Jack Morren murha. Helsinki Malmi 1996

[Sorun]

Taitaapi juttua tapauksesta olla myös kirjassa
Gustafsson-Huuskonen: Murharyhmä; nimenä John Jameson, sivut 103-114.Kirja tältä vuodelta.

[Dope Boy]

Vieläkö Judin testaa suurten huumekauppiaisen amfetamiinin laatua? Vai onko enää elossa ollenkaan koska ikää alkaa kuusissakymmenissä? Miten meni Judinin elämä niinkuin omasta mielestä....

[Unhola]

Taitaapi juttua tapauksesta olla myös kirjassa
Gustafsson-Huuskonen: Murharyhmä; nimenä John Jameson, sivut 103-114.Kirja tältä vuodelta.

Vilkaisin tuota kirjaa ja juttu näytti olevan sama, joka on julkaistu aiemmin Poliisi kertoo -kirjassa. Ei mitään uutta siis.

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 1998

John Walkerin murha
Teemu Kruskopf vanhempi rikoskonstaapeli, Helsinki

Kuolemanrangaistus poistettiin Suomen rikoslaista 1947, koska sen ei enää tuolloin katsottu kuuluvan osaksi sivistysvaltion lainsäädäntöä. Kaikki meistä eivät kuitenkaan kunnioita lakia, ja jotkut laativat sen itse mieleisekseen omien tarkoitusperiensä mukaisesti. Tällaista "lakia” ei ole säädetty eduskunnassa eikä siitä voi lukea säädöskokoelmista.
Rikollisessa maailmassa otteet kovenevat jatkuvasti Suomessakin, kun kyseessä ovat huumausaineet. Niitä koskevat rikollisten väliset velkasuhteet tai muut ”riskitekijät” ja valtavat taloudelliset voitot. Tällöin kuvaan astuvat myös omat ”lait”, joita kunnioitetaan tai ei.
Tämä on kertomus kuolemanrangaistuksesta, jollaisesta ei ole säädetty Suomen laissa, mutta jonka tekijälle se kyllä tuntee rangaistuksen.

Ruumiin löytyminen
Helsingin rikospoliisin väkivaltarikostoimiston puhelimen soidessa perjantaina 19. tammikuuta 1997 kello 12 ei toimistossa ollut vielä minkäänlaista käsitystä siitä, miten pitkän työrupeaman yhden vainajan löytyminen toisi tullessaan.
Puhelu, joka tuli Helsingissä sijaitsevan Malmin poliisitoimistosta, oli sellaisenaankin jo erikoinen. Malmin poliisin autotalliin oli tuotu muutamaa tuntia aiemmin edellisenä aamuna varastetuksi ilmoitettu henkilöauto, josta Malmin poliisin tekninen tutkija oli alkanut hakea mahdollisia varkaan jättämiä jälkiä. Pikkuhiljaa tutkija oli siirtynyt auton etuosasta kohti sen takaosaa, ja avatessaan auton takaluukun hän näki siellä kaksi isoa mustaa jätesäkkiä, jotka näyttivät liitetyn suuosistaan yhteen.
Miettiessään olisiko autovarkailta jäänyt autoon mahdollisesti jotain tavaraa, hän tarttui toiseen jätesäkeistä ja veti sitä hieman sivuun. Hänen hämmästyksellään ei ollut rajoja, kun säkistä paljastuivatkin lenkkikenkäiset jalat. Pohdittuaan hetken voiko näky yleensä pitää paikkansa, hän tarttui toisesta säärestä kiinni ajatellen, että kyseessä täytyi olla nukke. Saatuaan kätensä nyt jo kylmenneeseen nahkaan hän joutui toteamaan, että kyllä takakontissa oli kylmennyt ruumis. Enempää hän ei sitten pakettia availlutkaan, vaan ilmoitti asiasta rikospoliisiin.
Puhelun tullessa Helsingin rikospoliisin väkivaltarikostoimistoon oli osa juttuvastuussa olevan jaoksen työntekijöistä jo ajatellut mielessään tulevan viikonlopun viettoa, olihan kyseessä perjantai. Nyt koko viikonloppu muualla kuin töissä voitiin unohtaa, ja vastuuvuoron tutkijoista neljä lähti Malmin poliisin autotallille. Siellä voitiin vain todeta sama kuin "penslausta” suorittanut tekninen tutkijakin oli jo todennut. Tumman Saab 900 -mallisen auton takakontissa olivat koko sen leveyden täyttävät jätesäkit, joiden toisesta päästä näkyivät lenkkikenkäiset jalat. Samalla selvisi, että auton oli löytänyt järjestyspoliisin partio samana perjantaina noin kello 8:n aikaan Helsingin Tapulikaupungista erään kadun varresta.
Partio oli aamun poliisitehtävällisesti hiljaisena hetkenä mennyt katselemaan kyseiselle alueelle mahdollisesti varastetuksi ilmoitettuja autoja, joita heidän kokemuksensa mukaan sieltä aina silloin tällöin löytyi. Heidän huomionsa kiinnittyi Saabiin, joka oli ilmoitettu varastetuksi myös vuoden 1995 syyskuussa ja joka oli nyt hieman etäällä silloisesta kodistaan, ja he päättivät tarkistaa asian.
Nopeasti selvisi, että auto oli taas vierailla teillä, ja se päätettiin siirtää Malmin poliisitoimiston autotalliin tarkempiin tutkimuksiin. Partion toinen konstaapeli pääsi helposti autoon sisään, sillä sen kuljettajan puoleinen ovi oli lukitsematon. Myös auton virtalukko oli murrettu niin, että sen käynnistämiseksi tarvittiin vain hansikaslokerosta löytynyt ruuvimeisseli.
Auton poliisin tiloihin ajanut lähes kaksimetrinen konstaapeli joutui siirtämään kuljettajan penkkiä melkoisesti taaksepäin ennen kuin hän sopi kuljettajan paikalle. Tietämättömänä millainen kyyditettävä hänellä oli mukanaan, hän siirsi auton Malmin poliisitalon autohalliin.
Malmin poliisissa autolle ei ollut vainajan löydyttyä paljoa tehtävissä, joten se päätettiin siirtää tarkempiin tutkimuksiin Pasilan poliisitalon autotallissa sijaitsevaan eristettyyn tutkittavien autojen tilaan. Myös päivystysvuorossa ollut oikeuslääkäri soitettiin paikalle, sillä käynnistymässä oli selvästi henkirikoksen tutkinta. Helsingin rikospoliisin teknisen toimiston tutkijat kutsuttiin valokuvaamaan ja taltioimaan mahdollisia jälkiä ruumiista ja anastetusta autosta. Tällä kertaa auto kuljetettiin hinausautolla.
Pasilan poliisitalon autotallissa alkoi hidas, vaikea ja tarkkuutta vaativa työ. Kaikki piti nyt taltioida pienintä yksityiskohtaa myöten, jotta mitään mahdollisista jäljistä ei jäisi huomioimatta. Paikalla olleet tutkijat olivat pukeutuneet suojavaatteisiin; kertakäyttöhaalareihin, pää- ja jalkasuojuksiin sekä käsineisiin, jotta kaikki mahdollinen eri kuitujen ja karvojen siirtyminen tutkijoihin tai tutkijoista voitiin ehkäistä.
Ennen "paketin” poistamista autosta se kuvattiin ja vainajan päällä olleista jätesäkeistä taltioitiin irtokuidut tulevia tutkimuksia varten. Irtokuituja taltioitiin teknisten tutkimusten yhteydessä myös auton sisätiloista. Nämä tekniset tutkimukset yhdessä taktisen tutkimuksen, eli kuulustelujen ja taustaselvittelyjen kanssa, muodostivatkin pettämättömän ketjun, joka johti jutun selviämiseen. Tämä ei kuitenkaan vielä edes häämöttänyt, sillä siihen oli aikaa puoli vuotta.
Kun jätesäkit varovasti saatiin avattua, paljastui, että ne olivat vasta "paketin” ensimmäinen kerros. Säkkien alta paljastui vihertävä auton puolipeite, joka oli vielä kääritty vainajan pääpuolesta rappukäytävissä käytettävään kuramattoon. Tässä vaiheessa alkoi ilmetä, että ainakin pääpuolessa vainajalla oli joitakin vammoja, sillä kuramatto oli runsaasti vereentynyt. Nyt jäljelle jäänyt paketti oli pakko nostaa pois takakontista ja siirtää hallin lattialle. Kun kaikki peitteet oli poistettu, paljastui, että kyseessä oli miespuolinen, ulkovaatteissa oleva ruumis. Myös miehen vaatteissa olevat irtokuidut taltioitiin. Tutkittaessa miehen päällä olleita vaatteita löydettiin hänen takkinsa povitaskusta joitakin papereita sekä muistikirja, joka tuli myös esittämään tärkeää osaa jutun tutkinnassa. Tästä selvisi, että kyseessä oli poliisin entuudestaan tuntema John Walker-niminen mies, tunnetun viskimerkin mukaan. Miehen ristimänimi oli ollut huomattavasti kotoisampi, mutta vankilasta vapautuvien yrittäessä sopeutua normaalielämään heillä on oikeus muuttaa nimensä, jotta entinen ei olisi ”rasitteena”. Myös vainajan vartalossa olleet tatuoinnit, joita rikolliset poliisin onneksi suosivat, vahvistivat löydetyn miehen henkilöllisyyden.
Kun Walker riisuttiin alasti ja hänen vammojaan tutkittiin hallin lattialla, löydettiin hänen päästään takaraivolta pieni reikä. Reiän ympärillä oli palaneita ruutihiukkasia, jotka vahvistivat jo syntyneet epäilyt oikeiksi; miestä oli ammuttu takaraivoon. Kuolemanjälkeisistä merkeistä, lautumista, jotka aiheutuvat veren kertymisestä maan vetovoimasta johtuen maata kohti oleville vartalon alueille ja kuolonkankeudesta, joka kehittyy tietyn ajan kuluessa kuolemasta ihmisen niveliin sekä vainajan ruumiinlämmöstä voitiin päätellä Walkerin kuolleen joskus torstain, tammikuun 18. aamuyön tunteina. Kuolinajan määrittelyyn vaikuttivat myös olosuhteet, joissa mies oli kuolemansa jälkeen ollut, kuten ulkoilman lämpötila, lämmin autotalli sekä Malmin että Pasilan poliisitaloissa sekä ruumiin paketointi.
Kun tietoon tuli vielä Walkerin huumausaineisiin liittyvä tausta, ”onnittelivat” väkivaltatutkijat toisiaan pitkästä ja vaikeasta jutusta, sillä huumausainerikolliset eivät tunnetusti ole suupaltteja kavereita tekemisistään.
Seuraavana päivänä, 20. tammikuuta, suoritettiin Walkerin ruumiinavaus, jonne menivät myös aina tällaisen tapauksen ollessa kyseessä väkivallan ja poliisin teknisen toimiston miehet. Ruumiinavauksessa miehen päästä löytyi revolverin, joko 38. tai 357. kaliiberin hajonnut lyijyluoti. Luoti oli kulkenut viistosti aivojen läpi päätyen vasemmalle puolelle alaleuan taakse. Päähän ampumisen seurauksena nahkaan syntyneestä ruutisavurenkaasta voitiin päätellä, että piippu oli ollut vain muutaman millin etäisyydellä uhrin päästä. Rikos oli saanut nyt myös nimikkeen; murha.
Vaikka vainajan henkilöllisyys ja ilmeinen kuolinaika oli tiedossa, olivat tärkeimmät kysymykset täysin vailla vastausta; miksi John Walker oli surmattu, missä se oli tapahtunut ja ennen kaikkea, kuka oli tekijä tai ketkä olivat tekijät.
Samaan aikaan kun toiset jutun tutkijat selvittelivät Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksella Walkerin vammoja, muut selvittivät hänen tuttavapiiriään ja mitä hän oli tehnyt ennen kuolemaansa. Näissä tutkimuksissa selvisikin yllättävän tarkasti hänen liikkeensä ennen kuolemaa. Tosin mitä lähemmäksi Walkerin kuolemaa tultiin, sitä harvasanaisemmiksi hänen kanssaan tekemisissä olleet tulivat.

Walker lähtee vankilasta lomille
John Walker, joka suoritti vankeusrangaistusta Itä-Suomen rauhassa sijaitsevassa Juukan avovankilassa, oli pakkaillut vähiä mukaansa otettavia tavaroitaan tammikuun 17. päivänä. Kello olisi kohta 8, jolloin hänen muutaman päivän mittainen lomansa alkaisi. Sen ajan hän oli päättänyt viettää Helsingissä, olihan huomattava osa hänen tutuistaan pääkaupunkiseudulta. Hänellä oli mielessään myös muita Helsingissä hoidettavia hommia ja sitä varten hän tarvitsisi aseen. Sen hankkimista hän oli selvitellyt jo edellisellä lomallaan, ja asian piti nyt olla kunnossa.
Samaan aikaan Walkerin kanssa pääsi lomille myös huumejutuista rangaistusta kärsivä Hanski, jonka kanssa hän astui vankilan autoon. Sillä heidät kyydittiin Juukan linja-autoasemalle, eihän moista matkaa patikkaretkenäkään voinut tehdä. Juukassa miehet nousivat kohti Joensuuta menevään linja-autoon, ja alkanut loma nosti Walkerin tunnelmaa kevyemmäksi. Muut linja-autossa olevat tunsivat itsensä kiusaantuneiksi Walkerin jutellessa isoon ääneen Hanskin kanssa asiantuntevasti huumausaineiden hinnoista, laaduista ja niiden hankkimisesta. Linja-autossa olijoille ei jäänyt epäselväksi, että kyseessä oli lomille päässeet vangit.
Tutkinnan yhteydessä Walkerista syntyi muutenkin kuva, että hän omassa ystäväpiirissään oli esittänyt osaavampaa ja tärkeämpää kuin oli ollutkaan. Hän oli jopa "pystynyt neuvomaan tyhmempiä kollegoitaan!" Puheita, joilla ei välttämättä ainakaan laajenneta kaveripiiriä.
Välillä oli pysähdytty Kontiolahdella, jolloin Walker oli kiireellä mennyt linja-autoaseman vieressä sijainneeseen apteekkiin. Siellä hän oli kysellyt silmätippoja, joita jotkut käyttävät myös muuhun tarkoitukseen kuin tulehduksen hoitamiseen. Pään sekoittamiseen riittää joskus vähäisemmätkin välineet. Tulehdusta Walkerilla ei ollut todettu. Hänen pahaksi onnekseen silmätipat olivat kuitenkin päässeet loppumaan ja linja-autoon jouduttiin palaamaan tyhjin käsin. Hanskin ja Walkerin tiet erosivat linja-auton saapuessa aikataulun mukaisesti Joensuuhun. Hanskin tie vei länteen, kun Walker, käytyään ensin ostamassa Joensuun Alkosta kahvilikööriä, nousi kello 10.37 Helsinkiin lähtevään junaan.
Junassa Walker vietti aikaansa ravintolavaunussa neljän miehen seurueessa. Heille hän kertoi olevansa lomille päässyt vanki ja matkalla Helsinkiin, jossa joku olisi häntä vastassa.
Kello 13.19 hän olikin soittanut junan yleisöpuhelimesta vanhalle vankilatutulleen Kari Kontiolle, miehelle, jonka tehtävänä oli aseen hankkiminen. Puhelussa Walker oli kertonut olevansa matkalla Helsinkiin ja soittavansa uudelleen junan saavuttua perille. Kello 13.46 hän soitti junasta toiselle tutulleen "Sepi" Virtaselle. Leppoisasti menneen matkan ja nautitun kahvilikööripullon jälkeen juna saapui määränpäähänsä kello 16.26.
Helsingin rautatieasemalta Walker suunnisti matkansa läheiseen pelisaliin, josta hän soitti uudelleen Kontiolle. Nyt sovittiin, että Kontio tulee luovuttamaan hankkimansa aseen Walkerille illalla kello 18:n aikoihin Helsingin keskustassa sijaitsevaan pizzapaikkaan.
Syy aseen hankkimiseen oli Kontion kertoman mukaan suunnitteilla oleva, nyt Walkerin loman aikana toteutettava ryöstö, mutta arveluja esiintyi myös siitä, että Walker oli huolissaan oman henkensä puolesta. Syihin tulemme myöhemmin.
Kontio meni sovittuna aikana tapaamispaikalle, mutta levoton Walker ei jäänyt odottelemaan, vaan soitti uudelleen vankilatutulleen "Sepi" Virtaselle, jolla myös oli huume- ja väkivaltarikoksia taustallaan. Koska Sepi puolestaan oli käymässä erään tuttavansa luona, sovittiin, että Walker tulee taksilla sinne. Helsingin rautatieasemalta ottamallaan taksilla Walker suunnisti tapaamaan Sepiä, jonka hän tapasikin sovitun osoitteen lähettyvillä.
Kuvaavaa Walkerin suurista puheista ja todellisuudesta oli se, että taksimatka jäi Sepin maksettavaksi. Maksettuaan taksin Sepi ja Walker lähtivät Sepin autolla tämän asunnolle Itä-Helsinkiin.
Saavuttuaan Sepin asunnolle, jossa oli myös tämän tyttöystävä, Walker otti puhelinyhteyden hyvin tuntemaansa "Jupeen", henki- ja huumerikoksista tuomittuun mieheen, jonka kanssa Walkerilla oli jo aiemmin sovittu tapaaminen tälle päivälle Sepin asunnon läheisyydessä sijaitsevassa ravintola Underissa. Myös Jupe oli lomilla vankilasta. Tästä tapaamisesta Walkerilla oli ollut merkintä muistikirjassaan, joka löytyi hänen povitaskustaan Pasilan poliisitalonautotallissa. Se, mitä samalle päivälle kello 21 aiottu tapaaminen piti sisällään, ei poliisille ole tarkemmin selvinnyt, mutta tietämättömänä mitä hänelle tulisi tulevan yön aikana tapahtumaan Walker lähti tapaamiselle. Hiekka hänen tiimalasissaan alkoi olla vähissä. Vankeusrangaistusta Jokelan vankilassa pohjoisella Uudellamaalla kärsimässä oleva Jupe oli päässyt lomalle samoihin aikoihin kuin Walker. Hän oli jo hyvissä ajoin tullut myös Itä-Helsinkiin tuntemansa naisen asunnolle, aivan Walkerin kanssa sopimansa tapaamispaikan lähettyville. Naisen asunnolta Jupe oli soittanut puhelun entuudestaan tuntemalleen "Masalle”, joka oli tullut huumausainerikosten tutkinnan yhteydessä poliisin tutuksi. Hänen seurassaan oli Jupen soittaessa ”Karana” tunnettu, omaisuus- ja huumausainerikoksista useita tuomioita kärsinyt 40-vuotias mies. Kolmikko, joka tulisi tietämään John Walkerin viimeisimmät vaiheet, alkoi olla kasassa.
Puhelussa sovitun mukaisesti Jupe, Masa ja Kara tapasivat toisensa talon edustalla, josta Jupe oli soittanut. Mitä tässä miesten tapaamisessa lopulta sovittiin, on jäänyt arvoitukseksi. Tapaamisen jälkeen Masa ja Kara olivat palanneet takaisin autollaan huoltoasemalle, jossa he olivat olleet saadessaan Jupen puhelun.

Walker lähtee tapaamaan Jupea
Hieman ennen kello 21:tä Walker päätti lähteä Sepin asunnolta sovitulle tapaamiselleen. Matkaa ravintolaan oli noin 400 metriä, joten sinne menemiseen ei kuluisi paljoa aikaa. Joko ravintolan sisäpuolella tai sen edustalla Walker tapasi Jupen, ja hänen kanssaan matkaa jatkettiin lähistöllä asuneen Jupen tunteman naisen asunnolle. Täältä Jupe soitti uudelleen kello 22:n aikaan Masalle, jolta hän pyysi kyytiä Walkerille ja itselleen. Masalle, jolla oli ”muu tapaaminen” kyseisellä huoltoasemalla, ei tämä ”heittokeikka” käynyt, joten Kara lähti yksin hakemaan Walkeria ja Jupea naisen luota. Karan päästyä sovittuun paikkaan Jupe ja Walker ilmoittivat seuraavaksi osoitteeksi Helsingin Malmilla sijaitsevan ravintolan, jossa Walkerilla olisi tapaaminen. Matka jatkui nyt kolmissa miehin kyseisen ravintolan edustalle, missä Jupe ja Walker nousivat autosta Karan jäädessä odottelemaan ravintolan edustalle autoon. Ravintolassa Walker tapasi taas Sepin, joka oli tullut ravintolaan syömään yhdessä tyttöystävänsä kanssa. Tästä tapaamisesta oli sovittu jo Walkerin ollessa Sepin asunnolla. Nyt vihdoinkin Walkerin piti saada kaipaamansa ase. Sen oli Walkerin ja Jupen tapaamisen aikana tuonut Sepin asunnolle Kari Kontio, mies, jonka piti luovuttaa ase jo aiemmin iltapäivällä Helsingin keskustassa. Walker oli kuitenkin taas ehtinyt poistua ennen Kontion tapaamista, joten tämä luovutti aseen Sepille, jonka piti antaa se Walkerille, tämän tavatessaan. Koska ravintolassa oli paljon asiakkaita, ei aseen luovuttaminen ravintolasalin puolella onnistunut ja Walker palasi takaisin autolle. Sepille hän oli sanonut, että palaa pian takaisin, olihan Sepi luvannut tarjota hänelle ruuat ravintolassa, mutta tämä jäikin Walkerin ja Sepin viimeiseksi tapaamiseksi. Asetta Walker ei koskaan saanut. Kun aikaa kului eikä Walkeria näkynyt, lähti Sepi etsimään häntä ravintolan ulkopuolelta. Täällä ei enää näkynyt sen enempää Walkeria, Jupea kuin Karaakaan, joiden kanssa Walker oli kertonut Sepille olevansa liikkeellä.
Lähellä ravintolaa, noin kilometrin päässä sijaitsi teollisuusalue, jonka yhdessä teollisuushallissa oli vuokrattuna Karan käytössä ollut hallin osa. Täällä oli "korjailtu” autoja ja nukuttukin, milloin muuta yöpaikkaa ei ollut löytynyt. Ravintolasta Walkerin, Jupen ja Karan matka oli suuntautunut tälle teollisuushallille. Sattumoisin hallilla oli ”töissä” Tenkasena tunnettu, myös huumausainerikoksista tuomittu mies.
Kara oli kertomansa mukaan jättänyt Walkerin ja Jupen hallille ja jatkanut matkaansa hakemaan Masaa huoltoasemalta, jonne tämä oli jäänyt. Päästyään perille Kara ja Masa olivat ottaneet hinaukseensa huoltoasemalla olleen hajonneen Karan auton ja lähteneet vetämään autoa teollisuushallille.
Kun Kara ja Masa palasivat teollisuushallille, ei siellä enää ollut kuin Jupe. Minne Walker oli hävinnyt, ei kuulusteluissa selvinnyt, mutta oikeuslääketieteellisten tutkimusten mukaan hänen kuolemansa ajoittuu juuri näille kellonajoille.

Pidätykset alkavat
Tutkinnan ensimmäiset päivät olivat sekavia, kun tietoa alkoi kerääntyä ja jouduttiin repeämään moneen suuntaan. Tiedoista piti nyt seuloa olennaisin ja ryhtyä kuulustelemaan Walkerin seurassa hänen lomallaan olleita kavereita. Ensimmäinen nimi tuli esiin jo silloin, kun Walkeria riisuttiin Pasilan poliisitalon tutkittavien autojen tilassa. Tuolloin hänen povitaskustaan löytyi mainittu muistikirja, jonka yhdellä sivulla oli viesti: ”Jupe Puotilan Underissa 21.00”.
Vankilasta saatiin tietää, että Walkerin ollessa edellisenä syksynä Helsingin keskusvankilassa, oli siellä järjestetty tarkastus, jolloin Walkerin muistikirja oli kopioitu. Nyt tämä kopio hankittiin, jolloin ilmeni, että kyseistä viestiä ei tuolloin muistikirjassa ollut. Poliisin onneksi Walker oli ilmeisen muistamaton ja oli jättänyt tutkijoille "ensimmäisen vihjeen".
Vielä ei ollut kuitenkaan aika tarttua Jupeen, sillä asiassa päätettiin edetä aikajärjestyksessä. Kaksi tutkijaa lähti käymään Juukan avovankilassa, mistä he seurasivat Walkerin jälkiä Helsinkiin. Juukassa heille selvisikin Walkerin matka yhdessä Hanskin kanssa vankilasta Juukan linja-autoasemalle ja sieltä edelleen bussilla Joensuuhun. Kun löytyneestä ruumiista oli vielä tiedotettu sanomalehtien kautta julkisuuteen, ilmaantui ihmisiä, jotka kertoivat yksityiskohtia matkasta bussissa sekä lopulta junassa, jolla Walker tuli Helsinkiin. Nyt Walker oli saatu Helsinkiin aina minuutin tarkkuudella, mutta mihin sieltä. Tästä ei ollut harmainta aavistusta, ja siksi päätettiin kokeilla, olisiko Walker mahdollisesti käyttänyt junan yleisöpuhelinta. Puhelimen televalvontatiedoista saatiin tietää, että puhelimella oli soitettu muutama puhelu matkalla Joensuusta Helsinkiin. Poliisia kiinnosti erityisesti kaksi puhelua. Kello 13.19, junan ollessa Lappeen rannan tienoilla, oli sieltä soitettu Kari Kontiolle ja kello 13.46 "Sepi" Virtaselle. Kun tuolloin vielä tutkijoille tuntemattomien Kontion ja Sepin taustoja selviteltiin, huomattiin heillä olleen varsin mittava rikoshistoria. Ei ollut vaikea päätellä kuka heille oli soittanut. Nyt kun oli saatu selville ensimmäiset Helsingissä vaikuttaneet Walkerin ystävät, päätettiin ensimmäisenä asiasta kysellä Kontiolta. Poliisin onneksi Kontio oli jo poliisin suojissa, sillä hän oli tammikuun 26. päivänä jäänyt kiinni törkeästä huumausainerikoksesta. Aluksi Kontion kuulusteluissa ei päästy kovinkaan pitkälle, mutta lopulta hän myönsi olleensa puhelinyhteydessä Walkeriin, paitsi tämän ollessa tulossa junalla Helsinkiin myös myöhemmin Walkerin päästyä perille. Puheluissa oli sovittu, että Kontio tulee tapaamaan Walkeria Helsingin keskustassa sijaitsevaan ravintolaan ja antaa hänelle hänen kaipaamansa aseen. Viimeisimmän puhelun aikana Kontio kertoi olleensa Sepin asunnolla.
Tammikuun 21. päivänä, jolloin ruumiin löytymisestä oli kulunut kaksi vuorokautta, kiinnitti Nurmijärvellä poliisipartio huomionsa epäilyttävään henkilöautoon. Yrittäessään pysäyttää autoa se lähti karkuun ja alkoi takaa-ajo, joka päättyi muutaman kilometrin jälkeen autossa olleiden miesten juostessa metsään karkuun. Kun miehet saatiin kiinni, heidän todettiin olleen Kara ja Tenkanen. Takaa-ajoa tutkinut poliisi kiinnitti huomiota Karan ja Tenkasen levottomuuteen. Tenkanen ei edes suostunut tulemaan kuulusteluun. Tutkijan mielestä syynä käyttäytymiseen ei voinut olla pelkkä takaa-ajo, ja hän ilmoitti asiasta Walkerin jutun tutkijoille. Kun Karan nimi oli muutenkin esiintynyt yhtenä mahdollisuutena jutun yhteydessä, päätettiin Kara ja Tenkanen hakea Helsinkiin kuulusteluihin. Alku ei heidänkään kanssaan ollut lupaava, sillä kumpikaan ei oikein muistanut Walkeria, vaikka "nimi saattoi kyllä olla tuttu".
Koska "Sepi" Virtanen oli Kontion lisäksi ainut, jolle Walker oli lomille tullessaan soitellut, päätettiin seuraavaksi hakea hänet kuulusteluun. Kun Sepiä oltiin ottamassa kiinni, oli samassa asunnossa hänen tyttöystävänsä. Myös hänet päätettiin pidättää.
Pikkuhiljaa kuulustelut edistyivät niin, että Walkerin liikkeet saatiin jäljitettyä Helsingin keskustasta Sepin asunnolle ja täältä edelleen Sepin asunnon lähellä sijainneeseen ravintola Underiin, jossa Walkerilla oli Sepin tyttöystävän mukaan ollut tapaaminen Jupen kanssa kello 21. Samanlainen viesti oli ollut Walkerin muistikirjassa.
Seuraavaksi oli tartuttava kiinni Jupeen, joka oli tammikuun 18. päivänä kello 9:n aikaan palannut takaisin lomiltaan vankilaan. Hänet haettiin Helsinkiin.
Jupe osoittautuikin vaikeaksi kuultavaksi, sillä koko sinä noin kuuden kuukauden aikana, jonka hän oli poliisin huostassa, hän ei puhunut kuulusteluissa sanaakaan koko asiasta. Mitään tunnustusta oli jo kuulustelujen alkuvaiheessa ilmeisen turha odottaa, joten asian penkomista muulla tavoin oli jatkettava. Jupe yritti myös poliisilaitoksella ollessaan vaikuttaa muihin asian vuoksi kiinniolleisiin. Poliisivankilan vartija oli rutiininomaisesti vankilan kirjaston kirjoja tarkistaessaan kiinnittänyt huomiota siihen, että erään kirjan mustalla alkusivulla oli huonosti havaittavasti lyijykynällä kirjoitettua tekstiä. Vankien on todettu yrittävän käyttää heillä luettavana olevia kirjoja viestityksen välineinä, jonka vuoksi niitä tarkistellaan silloin tällöin. Viestissä luki: "Saatana älä tunnusta mitään! Älä edes puhu mitään! Älä edes lähde kuulusteluun! Et ole nähnyt mitään et edes tiedä mitään." Toisella, valkoisella puolella oli teksti: "Jupe 12. 3. 1996 päiviä takana 3728, et sillee!"
Keskusrikospoliisin suorittamassa käsialatutkimuksessa todettiin, että mustalle sivulle kirjoitettu viesti oli "todennäköisesti" Jupen kirjoittama ja valkoisen sivun viestissä oli "vahvoja viitteitä" siihen. Todennäköinen tässä tarkoitti, että käsialassa oli todettu merkittäviä yhtäläisyyksiä Jupen käsialan ja kirjoitetun tekstin välillä. Materiaalia, johon kirjassa ollutta kirjoitustapaa verrattiin, löytyi Jupen muista kirjoituksista. Kirjan, jossa viesti oli, nimi oli Shindlerin lista.
Sitä oliko viesti päässyt perille, ei varmuudella tiedetty, mutta samaan aikaan Tenkanen, joka kertoi lukeneensa kiinnioloaikanaan vankilan kirjastosta kirjan päivässä, kieltäytyi enää lähtemästä edes ulos sellistään.
Jupen palatessa vankilaan lomaltaan hänen vaatteensa olivat vaihtuneet siitä, millaiset ne olivat olleet paria päivää aiemmin lomille lähdettäessä. Nyt hänen päällään olleet vaatteet takavarikoitiin ja niistä taltioitiin mahdolliset irtokuidut ja näitä alettiin verrata Walkerin vaatteista ja ruumiin löytöautosta saatuihin kuituihin.
Seuraavana pidätettiin Masa, joka Karan kanssa oli hinannut Karan hajonneen auton hallille. Hiljainen oli hänkin. Mainittakoon, että kun Masa otettiin kiinni, hänen pakettiautonsa kardaanista löytyi vajaa kilo heroiinia.
Jo ennen Jupen kuulusteluja jutun tutkijat olivat saaneet vihjeen, että Karan oli havaittu aiemmin käyvän tiheästi Malmilla sijainneella teollisuushallilla, joten tutkintaa päätettiin laajentaa myös siihen suuntaan. Paikka oli mitä sopivin jonkun surmaamiseen, syrjässä muusta asutuksesta, ja siellä sai yöaikaan puuhastella rauhassa. Kun Walkerin ruumiin löytymisestä oli kulunut kaksi viikkoa, teki poliisi öisen kotietsinnän tälle Malmin teollisuusalueella sijainneelle hallille. Poliisin mennessä halliin heillä ei ollut mitään tietoa mikä hallin osa olisi mahdollisesti joidenkin muiden kuin Karan käytössä.
Hallin ulkopuolella olevien kylttien perusteella siellä sijaitsi myös tavallisia yrityksiä, joiden työntekijöiden tuloa jouduttiin odottamaan aamuun, jotta tiedettiin missä kunkin paikka siellä oli. Aamulla selvisikin, että hallin yksi, kipsoniittiseinillä eristetty osa oli Karan käytössä. Nyt tutkimukset kohdistettiin tähän hallin osaan.
Täällä tehtiinkin mielenkiintoisia löytöjä. Anastettu auto, sangollinen murrettuja auton lukkopesiä, anastettu haulikko ja myös kolme muuta autoa sekä lukematon määrä erilaista autoihin kuuluvaa tavaraa ja työkaluja. Muissa hallin osissa työskennelleet miehet kertoivat, että he olivat jo jonkin aikaa ihmetelleet hallin kyseisen osan vähintäänkin epäilyttävältä näyttävää toimintaa.
Kerran, kun paikalta oli kuulunut hitsaamisen ja kolkuttelun ääni, oli yksi viereisen peltikorjaamon miehistä mennyt ihmettelemään asiaa. Hän huomasi tilassa työskentelevän miehen, Tenkasen, kävelevän hallissa auton ohjaustangosta irti hitsaamansa ratti kädessä. Syy siihen ei koskaan selvinnyt.
Hallissa oli myös erään naisen auto, jonka hän oli lainannut lyhyeksi aikaa tuttavalleen. Hieman lainaamisen jälkeen tuttava kertoi, että autoon oli tullut joku vika ja se jouduttiin hinaamaan korjaamolle. Nyt auto oli, moottori purettuna etuosastaan takakonttiin asti, "korjaamolla”, jonne se oli jäänytkin. Lainaaja ei pystynyt kuin ihmettelemään, mitä autolle oli tapahtunut.
Aamulla hallin kotietsintää jatkettaessa löytyi sieltä myös metallinen roskapönttö, jossa oli jäänteitä poltetuista vaatteista. Paikalla olleen varastetun auton vierestä löytyi kolme mustaa jätesäkkiä, joista yhdestä löytyivät vaatteiden loput osat; poltettu baseball-takki, johon oli sulanut kiinni sininen villa pipo. Talteen saadut löydökset toimitettiin keskusrikospoliisiin kuitututkimuksia ja muita mahdollisia tutkimuksia varten. Samoin löytyneet jätesäkit otettiin talteen. Myöhemmin keskusrikospoliisin suorittamissa tutkimuksissa selvisi, että osa hallista löydetyistä säkeistä oli samaa valmistuserää kuin Walkerin ruumiin päällä olleet. Halliin "korjattavaksi” tuodusta autosta löytyi auton puolipeitteen säilytyspussi. Puolipeite oli ollut Walkerin päällä. Näillä tutkimuksilla, jotka kulkivat jatkuvasti rinnakkain - ja lomittain - kuulustelujen ja taustaselvittelyjen kanssa, alkoi muodostua käsitys siitä, että Walker oli surmattu ja paketoitu kyseisellä hallilla. Kaikesta mitä hallilta löytyi, voitiin päätellä, että paikan putsaajalla oli jäänyt homma kesken. Samaan aikaan kun tutkijat ahersivat teollisuus hallilla, löytyi hallilla "työskennelleen" Tenkasen auto, jonka hän väitti aluksi jonkun varastaneen teollisuushallin edestä. Myöhemmin hän kertoi sen hajonneen Helsingin ja Vantaan rajalle Kehätien varteen.
Auton takakontista löytyi 50 metrin johtokela ja työkalusarja. Samat välineet, jotka auton omistaja oli ilmoittanut kadonneeksi ruumisautona toimineesta Saabista. Tenkanen kertoi "löytäneensä" kyseisen johtokelan ja työkalusarjan teollisuushallilta eri paikoista muuttaen välillä niiden löytöpaikkaa.
Johtokelaa oli myös jostain käsittämättömästä syystä maalattu oranssilla spraymaalilla, samanvärisellä kuin se oli ollut jo alun perin. Tälläkin lisänäytöllä Walker saatiin sidotuksi teollisuushalliin, kun hallilta löydetyn oranssin spraymaalipurkin maalin todettiin keskusrikospoliisiin suorittamissa tutkimuksissa olevan samaa, jolla johtokelaa oli maalattu. Onneksi tämä ilmeisesti tunnistamista vaikeuttamaan tehty maalausoperaatio menetti merkityksensä, kun kelan alkuperäinen omistaja oli korjannut kelaa niin, että hän pystyi yksilöimään sen varmuudella omakseen.
Kun keskusrikospoliisiin oli toimitettu kaikki mahdollinen taltioitu aineisto, alkoi siellä urakka verrata varastetusta, "ruumisautona" toimineesta Saabista löydettyjen, Walkerin päällä olleiden kääreiden ja vaatteiden, poltettuna teollisuushallista löytyneiden baseball-takin ja villapipon sekä kaikkien pidätettynä olleiden vaatteista taltioitujen kuitujen vertailu keskenään. Työ oli erittäin hidasta ja vaikeaa, sillä tutkimus tehtiin mikroskooppisesti ja vertailu tapahtui silmällä. Teippejä, joihin kuidut oli taltioitu, alkoi olla jo melkoinen määrä.
Tuloksena oli kuitenkin kaavio, joka sitoi Jupen entistä tiukemmin Walkeriin. Kun näihin löytöihin lisättiin Karan kertomus siitä, että hän oli jättänyt Walkerin ja Jupen kahdestaan teollisuushallille ja tavannut myöhemmin paikalle palattuaan vain Jupen, alkoivat paineet kasautua Jupen päälle. Olihan todennäköisimmäksi Walkerin surmaamispaikaksi tutkimuksissa todettu juuri tämä halli.

Kuitututkimukset valmistuvat
Kuitututkimukset tuottivat seuraavan tuloksen:
Walkerin yllä olleesta t-paidasta taltioitiin muutamia kuituja, jotka olivat samanlaatuisia kuin Malmin teollisuushallilta poltettuna löydetyn takin rinta- ja selkäosan kankaan kuidut. Samasta Walkerin paidasta löytyi myös poltettuun takkiin kiinnittyneen pipon kuituja.
Auton puolipeitteestä, johon Walker oli ollut käärittynä, löytyi samaa kuitua kuin mistä poltetun takin resori oli tehty. Lisäksi peitteestä löytyi takin rinta- ja selkäosan kuituja.
Ruumisautona toimineesta Saabista, sen kuljettajan puoleisen oven kangasverhoilusta, löytyi poltetun takin ja pipon kuituja.
Kun näihin lisätään, että Jupen takista, joka hänellä oli päällään palatessa vankilomilta, löytyi poltetun takin ja pipon kuidut, saatiin Jupe sidottua poltettuun takkiin ja pipoon, Walkerin päällä olleeseen puolipeitteeseen ja ruumisautoon. Lisäksi Walkerin vaatteista löytyi samoja kuituja, joita oli löytynyt tutkimuksissa teollisuushallin Karan käytössä olleen osan pölynimuripusseista. Walker oli saatu puheiden lisäksi nyt myös teknisillä tutkimuksilla sidottua hallille.
Ainut, mitä Jupe asiasta kertoi, oli, että hän ei ole ollut Walkerin kanssa missään tekemisissä eikä ole syyllistynyt hänen surmaamiseensa. Tämänkin hän kertoi vasta oikeuden istunnossa. Tekninen tutkinta tuki vahvasti vain muiden puheita, ei Jupen. Lisäksi "ruumisauton” löytänyt konstaapeli oli joutunut siirtämään auton kuljettajan penkkiä huomattavasti taaksepäin mennessään auton rattiin. Hän oli itse päätellyt ajajan olleen huomattavasti lyhyemmän kaverin. Konstaapelilla oli pituutta 195 cm ja Jupella 169 cm. Pieni suuntaa antava vinkki oli sekin, sillä muut jutussa kuulustellut olivat huomattavasti Jupea pidempiä.

Teon motiivi ja tuomio
Tutkinnan yhteydessä ilmeni, että Walker oli varaton ja pahasti velkaantunut. Tilitiedustelujen mukaan hänen tilillään oli vain muutama markka rahaa. Walkerin entinen tyttöystävä kertoi, että Walker oli puhunut hänelle yhteensä 200000 markan velasta, mutta ei sitä kenelle velka oli. Aikaisemmin lomillaan Walker oli käytellyt runsaasti rahaa ja kertonut hallussaan olevan paljonkin ”piriä”, eli amfetamiinia ja että hänellä oli menossa aineisiin liittyviä liiketoimia”. Walker oli aina lomille tullessaan todistajan mukaan hankkinut itselleen aseen, jota hän oli kantanut vyötäröllään. Liekö hän tällä pönkittänyt itsetuntoaan vai pitänyt itsensä suojana.
Myös toinen todistajana asiassa kuulusteltu kertoi kuulleensa Walkerin kuoleman jälkeen, että tämä oli ollut pahasti velkaantunut ja ettei velkojien kärsivällisyys ollut riittänyt. Näiden puheiden perusteella voidaan päätellä Walkerin velkojen liittyneen hänen huumausainetekemisiinsä. Viimeiselle lomalle hankitun aseen hän oletettavasti kuitenkin yritti hankkia Kontion puheista huolimatta omaksi suojakseen.
Kun kaikki tekniset tutkimukset ja kuulustelut oli suoritettu, päästiin lopulta 4. heinäkuuta lukemaan Helsingin käräjäoikeudessa asiassa päätös. Syyttäjä lähti jutun alussa syyttämään itse Walkerin surmaamisesta Jupea, avunannosta siihen ja ruumisauton varastamisesta Karaa sekä rikoksen suosimisesta Tenkasta.
Käräjäoikeus katsoi kuitenkin, että kaikki näyttö tukee sitä, että Jupe oli jäätyään kahdestaan Walkerin kanssa hallille surmannut tämän ampumalla tämän takaraivoon yläviistosta lähietäisyydeltä yhden, varmaan kuolemaan johtavan laukauksen.
Poliisin veritutkija päätteli Walkerin takissa olleista erityyppisistä verijäljistä, luodin päähän tulokohdasta sekä Walkerin pituudesta, että Walkerin on täytynyt ampumisen sattuessa olla polvillaan ja kädet koukussa, eli hänet oli teloitettu.
Käräjäoikeus hyIkäsi Karaa ja Tenkasta kohtaan nostetut syytteet ja tuomitsi Jupen John Walkerin surmaamisesta murhasta elinkaudeksi vankeuteen. Lausuntoon se lisäsi, että teko oli toteutettu suunnitelmallisesti jonkun muun tahon toimeksiannosta. Kuka tämä oli, jäi poliisitutkinnassa selvittämättä. Helsingin hovioikeus vahvisti tuomion.

Takakontin sisältöä.jpg (202.67 KiB) Katsottu 3183 kertaa

Siirrettynä autosta Pasilan poliisitalon eristetyn tutkimustilan lattialle.jpg (177.71 KiB) Katsottu 3183 kertaa

Takaraivolla ollut .38 kaliiberin luodin jättämä jälki.jpg (212.99 KiB) Katsottu 3183 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

Tapahtumapaikkana ollut teollisuushalli.jpg (150.84 KiB) Katsottu 3182 kertaa

’Karan ” käyttöönsä eristämä teollisuushallin osa. Yhdestä auton takana olevista säkeistä löytyi poltetut takki, hanskat ja pipo.jpg (208.71 KiB) Katsottu 3182 kertaa

Jätesäkistä löydetyt vaatteet oli poltettu tässä ”korjaamon” metalliroskakorissa.jpg (169.93 KiB) Katsottu 3182 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

Takki ja pipo olivat sulaneet poltettaessa toisiinsa kiinni.jpg (196.51 KiB) Katsottu 3181 kertaa

Rikosteknisen laboratorion tekemä kuituvertailu.jpg (131.11 KiB) Katsottu 3181 kertaa

[Joosua]

Hyvä kertomus "Johnny Walkerin" kohtalosta. Kiitokset!

Ei ollut tämäkään ammattirikollinen erityisen viisas. Äijä leveilee ja esittää kovaa ammattimiestä eikä edes yritä hoitaa velkojaan vaan pistää rahat haisemaan.
Ehkä tuossa ei välttämättä käynyt ihan huonoin mahdollinen tuuri siinä mielessä että lähtö oli nopea ja kivuton. Toinen vaihtoehto olisi voinut olla se, että velkaukko olisi naputeltu sellaiseen kuntoon että loppuelämä olisi mennyt pyörätuolissa eikä omia paidannappejakaan olisi saanut kiinni ja pikku kolotuksia olisi riittänyt kehossa siellä ja täällä.

Nyt haluttiin antaa pikku vihje ympäristölle että velat olisi parempi hoitaa ihan suosiolla, eikä perintää hoida mikään tavanomaisesti toimiva perintäyhtiö.
Tässäkin taisi olla niin että velkoja oli ulkoistanut "velkajärjestelyn" hoitamisen tarvittavan osaamisen omaavalle ammattilaiselle. Ja ammattimies osasi hoitaa asian sen verran hyvin että sai velallisen sopivaan paikkaan asian hoitamista varten, ja vaikka itse kärähtikin niin piti suunsa kiinni.

[Kosti]

^Samaa mieltä. Kyllähän tossa kuvauksessa tuli ilmi, ettei Morre mikään kovin miellyttävä tyyppi ollut itsekään, "joutunut neuvomaan tyhmempiä kavereitaan". Melkoista välinpitämättömyyttä jättää ilmeisen huomattava huumevelka maksamatta, uhka kuitenkin päällä ja henki lähti sitten sen seurauksena lopulta. Vai mahtoiko tosiaan olla keikka suunnitteilla, jonka tuotolla velka olisi kuitattu?

Mikäli oikein olen ymmärtänyt, kaveri jolta Morren piti ase saada ravintola Underissa, oli Sakke Pirra, joka menehtyi sittemmin Lahden pizzeriamurhat-keississä muutama vuosi myöhemmin. Ja liittyikö johonkin nuorena kaverin kanssa tehtyyn tappoon, mistä muistelisin minfossa olevan topikki...

Onhan tämä Jack Morren murha näitä suomalaisen rikoshistorian klassikkotapauksia, jossa on paljon mielenkiintoisia seikkoja. Tässäkin teon teettäjäporras jäi pimentoon, ilmeisesti pitkälti Judinin ansiosta.

Kysyit: Ja liittyikö johonkin nuorena kaverin kanssa tehtyyn tappoon, mistä muistelisin minfossa olevan topikki...
Tähän:viewtopic.php?t=1476
-NILS-

[Kosti]

Kysyit: Ja liittyikö johonkin nuorena kaverin kanssa tehtyyn tappoon, mistä muistelisin minfossa olevan topikki...
Tähän:viewtopic.php?t=1476
-NILS-


Kiitos, juuri tuo linkitetty ns. kellari/rappukäytävätappo! Päätekijänä siis kaverinsa Dammert. Ja täysin turha tappo, vain "kovan maineen" hankkimiseksi.

[Joosua]

Onhan tämä Jack Morren murha näitä suomalaisen rikoshistorian klassikkotapauksia, jossa on paljon mielenkiintoisia seikkoja. Tässäkin teon teettäjäporras jäi pimentoon, ilmeisesti pitkälti Judinin ansiosta.

Ei tuohon aikaan niin paljoa isoja tekijöitä ollut, ja homma oli vielä hyvin kotikutoista, ulkomaalaisia ei tainnut juuri olla kuvioissa. Joten vähän epäilen että poliisilla oli varmaan jonkinlainen käsitys kenelle tai keille Morre oli velkaantunut. Ei väkivaltapuolella tällaisesta puolesta ehkä niin paljoa tiedetty mutta huumepoliisit varmaan jotain tiesivät kuka kenenkin kanssa touhusi.

Mutta pelkkä valistunut arvaus ei paljon auta kun "Jupe" piti suunsa täysin kiinni ja oli varmaan selvää että muuta kautta mitään näyttöä ei olisi saanut joten ei silloin enempää ole tehtävissä. Ainakaan niin että kenellekään mitään tuomiota olisi saanut. Ja turhaa työtähän ei kannata tehdä.

[finnbar87]

Eikös Kolivaarakin liittynyt jotenkin tähän?

[Joosua]

En tiedä, paljon mahdollista. Mutta ei Kolivaara mikään rahoittaja varmastikaan ollut, tai ylemmän portaan tekijä. Eli sellainen taho jolla olisi ollut intressi Morre hoitaa pois.

[Joosua]

Se tässäkin keississä näkyy että vaikka "Jupe" oli kova väkivaltapuolen mies, eli kohteen houkuttelu sopivaan paikkaan ja hengiltä ottaminen olivat hyvin hanskassa mutta työn viimeistely oli vähän puutteellista. Ei varastetun auton takaluukku ole kovin hyvä loppusijoituspaikka vainajalle, kuten huomattiin.

Tunnen hiukan Malmia ja esimerkiksi Tattarisuon teollisuus - ja romuttamoalueella, tai miten sitä epämääräistä monenmoisia firmoja sisällään pitänyttä aluetta kuvaisi, oli siihen aikaan monia jotain pusikon reunaa sivuavia teitä tai sellaisiin paikkoihin päättyviä teitä. Ja kun huomioidaan että ennen Talulikaupunkia olisi Tattiskin ollut matkanvarrella ja kun oli Tammikuu niin aika helppoa olisi ollut käärö heivata jostain tienpäästä vähän pusikon suojaan lumikuoppaan ja peitellä lumella niin olisi varmaankin päästy parempaan tulokseen. Tattarisuo ei ole koskaan ollut mikään ulkoilijoiden tai koiraihmisten suosima paikka, joten olisi todennäköisesti johonkin huhtikuulle ainakin pysynyt vainaja piilossa. Auton vieminen sinällään Tapulikaupunkiin oli ihan ok.

Varastetulla autolla ei ehkä mieli tehnyt kovin pitkälle ajella. Kehä III:n ulkopuolella olisi tietenkin ollut vieläkin parempia paikkoja. Esimerkiksi tällä hetkellä kuuluisan Sipoon suunnalla.

[Unhola]

Se tässäkin keississä näkyy että vaikka "Jupe" oli kova väkivaltapuolen mies, eli kohteen houkuttelu sopivaan paikkaan ja hengiltä ottaminen olivat hyvin hanskassa mutta työn viimeistely oli vähän puutteellista. Ei varastetun auton takaluukku ole kovin hyvä loppusijoituspaikka vainajalle, kuten huomattiin.

Tunnen hiukan Malmia ja esimerkiksi Tattarisuon teollisuus - ja romuttamoalueella, tai miten sitä epämääräistä monenmoisia firmoja sisällään pitänyttä aluetta kuvaisi, oli siihen aikaan monia jotain pusikon reunaa sivuavia teitä tai sellaisiin paikkoihin päättyviä teitä. Ja kun huomioidaan että ennen Talulikaupunkia olisi Tattiskin ollut matkanvarrella ja kun oli Tammikuu niin aika helppoa olisi ollut käärö heivata jostain tienpäästä vähän pusikon suojaan lumikuoppaan ja peitellä lumella niin olisi varmaankin päästy parempaan tulokseen. Tattarisuo ei ole koskaan ollut mikään ulkoilijoiden tai koiraihmisten suosima paikka, joten olisi todennäköisesti johonkin huhtikuulle ainakin pysynyt vainaja piilossa. Auton vieminen sinällään Tapulikaupunkiin oli ihan ok.

Varastetulla autolla ei ehkä mieli tehnyt kovin pitkälle ajella. Kehä III:n ulkopuolella olisi tietenkin ollut vieläkin parempia paikkoja. Esimerkiksi tällä hetkellä kuuluisan Sipoon suunnalla.

Kai tuossa juuri se oli tarkoituksena, että ruumis löytyisi suhteellisen pian. Luulisin.

[Joosua]

Se tässäkin keississä näkyy että vaikka "Jupe" oli kova väkivaltapuolen mies, eli kohteen houkuttelu sopivaan paikkaan ja hengiltä ottaminen olivat hyvin hanskassa mutta työn viimeistely oli vähän puutteellista. Ei varastetun auton takaluukku ole kovin hyvä loppusijoituspaikka vainajalle, kuten huomattiin.

Tunnen hiukan Malmia ja esimerkiksi Tattarisuon teollisuus - ja romuttamoalueella, tai miten sitä epämääräistä monenmoisia firmoja sisällään pitänyttä aluetta kuvaisi, oli siihen aikaan monia jotain pusikon reunaa sivuavia teitä tai sellaisiin paikkoihin päättyviä teitä. Ja kun huomioidaan että ennen Talulikaupunkia olisi Tattiskin ollut matkanvarrella ja kun oli Tammikuu niin aika helppoa olisi ollut käärö heivata jostain tienpäästä vähän pusikon suojaan lumikuoppaan ja peitellä lumella niin olisi varmaankin päästy parempaan tulokseen. Tattarisuo ei ole koskaan ollut mikään ulkoilijoiden tai koiraihmisten suosima paikka, joten olisi todennäköisesti johonkin huhtikuulle ainakin pysynyt vainaja piilossa. Auton vieminen sinällään Tapulikaupunkiin oli ihan ok.

Varastetulla autolla ei ehkä mieli tehnyt kovin pitkälle ajella. Kehä III:n ulkopuolella olisi tietenkin ollut vieläkin parempia paikkoja. Esimerkiksi tällä hetkellä kuuluisan Sipoon suunnalla.

Kai tuossa juuri se oli tarkoituksena, että ruumis löytyisi suhteellisen pian. Luulisin.

Voi olla. Tässä jutussahan uhrin taskussa oleva muistikirja ja Joensuu-Hki junan yleisöpuhelimen teletiedot olivat tärkeitä "vihjeitä". Tietty varmaan aika harva olisi osannut alkaa tutkia uhrin taskuja, varsinkin kun kuitujen löytymisen merkityksestä tekijällä oli jonkinlainen ymmärrys samoin harva osaa ajatella mitään teletietojen, ja tietäisi kauanko ne säilyy.

Joten tässä taisi vain käydä tekijällä pikku työtapaturma.

Mutta kyllä taas kerran tässäkin tapauksessa korostuu ruumiin hävittämisen merkitys.