Mitä aluksen yleiskuntoon tulee, tuon aikaisissa Itämeren matkustaja-aluksissa oli kaikissa jatkuvasti teknisiä ongelmia ja puutteita mitä parsittiin kasaan henkilöstön toimesta. Osassa ongelmat olivat suurempia, ja joskus satama- tai lippuvaltiotarkastuksissa näitä myös havaittiin. Kahden sataman välillä kulkevien matkustaja-alusten tarkastukset olivat tuohon aikaan tasoltaan vaihtelevia, virkaintoisimmat kaiveli joitain puutteita ja vanhanliiton tarkastajat pitivät laivat liikkeellä. Pitää muistaa, elettiin siinä uskossa, että nuo alukset eivät voi Itämeren olosuhteissa upota. Tuon ajan tarkastusraporttien kirjaukset eivät varmaankaan anna samaa kuvaa aluksen kunnosta kuin tänä päivänä, ne ovat parhaimmillaankin suuntaa antavia.
Nämä ruotsalaisten tarkastajien keksinnöt "harjoituksesta" voivat hyvinkin olla keino ottaa etäisyyttä aluksen todelliseen kuntoon, ainakin ihan varmasti tuli kauhunhiki monella tarkastajalle selkään, jotka vuosien mittaa tuota alusta on tarkastaneet. Muistetaan, että myös Suomessa Merenkulkulaitos reagoi vahvasti, kaikkien RO-RO matkustaja-alusten keulaportit määrättiin hitsattavaksi kiinni. Eikö valvovalla viranomaisella, joka vuosittain tarkastaa alukset läpikotaisin olisi pitänyt olla kova luotto omaan osaamiseensa ja alusten kuntoon, ja vaikka ylimääräisen katsastuksen jälkeen antaa alusten liikennöidä kuten ennenkin? Olisiko taustalla se, että oli vaiettu salaisuus, miten leväperäisesti näitä aluksia oltiin tarkastettu jo vuosia, ja tajuttiin, että tämä voi sattua myös muille aluksille. Keulaporttien hitsaukset purettiin vasta kun viranomainen ja luokituslaitos olivat käyneet tiheällä kammalla läpi.
Estonian kuntoon vaikutti osaltaan se, että alus oli varustamolle varsin uusi. Huoltorutiineita ei vielä ollut kaikilta osin luotu ja miehistö puuhasi mitä käskettiin. Virolainen kansimies tai repari ei ollut mitenkään oma-aloitteisuudestaan tunnettu, jos on vieläkään. Päällystölle alus oli ihan yhtä uusi kun kansimiehille, mutta he N.liittolaisen koulutuksen saaneina, eivät voineet sitä miehistölle näyttää, vaan osaamattomuus piti verhota kuriin. Halu näyttää nuoren valtion lippua oli kova, mutta tietotaidot Estonian kaltaisen aluksen riskeistä oli mitättömät. Tässä toki painaa sama uskomus kuin muiden Itämeren kippareiden keskuudessa, vaikka tekee virheen" en minä tätä upotettua saa". Huono kunto kriittisissä paikoissa, käyttäjän osaamattomuus ja sopivasta suunnasta tullut huono keli loi yhtälön mikä katkaisi kamelin selän.
Ja asiasta vielä viidenteen, löysin vielä sellaisen kirjoituksen netin uumenista jossa väitetään että alus oli myöhässä juurikin satamasta lähdön kanssa keulaporttiongelmien takia tuona iltana ja että kalastajan kertoman mukaan olisi pyytänyt paluuta Tallinnan laituriin meri VHF:ssä kovan vastatuulen takia. Sai kielteisen vastauksen ja pyynnön ajaa aikataulu kiinni.
En ota kantaa tuon kirjoituksen todenperäisyyteen. Mutta itselleni nuo olivat uusia "huhu/tietoja" mitä en ole ennen koskaan kuullutkaan.
Eiköhän tämä ole ihan legenda.
Keneltä alus olisi lupaa pyytänyt, varustamolta? Se olisi ainoa taho joka voisi päällikölle sanella, että et palaa, mutta lienee aluksen ja varustamon välillä on käytetty jotain muuta kuin meri VHF kanavia.
Mikäli alus on pyytänyt sitä Tallinnan satamalta, ei satama voi paluuta estää jos päällikkö ilmoittaa tulevansa takaisin kaijaan. En ihmettele, vaikka keulan kanssa olisi ollut jotain probleemaa satamassa, mutta kyllä tuo ajoprofiili sen jälkeen kielii, että kelistä ei oltu huolissaan kuin aikataulun vuoksi.
