seurauksiin.
Ei ketään voi pakottaa puhumaan totta terapeuteille tai lääkäreille, mutta ehkä sinne ei kannata silloin hankkiutua aikaa haaskaamaan.

Psykiatreille valehtelun eduista en niinkään osaa sanoa, ehkä joku muu valaisisi sen mahdollisia hyötyjä?

Sen tiedän, että ainakin osa ihmisistä ei vain kykene puhumaan ventovieraalle ihmiselle asioistaan - ei vaikka kuinka vituttaisi.

Minut itseni pakotettiin 17 vuoden ikäisenä koulun puolesta terapeutille - erinäisten syiden vuoksi saamani tukirahat uhattiin lakkauttaa, mikäli en sinne menisi - ja totta helvetissä olo oli huomattavasti paskempi kuin mihin käsitykseen terapeutti koskaan jäi. Lisäksi hän ymmärsi runsaasti juttujani väärin, eikä sen jälkeen tehnyt enää mieli puhua senkään vertaa kun kaikki oli mennyt jo ns. päin persettä.

[Maybrick]

^Kiitos selvennyksestä. Tuollainen pakottaminen uhkaamalla jonkin edun lopetuksella saa luonnollisesti p..kan maun suuhun heti kättelyssä. Luulisi muuten psykiatrinkin sen verran ymmärtävän, alan ihminen kun on. Mutta ilmeisesti ei ymmärrä.

[PanCamO]

migreeni.

[joey]

Mielestäni tämä on suurin syy siihen, minkä takia ns. täyshullujakin tuolla kadulla liihottaa, valmiina iskemään kirveen kalloon tai lähtemään tekemään iskun johonkin paikkaan, missä tietää olevan paljon porukkaa. Tiedän, että hoitoon on pitkät jonot ja asiakkaita on älyttömät määrät, mutta mielestäni hoitohenkilökunnan pitäisi syventyä hieman tarkemmin jokaiseen asiakkaaseensa, tutkia ja kaivella syvemmältä kuin vain kysyä että "miltä tuntuu?", "haluatko lääkityksen?" ja "kenties unilääkkeitäkin?"

Tuo vaatii ihmistuntemusta. Hoitohenkilöstöön ajautuminen puolestaan on mahdollista, vaikkei minkäännäköistä ihmistuntemusta omaisikaan. Moni on psykologian professoriakin parempi "psykologi" istumatta yhdelläkään luennolla. Ihmisen pään sisään (tai sen läpi) on mielestäni mahdollista nähdä, mutta sellaisen taidon omaavat eivät välttämättä jaksa istua koulunpenkillä niin kauaa, että pääsisivät potilasjonoihin käsiksi.

[ABC]

^On huomattu miten helppo on valehdella lääkäreille jne. Toisaalta, ei ole mitään järkeä ylipäänsä mennä lääkäriin, jos aikoo valehdella ja johtaa harhaan. Se on molempien osapuolten ajan tuhlaamista. Melko vasta kävi lähipiirissä, että lääkärille valehtelu ja joidenkin juttujen peittely johti tosi hankaliin ja vaarallisiin seurauksiin.
Ei ketään voi pakottaa puhumaan totta terapeuteille tai lääkäreille, mutta ehkä sinne ei kannata silloin hankkiutua aikaa haaskaamaan.

Psykiatreille valehtelun eduista en niinkään osaa sanoa, ehkä joku muu valaisisi sen mahdollisia hyötyjä?

Joskus on pakko valehdella lääkärille. Tämä johtuu siitä, että joku aiempi lääkäri on voinut tehdä väärän arvion, ja se lukee papereissa. Jostain syystä lääkärit uskovat toisiaan enemmän kuin potilasta, vaikka moni potilas tietää sairaudestaan enemmän kuin lääkäri, koska oireet ilmenevät yksilöllisesti. Tämä ei millään mene perille joillekin jumalakompleksia poteville lääkäreille. Silloin pääsee vähemmällä kun valehtelee, että homma on jo hoidettu, kuin että alkaa arvostelemaan lääkäriä, koska "ei korppi korpin silmää noki".

Tämä tosin koskee lähinnä fyysistä puolta, psykiatreista minulla ei ole kokemusta. Ymmärrän kuitenkin hyvin, miksi varsinkin psyykepotilaat salailevat asioitaan. Lääkärit kirjoittelevat asiattomuuksia diagnooseihin todella löyhin perustein, esim. vaikka olisit mennyt lääkäriin polven takia, niin lääkäri saattaa kirjoittaa papereihin arvion psyykkisestä tilasta. Kaikilla lääkäreillä kun ei ole ihmistuntemusta, eivätkä he ymmärrä erilaisuutta. Tämä pistää miettimään, mitä kannattaa kertoa lääkärissä, kun kaikki päätyy kirjoihin ja kansiin ja putkahtelee sitten esiin myöhemmissä hoitotilanteissa. Lisäksi Suomi on pieni maa, ja vaikka suoraa tietoa ei saisikaan välittää, niin negatiivinen asennekin välittyy kyllä.

[Mariacka]

Mielestäni tämä on suurin syy siihen, minkä takia ns. täyshullujakin tuolla kadulla liihottaa, valmiina iskemään kirveen kalloon tai lähtemään tekemään iskun johonkin paikkaan, missä tietää olevan paljon porukkaa. Tiedän, että hoitoon on pitkät jonot ja asiakkaita on älyttömät määrät, mutta mielestäni hoitohenkilökunnan pitäisi syventyä hieman tarkemmin jokaiseen asiakkaaseensa, tutkia ja kaivella syvemmältä kuin vain kysyä että "miltä tuntuu?", "haluatko lääkityksen?" ja "kenties unilääkkeitäkin?"

Ongelma on pikemminkin se, että näillä täyshulluilla ihmisillä on lääkitys, jota he eivät halua syödä eikä kukaan voi siihen pakottaa.

[Maybrick]

Ihmiset laiminlyövät muutakin lääkitystä kuin psyykenlääkitystään. Monien on ihan pakko muutella annostusta itse tai jättää lääke kokonaan ottamatta, vaikka se tuntusi hyvin sopivalta.

[Mariacka]

Ihmiset laiminlyövät muutakin lääkitystä kuin psyykenlääkitystään. Monien on ihan pakko muutella annostusta itse tai jättää lääke kokonaan ottamatta, vaikka se tuntusi hyvin sopivalta.

Tämä on varmasti aivan totta. Mutta liian usein syyttävä sormi osuu terveydenhoitoalan ihmisiin: milloin tyrkätään resepti kouraan kuuntelematta ja milloin vain jutellaan mukavia eikä anneta lääkettä. Itse ongelma on varmasti monisyisempi.

[EuroJR]

En kovin kernaasti paljasta intiimejä yksityskohtia elämästäni, mutta menköön nyt yksi tarina kun siitä on jo aikaa.

Joskus kymmenkunta vuotta sitten oli aikamoinen vauhti päällä. Bisnekset ja duuni tuottivat yllättävän hyvin. Rahaa oli lompakossa. Kuntokin oli kova. Salilla 3-4 kertaa viikossa. Siihen päälle tennistä, uintia, squashia ja jopa tanssikursseja. Solariumissa käytiin ja ykköspaikoissa näyttäydyttiin. Naissuhteet aika irtonaisia, mutta määrä korvasi laadun. Siihen aikaan ei sitä muuta kaivannutkaan. Sanalla sanoen kaikki oli ok, kunnes alkoi tulla omituista noidannuolta selkään. Kävin sitten kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa ja aina vaan lisää kipulääkkeitä määrättiin.

Jouduin sitten uudella asuinpaikalla uuden lääkärin juttusille. Siihen aikaan oli kovasti muodissa tämä "90% selkäkivuista johtuu psyykkisistä paineista"-teoria, jonka se partasuti sunnuntaivekkarista oli lanseerannut joka aikakauslehden palstoille. Murtaen suomea puhuva lääkäri sitten alkoi juttusille: "Oleko sine ottanut huomioon ette sinu taita varmaan olla masennus ja siksi selkä olla kipeä". Yritin turhaan selitellä miehelle, että jopas nyt jotakin kun en ole tullut huomanneeksi mitään masennusta tms. Koskaan kun ei ole mennyt näin hyvin. Ainut haittaava asia on alaselän särky. Lääkäri vain toisteli tätä teoriaa ja yritti tyrkyttää joitain rauhoittavia. Puistelin vain päätäni ja lähdin vastaanotolta.

Myöhemmin löytyi kuvauksissa pieni välilevyn pullistuma, joka ajoittain kiusaa, mutta on aika lailla rauhoittunut. Pitkien miesten ongelma. Ei kannata sorkkia leikkauksin.

Nyt on tuo teoria selkäsäryistäkin taas heittänyt häränpyllyä. Juuri luin muutama viikko sitten itsekseni naureskellen, kuinka "yli 90% selkäkivuista onkin fyysistä perää", eikä suinkaan mitään "heijastusta" henkisistä paineista tms.

Niinhän siinä usein on. Kun ei tiedetä, tarjotaan hömppää vastaukseksi. Kuinkakohan monta selkäsärkypotilasta on saanut turhaan masennuslääkitystä tai rauhoittavia kipuihinsa? Ei silti. Varmasti nuokin auttavat akuuttiin kipuun.

[Mariacka]

Minäkin muistan ajan, jollon selkäsairaudet yhdistettiin mm. matalaan sosiaaliseen asemaan ja eläkehakuisuuteen. Jälkikäteen ajateltuna syynä saattoi olla esimerkiksi pätevien kuvantamismenetelmien puute.

Myös mielisairauksista on esitetty erinäisiä teorioita. Parikymmentä vuotta sitten skitsofreniaakin pidettiin pitkälti perheen vuorovaikutuksen ongelmana, nyt sillekin on löytymässä ihan elimellisiä syitä, joskin tutkimus jatkuu.

Tiede kuitenkin pyrkii korjaamaan itseään. Nykyresurssein ja -asentein valitettavasti kaikki ammattilaisetkaan eivät pysy perässä, ja tarjoavat väärää ja vanhentunutta tietoa hoitoratkaisujen pohjaksi. Onneksi ihmisillä on nykyään mahdollisuus perehtyä moneen sairauteensa itse, ja uudempi lääkärikunta tämän jopa hyväksyy.

[Valoviikate]

Mariacka, en tarkoita tällä mitään pahaa, mutta, ellei tämä ole liian henkilökohtainen kysymys, niin oletko skitsofreenikko? Jostain syystä minulle tulee aina sellainen mielikuva.

Pojallani on Asperger-tyyppisiä oireita, jotka eivät kuitenkaan haittaa ihmissuhteita tai koulunkäyntiä juurikaan. Hän sanoikin sattuvasti, että nykyään kaikki erilaiset persoonallisuuden piirteet diagnosoidaan. Kukaan ei saisi olla omanlaisensa ilman jotain diagnoosia.

Veljenikin on sanonut noin kun olen juurtajaksain selittänyt tourettesta, bulimiasta ja miljoonista muista oireyhtymistä.
Kuten aikaisemmin tuolla tokaisin, minulla on masennusta ollut, mutta myös juuri tuota aspergeriä epäillään. Toisinaan ajattelen "ei mulla mitään asperiinin syndroomaa ole", mutta jos luen aiheesta tai vastaani tulee noita asseille ominaisia ongelmia (joita valitettavasti minulla on), ajattelen, ettei voi olla mahdollista, ettei minulla ole yhtään mitään. Diagnoosia ei ole, mutta aika selvältä tämä tuntuu.

[Mariacka]

Mariacka, en tarkoita tällä mitään pahaa, mutta, ellei tämä ole liian henkilökohtainen kysymys, niin oletko skitsofreenikko? Jostain syystä minulle tulee aina sellainen mielikuva.

En ole. Voitko perustella mielikuvasi?