VastarannanKiiski kirjoitti: Ti Maalis 29, 2022 8:46 am
loaded kirjoitti: Ti Maalis 29, 2022 7:52 am
Naisen facebook-sivu on aika kylmäävää luettavaa tapahtumien valossa. Viimeinen päivitys:
Olen kantanut lastani mahassani, nukuttanut häntä rinnallani.Olen suudellut pieniä varpaita, olen kuivannut kyyneleet.Olen saanut pissat ja oksennukset päälleni, valvonut öitä saadakseni heidät nukkumaan.Mutta en vaihtaisi tätä mihinkään muuhun.Minulla ei ole mallin keho, mutta kun katson itseni peilistä näen äidin ja sitä suurempaa kunniaa ei ole kuin olla ÄITI. Laita tämä eteenpäin jos sinäkin olet ylpeä ÄITI ♥

ÄITI HALUAA AINA LAPSELLEEN PARASTA JA KANTAA LAPSENKIN HUOLET MUKANAAN
Tämä äidin FB-viesti on postattu jo edelliselle sivulle ketjussa (sivu 3).
Some on suurta teatteria ja taitaa olla ennemminkin niin, että mitä huonommin menee, sen enemmän on tarve hehkuttaa elämänsä ja tässä tapauksessa äitiytensä ihanuutta.. ja omaa erinomaisuutaan. Tämänkin tapauksen akka on ollut todella sekaisin.. lähihoitajakoulutukseenhan on ohjattu mt- ja päihdekuntoutujia ilman soveltuvuuskokeita. (en nyt muista, onko soveltuvuuskokeet jo palautettu oppilasvalointaan) Eli jos muualle et ole taustasi ja kykyjesi takia kelvannut, lähihoitajalinjalle on aina päässyt ja sinne on suorastaan työnnetty.
Lastensuojelu on epäonnistunut tässäkin, kuten Raisiossa. Ammattitaidottomuutta todennäköisempi syy on ehkä resurssipula niin lastensuojelun kuin mt-palvelujen ja psykiatrisen laitoshoidon puolella.
Jep, jep... Se on totta, että
lastensuojelu on todellakin mokannut jälleen kerran, kuten mokasi tosiaankin Raisiossa, Tampereella (hukutti lapsensa), stadissa Koskelan ja pikku Erikan tapauksissa. Näissä missään tapauksissa ei suinkaan kyse ollut resurssipula, eikä niinkään "ammattitaidottomuus", vaan puhtaasti välinpitämättömyys ja lastensuojelutoiminnan järjettömyys. Sitä, kun pyörittää korkeasti koulutetut ääliöt, sekä poliittisilla virkanimityksillä olevat, muodollisesti pätevät, moraalisesti heikon tason omaavat kahjot.
Aikanaan, kun olin Tampereella tukihenkilöiden koulutuspäivillä yhden hikisen viikonlopun, kun pidempiä ei järjestetty. Niin, niin..., siellä eräs mies kertoi olevansa alle kymmenvuotiaan pojan tukihenkilö ja se homma ei oikein toiminut, kun häntä ei päästetty sisään kuin ani harvoin. Yksinhuoltaja äiti oli tässäkin tapauksessa kyseessä ja kovasti miehiin menevä ja erittäin "kostea" mamma. Siistiä oli ainoastaan jääkaapissa, kun ruokaa siellä ei ollut ja tukihenkilö osti omillaan ruokaa pojalle kaappiin. Juoppolauma majaili työkseen mamman vaihtaessa miehiä alinomaan ja poika näki nälkää. Silti poika oli lojaali äidilleen, koska ei hän ollut koskaan edes nähnyt, saatika kokenut muunlaista elämää.
Kysyin lastensuojelun edustajilta, miten ihmeessä tällainen oli mahdollista? Vastaus kuului, poikaa ei haluttu ottaa pois kotoa sijaiskotiin, jottei äidin psyyke lopullisesti romahtaisi. Kysyessäni, miten alas se enään tuosta voisi vajota, niin en saanut siihen vastausta.
Lastensuojelussa ja sen moraalietiikassa on raakasti mätää, mistä osaltaan voimme "syyttää" niitä nykyajan sekopäisiä oppikirjoja nykykasvatuksesta. Korkeasti lukeneet sossutantat ovat oikeesti moraaliltaan heikkotasoisia ja niinpä päätökset tulkintoineen ovat sen mukaisia. Ei nähdä enään "metsää puilta", kun oppikirjassa kerran lukee toisin.
Toisekseen, naisille löytyy AINA ymmärtäjiä, niin lastensuojelussa kuin lakituvassa, "tasa-arvon" nimissä, jossa naisella on AINA ne "oikeudet", mutta miehillä "velvoitteet ja vastuut". Niinpä naiset saa sekoilla vapaasti, koska heille riittää sossussa ymmärrystä. Kakaroista ei nyt niinkään väliä, kuin korkeintaan juhlapuheissa.
Tämänkin tragedian suurin syyllinen on lastensuojelu, joka tuki ja suojeli äidin sekoilua, pojasta ei taas väliä ollut. Mutta tuskin tälläkään kertaa ei syytteeseen aseteta lastensuojelun työntekijöitä. "Meriselityksessään" lastensuojelu vetoaa "vaitiolo- ja salassapitovelvoitukseen", mitä ei edes KRP pysty murtamaan, joten lastensuojelu saa jatkaa toimiaan entiseen malliin. VITUT RAADOISTA, on lastensuojelun pyhä mandra, jota ei nut kuitenkaan ääneen julkisesti myönnetä.
