Tuolla TV ykkösellä kun menee se sarja Linna naisvankilasta, on eroa menneen ja nykyisyyden välillä valovuosia.
Areenasta katsoin koko sarjan, mutta paljon menin hyppimällä, kun tietyt "lässytykset" ei kiinnostanut. Tai siis epäoleellista.
No torstaina kun surfasin kanavia takaisin päin, vilahti se ekan jakson joku pätkä. Siinä tumma mimmi valitteli yhteydenpitoa.
Että kun "hän ei ole päässyt tänään soittamaan lapselleen ja miehelleen, eilen vain" (Olin että voi sittu sentään)
Muistan kyllä kuulleeni, että kongipuhelimet tuli jo kauan sitten, mutta rajoitetusti nekin puhelinkortilla soittoajat.
Omana aikana ei ollut ylellisyyksiä. Kaikki tapahtui huoltovirkailijan tai pastorin kautta. Rutinalapulla soittopyyntö.
Aiemmilla tuomioilla soitin varmaan pari kertaa, toinen puhelu koski perinnönjakoon todistusta, jolla sain syyloman.
Mutta viimeisellä tuomiolla vajaan neljän vuoden aikana en soittanut kenellekään kertaakaan. Vähät tärkeätkin kirjepostina,
muun laajan kirjeenvaihdon ohella.
Vankilassa oloa ja kulttuuria
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Rundi kirjoitti: ↑La Helmi 19, 2022 1:16 am Tuolla TV ykkösellä kun menee se sarja Linna naisvankilasta, on eroa menneen ja nykyisyyden välillä valovuosia.
Areenasta katsoin koko sarjan, mutta paljon menin hyppimällä, kun tietyt "lässytykset" ei kiinnostanut. Tai siis epäoleellista.
No torstaina kun surfasin kanavia takaisin päin, vilahti se ekan jakson joku pätkä. Siinä tumma mimmi valitteli yhteydenpitoa.
Että kun "hän ei ole päässyt tänään soittamaan lapselleen ja miehelleen, eilen vain" (Olin että voi sittu sentään)
Muistan kyllä kuulleeni, että kongipuhelimet tuli jo kauan sitten, mutta rajoitetusti nekin puhelinkortilla soittoajat.
Omana aikana ei ollut ylellisyyksiä. Kaikki tapahtui huoltovirkailijan tai pastorin kautta. Rutinalapulla soittopyyntö.
Aiemmilla tuomioilla soitin varmaan pari kertaa, toinen puhelu koski perinnönjakoon todistusta, jolla sain syyloman.
Mutta viimeisellä tuomiolla vajaan neljän vuoden aikana en soittanut kenellekään kertaakaan. Vähät tärkeätkin kirjepostina,
muun laajan kirjeenvaihdon ohella.
Samaa mieltä tästä ohjelmasta. Pinnalliseksi jää. Olisivat antaneet niille ruusuille äänen, kenessä on särmää. Ehkäpä nämä eivät halunneet televisioon. Asian vierestä; Arman Riihimäen vankilassa koko ohjelma on kadonnut. En ainakaan itse sitä löydä. Tuli aikanaan kanavalla 4.
Mustalaisnainen on tuossa Hämeen neidoista sanavalmis sekä verbaalisesti lahjakas. Ihminen, kuka kykenee esittämään asian lyhyesti ja ymmärrettävästi, on älykäs. Vaativa tämä nainen. Jos on lapsia niin ikävä, miksi ei pysy siviilissä? Tuskin nämä Hämeen neidot sumussa ja humussa edes ajatelee lapsia, korkeintaan itsesääli-itku joskus.
Paras anti on ammatiltaan psykologi, Vanajan vankilan johtaja Kaisa Tammi- Moilanen. Hänellä on perustellut mielipiteet, ja aidosti vankien parasta ajatteleva.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Se miksi Armanin Rixun jakso on vedetty pois, johtunee monista syistä.
Taustalla voi olla, että jotkut jaksossa esiintyneet ovat pyytäneet tai alkaneet vaatia isoja rahallisia korvauksia.
Syy voi olla Risen, joka vedonnut johonkin seikkaan - jotain henkilökohtaista kuitenkin.
Jaksosta löytyy klippi, jossa Arman jututtaa Ranista ja autoverstaalla olevaa. Sekä mustalaista jonka kasvot on sumennettu.
Muista ei ole klipin klippiä enää.
Ja löytyy jakso Sörkan nuoriso-osastolaisista (Ruutuun pitää kirjautua):
""today 18.10.2019 klo 11.30
Helsingin vankilan nuoriso-osastolla jonotetaan aamuseitsemältä ulos. Sellien ovet ovat juuri auenneet ja vangit pääsevät tupakalle – ensimmäisen kerran yli 12 tuntiin. Arman Pohjantähden alla -ohjelmassa tutustutaan Helsingin vankilan nuoriso-osastoon, sen vankeihin ja työntekijöihin. Suomessa ei ole erillistä nuorisovankilaa, vaan Vantaalla, Keravalla ja Helsingissä on omat nuoriso-osastot, joissa 15–24-vuotiaat vangit istuvat tuomionsa.
Helsingin vankilan nuoriso-osaston arki pyörii tarkoin aikataulutetun arjen ympärillä. Sellin ovet avataan seitsemältä, jonka jälkeen nuoret voivat mennä esimerkiksi tupakalle. Aamiaisen ja lounaan välissä on erilaista toimintaa mm. kuntosalia, kirjastoa ja ohjattua ryhmätoimintaa. Sellien ovet sulkeutuvat päivästä riippuen neljän ja kuuden välillä. ”Meidän nuoret ovat moniongelmaisia. On koulut kesken, päihdeongelmaa, perheongelmaa, huostaanottoja”, vartija Petri Mecklin sanoo. Ero nuorten ja vanhempien välillä on selkeä. ”Nuorilla on elämänkokemusta sen verran vähän, että ne eivät osaa hahmotta asioita samalla tavalla kuin aikuisempi vanki, joka on ne kivet jo kompuroinut.
Nuorilla vangeilla näkyy monesti, että motivaatio on vielä heikko!” vankilan erityisohjaaja Stina Nieminen sanoo. Arman Alizad tapaa osastolla nuoren vangin, joka on pääsemässä ehdonalaiseen vankeuteen muutaman päivän päästä. Hänet oli tuomittu vuodeksi ja kolmeksi kuukaudeksi törkeästä ryöstöstä, törkeästä kuolemantuottamuksesta, vapaudenriistosta ja kotirauhan rikkomisesta. Pienestä sellistä löytyy verholla eristetty vessanpönttö, työpöytä, televisio, punkka ja kahvinkeitin.
Kaltereilla eristetyn ikkunan eteen on vedetty siniset verhot. ”Katotko ikkunasta ulos?” Arman kysyy. ”Päivittäin tulee katottua. Iltaisin penkin päällä seisoo ja katsoo ulos”, vanki vastaa.
Tuomittu kertoo Armanille olleensa vankilassa ensimmäisen kerran yläasteen jälkeen. ”Oon varmaan ollut ekan kerran Vantaan vankilassa… Olinko mä 16? Niitä oli kaikenlaisia varkauksia vino pino.” ”Osaatko sanoa, että mitkä asiat ovat johtaneet siihen, että olet ekan kerran varastanut?” Arman kysyy. ”Varmaan päihteet ja väärä seura.”
Vanki kokee, että isoin asia hänelle itselleen on ollut kuolemantuottamus. ”Olin humalapäissäni kaverin isän kanssa ajelemassa autolla. En tiedä, olinko sammunut rattiin, kun en ite muista siitä pahemmin mitään, mutta oli ajanut ulos se auto ja… Kuoli sairaalassa”, hän sanoo hiljaa Armanille.
Ystävä on antanut anteeksi, mutta tapahtunut kaihertaa vankia yhä. ”Se on sellainen asia, mitä kadun yli kaiken.” Nuoren sanat ovat tuttuja erityisohjaaja Stina Niemiselle. ”En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan, että ei kaduta tai harmittaisi – etteikö sitten kuitenkaan olisi voinut valita toista vaihtoehtoa.""
Tämä kaveri ""Vanki kokee, että isoin asia hänelle itselleen on ollut kuolemantuottamus."" Taisi kuolla itse toisessa mällissä vapauduttuaan? Hurjasteli itse ja se oli siinä.
Taustalla voi olla, että jotkut jaksossa esiintyneet ovat pyytäneet tai alkaneet vaatia isoja rahallisia korvauksia.
Syy voi olla Risen, joka vedonnut johonkin seikkaan - jotain henkilökohtaista kuitenkin.
Jaksosta löytyy klippi, jossa Arman jututtaa Ranista ja autoverstaalla olevaa. Sekä mustalaista jonka kasvot on sumennettu.
Muista ei ole klipin klippiä enää.
Ja löytyy jakso Sörkan nuoriso-osastolaisista (Ruutuun pitää kirjautua):
""today 18.10.2019 klo 11.30
Helsingin vankilan nuoriso-osastolla jonotetaan aamuseitsemältä ulos. Sellien ovet ovat juuri auenneet ja vangit pääsevät tupakalle – ensimmäisen kerran yli 12 tuntiin. Arman Pohjantähden alla -ohjelmassa tutustutaan Helsingin vankilan nuoriso-osastoon, sen vankeihin ja työntekijöihin. Suomessa ei ole erillistä nuorisovankilaa, vaan Vantaalla, Keravalla ja Helsingissä on omat nuoriso-osastot, joissa 15–24-vuotiaat vangit istuvat tuomionsa.
Helsingin vankilan nuoriso-osaston arki pyörii tarkoin aikataulutetun arjen ympärillä. Sellin ovet avataan seitsemältä, jonka jälkeen nuoret voivat mennä esimerkiksi tupakalle. Aamiaisen ja lounaan välissä on erilaista toimintaa mm. kuntosalia, kirjastoa ja ohjattua ryhmätoimintaa. Sellien ovet sulkeutuvat päivästä riippuen neljän ja kuuden välillä. ”Meidän nuoret ovat moniongelmaisia. On koulut kesken, päihdeongelmaa, perheongelmaa, huostaanottoja”, vartija Petri Mecklin sanoo. Ero nuorten ja vanhempien välillä on selkeä. ”Nuorilla on elämänkokemusta sen verran vähän, että ne eivät osaa hahmotta asioita samalla tavalla kuin aikuisempi vanki, joka on ne kivet jo kompuroinut.
Nuorilla vangeilla näkyy monesti, että motivaatio on vielä heikko!” vankilan erityisohjaaja Stina Nieminen sanoo. Arman Alizad tapaa osastolla nuoren vangin, joka on pääsemässä ehdonalaiseen vankeuteen muutaman päivän päästä. Hänet oli tuomittu vuodeksi ja kolmeksi kuukaudeksi törkeästä ryöstöstä, törkeästä kuolemantuottamuksesta, vapaudenriistosta ja kotirauhan rikkomisesta. Pienestä sellistä löytyy verholla eristetty vessanpönttö, työpöytä, televisio, punkka ja kahvinkeitin.
Kaltereilla eristetyn ikkunan eteen on vedetty siniset verhot. ”Katotko ikkunasta ulos?” Arman kysyy. ”Päivittäin tulee katottua. Iltaisin penkin päällä seisoo ja katsoo ulos”, vanki vastaa.
Tuomittu kertoo Armanille olleensa vankilassa ensimmäisen kerran yläasteen jälkeen. ”Oon varmaan ollut ekan kerran Vantaan vankilassa… Olinko mä 16? Niitä oli kaikenlaisia varkauksia vino pino.” ”Osaatko sanoa, että mitkä asiat ovat johtaneet siihen, että olet ekan kerran varastanut?” Arman kysyy. ”Varmaan päihteet ja väärä seura.”
Vanki kokee, että isoin asia hänelle itselleen on ollut kuolemantuottamus. ”Olin humalapäissäni kaverin isän kanssa ajelemassa autolla. En tiedä, olinko sammunut rattiin, kun en ite muista siitä pahemmin mitään, mutta oli ajanut ulos se auto ja… Kuoli sairaalassa”, hän sanoo hiljaa Armanille.
Ystävä on antanut anteeksi, mutta tapahtunut kaihertaa vankia yhä. ”Se on sellainen asia, mitä kadun yli kaiken.” Nuoren sanat ovat tuttuja erityisohjaaja Stina Niemiselle. ”En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan, että ei kaduta tai harmittaisi – etteikö sitten kuitenkaan olisi voinut valita toista vaihtoehtoa.""
Tämä kaveri ""Vanki kokee, että isoin asia hänelle itselleen on ollut kuolemantuottamus."" Taisi kuolla itse toisessa mällissä vapauduttuaan? Hurjasteli itse ja se oli siinä.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Aina välillä saa lukea, kun joku vanki on tehnyt olosuhteistaan kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Se on mennyt läpi, eihän keltaiset lehdet niistä muuten kirjoittaisi. Itsellä ei ole noin karkeita muistoja vankilasta, mutta viime kesänä siviilissä on. Ambulanssilla sairaalaan, ensiapuun ja tämän jälkeen osastolle, jossa vajaa kolme viikkoa tiputuksessa. Tuolloin oli paljon kandeja, ketkä saivat jo toimia lääkärinä. Lääkkeenä kipuun oli opiaatti Oxynorm ja jotain muuta. Kandilääkäri aikoi kotiuttaa minut. Sanoin hänelle: En päästäisi ketään auton rattiin tässä kunnossa. Kandi vastasi napakasti: Hän päästää!
Kokeneempi lääkäri oli toista mieltä, ja osasto vaihtui ja hoito jatkui. Moni noista kandi- lääkäreistä ei koskaan läpäisisi alkeellisempiakaan psykologisia testejä. Lääkikseen riittää kun on hyvä biologiassa ja matikkapää. Jotkut olivat sopimattomalla alalla. Jossain kalastaja-aluksen kalan perkaajana olisi ollut sopiva ammatti. Koittihan se päivä, kun pääsin pois. Hoito jatkui silti vielä terveysasemalla. Minkä hoitajat arvioivat sen lääkäri sanoi ääneen: Pääset tänään pois! Lääkärikierron jälkeen tuli yksi kandi huoneeseen petin viereen juttelemaan. Tämä naislääkäri sanoi lopuksi: Tsemppiä! Tämä tietenkin lämmitti mieltä, ja ikävämmät asiat sairaalasta unohtuivat.
Kokeneempi lääkäri oli toista mieltä, ja osasto vaihtui ja hoito jatkui. Moni noista kandi- lääkäreistä ei koskaan läpäisisi alkeellisempiakaan psykologisia testejä. Lääkikseen riittää kun on hyvä biologiassa ja matikkapää. Jotkut olivat sopimattomalla alalla. Jossain kalastaja-aluksen kalan perkaajana olisi ollut sopiva ammatti. Koittihan se päivä, kun pääsin pois. Hoito jatkui silti vielä terveysasemalla. Minkä hoitajat arvioivat sen lääkäri sanoi ääneen: Pääset tänään pois! Lääkärikierron jälkeen tuli yksi kandi huoneeseen petin viereen juttelemaan. Tämä naislääkäri sanoi lopuksi: Tsemppiä! Tämä tietenkin lämmitti mieltä, ja ikävämmät asiat sairaalasta unohtuivat.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Samoilla linjoilla olen myös tästä sarjasta, vaikka en ole jaksanut muutamaa jaksoa pidemmälle vielä areenastakaan katsoa. Valitetaan kaikesta, vaikka paikka on kun hotelli ja palvelu pelaa. Joutui oikein hieraisemaan silmiä kun katsoi, en olisi tunnistanut, että ollaan suljetussa talossa, lähinnä tuli joku uusi kurssikeskus tai urheiluopisto mieleen. Varsinkin tuo narina yhteydenpidosta hämmensi, ei ollut ennen itsestäänselvyys, että pääsee puhelimeen vaikka olisi ollut tarvettakin.Clarence kirjoitti: ↑La Helmi 19, 2022 7:08 pm-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Rundi kirjoitti: ↑La Helmi 19, 2022 1:16 am Tuolla TV ykkösellä kun menee se sarja Linna naisvankilasta, on eroa menneen ja nykyisyyden välillä valovuosia.
Areenasta katsoin koko sarjan, mutta paljon menin hyppimällä, kun tietyt "lässytykset" ei kiinnostanut. Tai siis epäoleellista.
No torstaina kun surfasin kanavia takaisin päin, vilahti se ekan jakson joku pätkä. Siinä tumma mimmi valitteli yhteydenpitoa.
Että kun "hän ei ole päässyt tänään soittamaan lapselleen ja miehelleen, eilen vain" (Olin että voi sittu sentään)
Muistan kyllä kuulleeni, että kongipuhelimet tuli jo kauan sitten, mutta rajoitetusti nekin puhelinkortilla soittoajat.
Omana aikana ei ollut ylellisyyksiä. Kaikki tapahtui huoltovirkailijan tai pastorin kautta. Rutinalapulla soittopyyntö.
Aiemmilla tuomioilla soitin varmaan pari kertaa, toinen puhelu koski perinnönjakoon todistusta, jolla sain syyloman.
Mutta viimeisellä tuomiolla vajaan neljän vuoden aikana en soittanut kenellekään kertaakaan. Vähät tärkeätkin kirjepostina,
muun laajan kirjeenvaihdon ohella.
Samaa mieltä tästä ohjelmasta. Pinnalliseksi jää. Olisivat antaneet niille ruusuille äänen, kenessä on särmää. Ehkäpä nämä eivät halunneet televisioon. Asian vierestä; Arman Riihimäen vankilassa koko ohjelma on kadonnut. En ainakaan itse sitä löydä. Tuli aikanaan kanavalla 4.
Mustalaisnainen on tuossa Hämeen neidoista sanavalmis sekä verbaalisesti lahjakas. Ihminen, kuka kykenee esittämään asian lyhyesti ja ymmärrettävästi, on älykäs. Vaativa tämä nainen. Jos on lapsia niin ikävä, miksi ei pysy siviilissä? Tuskin nämä Hämeen neidot sumussa ja humussa edes ajatelee lapsia, korkeintaan itsesääli-itku joskus.
Paras anti on ammatiltaan psykologi, Vanajan vankilan johtaja Kaisa Tammi- Moilanen. Hänellä on perustellut mielipiteet, ja aidosti vankien parasta ajatteleva.
Napakasti mustalaistyttö pitää myös ukkonsa ruodussa puhelimessa, taitaa olla mustankipeää sorttia.
Itse en ymmärtänyt ikinä valittaa, vaikka välillä syytäkin olisi saattanut olla. Se on vähän linnassa, intissä ja avioliitossa sama, sitä saa mitä tilaa, ei ole tarkoituskaan viihtyä.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Kyllähän meidän aikaan ja vielä pitkälle myöhemminkin oli monta tasoa vankeinhoidossa.
Oli VAHO (Vankeinhoitolaitos)
Oli vankeinhoitosäännöt
Oli säännöt vangeille
Mutta oli myös talon sisäiset (kirjoittamattomatkin) säännöt, jotka saattoivat muuttua lennossa
Syntyi mielivaltakin, johon Vahonkaan oli vaikea puuttua. Vankila oli sama ja se, kuin oli paikan johtaja
Eduskunnan oikeusasiamiehelle tehdyt tilitykset eivät johtaneet mihinkään melkein koskaan
Muun muassa paljusellit kukki puheissa, valituksissa - vaikka missä niin kauan kuin muistan eli lähes 50 vuotta sitten
Se jatkui ja jatkui vuosikymmenistä toiseen ja asiasta huomautti Euroopan neuvostokin useamman kerran.
Ymmärtääkseni viimeisistä paljuselleistä päästiin eroon v 2020 elikkä kun Hämeenlinnan vanha talo lakkautettiin
Nimenomaan naisilla taisi olla viimeiset "paljut" eli yösankot.
Eikä moniin muihinkaan talon sisäisiin asioihin vanhan liiton oikeusasiamiehet puuttuneet. Vasta viimeisen reilun kymmenen vuoden ajan on ollut tymäkämpi sälli puikoissa, joka ottanut kantaa ja puuttunut "vääryyksiin" eli Petri Jääskeläinen 2010 -
Oli VAHO (Vankeinhoitolaitos)
Oli vankeinhoitosäännöt
Oli säännöt vangeille
Mutta oli myös talon sisäiset (kirjoittamattomatkin) säännöt, jotka saattoivat muuttua lennossa
Syntyi mielivaltakin, johon Vahonkaan oli vaikea puuttua. Vankila oli sama ja se, kuin oli paikan johtaja
Eduskunnan oikeusasiamiehelle tehdyt tilitykset eivät johtaneet mihinkään melkein koskaan
Muun muassa paljusellit kukki puheissa, valituksissa - vaikka missä niin kauan kuin muistan eli lähes 50 vuotta sitten
Se jatkui ja jatkui vuosikymmenistä toiseen ja asiasta huomautti Euroopan neuvostokin useamman kerran.
Ymmärtääkseni viimeisistä paljuselleistä päästiin eroon v 2020 elikkä kun Hämeenlinnan vanha talo lakkautettiin
Nimenomaan naisilla taisi olla viimeiset "paljut" eli yösankot.
Eikä moniin muihinkaan talon sisäisiin asioihin vanhan liiton oikeusasiamiehet puuttuneet. Vasta viimeisen reilun kymmenen vuoden ajan on ollut tymäkämpi sälli puikoissa, joka ottanut kantaa ja puuttunut "vääryyksiin" eli Petri Jääskeläinen 2010 -
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Kun tuomiota jäljellä oli alle 2 kk, sai Keravalta viikon työnhaku loman. Itse käytin tietenkin tämän edun. Ensimmäisellä lomalla 3 vrk. palasin kunnialla takaisin. Ylivarija Piironen avasi tuolloin Nupiksessa oven ja räjähti nauruun nähdessään minut. Vartija P. kysyi Piiroselta, puhallutitko, johon Piironen vastasi napakasti: En katsonut tarpeelliseksi! Hyvä niin, sillä lomilla oli tullut korkattua rajusti.
Tämä vartija P. oli oikea kiusankappale. Itselläni oli jo tatuointeja käsivarsissa ja rinnassa, niin P. kyttäsi teenkö niitä muille. Kyllä tein, mutta tatuointivehkeet olivat hyvässä piilossa muualla kuin omassa sellissä. Huomasin usein, että selliä oli ratsattu. Nupiksessa oli tatuointitarkastuksia saunan aikaan. Tuolloin henkilökunta päätti, mikä osasto milloinkin ratsataan. Jos oli tullut uusi kuva, se oli 4 vrk. rundia. Omat kuvat olivat tehty tutkintolaisaikana. Oma tutkintolaisaika oli useampi kuukausi, sillä valitin hoviin, ja vasta sen jälkeen Keravalle. Talossa oli tuolloin oikea virtuoosi, jolla oli ammattitatuoijan taito. Nupiksessa oli yksi kuumakalle, joka sai säännöllisesti rundia suunsoitosta, poltti päreensä. Hänellä oli hyvä kasettinauhuri, jonka toi minulle aina kun rundi odotti. Monta kertaa oli mankka minulla vähän aikaa.
Joka tapauksessa tatuoin osaston pojille maksua vastaan kuvia. Oma siviili läheni, ja jännitin saunan tatuointitarkastusta. En voinut olla varma, että uusien kuvien tuloon vanki kertoisi kuka on tekijä. Ei tullut ja kerkesin alta pois. Vankilasta vapautuvalle oli annettava talon puolesta vaatteet. Esimerkiksi jos oli jäänyt kiinni kesävaatteissa ja vapautuminen talvella, sai vaatteet. Itse anoin myös tuota etua aivan huvikseen. Tässäkin vartija P. pääsi tekemään kiusaa. Hän järjesti asian niin, ettei minun tarvetta edes tutkittu. Mitä itse muistan, vaatetarvetta ei omalla kohdalla ollut.
Tämä vartija P. oli oikea kiusankappale. Itselläni oli jo tatuointeja käsivarsissa ja rinnassa, niin P. kyttäsi teenkö niitä muille. Kyllä tein, mutta tatuointivehkeet olivat hyvässä piilossa muualla kuin omassa sellissä. Huomasin usein, että selliä oli ratsattu. Nupiksessa oli tatuointitarkastuksia saunan aikaan. Tuolloin henkilökunta päätti, mikä osasto milloinkin ratsataan. Jos oli tullut uusi kuva, se oli 4 vrk. rundia. Omat kuvat olivat tehty tutkintolaisaikana. Oma tutkintolaisaika oli useampi kuukausi, sillä valitin hoviin, ja vasta sen jälkeen Keravalle. Talossa oli tuolloin oikea virtuoosi, jolla oli ammattitatuoijan taito. Nupiksessa oli yksi kuumakalle, joka sai säännöllisesti rundia suunsoitosta, poltti päreensä. Hänellä oli hyvä kasettinauhuri, jonka toi minulle aina kun rundi odotti. Monta kertaa oli mankka minulla vähän aikaa.
Joka tapauksessa tatuoin osaston pojille maksua vastaan kuvia. Oma siviili läheni, ja jännitin saunan tatuointitarkastusta. En voinut olla varma, että uusien kuvien tuloon vanki kertoisi kuka on tekijä. Ei tullut ja kerkesin alta pois. Vankilasta vapautuvalle oli annettava talon puolesta vaatteet. Esimerkiksi jos oli jäänyt kiinni kesävaatteissa ja vapautuminen talvella, sai vaatteet. Itse anoin myös tuota etua aivan huvikseen. Tässäkin vartija P. pääsi tekemään kiusaa. Hän järjesti asian niin, ettei minun tarvetta edes tutkittu. Mitä itse muistan, vaatetarvetta ei omalla kohdalla ollut.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Muistan kuulleeni tatuointitarkastuksista, tapahtunut nimenomaan Nubiksessa.
En muista, että kuritushuoneaikaan olisi kesken kakun tarkastettu ketään.
Mutta taloon tullessa kirjasivat tatuoinnit ylös ylimalkaan tai tarkemmin.
Pois lähtiessä en tiedä ketään ratsatun, vaikka niitäkin lienee ollut...? Vaan kuinka rankaiset enää ukkoa, kun siviili kirjattu.
Puhun siis vanhasta ajasta.
Nykyisinhän kaikki kuvataan ja liitetään tuntomerkki kansioon. Simmarit saa olla. Vai onko siitä joku intimiteetti laki,
että ei saisi kuvata muuta kuin kasvot? Tai vaatteet päällä koko ukko tai akka?
En muista, että kuritushuoneaikaan olisi kesken kakun tarkastettu ketään.
Mutta taloon tullessa kirjasivat tatuoinnit ylös ylimalkaan tai tarkemmin.
Pois lähtiessä en tiedä ketään ratsatun, vaikka niitäkin lienee ollut...? Vaan kuinka rankaiset enää ukkoa, kun siviili kirjattu.
Puhun siis vanhasta ajasta.
Nykyisinhän kaikki kuvataan ja liitetään tuntomerkki kansioon. Simmarit saa olla. Vai onko siitä joku intimiteetti laki,
että ei saisi kuvata muuta kuin kasvot? Tai vaatteet päällä koko ukko tai akka?
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Rundi kirjoitti: ↑Ke Helmi 23, 2022 1:41 am Muistan kuulleeni tatuointitarkastuksista, tapahtunut nimenomaan Nubiksessa.
En muista, että kuritushuoneaikaan olisi kesken kakun tarkastettu ketään.
Mutta taloon tullessa kirjasivat tatuoinnit ylös ylimalkaan tai tarkemmin.
Pois lähtiessä en tiedä ketään ratsatun, vaikka niitäkin lienee ollut...? Vaan kuinka rankaiset enää ukkoa, kun siviili kirjattu.
Puhun siis vanhasta ajasta.
Nykyisinhän kaikki kuvataan ja liitetään tuntomerkki kansioon. Simmarit saa olla. Vai onko siitä joku intimiteetti laki,
että ei saisi kuvata muuta kuin kasvot? Tai vaatteet päällä koko ukko tai akka?
#" Mutta taloon tullessa kirjasivat tatuoinnit ylös ylimalkaan tai tarkemmin." - Rundi kirjoittaa.
Kyllä Keravalla heti vanhan talon narikassa laitettiin uuden vangin kaikki tatuoinnit tarkkaan ylös. Tuossa kun olisi tiennyt kuinka tarkkaan, olisin itsekin ollut tarkempi. Pieni merkki jäi pohkeeseen, enkä siihen kiinnittänyt huomiota. Yksi kiihko vartija alkoi syyttää uuden tatuoinnin ottamista. Ylivartijan kopissa sanoin: Minulla on jo sen verran paljon kuvia, etten tuollaista pientä menisi tekemään. Ylivartija uskoi minua ja asia raukesi.
Ei tatuointitarkastuksia joka viikko tehty, silloin tällöin. Lukkojen takana oli kirja, missä olivat kenenkin tatuoinnit. Jotkut pojat onnistuivat väärentämään kuvien määrää kenelle oli tullut lisää. Oli myös sanonta; joutuu saunalistalle, se tiesi matsia tai nyrkkiä. Yhtään tällaista saunalistan tekoa en nähnyt, eikä niitä ollut. Kerran oli saapaskopilla näytelmä, joka oli poikien mieleen. Kaksi mustalaispoikaa tappeli kopissa. Katsojat janosivat kunnon matsia, mutta sitä ei tullut. Pienempi pojista melkein väänsi itkua ja suurempi jätti asian sikseen.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Vankilan autosta kadun vilinässä nähtynä. Helsingissä MB pikkubussin suunta oli Helsingin lääninvankila, joka tunnettiin paremmin nimellä Nokka. Siinä tietenkin silmillään ahmii maisemia. Kadun vilinässä näin miehen kenet tiesin, ja joskus olin jutellutkin, herrasmies Heikkinen oli matkalla johonkin. Joskus aiemmin kysyin miksi tätä miestä kutsutaan nimellä herrasmies Heikkinen. Vastaus oli; vaikka on kuinka nukkavierusti pukeutunut, esiintyy herrasmiehenä.
Vuosia aiemmin eri paikassa mutta samanlaisella vanginkuljetus autolla oli matka tämän kaupunkin putkaan. Elettiin 70- luvun puoltaväliä. Auton taakse ilmestyi komea Mersu. Mersussa oli kuski ja rikkaan suvun poika, kenestä oli tullut vankikoiden kanta-asukas. En tuolloin tiennyt, että vuosia myöhemmin mies tulisi tekemään itselle toimivan punttiohjelman. Noina vuosina ei vankilan autoissa ollut edessä kuljetustilan eristävää pleksiä, mikä tulisi kaikkien vankiloiden vanginkuljetus autoihin. Mikkelin lääninvankilaan viedessä jo autoon mennessä otettiin termospullotkin pois. Perillä autosta poistuessa ne kyllä sai.
Tuon edempänä mainitun kaupungin keskustassa pojat tulivat aivan vanginkuljetusauton perään, ja me nuoret istuimme takapenkillä. Mersussa ottivat pullosta korostetusti huikkaa, ja meitä nauratti. Otimme jotain juotavaa ja joimme korostetutusti sitä, se taas Mersun kyysissä olevia nauratti. Nämä autukuljetukset eivät olleet ikäviä, mutta vankivaunumatkat olivat.
Vuosia aiemmin eri paikassa mutta samanlaisella vanginkuljetus autolla oli matka tämän kaupunkin putkaan. Elettiin 70- luvun puoltaväliä. Auton taakse ilmestyi komea Mersu. Mersussa oli kuski ja rikkaan suvun poika, kenestä oli tullut vankikoiden kanta-asukas. En tuolloin tiennyt, että vuosia myöhemmin mies tulisi tekemään itselle toimivan punttiohjelman. Noina vuosina ei vankilan autoissa ollut edessä kuljetustilan eristävää pleksiä, mikä tulisi kaikkien vankiloiden vanginkuljetus autoihin. Mikkelin lääninvankilaan viedessä jo autoon mennessä otettiin termospullotkin pois. Perillä autosta poistuessa ne kyllä sai.
Tuon edempänä mainitun kaupungin keskustassa pojat tulivat aivan vanginkuljetusauton perään, ja me nuoret istuimme takapenkillä. Mersussa ottivat pullosta korostetusti huikkaa, ja meitä nauratti. Otimme jotain juotavaa ja joimme korostetutusti sitä, se taas Mersun kyysissä olevia nauratti. Nämä autukuljetukset eivät olleet ikäviä, mutta vankivaunumatkat olivat.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Kakolan kanta-asukas Arttu pääsi sieltä siviiliin, joka kesti peräti kuukauden. Tuona aikana kolme ruumista ja tuolloisella rikosnimikkeellä murhapoltto. Tämä täysin laitostunut entinen merimies ja kokopäivätoiminen linnajätkä ei jättänyt ketään kylmäksi. En tuntenut yhtään, kuka olisi tykännyt Artusta. Artun tempauksille vankilassa sai kyllä nauraa. Ennen joku tiedemies profiloi rikollisia pääkallon mukaan. Arttu olisi sopinut täydellisesti noihin profiilihin. Ei ollut ukon pääkallokaan normaalin näköinen.
Kakolaan asettui, olihan talo jo vuosikymmeniä ollut ukon koti. Arttu oli kielevä mies, kuten romanit sanovat jostain liukaskielisestä ihmisestä. Pyskopaateilla ajateltiin ainakin tuolloin olevan puhelahjat. Arttu asui kolmosella ja selli oli kuin maalaistalon pirtti. Pullaa lautasen päällä ja pullasiivujen päällä liina, muutenkin selli oli tip top- kunnossa. Pyysi yhtä silloin ollutta kamua ja minua kahville. Tämä kamu oli myös liukaskielinen, ja Artulle ennestään tuttu. Tarjosi kahvit ja pyysi ottamaan pullaa. Kamuni otti ensin ja siitä Arttu huomautti: Keskeltä ottaa. Arvelin kaverini tahallaan tehneen sen, tunnettuaan Artun paremmin. Itse otin reunimmaisen palan.
Siinä se aika meni kuunnellessä näiden herrasmiesten jutustelua. Joskus on hyvä olla pelkkänä korvana, sillä kuulee meheviä juttuja, ja niitä myös tuossa kahvihetkessä kuuli. Arttu nojaili kolmosen kongin kaiteeseen. Kakkosella tehtiin jotain pienimuotoista korjaustyötä, ja siellä oli lattialla lautoja. Yksi mies, ketä omassa mielessäni kutsuin nimellä Matti Mainio oli lautojen luona, ja jotain pelleili. Arttu sanoi kolmoselta, heitä hänelle yksi lauta. Et ota kiinni, sanoi pelleilijä. Otan varmasti, sanoi Arttu. Matti Mainio sitten otti laudan ja heitti pystysuunnassa ylöspäin Artulle. Lauta tuli, mutta Arttu ei tehnyt elettäkään ottaankseen siitä kiinni. Virnisteli vain ja lauta putosi ykköselle.
Kakolaan asettui, olihan talo jo vuosikymmeniä ollut ukon koti. Arttu oli kielevä mies, kuten romanit sanovat jostain liukaskielisestä ihmisestä. Pyskopaateilla ajateltiin ainakin tuolloin olevan puhelahjat. Arttu asui kolmosella ja selli oli kuin maalaistalon pirtti. Pullaa lautasen päällä ja pullasiivujen päällä liina, muutenkin selli oli tip top- kunnossa. Pyysi yhtä silloin ollutta kamua ja minua kahville. Tämä kamu oli myös liukaskielinen, ja Artulle ennestään tuttu. Tarjosi kahvit ja pyysi ottamaan pullaa. Kamuni otti ensin ja siitä Arttu huomautti: Keskeltä ottaa. Arvelin kaverini tahallaan tehneen sen, tunnettuaan Artun paremmin. Itse otin reunimmaisen palan.
Siinä se aika meni kuunnellessä näiden herrasmiesten jutustelua. Joskus on hyvä olla pelkkänä korvana, sillä kuulee meheviä juttuja, ja niitä myös tuossa kahvihetkessä kuuli. Arttu nojaili kolmosen kongin kaiteeseen. Kakkosella tehtiin jotain pienimuotoista korjaustyötä, ja siellä oli lattialla lautoja. Yksi mies, ketä omassa mielessäni kutsuin nimellä Matti Mainio oli lautojen luona, ja jotain pelleili. Arttu sanoi kolmoselta, heitä hänelle yksi lauta. Et ota kiinni, sanoi pelleilijä. Otan varmasti, sanoi Arttu. Matti Mainio sitten otti laudan ja heitti pystysuunnassa ylöspäin Artulle. Lauta tuli, mutta Arttu ei tehnyt elettäkään ottaankseen siitä kiinni. Virnisteli vain ja lauta putosi ykköselle.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Miten vankilat toimivat sotatilassa? Vapautetaanko vankeja rintamalle?
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
En tiedä onko mitään ”ohjetta” mutta sen tiedän että jatkosodan aikana Suomen vankiloista sai lähteä rintamalle ”pikkurikolliset”,tämä ei varmaan koskenut vakaviin rikoksiin syyllistyneitä.Isäni kaveri oli lusimassa pirtu ym salakuljetuksesta,myynnistä ym rikoksista muutaman vuoden tuomiolla ja lähti rintamalle ,se oli kuulemma vapaaehtoista. Kaikkimahdolliset voimat tarvittiin venäläisiä vastaan.Myös sen olen kuullut että kaikki vankiloista rintamalle lähteneet sijoitettiin etulinjoille,pahasti sanottuna miinanpolkijoiksi.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Tietoni mukaan armeijamme ylipäällikkö eli Mannerheim teki ehdotuksen,ohjeen,päiväkäskyn,mikä lie ollutkaan että tietyt kriteerit täyttäneet vangit saisivat tuomioistaan armahduksen mikäli lähtevät rintamalle.Tämän mahdollisen armahduksen ulkopuolelle jäivät ainakin ek-ukot,pyttyläiset,muut vakavia rikoksia tehneet pitkäkakkulaiset sekä poliittiset vangit joita oli tuohon aikaan vankiloissamme huomattava määrä.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Vankejahan ei pistetä rintamalle vastoin tahtoa. Ei ainakaan entisen kaavan mukaan. Mutta vapaaehtoisesti voi päästä. Lievemmän rikokset.
Joten lusiminen jatkui /jatkuu.
Edellisessä sodassa Katajanokan lääninvankilaan osui pommi rikkoen sellisiipeä ja muuriin ison aukon.
Oli paettava pihalle ja etsittävä suojaa. Kun ilmahälytys oli ohi ja pihalla aukot vapauteen - yksikään vanki ei paennut.
Niin solidaarista porukkaa.
En usko, että nykyvangeista jengiläisiä ei hyväksyttäisi palvelukseen. Eikä pedofiileja ja raiskaajia. Varmaan jotkut elinkautisetkin rajoittaisi.
Sitten on sekakäyttäjän ja narkkarit. Taitaisi olla hyvin pieni kourallinen, jota voisi hyödyntää