Kaksi kuoleman­tapausta Helsingin Latokartanossa - äiti surmasi lapsensa ja itsensä

[jekkumaisteri]

Tämä on taas yksi kammottava ja täysin turha perhesurma, mutta että miten tällainen saa ulkopuolisista ihmisistä myös ne alhaisimmat piirteet esiin.

Kävin katsomassa naisen face-profiilia ja millaisia viestejä päivitykset ovat lähipäivinä keränneet. Kun ihminen on kuollut, ei tämä enää käy niitä viestejä lukemassa - onko ihmiset ihan oikeasti noin TYHMIÄ? No on.

Ja sitten nää naapurit jotka ihan kiimoissaan kertoo medialle millainen kuollut nainen oli jne. Ei sitten tullut itselle mieleen auttaa edes huoli-ilmoituksen muodossa naisen touhuista ja myös siitä, että yhtäkkiä hiljeni? Jos, kuten jossain joku kertoi, että haju oli kantautunut jo muihin asuntoihin ennen kuin poliisi tuli paikalle, niin eipä naapurustoa ole paljoa kiinnostanut.

Kuollutta lasta ei auta enää mikään, mutta mitä tästä voitaisiin oppia, että nämä perhesurmat saataisiin estettyä? LIenee varsin itsestäänselvää, että ilman läheisten tukiverkostoa elävän henkisesti sairaan yh-vanhemman lapsi/lapset on varsin suuressa riskissä muutenkin laiminlyönneille tai vielä pahemmalle.

Jossain kyllä oli että lehmästä on tehty useita ilmoituksia ja lapsesta on ollut lasu ilmoituksia ja ollut huostassakin mutta jotenkin katala lehmä sai lapsen ketkuiltua aina takaisin.

[Vivienne]

Itse epäilen myös vahvasti skitsofreniaa. Kaiken kerrotun perusteella. Ja yhden tällaisen tapauksen tuntien, jo esim pelkkä kannabiksen käyttö voi laukaista psykoosin. Äidin vainoharhainen käytös, varoituslaput ovessa, möykkäämiset js epämääräiset toiminnot rapussa tukee kaikki kyllä skitsofreniaa.
Ja lapsihan rakastaa vanhempaansa. Ei lapsi ymmärrä sitä välttämättä että oma vanhempi kykenee satuttamaan. Voi ajatella että äiti on sairas, se ei pärjää yksin ja tarvitsee lasta. Siksi lapsi on halunnut aina takaisin.
Mutta väärin on ettei lapsi ole ollut sijoitettuna ihan kokonaan. Äidin kanssa vain valvottuja tapaamisia. Jostain luin että opettaja oli pojalle ns turvallinen aikuinen ja opettaja oli mennyt poikaa etsimäänkin.

Toivon taas tässäkin tapauksessa että kuolema on ollut nopea ja kivuton, vaikkei nämä seikat poista sitä tosiasiaa että tämä on kamalaa ja väärin. Lapsen kärsimys on vain asia jota ei kestä. Samaa toivon myös Raision tapauksen kohdalla.

[hmari]

Toistuiko Vilja Eerikan kohtalo? Tapauksen syyttäjä näki punaista, kun luki uutisia Lato­kartanon epäillystä perhe­surmasta
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008714957.html
Velitski kertoo nähneensä punaista luettuaan uutisia Latokartanon tapauksesta.

Hän puhui Vilja Eerikan tapauksen oikeuskäsittelyn yhteydessä usein siitä, kuinka lastensuojelussa tulisi herätä toimiin. Vilja Eerikasta oli tehty yhteensä 11 lastensuojeluilmoitusta ennen kuin hän koki väkivaltaisen kuoleman. Tyttö oli välillä huostaanotettuna, mutta hänet palautettiin aina kotiinsa. Sillä oli kohtalokkaat seuraukset.

Lopulta kaksi sosiaalityöntekijää sai Helsingin käräjäoikeudessa tuomion tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

– Eikö mitään ole 10 vuodessa opittu? Turha sanoa, että voi voi, kun on resurssipula. Tässä on ollut 10 vuotta aikaa laittaa asia kuntoon. Jostain pitää löytää ne varat, että saadaan tämä asia kuntoon.

Ei olla näemmä mitään opittu.
Ainakin nyt tälläsenä aikana pitää olla todella tarkkana kun porukkaa on ahdingosssa ja ahdistaa.

Näistä tapauksista ei opita oikeita asioita. Lainsäädäntöä on viime vuosina muutettu niin, että lastensuojelun asiakkuuteen pitäisi ohjautua enää niitä lapsia joiden hyvinvointi on vakavasti vaarantunut, millä on tavoiteltu lastensuojelun asiakasmäärien vähentämistä ja sitä, että lastensuojelun resurssit voitaisiin kohdentaa niihin oikeasti suurimmassa vaarassa oleviin lapsiin. Vaikka sosiaalityöntekijöiden määrä kymmenkertaistettaisiin, se ei auta jos muutosta ei tapahdu koulutuksessa, asenteissa ja perehdytyksessä.

Ratkaisuna olisi, että ainaisen voimavarakeskeisyyden ja muun hötön sijaan koulutuksessa ja käytännön työssä alettaisiin vahvemmin panostaa lastensuojelun tutkimustiedon hyödyntämiseen ja riskianalyysin tekemiseen. Lastensuojelussa pitäisi perheiden yksityisyyden suojan sijaan painottaa sitä, että ollaan tekemisissä kaikkein korkeimmassa riskissä elävien lasten kanssa ja työntekijöiden tulisi ymmärtää vastuunsa. Nykyinen ajatustoiminta lastensuojelussa on pitkälti periytynyt aiemmasta tilanteesta, jossa muita perhepalveluita ei ollut ja lastensuojeluun ohjautui kaikki mahdollinen lähtien satunnaista kotipalvelua, taloudellista tukea tai tukiperhettä tarvitsevista lapsista, joiden kohdalla riitti kerran vuodessa tapahtuva tapaaminen. Nyt tällaisia perheitä ei lastensuojelussa pitäisi olla, vaan asiakkuudessa pitäisi olla vain tiivistä työskentelyä ja seurantaa vaativia perheitä. Tämä ei ole vielä valjennut kaikille, varsinkaan niille vanhan liiton työntekijöille, jotka kokivat sen ajan kun puolet asiakaslistalta oli sellaisia, että saatettiin vaan ajatella, että kyllä se soittelee sitten kun jotain tarvitsee.

Veikkaan vahvasti että tässä keississä on tapahtunut lastensuojelussa varsin tyypillinen ajatteluharha, joka alan brittiläisessä tutkimuksessa on tunnistettu useiden traagisesti päättyneiden lastensuojelukeissien taustalta. Googlettamalla ”rule of optimism child protection” löytää tästä hyvin tietoa.

Tutkimuksissa on tunnistettu, että sosiaalityöntekijöillä on taipumus tukeutua päätöksenteossa ensimmäiseen tekemäänsä tulkintaan perheen tilanteesta ja vaikeuksia kääntää kelkkaa vaikka uutta, omalle tulkinnalle ristiriitaista tietoa perheen tilanteesta myöhemmin tulisi. Tämä näkyy käytännössä niin, että kuvitellaan että vaikka vanhempi X välillä juopottelisi/narkkaisi/kävisi keikan suljetulla, niin eihän se nyt lapselle mitään tee, koska puhuu tästä kivasti/on hyvässä yhteistyössä viranomaisten kanssa/vuorovaikutus näyttää hyvältä/koti on siisti ja lapsikin kertoo että kaikki on hyvin. Itsepäisesti takerrutaan positiivisiin puoliin ja sivutetaan ympäristöstä tulevat huolenilmaukset, arvioinnista karkaa objektiivisuus, mitä ei suinkaan edesauta se, että kun työssä vuosikaudet kohdataan mitä huolestuttavampia tapauksia, ns. normaalin raja hämärtyy ja rima puuttua nousee. Pitkäaikaiset sosiaalipalveluiden asiakkaat ovat usein myös varsin taitavia manipuloimaan työntekijöitä ja puhumaan huolia pois. Ja kun yhtä huolestuttavassa tilanteessa olevia asiakkaita on useampia ja vuorokaudessa rajattu määrä tunteja, välillä työ on sitä että rotkon yli pääsemiseksi laitetaan silmät kiinni, isketään talla pohjaan ja toivotaan parasta. Ei ole ikävä alalle.

[Tiamat]

Huomasin taas itsestäni ikävän piirteen: aloin etsiä tietoa internetin ihmeellisestä maailmasta kyseisestä henkilöstä MH. Ensinnäkin pojan nimi oli ilmeisesti Luka. Toiseksi henkilön oma äiti on kuollut jo aiemmin. Tukiverkostoa ei siis näytä juurikaan olleen, ellei sellaiseksi lasketa viranomaisia. Avun pyytäminen on vaikeaa (tiedän sen omasta kokemuksesta), mutta välttämätöntä. Surullista, ettei MH joko halunnut tai pystynyt pyytämään apua.

Miksi ikävä piirre etsiä tietoa tästäkin tapauksesta? Koen märehdinnän - siis myös oman märehdintäni - sosiaalipornona.

[hmari]

Tukiverkostoa ei siis näytä juurikaan olleen, ellei sellaiseksi lasketa viranomaisia. Avun pyytäminen on vaikeaa (tiedän sen omasta kokemuksesta), mutta välttämätöntä. Surullista, ettei MH joko halunnut tai pystynyt pyytämään apua.

Päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivillä on myös taipumus katkoa välejä läheisiinsä, varsinkin siinä kohtaa, jos nämä ottavat yhteyttä viranomaisiin. Valitettavan usein ongelmat ovat myös ylisukupolvisia, ei ole mitenkään harvinaista kohdata kolmannessa sukupolvessa huostaanotettuja asiakkaita. Valitettavasti lastensuojelun asiakaperheissä lähipiiri on usein enemmän osa ongelmaa kuin voimavara. Ottamatta nyt kantaa tähän kyseiseen tapaukseen.

[ajanpatina]

Pitäisi ottaa vanhat lait käyttöön. Vuosikymmeniä sitten mm mielenterveysongelmaisille tehriin pakko stelisaatioita. Toki niitä tehtiin muillekkin mm kuuroille, vammaisille

Kaikki mt ongelmaiset naiset pitäisi pakko sterilisoida ennen kun ehtivät saada ensimmäistäkään lasta. Näin ehkäistäusiin mt ongelmaisten naisten sikiäminen ja mahdolliset lapsen murhaamiset

Ja jos mt ongelmainen ehtii synnyttää niin lapsi suoraan synnytyslaitokselta naiselra pois ja pakotetaan allekirjoittamaan paperi että on antanut lapsen adoptioon ja naiselle ei saa antaa mitään tietoa myöhemmin lapsesta eikä saa nähdä koskaan.

Tiedä häntä sanoa, pitäisikö vammaiset ja mielisairaat steriloida, mutta ei nyt kuitenkaan päästää niitä avioliittoon tai parisuhteeseen ihan noin vaan.
Muuten, vanhojen lakien nojalla vielä 50-luvulla salvettiin vanhempien luvalla murkkuikäisiä homopoikia Euroopassa kuin jenkeissäkin. Laki tuolta osin voimaan, niin saadaan SETA, vihreät ja koko vasemmisto maassamme takajaloilleen, jos EU:ssakin jengi sekoaisi välittömästi. Valtamediassakin toimittajakunnassa viinakulutus ja huumeiden käytössä tapahtuisi räjähdyksen omainen lisäys järkytyksestä, kun siellä sitä sateenkaarijengiä aisankannattajineen on ja piisaa.
Toisaalta voidaan myös esittää, jos entisiin aikoihin ja lakeihin palataan, että seksuaalirikollisilta leikataan pallit pakkiin... Mutta, mitenkäs naispuolisilta seksuaalirikollisilta!? Tussua on vaikea leikata vekka.

[jekkumaisteri]

Potuttaa kun palstasta on tullut murhaajien nimisalailupalsta nimi ja tietoa tästä kaameesta oman lapsensa murhanneesta murhaajasta halutaan tässäkin casessa eli murhaajan nimi esiin jos joku sen varmasti tietää.

https://www.facebook.com/profile.php?id=100069211677148

Tossa. Olis se kuitenkin täällä ennemmin tai myöhemmin.

Varsin itsekkään näköinen ämmä

[jekkumaisteri]

Pitäisi ottaa vanhat lait käyttöön. Vuosikymmeniä sitten mm mielenterveysongelmaisille tehriin pakko stelisaatioita. Toki niitä tehtiin muillekkin mm kuuroille, vammaisille

Kaikki mt ongelmaiset naiset pitäisi pakko sterilisoida ennen kun ehtivät saada ensimmäistäkään lasta. Näin ehkäistäusiin mt ongelmaisten naisten sikiäminen ja mahdolliset lapsen murhaamiset

Ja jos mt ongelmainen ehtii synnyttää niin lapsi suoraan synnytyslaitokselta naiselra pois ja pakotetaan allekirjoittamaan paperi että on antanut lapsen adoptioon ja naiselle ei saa antaa mitään tietoa myöhemmin lapsesta eikä saa nähdä koskaan.

Tiedä häntä sanoa, pitäisikö vammaiset ja mielisairaat steriloida, mutta ei nyt kuitenkaan päästää niitä avioliittoon tai parisuhteeseen ihan noin vaan.
Muuten, vanhojen lakien nojalla vielä 50-luvulla salvettiin vanhempien luvalla murkkuikäisiä homopoikia Euroopassa kuin jenkeissäkin. Laki tuolta osin voimaan, niin saadaan SETA, vihreät ja koko vasemmisto maassamme takajaloilleen, jos EU:ssakin jengi sekoaisi välittömästi. Valtamediassakin toimittajakunnassa viinakulutus ja huumeiden käytössä tapahtuisi räjähdyksen omainen lisäys järkytyksestä, kun siellä sitä sateenkaarijengiä aisankannattajineen on ja piisaa.
Toisaalta voidaan myös esittää, jos entisiin aikoihin ja lakeihin palataan, että seksuaalirikollisilta leikataan pallit pakkiin... Mutta, mitenkäs naispuolisilta seksuaalirikollisilta!? Tussua on vaikea leikata vekka.

No niiltä naispuoleisilta seksuaalirikollisilta kun ei voi pillua pois leikata niin se pillu pitää ommella kiinni jättää vain kusireikä avoimeksi

[ajanpatina]

Työskentelin itse vuosikausia lastensuojelussa ja voin kertoa, että suuri osa lastensuojelun asiakkaana olevista lapsista ei puhu koskaan kotiasioistaan, ja suurin osa ilmaisee kysyttäessä haluavansa olla kotona vaikka tilanne olisi kuinka kauhea. Lapsi tottuu niihin olosuhteisiin joissa elää, ja hyvin harvoin elämä päihde- tai mielenterveysongelmaisen vanhemman kanssa on pelkästään surkeaa. Väliin voi mahtua pitkiäkin hyviä jaksoja, joihin arvioinnissa tukeudutaan liikaa ja sivutetaan niiden huonojen jaksojen riskit.

Olen kohdannut todella vaikeissa oloissa eläneitä, väkivaltaa ja laiminlyöntiä vanhempien taholta kohdanneita lapsia, jotka rakastavat ja kaipaavat valtavasti vanhempiaan ja haluavat kotiin vaikka sijaisperhe olisi mitä ihanin ja kotiolot ulkopuolisen silmin kauheat. Sosiaalityön koulutuksessa ei myöskään juurikaan käsitellä vuorovaikutusta lasten kanssa, perehdytys on usein surkeaa, ja on pitkälti yksittäisestä työntekijästä kiinni miten tämä osaa kohdata lapsia ja kysyä oikeita asioita. Liikaa painoarvoa annetaan toisinaan sille, että on vartin verran jutusteltu mukavia lapsen kanssa, joka kertoo että ”ihan hyvää kuuluu”. Luottamuksellisen keskustelusuhteen luomista ei edesauta se, että lapsella voi olla menossa kymmenes uusi sosiaalityöntekijä, kuudes opettaja ja liuta muita vuoden välein vaihtuneita työntekijöitä ympärillään.

Työntekijän ammattitaitoa on kerätä ja analysoida eri lähteistä saatavaa tietoa lapsen tilanteesta ja tehdä päätöksiä sen pohjalta, mutta valitettavasti lastensuojelu on Suomessa monista syistä todella aikuis- ja yksilökeskeistä ja kauniisti sanottuna juosten kustua. Perheiden yksityisasioihin ei uskalleta puuttua tai tietoa kerätä lapsen perheen ulkopuolisesta lähiympäristöstä, päätöksenteossa vallitsee optimismiharha, työntekijä vaihtuu kolme kertaa vuodessa ja on toinen jalka joko eläkkeellä tai seuraavassa työpaikassa, luotetaan siihen että seuraava perehtyy paremmin keissiin tai uskotaan, että ei se tilanne nyt niin paha voi olla kun kukaan kymmenestä edeltäjästäkään ei tehnyt mitään. Lastensuojelu vaatisi huomattavaa kehittämistä, mutta tähän ei löydy intoa tai energiaa, koska suurin osa työntekijöistä toteaa hyvin nopeasti, että saman rahan tienaa muualta ilman että tarvitsee uhrata omaa mielenterveyttään.
[/quote]

Kiitos hmari erittäin hyvästä kirjoituksesta.

On valitettavaa, ettei lastensuojelussa tapahdu mitään konkreettista muutosta parempaan suuntaan, vaan "lastensuojelutyö" on ja pysyy vuosikymmenestä toiseen samalla katastrofaalisella tasolla. Puheet ovat kyllä hienoja ja korkealentoisia, mutta itse työ lastensuojelussa ei kiittelyjä ansaitse. Kuitenkin lastensuojelutyöhön uppoaa mieletön määrä verorahaa ja siihen päälle eri järjestöjen kerjäämät manit.

Esimerkkinä muistelen raakaa tapausta 30-40 vuoden takaa, joka tapaus kertoo, ettei lastensuojelussa ole tapahtunut mitään kehitystä parempaan suuntaan tähänkään päivään mennessä.

En muista milloin tämä tapaus oli lyhyen hetken lehdissä luettavissa, missä päin suomea se tapahtui, mutta se vaiettiin nopeasti kuoliaaksi mediassa. Joka tapauksessa paikka lienee ollut maaseudulla, koska tuvan nurkkauksen lattiaan isäpuoli piirsi ääriviivat 5-vuotiaalle pojalle, jonka ylitse poika ei saanut astua. Pojan äiti oli hiljattain synnyttänyt lapsen miehelleen ja katseli voimattomana, kun mies pahoinpiteli poikaa alinomaan. Pojan kohtelusta oli tehty lastensuojeluun useita ilmoituksia, niin naapurien kuin sukulaistenkin toimesta. Tarkastuskäynnillä oli kaiketi myös käyty ja tarkoitus oli jälleen mennä seuraavalla viikolla...
Pientä poikaa vihaava isäpuoli otti poikaa jaloista kiinni ja pyöritti poikaa vauhdilla ympäri, lyöden pojan päätä tuvan seinään ja lattiaan, äidin katsellessa vieressä vauva sylissään. Poika kuoli tähän isäpuolen kasvatus-, vaiko kurinpitometodiin ja pakostahan se sitten ilmi tuli viranomaisillekin. Lastensuojelun ei kiireiltään tarvinnut mennä enään "tarkastuskäynnille", eikä sieltä taholta syyllistä etsitty, saatika olisi tuomittu, kuten vielä nytkin käytäntö on. Lehdistä en jälkeenpäin nähnyt edes, minkä tuomion tuo isäpuoli sai, saatika, että lastensuojelua olisi kritisoitu mistään.

Lastensuojeluhan on virkamiehineen ja naisineen erehtymätön instituutio, joka ei vastaa sitten yhtään mistään tekemisistään, eikä tekemättä jättämisistään. Siellä istuu erittäin korkeapalkkaisia, korkeasti koulutettuja ja pääsääntöisesti isolle palleille poliittisilla virkanimityksillä asetettuja "viranomaisia", joita varten on säädetty "vaitiolovelvollisuus", kuten myös "salassapitovelvollisuuden" lait, joiden taakse heidän on helppo, aina ja joka tapauksessa kätkeytyä. Sama siis kuin politiikoillakin...
Vuosikymmenestä toiseen "tauti" on sama. Puheet ja lupaukset ovat kauniit ajast aikaan, mutta teot, tekemättä jättämiset, kuten aikaan saannoksetkin eivät. Tapettujen lasten raadot eivät lastensuojelua hätkäytä, eikä liikuta. Juokseehan sen herroille muhkeat palkat ja edut, kuten on aina juossut, joten..., miksipä muuttaa käytäntöä, kun muutos vaatisi niin valtavasti työtä ja jopa oman moraalinsa muuttamista, jne.
Vuosikymmenien saatossa ei lastensuojelussa ole tapahtunut mitään muuta parempaan suuntaan, paitsi sen herrojen liksat on tietty nousseet.
Pikku Erikan tapaus ei aiheuttanut mitään todellista muutosta parempaan. Kriisiapua annettiin vain lastensuojelun työntekijälle, kun hän tressaantui tapauksen saamasta huomiosta julkisuudesta. Koskelan teinimurhasta lastensuojelu oli "kovasti pahoillaan", mutta ei kuitenkaan omista tekemisistään kuin tekemättä jättämisistään.
Arabianrannassa maahanmuuttaja eno tappoi 7-vuotiaan pikkupojan jouluna, ei lastensuojelulta muuta kiirettä, paitsi hommasi tapetun pojan perheelle uuden kortteerin muualta, kun tuppasi naapurosto kattoon vähän kieroon muhamettilaista perhettä, jonka kulttuuriin nyt kuuluu lasten raiskaukset ja tappamiset, noin niin kuin luonnostaan.

[Veijo Neste]

Tuliko taas Eerikat... Lapsi on lojaali vaikka millaiselle hirviölle. Hänen sanomisiin ei siis aina voi luottaa, ja tämä on mielestäni sitä ammattitaitoa. Siksipä ihmettelen, että näihin ulkopuolisten tekemiin, toisistaan riippumattomiin, siksi luotettaviin lastensuojeluilmoituksiin ei reagoida riittävästi.

[ajanpatina]

Tuliko taas Eerikat... Lapsi on lojaali vaikka millaiselle hirviölle. Hänen sanomisiin ei siis aina voi luottaa, ja tämä on mielestäni sitä ammattitaitoa. Siksipä ihmettelen, että näihin ulkopuolisten tekemiin, toisistaan riippumattomiin, siksi luotettaviin lastensuojeluilmoituksiin ei reagoida riittävästi.

Tulipa tuli hyvinkin, johon lastensuojelulla on vuosikymmenten praktiikka. Vainajat vain lisääntyy, mutta lastensuojelussa kaikki hyvin, ei siis syytä huoleen, yksittäistapauksia... vain...

[Veijo Neste]

Hulluja on aina, tulee olemaan. Eivät nämä voi parantaa itseään. Siksi meillä on olemassa lastensuojeluorganisaatio, jonka nimensäkin mukaan pitäisi suojella lasta, ei sitä hullua vanhempaa. Mutta taas on ymmärretty.

[Magdalena]

Voisin sanoa tästä enemmänkin, kun alueella asun ja perhe oli myös jollain tavalla tuttu. Tunteet on sahanneet kauhusta suruun ja surusta jäätävään vihaan ja taas surun kautta raivoon, joka tällä kertaa, kyllä, kohdistuu viranomaisiin. En yleensä pidä syyttelemisestä ja sosiaalialan ihmisenä myötätuntoni on yleensä ollut pääsääntöisesti ls-työntekijöiden puolella, mutta tämän keissin suhteen ei enää ole.

Perhe ja sen ongelmat oli hyvin tiedossa alueella. Tilanteelle on yritetty tehdä yhtä sun toista vuosien varrella ja tämä alue on hyvin hereillä tällaisista asioista. Odotan mielenkiinnolla tietoa, kuinka monta ilmoitusta perheestä on tehty, koska uskon lukujen olevan poikkeuksellisen suuria. Lapsen tilanteesta on ollut lukuisia havaintoja ja niistä on myös ilmoitettu. Sydän särkyy ajatellakin, minkälaisessa turvattomassa maailmassa lapsi on joutunut elämään ja SILTI, häntä on sahattu kotiin ja pois sieltä lukuisia kertoja. Tässä ei ole enää kysymys yksittäistapauksesta ja "hupsista, olipas yllätys", vaan järjestelmällisestä lapsen heitteille jättämisestä. Jos tästäkään ei opita, meillä ei ole enää toivoa.

Hmari on avannut loistavasti lastensuojelun tilannetta, lämmin kiitos sinulle siitä. Allekirjoitan näkemyksesi täysin ja toivoisin niiden tavoittavan myös ne, ketkä ovat tästä vastuussa. Me kaikki kannamme surua, syyllisyyttä ja kollektiivista vastuuta tästä lopun ikäämme, ja hyvä niin. Jos se on ainoa keinomme vaikuttaa ja vaatia muutosta, yritän elää elämääni tämän kanssa ja tehdä sen minkä voin.

Erityisen lämmöllä ajattelen sitä opettajaa, joka oli luonut hyvän suhteen lapseen ja käynyt häntä etsimässäkin. Miltä hänestä mahtaakaan nyt tuntua. Tästä tragediasta ei löydy mitään muuta hyvää kuin se, jos se herättää viranomaiset lopullisesti. Koska meistä kukaan muu ei pysty tekemään niitä ratkaisuja, jotka he pystyvät tekemään. Ja ovat tehneet, tai jättäneet tekemättä. Me muut voimme vain olla hereillä ja suoltaa niitä ilmoituksia niin paljon, että mikäli tällaista vielä tapahtuu, tutkintavaiheessa ilmoituslaatikoista löytyy huoli-ilmoituksia tukkeeksi asti.

[URSA]

Mitä ihmettä? Murhaajamutsi on viime JOULUAATTONA kirjoittanut "siinä mietittävää....." ja laittanut linkin facessa uutiseen, jossa kerrottiin lapsia joudutun sijoittamaan turvaan aikuisten väkivaltaisilta kostoilta Helsingissä.

Onko tuo sittenkään ollut psykoosissa teon tehdessä?

[Vivienne]

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/naa ... ae/8391472

Voi pieni poika parka Mitä hän on joutunutkaan kestämään. Ja se että syrjitään koska äiti on sekaisin ja pelätään antaa omien lasten leikkiä hänen kanssaan. Kuinka yksinäinen onkaan mahtanut olla. Varmasti pojallakin ollut omat ongelmansa, kun tuollaisen äidin kanssa joutunut asua, hävetä ja pelätä.
En voi muuta sanoa kuin että Luka, olen niin syvästi pahoillani että systeemi petti sinut. Pahoillani kaikesta mitä jouduit käymään läpi. Niin pahoillani ettet ole enää täällä, leikkimässä, kasvamassa, opettelemassa elämää..